Tapparan merkki

Taiteilija Kimmo Kaivanto esittelee yhtä ensimmäisistä luomuksistaan.

Tapparan seuramerkki suunniteltiin ja julkaistiin vuonna 1955, kun TBK:n jääkiekkojaosto lähetettiin hakemaan laajempaa kannatuspohjaa Tampereen ruotsinkielisen yhteisön ulkopuolelta uudella suomenkielisellä nimellä. Nimeksi valikoitui Tappara. Sille uutta seuramerkkiä suunnittelemaan pestattiin hiljattain Tampereen Taideteollisen oppilaitoksen grafiikan linjalta valmistunut nuori 23-vuotias taiteilija Kimmo Kaivanto.

Kaivanto ei ollut urheilumiehiä, mutta tiesi jääkiekkopelin luonteen. Hän myös ymmärsi, että nyt haetaan teosta, joka kestää aikojen haasteet vielä pitkään. Näistä lähtökohdista ja TBK:lta perityistä väreistä sinisestä, oranssista ja valkoisesta hän suunnitteli yli kymmenen vaihtoehtoa.

– Peruslähtökohtana oli säilyttää TBK:n värit, koska halusin, että Tapparan esihistoria kulkee myös jälkipolville, Kaivanto kertoi Tapparan kausijulkaisun haastattelussa 1990-luvun alussa. – Toinen perusajatus oli, että lajin aggressiivisuuden pitää näkyä. Tietysti tutkin tarkkaan, millainen ase tappara on.

Työn tilanneelle Tapparalle hän esitteli vaihtoehdoistaan lopulta vain yhden, sen, jonka me kaikki nyt tunnemme Tapparan seuramerkkinä. Siinä on sinisen kilven sisällä tyyliteltynä oranssi kaksiteräinen kirves ja neljä valkoista ympyrää graafisesti tasapainottavana tekijänä.

– Neljä pientä ympyrää ovat tietysti kiekkoja. Merkin taustalla on kilpi, joka kertoo, että jääkiekkoilussa puolustaminenkin on tärkeää. Hallitsevinta merkissä on kuitenkin suuri ja voimakas tappara, sillä tapparalainen jääkiekkoilu on ennen kaikkea hyökkäystä, voimaa ja aggressiivisuutta, Kaivanto itse selitti merkityksiä työssään.

Vuodesta 1955.
Taustakilvetön logo 1963-1969.

Kaivannon suunnittelema seuramerkki on pysynyt muuttumattomana syntymästään lähtien. Tosin vuosien 1963 ja 1969 välissä Tapparan valkoisessa kakkospelipaidassa nähtiin muunnelma alkuperäisestä logosta. Siinä taustalla oleva sininen kilpi oli jätetty pois ja valkoiset ympyrät olivat oransseja. Kertoiko se sitten symboliikkana panostuksesta hyökkäämiseen kokonaan ilman puolustamista.

Kaikkien tapparalaisten lailla Kimmo Kaivanto pysyi kuolemaansa saakka tyytyväisenä merkkiin, jonka oli nuorena suunnitellut.

– Merkin tiukka heraldinen ilme kestää aikaa. Siinä on viittaus historiaan, joka kuvataiteessa on yksi keskeinen liikkuma-alueeni. Merkissä korostuu myös värien merkitys signaaleina. Syntyy rinnastus keskiajasta nykyaikaan, Kaivanto sanoi.

Tapparan merkin Kaivanto suunnitteli nuorena ja tuntemattomana taitelijan alkuna, mutta hänestä kasvoi yksi suomalaisen taidemaailman suurista nimistä. Vuonna 1972 hän sai Pro Finlandia -palkinnon, vuonna 1982 hänet valittiin vuoden taiteilijaksi ja professorin arvonimen hän sai vuonna 1995. Hän kuoli 79-vuotiaana vuonna 2012.


Vuonna 2015 Tapparan logoa olivat arvioimassa palkittu heraldikko ja Suomen Heraldisen Seuran hallituksen jäsen Harri Rantanen sekä suunnittelutoimisto Meran luova johtaja, graafikko Mari Laesterä.

Rantanen: – Äärettömän onnistunut. Pysynyt muuttumattomana, mikä sekin kertoo hyvää.

Laesterä : – Ajaton ja brändimielessä todella vahva. Seura on myös osannut hyödyntää sitä.

Vuonna 2020 Suomen Heraldisen Seuran Hopealeijona-lehden päätoimittaja ja heraldikko Hannu Hillo arvioi Tapparan merkkiä heraldiikan sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti näin:

– Aivan heraldisesti selitettävä tunnus, jossa suomalaisen käytännön kannalta värivirhe, kun sinisellä kilvellä on oranssi tappara. Oranssi on meillä hyväksytty lippuväriksi, mutta vaakunassa olisi käytettävä punaista. Tappara olisi kannattanut tehdä hopeisena eli valkoisena paperille tai kankaalle ja ainakin päärmätä eli reunustaa riittävällä valkoisella tai keltaisella värillä kauttaaltaan.