Toni Kallela oli Tapparan tulokaspelaajien tehokkain kaudella 2013-14. Hän sai vastuuta Liigassa vain 14 ottelun verran, mikä on tavallaan kummallista, sillä hän teki maalin toisessa ja kolmannessa pelissään, syötti kaksi maalia neljännessä pelissään ja laukoi kuudennessa pelissään taas kaksi maalia.
Kaudella 2013-14 Tappara ja Ilves saivat vihdoin järjestetyksi kansainvälisen muodin mukaisen ulkoilmaottelun. Open Ice Winter Classic Tampereeksi nimetty ”paluu juurille” ei sikäli mennyt ihan juurille saakka, että Ratinan stadionilla ei ollut koskaan aiemmin jääkiekkoa pelattu. Mutta ainakin oli pakkasta ja yläpuolella tähtitaivas. Katsojiakin stadionille mahtui yli 15000.
Tapahtuma oli hieno, vaikka kaikki ei ihan nappiin mennytkään, kun jääkin hajosi toisessa erässä ja vaati pitkän korjaustauon. Lopulta peli saatiin pelattua loppuun saakka, ja jalkapallostadionille osuvasti lopputuloskin oli jalkapallomainen: Pekka Saravo teki pelin ainoan maalin, kun Tappara voitti Ilveksen 1-0.
Tuukka Mäntylä ja Kurtis Foster (pidempi kaksikosta) muodostivat hyvän pakkiparin Tapparassa syksyllä 2012. Fosterin toi Tapparaan NHL:n työsulku, jonka johdosta miehiä hakeutui taas Eurooppaan. Ilman NHL-sopimusta Tampereelle tullut Foster ansaitsi esityksillään diilin Philadephia Flyersiin, kun NHL-kausi päästiin alkamaan.
Tuukka Mäntylä pelasi Fosterin kanssa ja ilman Fosteria todellisen huippukauden, jossa tehojakin kertyi runkosarjassa henkilökohtaisen ennätyksen 24 pisteen verran ja pudotuspeleissäkin niin ikään ennätyksellisen kahdeksan pinnan edestä.
Ville Nieminen, seitsemännellä Tappara-kaudellaan ja kolmannella eri pelinumerolla (samalla millä ura kirvesrinnoissa alkoikin), teki runkosarjassa 35-vuotiaana 50 tehopistettä (22+28) rinnallaan puolet nuorempi Aleksander Barkov, joka jäi sisäisessä pistepörssissä kahden pisteen päähän. Playoffeissa ilman loukkaantunutta Barkovia ketjussaan pelannut Nieminen teki vielä 3+3 pistettä.
Nuorempi Aleksander Barkov ei tosiaankaan kärsinyt NHL-kuuluisuutta niittäneestä ”toisen vuoden kirouksesta” SM-liigassa, sillä 16-vuotiaana pelattua 16 pisteen debyyttikautta seurasi 17-vuotiaana pelattu peräti 48 tehopisteen kausi. Sasha iski 21 maalia ja syötti 27 osumaa. Kumpikin luku oli yhden pienempi kuin ketjukaveri Ville Niemisellä, joka oli joukkueen paras pistemies siis kahden pisteen erolla Barkoviin – tosin muutaman ottelun enemmänkin pelanneena. Playoffeissa Barkov syötti neljässä ensimmäisessä puolivälieräottelussa HIFK:ta vastaan viisi maalia, mutta viidennen pelin alussa loukkasi taklaustilanteessa olkapäänsä ja joutui loppukaudeksi sivuun. Kesällä Florida Panthers varasi hänet NHL:ään kaikkien aikojen pienimmällä suuomalaisvarausnumerolla 2.
Kuvassa Barkov pistää syötön parin Ässä-pelaajan ohi runkosarjassa, mutta valitettavasti finaaleissa hän ei päässyt testaamaan syöttöjensä onnistumista.
Tappara ja Ässät pelasivat 2013 viidennessä finaalipelissä liigahistorian pisimmän finaalipelin, joka meni aina kuudenteen erään saakka eli kolmanteen jatkoerään lukemissa 1-1.
Toisessa jatkoerässä kirvesrintojen Dragan Umicevic – joka oli siirtynyt Tapparaan kesken kauden Ässistä – pääsi nokikkain porilaisvahti Antti Raannan kanssa kuvien osoittamalla tavalla. Laukaisu jäi kuitenkin turhan heppoiseksi yritykseksi jostain selän takaa ja Raanta onnistui pysäyttämään kiekon ranteellaan. Seuraavassa jatkoerässä Ässät teki maalin ja sai sarjan katkolle omaan kotihalliinsa.
Chris Connollyn (61) ja takana oikealla olevan Aleksander Barkovin loukkaantumiset viidennessä puolivälieräottelussa HIFK:ta vastaan jättivät tapparalaiseen takaraivoon ikuisen jossittelun, olisiko hopea 2013 kirkastunut kullaksi, jos tehokaksikko olisi kyennyt pelaamaan.
Ihan tuulesta temmattu ajatus ei ole, sillä Barkov teki runkosarjassa 21+27=48 tehopistettä ja oli joukkueen toiseksi tehokkain pelimies, ja Connollykin 19+22=41 ollen joukkueen kolmanneksi tehokkain. Neljässä ennen loukkaantumisiaan pelaamissaan playoff-peleissä Sasha oli kerännyt jo 0+5 ja Chris 1+2, joten varmasti tehokkaita miehiä Tappara menetti ennen ratkaisupelejä.
Kalle Kaijomaa oli Tapparan tehokkain puolustaja kaudella 2011-12. Hän iski 11 maalia ja syötti toiset 11. Koko joukkueessa vain Antti Erkinjuntti ja kuvassa onnittelemaan tulossa oleva Jerry Ahtola onnistuivat maalinteossa useammin.
Reilu viikko Tapparaan valmentajaksi tulonsa jälkeen Risto Dufva teki ensimmäiset pelaajahankintansa: puolustaja Tommi Kovasen (vasemmalla) ja hyökkääjä Olli Palolan (34). Kovaselle kausi jäi ainoaksi Tapparassa, mutta Palola viihtyi pidempäänkin. Pari kautta myöhemmin hän nousi kirvesrinnoista ensin liigan maalikuninkaaksi ja perään vielä MM-hopeamieheksi. Palolan alku Tapparassa syksyllä 2011 oli sekin suoraan satukirjasta: Hän hyppäsi jäälle ensimmäiseen vaihtoonsa Hakametsässä Kärppiä vastaan, luisteli suoraan vastustajan maalin takatolpalle ja jatkoi Kim Strömbergin syötön ensimmäisellä kiekkokosketuksellaan verkkoon!
Toista kauttaan Tapparassa pelannut Jani Nieminen ja ensimmäisen kautensa pelannut Juha Metsola jakoivat torjuntavastuun kaudella 2011-12. Nieminen pelasi 42 ottelussa ja Metsola 26:ssa; jälkimmäisen torjuntatilastot olivat hiukan paremmat. Vaikeasta kaudesta kertoo sekin, että peräti kahdeksan kertaa jouduttiin turvautumaan maalivahdin vaihtoon kesken ottelun.