Ville Nieminen, seitsemännellä Tappara-kaudellaan ja kolmannella eri pelinumerolla (samalla millä ura kirvesrinnoissa alkoikin), teki runkosarjassa 35-vuotiaana 50 tehopistettä (22+28) rinnallaan puolet nuorempi Aleksander Barkov, joka jäi sisäisessä pistepörssissä kahden pisteen päähän. Playoffeissa ilman loukkaantunutta Barkovia ketjussaan pelannut Nieminen teki vielä 3+3 pistettä.
Nuorempi Aleksander Barkov ei tosiaankaan kärsinyt NHL-kuuluisuutta niittäneestä ”toisen vuoden kirouksesta” SM-liigassa, sillä 16-vuotiaana pelattua 16 pisteen debyyttikautta seurasi 17-vuotiaana pelattu peräti 48 tehopisteen kausi. Sasha iski 21 maalia ja syötti 27 osumaa. Kumpikin luku oli yhden pienempi kuin ketjukaveri Ville Niemisellä, joka oli joukkueen paras pistemies siis kahden pisteen erolla Barkoviin – tosin muutaman ottelun enemmänkin pelanneena. Playoffeissa Barkov syötti neljässä ensimmäisessä puolivälieräottelussa HIFK:ta vastaan viisi maalia, mutta viidennen pelin alussa loukkasi taklaustilanteessa olkapäänsä ja joutui loppukaudeksi sivuun. Kesällä Florida Panthers varasi hänet NHL:ään kaikkien aikojen pienimmällä suuomalaisvarausnumerolla 2.
Kuvassa Barkov pistää syötön parin Ässä-pelaajan ohi runkosarjassa, mutta valitettavasti finaaleissa hän ei päässyt testaamaan syöttöjensä onnistumista.
Tappara ja Ässät pelasivat 2013 viidennessä finaalipelissä liigahistorian pisimmän finaalipelin, joka meni aina kuudenteen erään saakka eli kolmanteen jatkoerään lukemissa 1-1.
Toisessa jatkoerässä kirvesrintojen Dragan Umicevic – joka oli siirtynyt Tapparaan kesken kauden Ässistä – pääsi nokikkain porilaisvahti Antti Raannan kanssa kuvien osoittamalla tavalla. Laukaisu jäi kuitenkin turhan heppoiseksi yritykseksi jostain selän takaa ja Raanta onnistui pysäyttämään kiekon ranteellaan. Seuraavassa jatkoerässä Ässät teki maalin ja sai sarjan katkolle omaan kotihalliinsa.
Chris Connollyn (61) ja takana oikealla olevan Aleksander Barkovin loukkaantumiset viidennessä puolivälieräottelussa HIFK:ta vastaan jättivät tapparalaiseen takaraivoon ikuisen jossittelun, olisiko hopea 2013 kirkastunut kullaksi, jos tehokaksikko olisi kyennyt pelaamaan.
Ihan tuulesta temmattu ajatus ei ole, sillä Barkov teki runkosarjassa 21+27=48 tehopistettä ja oli joukkueen toiseksi tehokkain pelimies, ja Connollykin 19+22=41 ollen joukkueen kolmanneksi tehokkain. Neljässä ennen loukkaantumisiaan pelaamissaan playoff-peleissä Sasha oli kerännyt jo 0+5 ja Chris 1+2, joten varmasti tehokkaita miehiä Tappara menetti ennen ratkaisupelejä.
Kalle Kaijomaa oli Tapparan tehokkain puolustaja kaudella 2011-12. Hän iski 11 maalia ja syötti toiset 11. Koko joukkueessa vain Antti Erkinjuntti ja kuvassa onnittelemaan tulossa oleva Jerry Ahtola onnistuivat maalinteossa useammin.
Reilu viikko Tapparaan valmentajaksi tulonsa jälkeen Risto Dufva teki ensimmäiset pelaajahankintansa: puolustaja Tommi Kovasen (vasemmalla) ja hyökkääjä Olli Palolan (34). Kovaselle kausi jäi ainoaksi Tapparassa, mutta Palola viihtyi pidempäänkin. Pari kautta myöhemmin hän nousi kirvesrinnoista ensin liigan maalikuninkaaksi ja perään vielä MM-hopeamieheksi. Palolan alku Tapparassa syksyllä 2011 oli sekin suoraan satukirjasta: Hän hyppäsi jäälle ensimmäiseen vaihtoonsa Hakametsässä Kärppiä vastaan, luisteli suoraan vastustajan maalin takatolpalle ja jatkoi Kim Strömbergin syötön ensimmäisellä kiekkokosketuksellaan verkkoon!
Toista kauttaan Tapparassa pelannut Jani Nieminen ja ensimmäisen kautensa pelannut Juha Metsola jakoivat torjuntavastuun kaudella 2011-12. Nieminen pelasi 42 ottelussa ja Metsola 26:ssa; jälkimmäisen torjuntatilastot olivat hiukan paremmat. Vaikeasta kaudesta kertoo sekin, että peräti kahdeksan kertaa jouduttiin turvautumaan maalivahdin vaihtoon kesken ottelun.
Arttu Ilomäki sai pitkään kaipaamansa tilaisuuden liigassa helmikuussa 2012 ja käytti näyttöpaikkansa supertavalla. Helmikuun putken ensimmäinen peli Lukkoa vastaan meni vielä pisteittä, mutta sitten alkoi ropista: Pelicansia vastaan 0+2, KalPaa vastaan ensimmäinen liigamaali ja yhteensä 1+2, Jokereita vastaan 1+0, Ilvestä vastaan 1+1. Välissä oli vastassa taas Lukko, Tappara nollilla ja Arttu ilman pisteitä, mutta seuraavassa pelissä naksahti taas 1+2, jossa mukana yksi kauden komeimmista kärkikynämaaleista kuvan HPK:n verkkoon.
10 vuotta Tapparassa pelanneen Aleksander Barkovin poika Aleksander Barkov Jr. nousi liigamiehistöön vain 16 vuoden ja yhden kuukauden iässä syksyllä 2011 liigahistorian toiseksi nuorimpana pelaajana. Tuossa Blues-pelissä hänestä tuli nuorin pisteen tehnyt pelaaja, kun hän syötti Kalle Kaijomaan tekemän voittomaalin. Kolme päivää myöhemmin nuoremmasta Barkovista tuli historian nuorin maalintekijä, kun hän ohjasi takapuolellaan Jussi Makkosen laukauksen Ässien verkkoon. Sasha teki ensimmäisellä liigakaudellaan 16-vuotiaana 7 maalia ja syötti 9 pelaamissaan 32 pelissä.
Varmuuden vuoksi alaikäisen Barkovin paidassa mainostettiin Kevyt Olo -juomaa eikä muiden kirvesrintojen lailla Olvia, joka on yhdistettävissä olueen.
Tappara vaihtoi valmentajaa jo ennen ensimmäisen liigakuukauden päättymistä kaudella 2011-12, kun Risto Dufva tuli päävastuuseen ja Sami Hirvonen siirtyi apuvalmentajaksi. Dufvalla oli povitaskussaan kaikenlaisia valmennuksellisia jippoja ja temppuja. Yksi niistä oli joukkueen vieminen treenaamaan Koulukadun ulkojäälle erittäin kauniina aurinkoisena karkauspäivänä.