Mussu Ansakorpi on saanut mailasta suun seudulle kiihkeässä kamppailussa IFK:ta vastaan kaudella 1976-77. Mussu itse tai ketjukaverit Jukka Porvari ja Pertti Koivulahti (16) eivät ole oikein moksiskaan oikein kunnolla verta vuotavasta haavasta. Komu taitaa itsekseen miettiä, että kannattaisi käyttää tällaista samanlaista komeaa leukasuojusta kuin hänelläkin, niin säästyisi tikeiltä.
Ilves-kasvatti Jukka Hirsimäki siirtyi Tapparaan Forssan Palloseurasta kaudeksi 1977-78. Muutaman harjoitusottelun jälkeen edessä oli kova tervetulotoivotus tapparalaisen jääkiekon maailmaan, kun Euroopan Cupin merkeissä vastaan asettui kansainvälisten seurajoukkueiden ykkönen Moskovan ZSKA. Ihan hyvinhän ne pelit sitten kuitenkin sujuivat Hirsimäeltä ja Tapparalta.
Kuvassa Hirsimäen (25) selässä kiinni on Valeri Harlamov (17). Heidän välissään näkyy Jukka Porvarin pää. ZSKA:n numero seiska on Boris Mihailov.
Hyökkääjä Vesa Lehtoranta nousi Tapparan junioreista edustusjoukkueeseen kaudelle 1967-68 ja teki heti komeasti 5+4 tehopistettä 11 ottelussa. Vammat ja vaivat haittasivat jatkossa parasta menoa, ja jo toisen pahasti vajaaksi jääneen SM-kauden 1972-73 jälkeen siirtyi Ruotsiin. Lehtoranta missasi Tapparan paluun Suomen mestariksi 1975 palattuaan kirvesrintoihin vasta seuraavaksi syksyksi, mutta ehti ennen pääsarjauransa lopetusta voittaa myös kultamitalin syksyllä 1977.
Kuvassa Lehtorannan takana mukaan hyökkäykseen polkee Lasse Litma.
Tapparan 1970-luvun voimakaksikko Pekka Marjamäki (3) ja Antti Leppänen (18) hiljaisemmalla hetkellä pelikatkon aikana.
Syksyllä 1977 kolme Tappara-pelaajaa saavutti tasasatasia pääsarjaotteluiden määrässä. Pekka Mäkinen (vasemmanpuoleisin pelaaja) ja maalivahti Antti Leppänen ovat jo saaneet omat plakaatinsa 300 ottelun merkiksi, nyt vuorossa on 200 ottelun laatan saava Pertti Valkeapää (5). Muistolaattoja jakamassa Tapparan joukkueenjohtaja Matti Huhtala.
Esa ”Villen isä” Nieminen ottaa rennosti jäähyaitiossa marraskuisessa ottelussa Ilvestä vastaan vuonna 1967. Kari Sillanpää puolestaan on valmiina hyppäämään jäälle, sillä hänen jäähynsä on juuri päättymässä.
Turussa niin TuTon kuin TPS:nkin riveissä vaikuttanut 1960- ja 1970-luvun maalivahtisuuruus Urpo Ylönen on antanut nimensä myös SM-liigan parhaan maalivahdin palkinnolle. Kuvassa Tapparan kärkihyökkääjät Pertti Ansakorpi (10) ja Esko Kaonpää (25) saavat vapaasti huseerata maalilla, mutta Ylöstä he eivät tässä pelissä kiekolla ohittaneet, sillä maalivahti piti nollan TuTon voittaessa Hakametsässä 3-0. Ylönen torjui peräti 45 kertaa, joista jo avauserässä nähtiin käsittämättömät 26.
Kauhean kaukana ei ollut sekään, että Urpo Ylösestä olisi tullut Tappara-maalivahti. Kirvesrintojen Matti Peltonen oli menossa Turkuun armeijaan ja neuvotellut pelaavansa kauden 1962-63 TuTossa. Tappara puolestaan asetti tähtäimensä sitten Heinolassa Suomen Sarjassa huomiota herättäneeseen alle parikymppiseen Ylöseen, joka olikin jo lupautunut siirtymään Tampereelle. Mutta sitten Tappara sai Peltosen varusmiespalveluksen siirrettyä Tampereen seudulle ja mies jäi joukkueeseen. TuTo puolestaan kiirehti kertomaan Ylöselle, että Peltosen paikka Tapparassa ei vapaudukaan, joten kannattaa sen sijaan tulla Turkuun. Sinne Ylönen sitten meni.
Lupaavan kirvesrinnan Antti Virtasen pelaajaura päättyi jo 18-vuotiaana Tapparan Suomen sarjassa pelaamaan kauteen 1965-66. Hän oli noussut mestaruussarjajoukkueeseen jo edelliskaudella, ja joukkueen sarjapudotuksen jälkeen jäi mukaan nostamaan Tapparaa takaisin pääsarjaan. Hän teki Suomen sarjassa yhdeksän pistettä kahdeksassa pelissä ennen kuin loukkaantui pahasti nuorten SM-ottelussa. Hän lensi pää edellä laitaan ja vietiin halvausoireisensa sairaalaan. Niskanikama oli murtunut, mutta halvaantumiselta onneksi säästyttiin. Pelaaminen siihen kuitenkin loppui.
Myöhemmin hän toimi Kalevi Nummisen valmennusryhmässä 1970-luvun alussa ja Nummisen lailla myös Montrealin mailatehtaan palveluksessa.
Pelaajauran yksittäiseksi knoppitiedoksi jäi se, että Antti Virtanen teki Tapparan ensimmäisen mestaruussarjamaalin Hakametsän jäähallissa.
Pekka Nokkala jäi Tappara-historiaan pelkäksi sivulauseeksi pelattuaan edustusjoukkueessa vain yhden kauden 1967-68. Hyvän miehen maineen hän saa silti sillä, että ainoana kirvesrintana teki tuolla kaudella maalin Ilvestä vastaan kauden kummassakin mestaruussarjakohtaamisessa. Kaksi maalia Tapparan yhteensä viidestä oli hyvä prosentti, mutta vielä parempi oli miehen oma kokonaissaldo, jossa nuo kaksi osumaa olivat puolet Tappara-uran maaleista.
Taaempana päivystää paljon tunnetumpi Tappara-nimi Pekka Marjamäki.
Keijo Järvinen on yksi Tampereella tuntemattomimmista Tapparan sisäisen pistepörssin voittaneista pelaajista. Hän oli kirvesrintojen ykkönen ja koko SM-sarjan pistepörssin kolmonen kaudella 1972-73 keräämällä 36 ottelun kaudella 44 tehopistettä, joista 21 oli maaleja. Taakse jäivät mm. Jukka Alkula, Pertti Koivulahti, Pertti Ansakorpi sekä tulokaskautensa pelannut Martti Jarkko.
Järvinen sinetöi ykkössijansa iskemällä seitsemässä viimeisessä sarjaottelussa kolme hattutemppua ja keräämällä kahdeksassa viimeisessä pelissä peräti 20 pistettä, lähes puolet koko kauden saldostaan.
TuTon SM-joukkueesta Tampereelle ja Tapparaan kaudeksi 1971-72 siirtynyt Järvinen pelasi kirvesrinnoissa vain kaksi kautta ennen kuin palasi takaisin Turkuun ja TuToon. Myöhemmin hän edusti kaupungin seuroista myös TPS:ää ja Kiekko-67:aa.
TAPPARA-HISTORIA 