1960-luvun puolivälissä jääkiekossa käytiin erilainen maaottelu Suomen ja Ruotsin välillä. Yhdestä ystävyysottelusta käynnistynyt tapahtumasarja johti ensin pitkään sairaalareissuun ja sen perään vielä pidempään vääntöön syyttäjien ja lakimiesten kesken. Lopulta ottelu päättyi kuitenkin ratkaisemattomaan.

Lokakuun puolivälissä 1965 Tampereen Allianssi kokoontui jälleen pelaamaan yhden kovan kansainvälisen ottelun. Allianssi oli vuonna 1960 perustettu Tapparan, Ilveksen ja TK-V:n yhteistoimintaprojekti, jonka nimellinen päätarkoitus oli hankkia Tampereelle pelaamaan ulkomaalaisia huippujoukkueita. Kun kolmesta tamperelaisjoukkueista nimettiin suurin piirtein kentällinen pelimiehiä jokaisesta, jalkeille saatiin Leijona-maajoukkuetta vastaava yhdistelmä. Lisäksi sen rinnakkainen tarkoitus oli estää kaupungin sisäinen värväystoiminta yhteisellä sopimuksella, joka kielsi seuroja ottamasta toistensa edustusmiehiä tai A-junioreita riveihinsä. Vastaavanlaisia alliansseja oli myös ainakin Helsingissä ja Länsirannikolla. Tampereella allianssitoimintaa pyöritettiin seitsemän kauden ajan, kunnes se vuonna 1967 lopetettiin isoilta osin Ilveksen ja Tapparan keskinäisten periaate-erimielisyyksien takia.

Vaikka lokakuussa 1965 vastaan tuleva Rögle BK pelasi vasta Ruotsin toiseksi korkeimmalla tasolla, se oli vahvistunut rajusti ja halusi suunnata maansa ykkösseuraksi. Se oli käyttänyt paljon rahaa hankkien riveihinsä muun muassa USA:n MM-kisavahdin Tom Haugh’n, Norjan MM-hyökkääjän Bjørn Elvenesin, Suomen MM-pakki Pentti Lindegrenin sekä ennen kaikkea muiden ruotsalaistähtihankintojen seassa kirkkaimapana loistaneen Ulf Sternerin, joka oli edellisellä kaudella pelannut neljä ottelua New York Rangersissa ja oli kaikkien aikojen ensimmäinen Euroopasta NHL:ään siirtynyt pelaaja.

Viiden eri maan pelaajia sisältänyt Rögle oli paljon aikaansa edellä kansainvälisyydessä – jopa niin paljon, että Ruotsin jääkiekkoliitto tulkitsi omia sääntöjään niin, ettei se saisi käyttää kaikkia ulkomaalaishankintojaan samanaikaisesti sarjapeleissä. Liitto antoi määräyksen, että Rögle saa käyttää samassa pelissä joko suomalaista ja norjalaista hankintaansa, tai sitten pohjoisamerikkalaisiaan, jollainen maalivahti Haughin lisäksi oli joukkueen kanadalainen pelaajavalmentaja Des Moroney.

Röglen miljonääriomistaja-puheenjohtaja Gösta Carlsson laittoi asianajajansa liikkeelle. – Ruotsin jääkiekkoliitto on väärässä, ja me aiomme myös todistaa sen, Carlsson sanoi.

Kun mies on rakennuttanut omilla rahoillaan joukkueelleen jäähallin ja sen ympärille viisitoista huvilaa hankkimilleen pelaajille, hän odottaa sääntötulkintojenkin kyllä muovautuvan sallimaan neljä ulkomaalaispelaajaa kentälle yhtä aikaa. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan vain kaksi ulkolaista sai pelata sarjapeleissä yhtä aikaa. Röglen ja liiton välistä kamppailua pelioikeudesta käytiin läpi kauden.

Tampere kunnostautui maalinteossa, Rögle sikaili

Perjantaina 15.10.1965 kaikki Röglen uudet tähdet olivat mukana, kun joukkue luisteli jäälle Tampereen samana vuonna avatussa jäähallissa kaupungin yhdistelmäjoukkuetta vastaan. Allianssinkin riveissä oli monia edellistalven Tampereen MM-pelaajia: maalissa Ilveksen Juhani Lahtinen, puolustuksessa Tapparan Kalevi Numminen ja Ilveksen Jarmo Wasama, hyökkäyksessä Ilveksestä Lasse Oksanen ja Reijo Hakanen, TK-V:stä Heino Pulli ja Matti Reunamäki. Edelliskauden jälkeen mestaruussarjasta pudonneesta Tapparasta joukkueeseen oli nimetty lisäksi 17-vuotias puolustaja Pekka Marjamäki sekä hyökkäysketju Pertti Ansakorpi – Timo Ahlqvist – Juhani Peltola.

Suurimman huomion kohteena kaukalossa oli kuitenkin vieraiden Ulf Sterner, joka oli pelannut jopa tarunhohtoisessa NHL:ssä. Hänen kautensa Pohjois-Amerikassa oli kuitenkin mennyt pääasiassa farmisarjassa American Hockey Leaguessa, jossa Sterner ei ollut viihtynyt.

– Ammattilaisena pitäisi päästä pelaamaan NHL:ssä ja olla poikamies, Sterner kertoi Aamulehdelle ennen ottelua. – AHL:ssä peli on aivan liian raakaa.

Hakametsän hallin 6700 katsojaa saivat nähdäkseen erikoisen ottelun. Pelillisesti kotikaupungin Allianssi oli kirkkaasti ruotsalaisvieraitaan edellä. Vieraat puolestaan paikkasivat taitovajettaan kanadalaistyyppisellä ylikovalla pelityylillä. Suomalaislehdistö luonnehti Rögleä ”huligaaneiksi”, ”diivailijoiksi” ja ”kolmannen luokan katutappelijoiksi”. Allianssi paukutti jo avauserässä neljä maalia, mikä sai nikkarikovuutta hankkineen Uffe Sternerin purnaamaan itselleen 10 minuutin käytösrangaistuksen. Kuin ihmeen kaupalla hän ei saanut lisäsanktioita heitettyään tuomaria pelihanskallaan selkään jäähyn saatuaan!

Toinen erä viivästyi, kun Rögle ei tullut ulos pukuhuoneestaan, ja tuomarien piti erikseen käydä hakemassa heidät. Pelin päästyä taas käyntiin nähtiin ottelun törkein episodi. Avauserässä yhden Allianssin maaleista iskenyt Timo Ahlqvist ajautui normaaliin kamppailutilanteeseen Sternerin kanssa. Tämä kuitenkin lopetti kamppailun huitaisemalla täysin peittelemättä jo jäähän kaatunutta Ahlqvistia mailallaan päähän. Tajuton Ahlqvist kannettiin jäältä pois ja suoraan sairaalaan. Sterner sai törkeydestään vain viiden minuutin rangaistuksen.

Ottelu jatkui samanlaisena. Allianssi iski maaleja, Rögle sikaili. Kolmannessa erässä ottavaksi osapuoleksi joutui ennen kaikkea Wasama, joka erän alussa sai vihellyksen jälkeen Tommy Höglinin mailaniskun päähänsä. Siitä Wasama vielä tokeni, mutta muutamaa minuuttia myöhemmin Claes-Göran Nilssonin runnoessa Wasaman kypärättömän pään jäähän Ilves-pakinkin peli jäi kesken.

Allianssi voitti ottelun 8-2. Järjenvastaisesti kentällä loppuun asti selvinnyt Ulf Sterner teki ottelun viimeisen maalin potkaisemalla veljensä Oven syötön maaliin. Koko illan hapuillut tuomarikaksikko hyväksyi senkin.

Ahlqvist viisi päivää sairaalassa

Timo Ahlqvistin ruotsalaisvalmisteinen kypärä oli haljennut iskun voimasta. Sairaalassa tikattiin ensin päässä oleva ammottava haava ja sitten kallo röntgenkuvattiin. Kallomurtumia ei kuitenkaan sentään ollut tullut, mutta vakavan aivotärähdyksen vuoksi Ahlqvist vietti sairaalassa viisi päivää aina keskiviikkoon saakka.

Rögle BK toimitti viikonloppuna sairaalaan toivotukset tervehtymisestä sekä kukkia ja hedelmiä. Ulf Sterneristä ei kuulunut mitään.

Pelipäivää seuranneena lauantaina Röglen joukkueenjohto istui Tapparan kerhohuoneella järjestetyssä kahvitilaisuudessa ja selitteli joukkueensa rumaa esitystä. Pääsyyn heidän mielestään sai kantaa ottelun erotuomarikaksikko.

– Olimme hermostuneita ennen peliä, koska tiesimme saavamme ensimmäisen kerran tällä kaudella tosivastuksen ja olimme jo etukäteen varmoja häviöstämme, Röglen joukkueenjohtaja Börje Svensson valitteli. – Emme kuitenkaan voineet alistua tappioon suosiolla. Kun erotuomarit sitten olivat äärimmäisen huonoja ja sallivat suomalaisten tehdä mailoillaan mitä halusivat, meiltä meni hermot ja tapahtui sitä, mitä tänään olemme saaneet lehdistä lukea.

– Olemme pitäneet joukkueen kanssa kokouksen, jossa ei puhuttu taktiikasta, vaan käytettiin kovia sanoja, jotka oli kohdistettu kaikille pelaajille. Eilisiltainen ei saa toistua, Svensson viittasi sunnuntaina odottavaan otteluun Helsingissä.

Kahvitilaisuudessa mukana olleet Sternerin veljekset Ulf ja Ove eivät mielellään osallistuneet keskusteluihin. Sen sijaan suomalaispakki Pentti Lindegren antoi palaa petyttyään joukkueensa esitykseen.

– Ei tällaisten pukareiden kanssa nauti pelaamisesta, selostajana myöhemmin tunnettu ”Linkku” valitti. – Ensimmäisen erän jälkeen joukkueen valmentaja Des Moroney suorastaan kehotti pelaajia käyttämään mailaa tamperelaisten vahingoittamiseen ja osa pojista noudattikin käskyä.

Lindegren myös ihmetteli tilannetta vaihtoaitiossa, kun Ove Sterner ja Röglen huoltaja ajautuivat käsirysyyn keskenään yli 6700 katsojan edessä.

Tampereen tapahtumat kiirivät myös Ruotsin jääkiekkoliiton korviin. Se ei kuitenkaan aikonut oma-aloitteisesti ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, vaan jäi odottamaan Suomen jääkiekkoliitolta mahdollista ilmoitusta asiasta.

Sterner hyökkää uudelleen Ahlqvistin kimppuun

Timo Ahlqvistille olisi riittänyt Ulf Sternerin pahoittelu väkivaltaisesta käytöksestään, mutta sitä ei koskaan kuulunut. Sen sijaan viikko tapahtuneen jälkeen Sterner hyökkäsi uudelleen, tällä kertaa sanallisesti.

– Minun oli pakko lyödä Ahlqvistia mailalla päähän saadakseni hänet rauhoittumaan. Muuten hän olisi hakannut rammaksi koko joukkueemme, Sterner väitti pöyristyttävästi kotimaansa Dagens Nyheterille joukkueen palattua Ruotsiin.

Kaikki Timo Ahlqvistin jääkiekkoilijana tunteneet ymmärsivät heti Sternerin väitteen järjettömyyden. Ahlqvist oli kaikkea muuta kuin likainen tai edes varsinaisesti kova pelaaja; päinvastoin hän oli todellinen kaukaloiden herrasmies. Noin keskimääräisesti hän istui peliurallaan yhden kahden minuutin rangaistuksen suunnilleen joka kuudennessa pelissään, eivätkä ne jäähyt tulleet rumista otteista tai tappeluista. Sternerin kuvailu ”vauhkosta rammaksi hakkaajasta” ei sopinut Ahlqvistiin millään tavalla.

Sterner ei luultavasti tiennyt, kuinka täysin läpinäkyvää ja naurettavaa hänen potaskansa oli. Hän jopa väitti, ettei ollut koskaan pelannut pahemmassa jääkiekko-ottelussa kuin Tampereella oli nähty. Tämä siis mieheltä, joka oli käynyt Pohjois-Amerikan farmisarjassa kokemassa sen kohtelun, mitä ensimmäiset eurooppalaiset saivat osakseen tullessaan viemään sikäläisten pelaajien työpaikkoja.

– Ahlqvist löi huuleni halki ja vahingoitti kahta joukkuetoveriani. Olen täysin vakuuttunut, että hän pyrki vahingoittamaan meitä ja erityisesti minua tahallisesti. En ole milloinkaan tavannut niin epäreilua pelaajaa. Hän oli aivan vauhko, Sterner satuili.

Sternerin versiossa tapahtumista he kaatuivat molemmat kamppailutilanteessa, jolloin Ahlqvist yritti vetää häneltä mailan pois, mistä hän suuttui ja löi voimakkaasti kiusaajaansa mailalla päähän.

– Löin täysin tarkoituksellisesti, kun kerran ottelun tuomarit eivät pystyneet pitämään miestä aisoissa. Peli rauhoittui huomattavasti, kun hänet oli viety sairaalaan.

Sterner lopetti absurdin sadunkerrontansa ja suoranaisen valehtelunsa väittämällä vastustavansa ehdottomasti kaikenlaista tappelua jääkiekkokentällä.

Ahlqvist oikeustoimiin maineensa puhdistaakseen

– Jos olisimme hiljaa, olisi se merkki, että hyväksyisimme tapahtuneen rikoksen. Ahlqvistin henkilökohtainen asia on nyt puhdistaa maineensa. Sterner ja hänen kaltaisensa pelaajat on saatava järjestykseen, Ohlson jyrisi.

Perjantaina, viikko mailalla lyömisen jälkeen ja samana päivänä kuin Sternerin vääristelty tapahtumakerronta ilmestyi Suomen lehdistössä, Ahlqvist jätti Tampereen rikospoliisille ilmoituksen julkisella paikalla tapahtuneesta pahoinpitelystä. Todistajia hänellä oli tuhansia.

Jääkiekkoliittojen byrokratiassa asiassa nähtiin epätoivottuja hankaluuksia. Ruotsin jääkiekkoliitto sihteerinsä P-O. Westerin suulla sanoi, ettei se voi ryhtyä toimenpiteisiin Sternerin suhteen ilman Suomen jääkiekkoliiton selontekoa ja toimenpidevaatimuksia. Suomen jääkiekkoliitto taas oli odottanut ottelun erotuomareilta raporttia tapahtumista, mutta ei ollut saanut sellaista.

– Se vaikeuttaa hieman asian jatkokäsittelyä, jääkiekkoliiton toiminnanjohtaja Reijo Mannerla tuumi. – Jos olisimme saaneet tuomareilta ilmoituksen, olisimme voineet vedota kansainväliseen liittoon, jos Ruotsin liitto kieltäytyisi antamasta pelikieltoa Sternerille.

Nyt ilmoitusvastuu jäi Tapparalle – joka ei ollut edes toinen kohuottelun osapuolista – ja Mannerlan mukaan pelkän seuran tekemän ilmoituksen perusteella liittojen välinen painostus olisi vaikeampaa. Hän lupasi kuitenkin, että ”todennäköisesti teemme ilmoituksen Ruotsin liitolle”. Lopulta sellainen lähti Ruotsiin, jossa sikäläinen jääkiekkoliitto otti asian käsittelyyn. Kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen Ruotsista ilmoitettiin, ettei Sterneriä aiota asettaa pelikieltoon tai muutoinkaan rangaista häntä.

– Suomen jääkiekkoliitto mainitsee lähettämässään raportissaan vain sen, että kyseisen ottelun tuomarit kieltäytyvät olemasta enää missään tekemisissä jutun kanssa. Heidän asenteensa näyttää siten merkitsevän, että välikohtaus heidän mielestään tuli selväksi Sternerin saamalla jäähyllä, ruotsalaisten sihteeri Wester kommentoi.

– Jos mitään uutta ei ilmene, emme voi rangaista Sterneriä, vaikka tapaus ja varsinkin Sternerin sen yhteydessä antamat lausunnot eivät suinkaan ole lisänneet jääkiekon suosiota.

Sillä välin rattaat olivat pyörineet jo siviilioikeuden puolella.

Röglen miljonääriomistaja uhkaa rahoillaan ja lakimiesarmeijalla

– Mikäli on tarpeellista, laitan kaikki kolme huippuasianajajaani toimiin saadaksemme tämän riidan päätökseen. Uffe tai kukaan muukaan seuramme pelaajista ei ole mikään tappelija. Olen vakuuttunut, että hän löi Ahlqvistia pelkästään itsepuolustukseksi, seurapomo Gösta Carlsson uhkasi.

– Aion tehdä Ahlqvistista ilmoituksen poliisille kahden tai ehkä kolmen pahoinpitelyn johdosta. Maksakoon juttu mitä maksaa.

Carlsson siis uskoi Sterneriä tämän väittäessä Ahlqvistin lyöneen häneltä huulen halki kahdeksan tikin edestä, raapineen poskea ja vahingoittaneen nenää. Lisäksi Carlsson väitti Ahlqvistin lyöneen myös Kjell Larssonilta huulen auki. Mahdollisesti hän lisäisi Ahlqvistin syntilistalle myös Tommy Erikssonin nenän murskaamisen. Ja kun vauhtiin oli päässyt, Carlsson uhkasi oikeustoimilla myös turkulaista Heikki Heimoa, joka oli nuijinut Röglen Pentti Lindegreniä ruotsalaisten Suomen-reissun toisessa ottelussa.

Suomessa länsinaapurin miljonäärin pullistelua ei katsottu hyvällä. Syntyi jopa jonkinlainen kansanliike, jotta Carlssonin pyrkimys pelotella asia hiljaiseksi rahoillaan ja lakimiesarmeijallaan ei onnistuisi. Suomalaiset rahamiehet olivat valmiita avaamaan lompakkonsa, että Ahlqvist saisi oikeutta.

– Perustakaa Timo Ahlqvistille rahasto, niin kyllä täältä rahaa tulee. Syytön mies voittaa asiansa, olipa vastassa kuinka monta lakimiestä hyvänsä, kerrottiin yhdessäkin puhelussa Suomen Jääkiekkoliitolle.

Ruotsin puolella väitettiin Ahlqvistin peruneen poliisi-ilmoituksensa Carlssonin mahtailun jälkeen ja Ruotsin jääkiekkoliiton pestyä kätensä asiasta. Ahlqvist kiisti väitteen kuitenkin tuoreeltaan ja kertoi asian olevan edelleen vireillä.

Marraskuun alussa Sorin poliisipiiri oli saanut kuulustelupöytäkirjansa valmiiksi kuulusteltuaan reilua kymmenkuntaa henkilöä. Pöytäkirja lähti matkalle Ruotsiin ja Skåneen, jossa paikalliset viranomaiset hoitaisivat Ulf Sternerin jatkokuulustelut.

Ruotsalaisten suorittamista jatkokuulusteluista Tampereen kaupunginviskaalinvirastossa kuultiin vasta yli puoli vuotta myöhemmin kesäkuussa 1966. Niiden perusteella tultiin siihen tulokseen, että Ulf Sterner asetetaan pahoinpitelysyytteeseen Tampereen raastuvanoikeuteen, jossa tapaus tulisi esille elo-syyskuun vaihteessa.

Rögle BK:n edustajan mukaan seurassa ei oltu osattu kuvitellakaan, että asia joutuisi oikeuteen asti. Mutta kun niin oli tapahtumassa, he tosiaankin aikoivat tehdä vastahaasteen haavoista ja vammoista, joihin Ahlqvist ei nyt yksin ollutkaan syypää vaan myös eräät muuut kotijoukkueen pelaajat olivat olleet mukana.

Poliisikuulusteluissa Sterner oli myös jyrkästi kieltänyt lyöneensä Timo Ahlqvistia tahallisesti – vaikka puoli vuotta aiemmin lehdissä oli ollut mustaa valkoisella hänen tunnustuksestaan. Nyt hän väitti, että koko tapaus oli hänen taholtaan puhdas vahinko.

Syytetty ei saavu raastupaan

Raastuvanoikeuden käsittelypäiväksi oli ilmoitettu 9.9.1966. Tampereelle saapui kuitenkin Sternerin asiamiehen lähettämä kirje, jossa ilmoitettiin lyhyesti, ettei syytetyllä tai hänen asiamiehellään ole mahdollisuutta olla läsnä. Asian käsittelyä siirrettiin toistaiseksi siihen asti, kun Sterner tai hänen asiamiehensä katsoo mahdolliseksi saapua Tampereelle.

Siihen mennessä kuluneen lähes vuoden aikana jääkiekkoa oli pelattu edelleen. Timo Ahlqvist oli toipunut marraskuussa pelikuntoon oltuaan sivussa kolme viikkoa. Hän palasi kaukaloon Tapparan käydessä avaamassa Varkauden uuden tekojääradan ystävyysottelussa Warkauden Urheilijoita vastaan. Ahlqvist teki ottelussa kolme maalia. Sarjakaudella Ahlqvist oli Tapparan kolmanneksi tehokkain pelaaja, kun kirvesrinnat nousivat yhden kauden alasarjaharhailun jälkeen takaisin mestaruussarjaan. Kauden jälkeen hän kuitenkin siirtyi jäähdyttelemään Tapparan kakkosjoukkueeseen, joka pelasi maakuntasarjassa maan kolmanneksi korkeimmalla tasolla.

Ahlqvist joutui myös toisen kerran viattomana mainehaittaan, kun lahtelaisen paikallistoimittajan kirjoittamassa jutussa eri lehdissä hänen väitettiin aloittaneen nyrkkitappelun Tapparan ja Reippaan välisessä Suomen Cupin loppuottelussa maaliskuun alussa. Tosiasiassa kyseessä oli Juhani Peltola. Jotain ironiaa oli kenties siinäkin, että samainen Peltola oli ollut oikea syyllinen myös muutamaa vuotta aiemmin, kun Tapparan Seppo Mäkinen asetettiin myöhemmin peruttuun peräti vuoden pelikieltoon kaukalorähinästä – lue lisää Tapparan pelikielloista.

Tampereen Allianssi pelasi kauden aikana vielä muutaman ottelun, mutta Ahlqvist ei ollut enää mukana sen kokoonpanoissa Tapparan edustajana.

Ulf Sterner teki Ruotsin kakkostasolla 57 maalia 27 ottelussa ja oli vahvasti nostamassa Rögle BK:n pääsarjaan. Hänen tai Röglen uhkailemista vastahaasteista Ahlqvistia vastaan ei kuulunut mitään. Kaikenlaista kaukalotappelua vastustanut Sterner rähinöi seuraavan kerran kuukausi Ahlqvistin telomisen jälkeen Ruotsin kakkosdivisioonassa. Sillä kertaa hän tuli tilanteeseen rauhoittamaan toisten yhteenottoa, mutta ruuhkassa itsekin osuman saatuaan kimpaantui niin, että rynni lyöjän perään tyrmäten mennessään tuomarinkin kumoon.

Vajaa vuosi Sternerin ja Ahlqvistin tapauksen jälkeen Sterner ei siis ilmestynyt Tampereelle oikeudenkäyntiin. Kauden jälkeen Tukholman AIK:hon siirtynyt Sternerin entinen Rögle-joukkuekaveri Pentti Lindegren epäili, että Röglessä pelättiin oikeudenkäyntiä, ja Sternerin mahdollista kilpailukieltoa, mikäli hänet katsoittaisiin syylliseksi. Sterner oli maalivahti Haugh’n lisäksi enää oikeastaan ainoa joukkueessa oleva tähtipelaaja sen hajottua maailmalle sarjanousun jälkeen.

Suomeen voi kuitenkin tulla pelaamaan!

Marraskuussa 1966, yli vuosi itse kaukalopahoinpitelyn jälkeen, Ulf Sterner oli nimetty Ruotsin maajoukkueeseen, joka tulisi Suomeen pelaamaan. Toinen Suomen ja Ruotsin välisistä maaotteluista pelattaisiin Hakametsässä 25. marraskuuta.

Sternerin raastuvanoikeusjutun vireille laittanut kaupunginviskaali Heikki Arajärvi kertoi kuitenkin, ettei Sternerin saapuminen Tampereelle aiheuttaisi mitään toimia, sillä hänen ja Ahlqvistin välinen asia ei sillä hetkellä ollut esillä raastuvassa. Kaupunginviskaali odotti edelleen myös Ruotsista pyytämiään lisäselvityksiä, joissa ilmenevien seikkojen perusteella tehtäisiin uusi päätös, otetaanko juttu uudelleen esiin ja milloin.

– Omasta puolestani toivotan Ulf Sternerin lämpimästi tervetulleeksi Tampereelle, Arajärvi sanoi. – Asia tulee raastuvassa esille aikanaan, mutta sillä ei ole vielä päivämäärää. Jos Sterner silloin haastetaan vastaamaan syytteeseen eikä hän saavu paikalle, hän saa poissaolosakon.

Ruotsin jääkiekkoliitto tutki myös, oliko Sternerillä vaaraa joutua Suomessa pidätetyksi, ja antoi Sternerin itse ratkaista pelaamisensa. Loppujen lopuksi Sterner saapui Suomeen ja Tampereelle, mutta ei astunut kaukaloon maiden ensimmäisessä kohtaamisessa. Ruotsalaiset olivat itse sitä mieltä, että Sternerin pelirauhan ja katsojien mielenrauhan vuoksi oli parempi, ettei mies palaa rikospaikalle.

Maaottelusääntöjen mukaan päätös tarkoitti myös sitä, ettei Sterner saisi pelata myöskään Helsingissä pelattavassa toisessa kohtaamisessa. Suomi ja Ruotsi neuvottelivat kuitenkin niin, että molemmat joukkueet saivat vaihtaa toiseen otteluun uusia miehiä kokoonpanoon.

Ulf Sterner hyppäsi siis innolla kaukaloon Helsingissä, mutta poistui kaukalosta nilkuttaen. Hän loukkaantui jo pelin ensimmäisessä erässä yhteentörmäyksessä Mölli Keinosen kanssa eikä pystynyt jatkamaan peliä. Myös jatkomaaottelut Neuvostoliittoa vastaan jäivät väliin.

Sternerin mielestä Keinonen tarkoituksella kosti hänelle edellissyksyiset Tampereen tapahtumat ja sai tukea maajoukkuevalmentaja Pelle Strömbergiltä.

– Suomen tähtipelaaja Matti Keinonen luisteli suoraan päin Sterneriä. Aivan selvästi hänellä oli katse suunnattuna tiukasti Uffeen. Tapaus oli aivan puhdas päälleajo, eikä suomalainen saanut siitä edes jäähyä, Strömberg puhisi.

Sterner yritti muutaman viikon ajan pelata kipeällä jalallaan, mutta lopulta ennen joulua hän meni polvileikkaukseen.

Oikeusjuttu vain unohdettiin

Lopulta Timo Ahlqvistin rikosilmoitus ja sitä seurannut päätös syyttää Ulf Sterneriä pahoinpitelystä julkisella paikalla vain hautautui, tai sovittiin kulisseissa ilman samanlaista mediahuomiota, millä sitä oli seurattu yli vuoden ajan. Ahlqvist oli jo jättänyt asian vatvomisen sikseen ja mennyt eteenpäin, eikä Sterneriä koskaan nähty raastuvassa, kukaan ei saanut tuomiota eikä vapauttavaa päätöstä.

Ahlqvist oli jatkanut peliuraansa Tapparan kakkosjoukkueessa, joka Suomen sarjaan nousemisensa vuoksi vaihtoi nimekseen Hilpara eikä ollut enää virallisesti Tapparan kakkosjoukkue. Hilpara nousi aina mestaruussarjaan asti kaudella 1969-70, jolloin Ahlqvist palasi pelaamaan vielä kolme SM-ottelua lisää tehden niissä viimeisen SM-maalinsakin.

Pelaajauransa jälkeen Ahlqvist liittyi Tapparan johtokuntaan vuonna 1976, ja kausilla 1978-80 hän toimi koko seuran puheenjohtajana. Sen jälkeen hän toimi Tapparan kaupallista puolta hoitaneessa taustayhtiössä Tamhockey ry:ssä. Jääkiekon luottamustehtäviin kuului myös Hilparan puheenjohtajuus. Ahlqvist kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen vain 44-vuotiaana Moskovan matkalla vuonna 1984.

Vuotta Ahlqvistia nuoremman Ulf Sternerin pelaajaura jatkui aina 1980-luvun lopulle saakka. Pääsarjatasolla hänet nähtiin viimeisen kerran IFK Bäckenin riveissä kaudella 1976-77. Sitä ennen hän oli tehnyt uuden yrityksen Pohjois-Amerikan kaukaloihin vuonna 1972 ja pelannut kansainvälisessä London Lionsin joukkueessa kauden 1973-74, kun Eurooppaan yritettiin synnyttää seurajoukkueiden ammattilaissarjaa – lue lisää Euroopan ammattilaisliigasta.

Kohuilta Sterner ei välttynyt oikein missään vaiheessa uraansa.

Pelikieltoa tuomarin lyömisestä, potkut jo ennen kauden alkua

Ahlqvist-tapausta kenties suuremmissakin ongelmissa hän oli syksyllä 1970 edustamansa Färjestadin ja tšekkoslovakialaisen Dukla Jihlavan välisen ottelun jälkeen. Silloin hän erehtyi lyömään erotuomaria kesken tšekkipakki Jan Suchyn kanssa käydyn tappelun.

Tälläkin kertaa Sterner otti taas jo tutun puolustautumiskantansa väittämällä tšekkien pyrkineen alusta alkaen ärsyttämään nimenomaan häntä lyömällä mailalla milloin minnekin. Mitta tuli täyteen, kun saman teki maalivahtikin, ja kahina syntyi. Edelleen vanhan kaavan mukaisesti Sternerin mielestä syyllisiä olivat myös tuomarit, jotka eivät puuttuneet vastustajan rumiin otteisiin. Tappelun aikanakin se oli tuomari, joka syyllistyi virheeseen.

– Erotuomari Ståhlberg hermostui ja piti minua kiinni samanaikaisesti, kun Suchy sai lyödä minkä kerkesi. Ei siis ihme, että yritin päästä irti kaikin keinon ja ilmeisesti siinä rytäkässä lyöntini osui Ståhlbergiin, Sterner selitti.

Tutkinnan jälkeen Sterner sai Ruotsin jääkiekkoliitolta kahden kuukauden pelikiellon erotuomarin lyömisestä. Siinä vaiheessa hän oli taas jo muuttanut tarinaansa ja kiisti koko lyömistä ylipäätään edes tapahtuneen.

Saman kauden keväällä 1971 Sterner oli mukana Ruotsin epäonnistuneessa MM-ryhmässä. MM-kisojen jälkeen hän kertoi joutuneensa ennen kisoja pelatun harjoitusottelun jälkeen omien joukkuetovereidensa pahoinpitelemäksi, mikä oli vaikuttanut joukkueen ilmapiiriin ja kisavalmistautumiseen niin, ettei heikko menestys ollut yllätys.

– Sterner tarvitsi sakinhivutuksen, hän on niin ylpeä, julisti maajoukkuetoveri Håkan Wickberg ruotsalaiselle sanomalehdelle.

Kaudeksi 1972-73 Sterner liittyi uuteen pohjoisamerikkalaiseen WHA-liigaan Chicago Cougarsin joukkueeseen. Hän sai kuitenkin potkut joukkueesta jo harjoitusleirillä ennen pelikauden alkua rikottuaan seuran mukaan jatkuvasti yhteisiä pelisääntöjä.

– En voi kytätä pelaajiani kaiken aikaa. Jos joku ei kykene huolehtimaan itsestään, en aio ryhtyä lastenvahdiksi, Cougarsin valmentaja Marcel Provonost sanoi.

Sternerin mukaan riita johtui kuitenkin rahasta. Hän oli sopinut WHA:han liittymisestä 50 000 dollarin vuosipalkalla, mutta oli saanut eteensä alle 15 000 dollarin sopimuksen, johon hänen mukaansa oli väärennetty hänen nimikirjoituksensa. Hän pyysi aikaa puhua asianajajansa kanssa, jolloin alkoivat syytökset leirisääntöjen rikkomisesta ja lopulta seurasi paluu takaisin kotimaahan Färjestadiin.

Kaikista kohuista huolimatta Ulf Sterner pelasi varsin loisteliaan jääkiekkouran. Hänet on valittu maansa parhaaksi jääkiekkoilijaksi, nimetty kahdesti MM-kisojen All-Stars -kentälliseen ja kerran myös kisojen parhaaksi hyökkääjäksi. Hän pelasi kaikkiaan yhdeksät MM-kisat (yksi MM-kulta, viisi hopeaa ja yksi pronssi) ja kahdet olympialaiset (yksi hopea). Färjestad on jäädyttänyt hänen käyttämänsä pelinumeron 9. Hän myöskin oli ensimmäinen Euroopassa kiekko-oppinsa saanut NHL:ään siirtynyt pelaaja. Vuonna 2000 hänet nimettiin Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Hall of Fameen.

Timo Ahlqvistin ja Ulf Sternerin tapauksessa ruotsalainen kuitenkin oli roisto, vaikka ilman tuomiota jäikin.