Mm. Kristian Kuuselalta, Jori Lehterältä ja Anton Levtchiltä oppia ammentanut Kristian Tanus tarttui Tapparan pelillisen johtajan ja pistekuninkaan soihtuun kaudella 2024-25. Runkosarjassa hän teki joukkueesta eniten maaleja, 17, ja keräsi eniten tehopisteitäkin, 45.
Ranskalainen puolustaja Hugo Gallet siirtyi Tapparaan KalPasta kaudeksi 2024-25. Ihan hyvin menneen alkukauden jälkeen ranskalainen joutui kuitenkin ns. valmentajan koirankoppiin ja pelasi kevätpuolella enää harvakseltaan.
Liigassa Gallet teki 50 ottelussa tehot 3+4=7 ja Champions Hockey Leaguen puolella hän oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä heti Kristian Tanuksen jälkeen tehtyään kolme osumaa.
Kausi 2024-25 avattiin jälleen mestaruusviiriseremonialla. Kanada-maljan jäälle seremonioita varten sai kunnian kantaa Petri Kontiola, joka oli edelliskeväänä vihdoin voittanut ensimmäisen mestaruutensa ja lopettanut siihen pelaajauransa.
Puolustaja Teemu Suhonen teki kolmen kauden poissaolon jälkeen väliaikaisen reilun kuukauden paluun pelaajapulasta kärsineeseen Tapparaan syyskaudella 2024-25. Miehen ensimmäinen ottelu tuli eteen niin nopeasti, ettei paitafirma kerinnyt tuottamaan oikeaa pelipaitaa ajoissa, joten Suhonen vetäisi ensimmäisen matsinsa Tapparan fanituotekaupan toimittamalla fanipaidalla, johon tietysti oli painettu hänen oma nimensä ja numeronsa.
Parin loukkaantumisten pahasti rassaaman kauden jälkeen kirvesrintojen kapteeni Otto Rauhala pääsi vihdoin taas pelaamaan terveenä kaudella 2024-25. Saman tien syntyi myös oma yhden kauden maaliennätys 11 ja myös jatkosopimuspaperiin laitettiin nimi alle.
Turkulaislähtöinen puolustaja Ruben Rafkin teki Tapparan kanssa kaksivuotisen sopimuksen kaudelle 2024-25. Hämmästys olikin melkoinen, kun kesken jo ensimmäisen kauden helmikuun alussa miehen sopimus purettiin tämän omasta tahdosta ja hän siirtyi Ruotsiin. Tapparassa pelaamissaan 33 liigaottelussa ja kahdessa CHL-ottelussa Rafkin teki yhden maalin ja syötti kuusi.
Tammikuussa 2025 Liigassa nähtiin ensimmäistä kertaa kahden ulkomaalaisen veljeksen kohtaaminen vastakkain. Kyseessä olivat Tapparan John Quenneville ja hänen Kiekko-Espoossa pelannut isoveljensä Peter Quenneville. Kumpikaan veljeksistä ei päässyt ottelussa tehopisteille ja sillä lailla niskan päälle, mutta Johnin joukkue Tappara voitti ottelun peräti 7-1, joten pientä kerskailun paikkaa ainakin oli tarjolla.
Paavo Kohosta kasvatettiin liigamaalivahdiksi Mestiksen kautta, ja kaudella 2024-25 hän nousikin Tapparan kakkosvahdiksi. Alkukausi oli lupaava tuoden muun muassa kolme nollapeliä, mutta kun joukkueen peli myöhemmin sakkasi maalivahteja myöten, Tappara haki markkinoilta kokeneemman maalivahdin Filip Lindbergin, ja samalla Kohonen siirtyi loppukaudeksi Slovakian liigaan. Kuvassa Kohonen on pelaamassa ensimmäistä liiganollapeliään JYPIä vastaan pysäyttämällä tässä myös Alex Dostien laukauksen. Kohosta auttamassa on kesken kauden Ässiin siirtynyt puolustaja Arttu Kärki.
Juuso Nykäsen reitti liigapelaajaksi ei ole ihan tavallinen. Hän ehti nuorena pelata jo kaksi kautta Mestistäkin Hermeksen riveissä ennen kuin siirtyi Tampereelle ja Tapparaan. Ensimmäinen kausi uudessa paikassa meni vielä U20-joukkueessa, mutta toisena vuonna rymistelevä laitahyökkääjä nappasi pelipaikan miesten joukkueestakin. Kuvassa Nykänen juhlii ensimmäistä Tappara-paidassa tekemäänsä miesten sarjan maalia, kun kiekko upposi CHL-ottelussa Rouen Dragonsin verkkoon.
Maalivahti Juha Metsola palasi Tapparaan yhdeksän pelivuoden tauon jälkeen kaudeksi 2024-25. Edellisellä Tappara-kaudellaan hän oli juuri ehtinyt olla mukana myös Champions Hockey Leaguen avauskaudella ja paluun myötä Mestarien liigankin pelit taas odottivat. Kuvassa Metsola nappaa kiekon kiinni Sparta Prahan David Vitouchin edestä.