---

Uusia pelaajia: Ville Nieminen (Malmö SWE), Matti Aho (TPS), Lasse Korhonen (HIFK), Charlie Cook (Sparta Praha CZE), Miska Kangasniemi (JYP), Kim Strömberg (Jokerit), Mika Niemi (LeKi), Antti Kangasniemi (LeKi), David Schneider (Djurgården SWE), Duane Harmer (Södertälje SWE), Henrik Petré (Bratislava SVK), Greg Jacina (Lukko), Sami Ryhänen (Blues)

Lähteneet pelaajat: Anssi Salmela (New Jersey NHL), André Benoit (Södertälje SWE), Teemu Aalto (Linköping SWE), Sami Venäläinen (TPS), Tommi Nikkilä (Pelicans), Juha Kiilholma (Herning DEN), Teemu Nurmi (Blues), Jarkko Pyymäki (SaiPa), Iivo Hokkanen (Jukurit), Ossipekka Lehtonen (Oskarshamn SWE), Kimmo Pikkarainen (Jokerit), Nichlas Hardt (Malmö SWE)
___

KARSINTAPEIKKOKIN OLI LÄHELLÄ UHATA PITKÄSTÄ AIKAA

SM-liigan ottelumäärää oli kasvatettu tekemällä runkosarjasta nyt 58 ottelun mittainen. Liigan välisarjoissa tamperelaisjoukkueet olivat nyt HPK:n, KalPan, Pelicansin ja SaiPan kanssa samassa lohkossa. Useamman vuoden suljetun sarjamuodon jälkeen alemman tason Mestis-joukkueille oli myös annettu taas nousuporkkana, joten uutuutena nähtiin runkosarjan neljälle viimeiselle järjestetyt “omat playoffit”, joita kutsuttiin nimellä playout. Näistä neljästä playout-joukkueesta suodatettiin esiin huonoin, joka sitten joutui pelaamaan karsintaottelut Mestiksen voittajaa vastaan. SM-liigasta putoaminen oli mahdollista ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen.

Ainakaan Tappara-leirissä kukaan ei olisi syksyllä uskonut, että Tappara on yksi niistä joukkueista, jotka joutuvat tuota putoamispeikkoa vastaan pelaamaan ihan tosissaan. Tappara kuitenkin jäi runkosarjassa peräti toiseksi viimeiseksi. Tappara jäi kymmenennestä sijasta eli viimeisestä playoff-paikasta kuusi pistettä. Jossittelun kanssa on aina vähän niin ja näin, mutta jos joukkue olisi pelannut paremmin esimerkiksi sarjajumboksi jäänyttä SaiPaa vastaan, niin tuollainen ero ei olisi syntynyt. Tappara hävisi SaiPalle neljä kertaa viidestä pelistä!

Isoimmat ongelmat joukkueella oli kotiotteluissa. Edelliskaudella kotikaukalossaan loistanut Tappara oli nyt lopulta koko liigan huonoin kotijoukkue voitettuaan vain 11 peliä 29:stä mahdollisesta. Pahimmassa vaiheessa kirvesrinnat hävisivät peräti kahdeksan peräkkäistä kotiotteluaan.

Tappara ei kyennyt paikkaamaan tehopakkien lähtöä

Valmennusvastuun Tapparassa oli ottanut Rauli Uraman jälkeen hänen apumiehensä Mikko Saarinen. Seuran valmennusosastolla oli hyvää eloa: Pauli Järvinen nousi liigaryhmään, Aleksander Barkovista tuli Tapparan kehityspäällikkö mutta hänetkin nostettiin marraskuun lopussa liigajoukkueen valmennusryhmään, ja peliuransa lopettanut Marko Ojanenkin aloitti seurassa valmentajauransa.

Edelliskauden jälkeen joukkueesta oli lähtenyt kolme huipputehokasta puolustajaa, Teemu Aalto, André Benoit ja Anssi Salmela. Tilalle hankittiin HIFK:ssa edelliskaudella pelanneet Charlie Cook ja Lasse Korhonen sekä paluumuuttaja Miska Kangasniemi. Ennen kautta tryoutilla kävi kanadalainen Tyson Teplitsky, jonka jälkeen ylivoimapakin tonttia paikattiin kuukauden ajan David Schneiderilla, jonka sopimus Ruotsiin oli ns. artistimallinen ja alkoi vasta myöhemmin syksyllä. Hänen poistuttuaan takalinjoille löydettiin loppukaudeksi Duane Harmer ja täydennystä saatiin myös Henrik Petréstä. Mainitut kuusi uuutta liigapakkia tekivät yhteensä vain 11 maalia, kun jokainen kolmesta edelliskauden tehopakista oli tehnyt yksinkin enemmän.

Parhaiten potentiaalia näytti 19 ottelussa 4+3 pistettä kerännyt Cook, joka kuitenkin päästettiin ensin lainalle ja sitten kokonaan Lukkoon. Tapparalla oli siinä vaiheessa kiikarissa ilmeisesti isokin pakkinimi, jolle kokoonpanoon ja budjettiin tehtiin tilaa, mutta se hankinta ei koskaan totutunutkaan.

Hyökkäykseen Tappara onnistui saamaan NHL-uransa päättäneen ja edelliskaudella Ruotsissa pelanneen Ville Niemisen, mutta sen lisäksi haaviin tarttui vain TPS:stä tullut Matti Aho. Kun Teemu Nurmi loukkaantui Tampere Cupissa ja Timo Vertala oli valmiiksi jo sivussa alkukauden, Tappara hankki Jokereista Kim Strömbergin ja nosti harjoituspeleissä testaamansa farmiseura LeKin Antti Kangasniemen kokonaan liigarosteriin. Myöhemmin LeKistä nostettiin vielä Mika Niemikin. Kesken kauden miehistössä käväisi kymmenen pelin ajan kanadalainen Greg Jacina, ja siirtorajalla vielä Nurmi vaihdettiin Sami Ryhäseen, kun joukkue oli kovassa sentteripulassa Janne Ojasen ja Kangasniemen loukkaantumisten takia. Kaiken kaikkiaan kauden pelaajapolitiikka jäi koko lailla laihaksi.

”Ei hyvältä näytä kirvesrintojen kannalta.”

Ennen kauden alkua Tapparaan ei uskottu. Se nähtiin siirtomarkkinoilla selkeänä häviäjänä, kun yllä mainittujen lisäksi edelliskauden jälkeen poistuneita pelaajia olivat myös Tommi Nikkilä, Sami Venäläinen, Juha Kiilholma, Iivo Hokkanen, Jarkko Pyymäki, Nichlas Hardt, Kimmo Pikkarainen, ja toisaalta yllä mainittujen pelaajahankintojen lisäksi tulopuolella oli vain juniorikaartia kuten Harri Säteri ja Tomi Peltonen.

Mediassa nähtiin myös yllä olevan väliotsikon lainaus ennakointina Tapparan tulevasta kaudesta. Edes paikallinen Aamulehtikään ei kyennyt nostamaan kirvesrintoja playoff-joukkueiden sekaan kausiennakoissaan vaan nimesi sen uusiin playouteihin joutuvien neljän huonoimman joukkueen mukaan. Vasta 20-vuotiaan Jori Lehterän kuitenkin ennustettiin voittavan sarjan pistepörssin, mutta ennustus meni vuodella pieleen.

Positiivisia odotuksia ei tuonut harjoituspelikausikaan. Ensimmäisissä harjoituspeleissä tuli pari voittoa, mutta sitten tappioita tuli peräkkäin kahdeksan. Vasta viimeisessä valmistavassa ottelussa, Nordic Trophyn jumbofinaalissa, ruma putki meni poikki.

Eikä SM-liigakausi alkanut sen paremmin. Seitsemän ottelun jälkeen voittoja oli tullut vain yksi ottelussa, jossa Ville Niemisen ”Salaatti-Säteriksi” tämän painonpudotusruokavalion vuoksi nimeämä Harri Säteri teki liigadebyyttinsä KalPaa vastaan. Kotiotteluissaan Tappara raapi lisäksi pari irtopistettä jatkoajoille pääsyillä, mutta kausi oli kuukauden ikäinen, kun kuudennessa vierasottelussa vihdoin irtosi voittopisteet.

Alkukauden suuronnistujiin kuului Ville Nieminen, joka teki kahteentoista ensimmäiseen otteluun peräti kymmenen maalia. Erikoisin niistä syntyi Lappeenrannassa 27.9., kun Miska Kangasniemi laukoi kiekon omalta alueelta kohti vastustajan päätyä, ja Nieminen laittoi keskialueella lapansa väliin ohjaten kiekon yllättäen niin kaukaa SaiPan maaliin. Itse ottelussa Tappara johti ennen viimeistä erää kahdella maalilla, mutta suli kahden maalin tappioon.

Yksi tehty maali viidessä peräkkäisessä ottelussa

Lokakuun alussa Tappara intoutui viiden ottelun voittoputkeen ja oli voittanut kuusi edellisestä seitsemästä pelistään. Viimeisin voitto tuli Charlie Cookin iskettyä alivoimamaalin mestari-Kärppien verkkoon kirvesrintojen voittaessa 2-1. Sen voiton myötä Tappara nousi sarjassa jo kolmannelle sijalle.

Mutta sitten syöksyttiinkin alamäkeen. Voittoputki katkesi kotihallissa, kun SaiPa haki vasta nyt kauden ensimmäisen vierasvoittonsa. Tappioita tuli samantien viisi peräkkäin, ja kaikkiaan seuraavista 15 ottelusta Tappara hävisi 12. Vain kuukausi kolmossijansa jälkeen Tappara oli pudonnut sarjassa toiseksi viimeiseksi.

Marraskuun loppupuolella Tappara pelasi peräkkäin viisi ottelua, joissa teki vain yhden maalin. Jori Lehterän maali Raumalla ei riittänyt kuin tasapelipisteeseen, mutta katkaisi siinä vaiheessa 184 minuuttia ja 17 sekuntia kestäneen nollaputken. Seuraavassa pelissä Tappara jäi taas kotihallissaan ilman maaleja ja valahti sarjataulukon viimeiselle sijalle. Aiemmin mainitun Kärppä-kaadon jälkeen Tappara hävisi peräti kahdeksan peräkkäistä kotiotteluaan ja jäi niissä neljästi ilman tehtyä maalia.

Huono putki katkesi voitolla Hämeenlinnassa HPK:sta maalein 5-3. Ottelun voittomaalin teki Ville Nieminen katkaisten samalla peräti 16 ottelua jatkuneen maalittoman putkensa, joka oli hämmästyttänyt kaikkia alkukauden maalihurjastelun jälkeen. Kirvesrintojen akuutissa keskushyökkääjäpulassa Niemistä oli peluutettu välillä jopa sentterinäkin, samoin kuin Niclas Luceniustakin.

Säteri nollasi Ässät kahdesti peräkkäin

Marraskuun taittuessa joulukuuksi Tappara sai taas rytmistä kiinni voittaen mm. viisi ottelua kuuden putkessa. Mukaan mahtui nousu kahden maalin takaa voittoon kivikovaa sarjakärkeä JYPiä vastaan, kun kuukauden sairauslomalta palannut Timo Koskela niittasi ratkaisun voittolaukauskisassa. Heti perään Tappara ja Ässät kohtasivat kahdesti peräkkäin vuoroin kotona ja vieraissa. Porissa Tappara voitti 6-0 ja kaksi päivää myöhemmin Hakametsässä 4-0. Nollapelit olivat maalivahti Harri Säterin uran ensimmäiset.

Voittojen myötä Tappara nousi taas sarjan keskikastiin kahdeksanneksi, mutta vire ei taaskaan pitänyt. Seuraavat kymmenen ottelua toivat taas seitsemän tappiota. Tammikuussa Tappara kaatoi Ilveksen Jonas Enlundin maalilla nihkeästi 1-0. Voitolle erityismerkitystä antoi se, että se oli valmentaja Saarisen ensimmäinen paikallispelivoitto neljän tappion jälkeen.

Tammikuun puolivälissä sarjataulukko näytti siltä, että Tappara oli vahvoilla yltämään playoffeihin, mutta kuukautta myöhemmin Tappara olikin hävinnyt taistelun ja alkoi olla käytännössä varma joukkue uusiin playout-karsintoihin. Asiaa ei auttanut taas yksi viiden kotitappion putki.

Valmentaja Mikko Saarinen sairastui syöpään playoutien kynnyksellä

Helmikuun lopussa vain muutama kierros ennen runkosarjan loppua Tapparasta kuului musertavia uutisia: päävalmentaja Mikko Saarisella oli todettu haimasyöpä. Valmentaja siirtyi keskittymään terveyteensä apuvalmentajien Järvisen ja Barkovin jatkaessa töitä. Joukkue järkyttyi pahasti, mutta reagoi tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Se voitti kaikki loput ottelunsa ja säästyi pahimmilta karsintapeleiltä.

Kolmen viimeisen runkosarjapelin voittaminen – mukana paikallispelivoitto Ville Niemisen hattutempun johdattamana – ei säästänyt kirvesrintoja playout-peleiltä. Se kuitenkin pääsi piinasta ja onnistui pelaamaan itsensä kesälomalle jo kolmeportaisen playout-karsintasysteemin ensimmäisessä vaiheessa kaatamalla Ässät kolme kertaa peräkkäin.

Alku oli hankalaa, sillä ensimmäisen ottelun kahden erän jälkeen porilaiset johtivat 4-2. Tappara tuli kuitenkin kolmannessa erässä tasoihin ja lopulta voitti Jori Lehterän jatkoaikamaalilla 5-4. Kotihallissaan Tappara oli täysin ylivoimainen ja voitti 7-2. Kolmannessa pelissä kirvesrinnat karkasivat jo kolmen maalin johtoon ennen kuin päätöserässä lepsuilivat ja päästivät Ässät maalin päähän. Lopussa Lehterä kuitenkin ratkaisi Tapparalle kesäloman tyhjiin tekemällään osumalla – tai oikeastaan tekemättömällä, sillä häntä rikottiin ennen laukausta, mutta sääntöjen mukaan tilanteesta tuomittiin maali.

Lopulta Ässät oli se joukkue, joka joutui karsimaan liigapaikastaan Vaasan Sportia vastaan ja onnistui pitämään paikkansa vain niukasti. Sarjataulukon yläpäässä Jyväskylän JYP otti historiansa ensimmäisen mestaruutensa kaatamalla Kärpät suoraan neljässä ottelussa.

Janne Ojasen nousu kaikkien aikojen pistepörssikärkeen viivästyi

Kauden piti olla Tappara-kippari Janne Ojasen juhlaa, kun Arto Javanainen jäisi taakse SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssissä. Ojanen lähti kauteen 13 pistettä Javanaisen takana. Jo toisessa runkosarjaottelussa rikkoutui taas yksi merkkipaalu: 500 syöttöpistettä. Marraskuun puolivälissä kolme tehopistettä HIFK:ta vastaan nosti Ojasen enää kolmen pisteen päähän ykkössijasta, mutta seuraavassa ottelussa murtui sormi. Paluu peleihin tapahtui joulun jälkeen. Yksi piste heti Ilvestä vastaan, toinen pari peliä myöhemmin JYPiä vastaan, ja Ojanen oli tasapisteissä Javanaisen kanssa. Uusi ennätys oli todella lähellä, kun Ojanen pääsi tammikuun 8. päivänä kotiottelussa TPS:aa vastaan yrittämään tarvittavaa pistettä rangaistuslaukauksesta. Yritys nousi kuitenkin yli maalin. Muutamaa vaihtoa myöhemmin hän loukkasi takareitensä taklaustilanteessa, jätti pelin kesken ja sai pari päivää myöhemmin huonon uutisen, että koko kausi päättyi siihen. Ojanen pystyi kolmen toisistaan täysin irrallisen vamman takia pelaamaan kauden aikana vain 24 ottelua.

Liigan pistepörssivoittajaksi povattu Jori Lehterä oli Tapparan paras pistemies saldolla 9+38=47, mutta koko sarjassa se riitti vasta 13. sijaan. Kirvesrintojen pörssin toisena ja samalla joukkueen parhaana maalintekijänä oli Ville Nieminen lukemilla 21+20=41. Niko Nieminen iski 18 osumaa. Kim Strömberg oli kauden puolivälin merkkipaalun kohdalla tehnyt vain yhden maalin, mutta toinen puolisko toi niitä 11 lisää. Pakkikaluston ykkönen oli Jussi Halme, joka teki viisi maalia ja syötti 14. Positiivisella puolella olivat myös nuoret Jukka Peltola, Niclas Lucenius ja Nestori Lähde, jotka kaikki avasivat liigamaalitilinsä, sekä ensimmäistä kertaa liigassa torjuntatöihin päässyt Harri Säteri.

Kokonaisuudessa jo syksyllä pelätty pakkikaluston heikkeneminen ei juurikaan näkynyt puolustuspelissä, mutta hyökkäystehoja pistepakkien puuttuminen söi selvästi. 141 tehtyä maalia oli Tapparan huonoin noteeraus kahteentoista kauteen. Kirvesrinnat jäivät peräti yhdeksän kertaa kokonaan ilman maaleja.

Runkosarjan jälkeen pelatuissa playout-peleissä näkyi samoja onnistujia kuin perussarjassakin: Lehterä teki kolmessa pelissä tehot 4+5=9. Puolustaja Halme ylsi kuuteen tehopisteeseen (1+5), ja Nieminen (3+2) ja Strömberg (2+3) onnistuivat myös erityisen hyvin.

Kokeneet pakit lopettivat, valmentaja Saarinen teki paluun

Vakavasti sairastunut Mikko Saarinen palasi syöpäleikkauksen ja vain puolentoista kuukauden sairausloman jälkeen huhtikuussa takaisin päävalmentajan tontille valmistamaan joukkuetta uuteen kauteen.

Pelaajapuolella kokeneet puolustajat Janne Grönvall ja Miska Kangasniemi lopettivat liigauransa. Joulukuun 27. pelattu paikallispeli oli ollut Kangasniemelle uran 600. runkosarjaottelu. SM-liiga oli kuitenkin missannut merkkipaalun eikä ollut huomannut tilata Kangasniemelle asiaan kuuluvaa muistolaattaa. Jäällä miehelle ojennettiinkin jostain varastosta kaivettu jämälaatta, joka oli tehty Ässien Tuomo Karjalaiselle 200 liigaottelun merkiksi. Kangasniemi sai toki oikean muistolaattansa myöhemmin. Reilua kuukautta ennen tuota episodia Grönvall oli saanut täyteen 700 liigaottelua.

Jori Lehterä puolestaan lähti kauden jälkeen vielä hänet varanneen NHL-seura St. Louis Bluesin AHL-farmiseuraan Peoria Rivermaniin tutustumaan Pohjois-Amerikan meininkiin. Hän pelasi yhteensä 14 ottelua, joissa teki maalin ja syötti kaksi. Hän palasi seuraavaksi kaudeksi kirvesrintoihin, kuten oli koko ajan ollut tarkoituskin.

Tapparan A-nuorten kausi oli yhtä heikko kuin edustusjoukkueenkin. Syyskaudella joukkue hävisi peräti 18 ottelua peräkkäin, ja nappasi koko kauden 42 ottelussa vain seitsemän voittoa ja neljä tasapeliä. Se jäi nuorten sarjan viimeiselle sijalle kokonaista 16 pistettä toiseksi huonoimman takana. SM-karsintapeleissä se voitti kuitenkin seitsemän peliä kymmenestä. SM-liigan ns. isoista seuroista samaan karsintasarjaan olivat valahtaneet myös Kärppien ja HIFK:n nuorten joukkueet.

SM-liigan playoffeissa protestoitiin

SM-liigan häntäpään playoutit osoittautuivat hyvin epäonnistuneeksi kokeiluksi, vaikka varsinaisissa Ässien ja Sportin välisissä karsinnoissa nähtiinkin draamaa ja elämää. Niitä edeltäneet playoutit eivät kiinnostaneet kuitenkaan oikein ketään. Porissa Ässien ja Tapparan välisissä otteluissa yleisömäärät olivat 1639 ja 1119. Tappara oli pudottanut lipunhintoja runkosarjasta kolmanneksella, mutta ei Hakametsässäkään katsojia ollut kuin 2842. Kauden jälkeen SM-liiga kertoi, että playoutit eivät jatku seuraavalla kaudella.

Sarjan kärkipään playoffeissa puolestaan nähtiin pelaajien protesti. Kun puolivälierissä kiekko ensimmäisen kerran putosi jäähän eri paikkakunnilla, jokaisen joukkueen pelaajat antoivat sen olla ja seisoivat vain paikoillaan minuutin. Pelaajayhdistyksen masinoima protesti vastusti lakiesitystä, joka heikentäisi urheilijan sosiaaliturvaa, mutta SM-liigan johdolle protestointi ei maistunut. Liigan toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorinen sanoi sitä täydelliseksi pyllistykseksi maksavaa yleisöä vastaan.

Toinen koko liigaa koskeva uutinen koski ulkomaalaispelaajapolitiikkaa. Liigassa oli noudatettu herrasmiessopimusta, jonka mukaan joukkueet käyttivät maksimissaan kolmea ulkomaalaispelaajaa, mutta nyt myönnyttiin siihen, että seuraavalla kaudella EU:n alueelta pelaajia voi olla rajattomasti ja EU:n ulkopuolisia se aiempi kolme. Samalla pöytäkirjaan merkittävien kenttäpelaajien määrää pudotettiin kahdella kahdestakymmenestä kahdeksaantoista.

Tampereella jatkettiin kaupungin jääkiekkoseuroillekin uudeksi kodiksi tulevan monitoimiareenan suunnittelua. Nyt kerrottiin, että aiemmin ykkösvaihtoehtona ollut Sorsapuisto oli putoamassa pois sijaintiharkinnasta. Sen tilalle oli noussut varteenotettava vaihtoehto, jota ei kuitenkaan paljastettu.

---

---