Datsunit

Valokuva: Suomen Jääkiekkomuseo

Tapparalla oli 1970-luvun lopulla työsuhdeautoinaan seuratunnuksilla varustetut komeat Datsunit. Joukkueen menopelejä esittelemässä oikealta etualalta lähtien neljänä lähimpänä joukkueenjohtaja Matti Huhtala, puolustaja Pekka Marjamäki, huoltaja Juhani Paatsjoki ja valmentaja Rauno Korpi.

Rähinät

Valokuva: Reijo Palmu @Suomen Jääkiekkomuseo

Martti Jarkko ja KooVeen Reima Pullinen ottavat viisiminuuttiset keskinäisestä nahistelusta joulukuussa 1978. Vitosensa istuttuaan Jarkko palasi kentälle ja ratkaisi kahdella maalillaan kirvesrinnoille voiton 5-2.

Leukaosuma

Valokuva: Reijo Palmu @Suomen Jääkiekkomuseo

Mussu Ansakorpi on saanut mailasta suun seudulle kiihkeässä kamppailussa IFK:ta vastaan kaudella 1976-77. Mussu itse tai ketjukaverit Jukka Porvari ja Pertti Koivulahti (16) eivät ole oikein moksiskaan oikein kunnolla verta vuotavasta haavasta. Komu taitaa itsekseen miettiä, että kannattaisi käyttää tällaista samanlaista komeaa leukasuojusta kuin hänelläkin, niin säästyisi tikeiltä.

Hirsimäki

Valokuva: Reijo Palmu @Suomen Jääkiekkomuseo

Ilves-kasvatti Jukka Hirsimäki siirtyi Tapparaan Forssan Palloseurasta kaudeksi 1977-78. Muutaman harjoitusottelun jälkeen edessä oli kova tervetulotoivotus tapparalaisen jääkiekon maailmaan, kun Euroopan Cupin merkeissä vastaan asettui kansainvälisten seurajoukkueiden ykkönen Moskovan ZSKA. Ihan hyvinhän ne pelit sitten kuitenkin sujuivat Hirsimäeltä ja Tapparalta.

Kuvassa Hirsimäen (25) selässä kiinni on Valeri Harlamov (17). Heidän välissään näkyy Jukka Porvarin pää. ZSKA:n numero seiska on Boris Mihailov.

Lehtoranta

Valokuva: Suomen Jääkiekkomuseo

Hyökkääjä Vesa Lehtoranta nousi Tapparan junioreista edustusjoukkueeseen kaudelle 1967-68 ja teki heti komeasti 5+4 tehopistettä 11 ottelussa. Vammat ja vaivat haittasivat jatkossa parasta menoa, ja jo toisen pahasti vajaaksi jääneen SM-kauden 1972-73 jälkeen siirtyi Ruotsiin. Lehtoranta missasi Tapparan paluun Suomen mestariksi 1975 palattuaan kirvesrintoihin vasta seuraavaksi syksyksi, mutta ehti ennen pääsarjauransa lopetusta voittaa myös kultamitalin syksyllä 1977.

Kuvassa Lehtorannan takana mukaan hyökkäykseen polkee Lasse Litma.

Triplaplakaatit

Valokuva: Reijo Palmu @Suomen Jääkiekkomuseo

Syksyllä 1977 kolme Tappara-pelaajaa saavutti tasasatasia pääsarjaotteluiden määrässä. Pekka Mäkinen (vasemmanpuoleisin pelaaja) ja maalivahti Antti Leppänen ovat jo saaneet omat plakaatinsa 300 ottelun merkiksi, nyt vuorossa on 200 ottelun laatan saava Pertti Valkeapää (5). Muistolaattoja jakamassa Tapparan joukkueenjohtaja Matti Huhtala.

Rennosti jäähyllä

Valokuva: Veikko Lintinen @Suomen Jääkiekkomuseo

Esa ”Villen isä” Nieminen ottaa rennosti jäähyaitiossa marraskuisessa ottelussa Ilvestä vastaan vuonna 1967. Kari Sillanpää puolestaan on valmiina hyppäämään jäälle, sillä hänen jäähynsä on juuri päättymässä.

Molaripalkinnon isä


Turussa niin TuTon kuin TPS:nkin riveissä vaikuttanut 1960- ja 1970-luvun maalivahtisuuruus Urpo Ylönen on antanut nimensä myös SM-liigan parhaan maalivahdin palkinnolle. Kuvassa Tapparan kärkihyökkääjät Pertti Ansakorpi (10) ja Esko Kaonpää (25) saavat vapaasti huseerata maalilla, mutta Ylöstä he eivät tässä pelissä kiekolla ohittaneet, sillä maalivahti piti nollan TuTon voittaessa Hakametsässä 3-0. Ylönen torjui peräti 45 kertaa, joista jo avauserässä nähtiin käsittämättömät 26.

Kauhean kaukana ei ollut sekään, että Urpo Ylösestä olisi tullut Tappara-maalivahti. Kirvesrintojen Matti Peltonen oli menossa Turkuun armeijaan ja neuvotellut pelaavansa kauden 1962-63 TuTossa. Tappara puolestaan asetti tähtäimensä sitten Heinolassa Suomen Sarjassa huomiota herättäneeseen alle parikymppiseen Ylöseen, joka olikin jo lupautunut siirtymään Tampereelle. Mutta sitten Tappara sai Peltosen varusmiespalveluksen siirrettyä Tampereen seudulle ja mies jäi joukkueeseen. TuTo puolestaan kiirehti kertomaan Ylöselle, että Peltosen paikka Tapparassa ei vapaudukaan, joten kannattaa sen sijaan tulla Turkuun. Sinne Ylönen sitten meni.