Kun tappara on kaksiteräinen taistelukirves, niin hilpari puolestaan on pistokeihään ja taistelukirveen yhdistelmä. Hilpara taas on muunnettu sana, jotta se muistuttaisi enemmän Tapparaa.
Hilpara oli alun perin puhtaasti Tapparan kakkosjoukkue, josta piti tehdä oma seuransa, kun se nousi liian korkealle sarjatasolle. Samalla seuralla ei kahdella ylimmällä sarjatasolla voinut enää olla kahta eri joukkuetta pelaamassa. Hilpara perustettiin sarjakaudeksi 1967-68. Sitä ennen se oli alusta saakka tunnettu myös kutsumanimellä Good-Will.
Ensimmäistä kertaa vuonna 1959 Tappara II osallistui Hämeen piirinsarjojen alemmille tasoille. Vuonna 1963 maahan perustettiin neljänneksi korkein sarjataso nimeltä perussarja, johon Tappara II yhtenä 101:stä uudesta joukkueesta liittyi mukaan. Ensimmäisen vuoden jälkeen se nousi kolmostasolle maakuntasarjaan, ja olisi taas vuoden päästä kohonnut jo toiseksi korkeimmalle tasolle Suomen sarjaan, mutta sinne taas oli juuri pudonnut Tapparan ykkösjoukkue! Kun saman seuran kaksi joukkuetta eivät voineet olla samassa sarjassa, Tappara II luovutti paikkansa Vehmaisten Urheilijoille.
Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1967 nousu oli taas edessä ja tällä kertaa tehtiin ratkaisu erottaa kakkosjoukkue emoseurasta ja perustaa Hilpara. Kakkosjoukkueen kokoonpano oli aluksi koostunut pääasiassa pelaajista, jotka eivät onnistuneet vakiinnuttamaan paikkaansa ykkösjoukkueessa tai muuten vain halusivat pelata vähemmän tavoitteellisesti. Junioreista vanhentuneille ei-ihan-huipuille tarjoutui paikka alemman sarjatason joukkueessa, ja kaiken huipuksi 1960-luvun puolivälin jälkeen mukaan oli liittynyt myös mestaruussarjassa lopettaneita ”jäähdyttelijöitä”, kovia tekijöitä kuten Timo Ahlqvist, Jouni Seistamo ja Matti Kaski.
Vuonna 1968 Suomen sarjan lohkonsa voittanut Hilpara hävisi mestaruussarjapaikan uusintaottelussa Vehmaisten Urheilijoille. Vuotta myöhemmin se voitti taas lohkonsa, mutta jäi kuuden joukkueen nousukarsintasarjassa kolmanneksi TPS:n ja Jokerien jälkeen, kun kaksi parasta nousi mestaruussarjaan.
Mestaruussarjavisiitti ja divariputkeen
Hilparasta tuli kuitenkin mestaruussarjajoukkue kaudeksi 1969-70, kun Lahdessa Upon Pallo luopui kesällä sarjasta ja jätti yhden paikan auki. SM-sarjasta pudonnut SaiPa halusi karsintapelit paikasta Hilparan kanssa, mutta lopulta päätös oli nostaa neljäs tamperelaisjoukkue suoraan ylimmälle tasolle. SM-sarjapelit eivät olleet juhlaa: Hilpara voitti vain kaksi ottelua 22:sta – kuitenkin yhden enemmän kuin Lahden Reipas – ja putosi takaisin Suomen sarjaan.
Suomen sarjassa toiminta hiipui melko nopeasti. Kaudeksi 1973-74 Hilpara putosi maakuntasarjaan, joka sarjauudistuksen myötä muuttui seuraavaksi kaudeksi 3. divisioonaksi. Hilpara nousi kakkosdivisioonaan taas kaudeksi 1975-76, olisi päässyt ykkösdivisioonan nousukarsintoihinkin mutta antoi paikkansa Jäähongalle, jonka oli juuri kaatanut karsintojen ensimmäisessä vaiheessa. Kakkosdivisioona-aikaa jatkui aina kevääseen 1984 saakka.
Konkurssin tai muun lopetuspäätöksen takia kaudella 1984-85 kaukalossa nähtiin HC Hilpara, joka aloitti alimmalta tasolta nelosdivisioonasta. Se nousi vuodessa kolmoseen, johon se sitten jumiutui. Viimeisen kerran Jääkiekkoliiton sarjoissa Hilpara-nimi nähtiin kaudella 1995-96.
Samariinia ja huumoria
Hilpara tunnettiin 1970-luvun taitteessa peleihinsä huumorilla suhtautuvana joukkueena. Sen sloganeita oli väliotsikon lisäksi mm. ”Hauskaa hallissa” ja ”Ei verta kentälle, vaan huumoria”. Sen pelipaidoissa oli tumpulla varustettu erikoispaita, jonka joutui tai sai pukea seuraavaan peliin se, joka oli töpeksinyt edellisessä pelissä pahiten. Kun Tappara teki Hilparan ainoan mestaruussarjakauden aikana 200:nnen maalin Hilparan verkkoon, se palkitsi välittömästi maalintekijä Pekka Marjamäen grillin nakeilla.
Huumorijoukkueen maineesta se yritti päästä eroon 1970-luvun puolivälin jälkeen pyrkiessään uudelleen kasvattajaseuraksi Tapparalle. Jossain vaiheessa puheissa oli Hilparan toimiminen yhteisenä kasvatusalustana Tapparan ja Ilveksen junioreille, mutta varsin tapparalainen rosteri joukkueessa aina oli eikä monellakaan ollut edes tavoitteena nousta pelaajana korkeammalle sarjatasolle.
Mestaruussarjakaudella 1969-70 Hilparassa tehopisteitä tekivät (Tapparan ykkösjoukkueessakin aiemmin pelanneet oranssilla): Harri Holli 6+7=13, Timo Teinilä 6+6=12, Juhani Iso-Eskeli 8+1=9, Esa Nieminen 8+1=9, Esko Hankela 5+4=9, Juhani Tammi 4+5=9, Raimo Havikari 5+3=8, Teuvo Peltola 4+3=7, Matti Haapaniemi 3+2=5, Kari Kekäläinen 2+3=5, Reijo Levälahti 3+1=4, Timo Kuusniemi 2+2=4, Pekka Nokkala 1+1=2, Timo Ahlqvist 1+0=1, Pentti Marttila 1+0=1, Vesa Lehtonen 1+0=1, Matti Kaski 0+1=1, Jorma Oksala 0+1=1, Erkki Jarkko (mv), Hannu Elo (mv), Jarmo Grönlund (mv).
Lisäksi mestaruussarjassa Tappara-paidassa nähtyjä pelaajia Hilparassa vuosien aikana ovat olleet ainakin Pekka Eljaala, Lasse Terävä, Juhani Saarelainen, Harri Lappalainen, Simo Liimatainen, Erkki Hytönen, Pentti Taskinen, Teemu Sistonen, Lauri Salomaa, Seppo Mäkinen, Tapio Kallio, Torsti Järvenpää, Mikko Mynttinen, Jorma Sirén, Raimo Saarinen, Jari Lehtivuori, Juha Silvennoinen, Antti Perttula, Lasse Litma ja Mikko Leinonen. Näistä suurin piirtein vain Kallion ja Järvenpään kohdalla Hilpara toimi oikeasti väliportaana juniorisarjan ja SM-liigapelien välissä. Myös Kalevi Nummisen oli tarkoitus pelata Hilparassa SM-pelaajauransa lopetettuaan 1969, mutta sitten Hilpara nousikin SM-sarjaan…
TAPPARA-HISTORIA 