Ja kiekko on TuTon verkossa joskus 60-luvun loppupuoliskolla. Huomaa istualtaan kiekon verkkoon vääntäneen Tappara-pelaajan rinnassa näkyvä kilvetön Tappara-merkki.

Tappara punnertaa Ilveksen maalille kaudella 1968-69. Pelkäksi yritykseksi tosin jäi tämäkin tilanne, sillä Ilves voitti ottelun peräti 8-0. Tosin tulos saattoi olla jopa pieni edistysaskelkin Tapparalta, sillä edellisessä Ilves-pelissä samalla kaudella oli tullut turpaan 1-12.

Pakkipari Kari Mäkinen (4) ja Pekka Marjamäki (3) tiiviissä yhteistyössä Ilvestä vastaan 60-luvun lopussa.

Kuudessa vuodessa tulleiden viiden pronssimitalin jälkeen TBK sai vihdoinkin vastaanottaa kultaiset mitalit ja Kanada-maljan vuonna 1953 seuran ensimmäisen Suomen mestaruuden merkiksi. Pokaalin on juuri saanut kainaloonsa joukkueen kapteeni Matti Rintakoski.

TBK:n joukkuepotretti kaudelta 1950-51. Maalivahtina etuoikealla Gösta Wangel, hänen vasemmalla puolellaan ”kypärä” päässään Jaakko Hietaniemi ja oikealla puolellaan Matti Rintakoski. Takarivissä vasemmalta Lauri Silván, Matti Lampainen, Teuvo Takala, Olli Solja, Åke Blomster ja Nils Nummelin. Takarivin kaksi viimeistä ovat Arvo Salminen ja Seppo Kaihari.

Jouni Seistamo hämmentää HPK-maalilla 1950-luvun lopussa. Seistamo oli Tapparan paras maalintekijä useammallakin kaudella ja yleensä sisäisen pistepörssin kärkipäässä, mutta hänen erikoisin saavutuksensa on kuitenkin toisesta päästä kenttää ”maalivahtina”. Tammikuussa 1962 Seistamo nimittäin heitettiin täytenä yllätysvetona kenttäpelaajana ja kenttäpelaajan varusteissa estämään TK-V:n pelätyn maalitykin Heino Pullin rangaistuslaukausta. Seistamo hoiti homman: Pulli ei tehnyt maalia.

Yrjö ”Yte” Hakala siirtyi Ilveksen ja Hämeenlinnan kautta TBK:hon syksyllä 1954 ja jatkoi Tapparaksi nimensä vaihtaneessa seurassa seuraavat yhdeksän kautta aina vuoteen 1963 saakka. Tuona aikana hän ei jäänyt SM-sarjassa kauden päätteeksi kertaakaan ilman mitalia, vaan jokaista väriä ripustettiin kaulaan kolme kappaletta. Noin vuodelta 1958 olevassa kuvassa vastassa on HIFK.