Tapparan edeltäjän Tammerfors Bollklubbin eli TBK:n taival jääkiekon harrastustoiminnassa alkoi uudenvuodenpäivänä vuonna 1934. Reilut seitsemän vuotta myöhemmin vuonna 1941 siitä tuli mestaruussarjajoukkue. Nousu ei kuitenkaan tapahtunut normaaliin tapaan voittamalla oikeat ottelut, vaan nousu tapahtui pelaamatta kabinetissa.

TBK:lla itsellään ei kuitenkaan ollut oikeastaan osaa eikä arpaa nostopäätökseen. Kabinettien keskiössä olivat turkulaiset. Siitä hiukan myöhemmin. Aloitetaan kertaamalla TBK-kiekon alkuvuosia.

TBK:n jääkiekkoilu alkoi tammikuussa 1934 kolmella harjoitusottelulla Ilveksen kakkosjoukkuetta vastaan. Samana talvena maahan oli perustettu ensimmäinen sarjamuotoinen mestaruuskilpailu, jossa Ilveksen ykkösjoukkue oli mukana yhtenä vain neljästä osallistujasta. TBK:ta seurana vain vuotta vanhempi Ilves oli osallistunut cup-muotoisiin mestaruuskilpailuihin jo kahtena edellistalvena. Ensimmäisen voittonsa TBK onnistui kampeamaan kolmannella yrittämällä Ilveksen kakkosjoukkuetta vastaan..

Vuonna 1939 TBK pääsi ensin jatkokarsintaan, jossa se nyt voitti Tarmon kakkosjoukkueen ja selvisi nousukarsintaturnaukseen yhdessä TPS:n ja Karhu-Kissojen kanssa. Tämän kolmen joukkueen karsintaturnauksen voittaja nousisi mestaruussarjaan. Karsinnat pelattiin vieläpä Tampereella TBK:n kotikentällä. TBK ei hävinnyt kummallekaan vastustajalle, mutta ei myöskään voittanut niitä vaan jäi tasapeleihin. Kun TPS kukisti Karhu-Kissat, se nousi jo kolmanneksi turkulaisjoukkueeksi SM-sarjaan.

Sitten talvisota pysäytti jääkiekon.

Kaksien karsintojen talvi

Talvisotaa käytiin marraskuun lopusta maaliskuun puoliväliin 1939-40 ja se piti jääkiekkoilijat ja kaikki muutkin niin kiireisinä puolustustaistelussa, ettei mitään virallisia kiekkosarjoja järjestetty. Talven 1940-41 alkaessa oltiin kuitenkin välirauhan ajassa ja taas pelattiin.

Kun edellisen kerran oli pelattu, HSK eli Helsingfors Skridskoklubb oli jäänyt mestaruussarjan viimeiseksi ja pudonnut, ja sen tilalle oli noussut TBK:n karsintaturnauksessa voittanut TPS. Kyseisen kauden ja sen ratkaisujen jälkeen mestaruussarjaa oli päätetty laajentaa kahdeksan joukkueen suuruiseksi, joten pudonnut HSK sai mahdollisuuden pitää sarjapaikkansa, mutta sen piti tehdä se kohtaamalla alemman tason haastaja. Se haastaja oli paras ei-noussut joukkue TBK Tampereelta.

HSK:n ja TBK:n välinen karsintaottelu oli luonnollisesti ollut tarkoitus järjestää jo aiemmin, mutta sotatoimien jatkuessa pelikin lykkääntyi. Niinpä ottelu siirtyi uuden mestaruussarjakauden kynnykselle. SM-sarjan ensimmäiset pelit pelattaisiin uudenvuodenpäivänä, ja sitä ennen piti selvittää kahdeksas SM-joukkue. Onneksi talvi oli ajoissa, joten karsintapeli päästiin suorittamaan Helsingin Hesperian jääkiekkoradalla jo 11. joulukuuta.

Noin 300 katsojaa oli kerääntynyt Hesperian matalalaitaisen kaukalon ympärille todistamaan, kun vuosina 1933 ja 1934 jääkiekon Suomen mestaruudenkin voittaneen HSK:n monilajitähti, parhaiten jääpallon parissa viihtynyt Hans Byman oli ratkaisuroolissa kahdella maalillaan. Hän teki pelin ensimmäisen ja viimeisen maalin. Bymanin ja Rolf Laurénin osumilla HSK voitti ensimmäisen erän 2-0. TBK:n Zeyd Ahsen-Böre kavensi toisessa erässä. Lähemmäksi tamperelaiset eivät päässeet, vaan Byman lisäsi loppunumeroiksi 3-1 päätöserässä.

TBK jatkoi siis pelaamista valtakunnansarjassa, joka oli nyt ensimmäistä kertaa muokattu yksilohkoiseksi sarjaksi. Tamperelaisen TBK:n lisäksi sen viidestä joukkueesta kaikki muut neljä olivat Helsingistä: Arsenal, Helsingin Toverit, Karhu-Kissat sekä jonkinlaisena outolintuna Puolustusvoimien Kadettikoulun joukkue, jossa pelasi joitakin asepalvelustaan suorittavia tavallisesti muita joukkueita edustavia pelaajia. Sarjan voittajalle oli luvassa suora nousu SM-sarjaan ja kakkoselle karsintaottelu mestaruussarjan toiseksi viimeistä vastaan.

TBK hävisi sarjan avausottelun kotonaan Karhu-Kissoille niukasti maalein 1-2. Siinä vaiheessa sitä ei vielä tietenkään tiedetty, mutta se peli ratkaisi sarjavoiton ja suoran nousijan. TBK voitti kaikki loput ottelunsa – mutta niin teki Karhu-Kissatkin, joten se oli ykkönen kahden pisteen erolla tamperelaisiin.

Kabineteista kohinaa

Helmikuun 27. päivä Suomen Jääkiekkoliiton liittojohtokunta kokoontui ja asetti Turun Riennon ja TBK:n väliseksi ottelupäivämääräksi alustavasti keskiviikon 5.3. Samalla se arpoi pelipaikaksi Turun. Päivämäärä odotti vielä kummankin joukkueen hyväksyntää.

Vain vuorokautta myöhemmin kuuluikin lisää uutisia. Vastoin edellispäivän kokouksensa päätöstä Jääkiekkoliitto olikin nyt tullut siihen tulokseen, että ennen TBK:n kohtaamista karsintapelissä Turussa piti pelata vielä uusintaottelu Riennon ja ÅIFK:n välillä, koska ne olivat päätyneet tasapisteisiin.

Tässä vaiheessa tarina haarautuu kahdelle polulle. Toisessa versiossa Riento ilmoitti, että sille ei aiottu päivämäärä 5.3. sopinut koska se ei saisi parasta joukkuettaan kasaan, mutta se tarjosi pelipäiväksi 9.3., jonka myös TBK hyväksyi. Muuta osallisuutta Riento ei jatkotapahtumiin myöntänyt, mutta otti tyytyväisenä vastaan tiedon määrätystä uusintaottelusta. Sen voittamalla sen ei tarvitsisi karsia lainkaan. Mestaruussarjan keskinäisessä ottelussa Riento oli jo ÅIFK:n voittanutkin, niukasti 2-1.

Sanomalehti Åbo Underrättelsen niin Jääkiekkoliiton hallitukselta kuin eräältä Riennon pelaajaltakin kuuleman toisen version mukaan nimenomaan Riento oli vaatinut liittojohtokuntaa määräämään uusinnan sen ja ÅIFK:n välille, koska ne olivat tasapisteissä. Kauden alla kilpailusäännöissä luki:

Tulkinta vaikutti siis hyvin selkeältä, että uusintaottelu käytäisiin tasapistetilanteessa vain mestaruudesta ja suorasta putoamisesta pelattaessa, muissa tapauksissa järjestyksen määrää maaliero. Tätä käsitystä vahvisti sekin, että jo pitkään lehdissä oli kerrottu Turun Riennon joutuvan karsimaan TBK:n kanssa. Jääkiekkoliitolla oli ollut paljon aikaa ja monta mahdollisuutta korjata mahdollinen virheellinen näkemys, mutta se ei missään vaiheessa tehnyt niin.

Kuitenkin seuraavana päivänä Riennon ja TBK:n välisen karsintapelin vahvistaneen kokouksensa ja sitä seuranneen uusintaotteluvaatimuksen jälkeen liiton hallitus piti jonkinlaisen puhelinkokouksen muutaman langoille saadun jäsenensä kanssa ja kumosi edellispäivän päätöksensä. Nyt liitossa oli käännytty melko järjenvastaiseen sääntötulkintaan, jossa TPS:ää ei lasketa mukaan ollenkaan, koska se oli selvästi sarjataulukon huonoin, jolloin Riento ja ÅIFK olivat ”viimeisellä sijalla” tasapisteissä ja niiden pitää pelata uusintaottelu. Sellainen määrättiin perjantaille 7.3. eli kaksi päivää ennen kuin TBK:n oli määrä kohdata Riento karsintapelissä – mutta johon nyt vastaan tulisikin Turun sisäisen uusintaottelun hävinnyt joukkue.

ÅIFK:lle tämä ei sopinut. Se ei sopinut pelkästään jo siksi, että mielivaltainen päätös oli räikeästi liiton omien sääntöjen vastaista. Se ei ollut halukas pelaamaan myös siksikään, että joukkueen paras pelaaja, maalivahti Karl-Erik Lång, oli Leijonien maajoukkueen kanssa kiertueella Euroopassa.

Pienenä lisäkantona Jääkiekkoliiton kaskessa oli sekin, että sarjojen, mestarien, putoajien ja nousijoiden piti olla ratkaistuna jo ennen kuin maajoukkue lähtisi suunnitellulle pitkälle kiertueelleen. Mestaruussarjan osalta näin olikin käynyt, kun kaikki pelit oli pelattu valmiiksi jo helmikuun alussa. Mutta valtakunnansarja oli venynyt maajoukkuereissun päälle, karsintapeleistä puhumattakaan.

ÅIFK:n ilmoitettua, ettei se suostu pelaamaan määrättyä uusintaottelua, liitto teki oman vastailmoituksensa: ÅIFK:n katsotaan luopuneen karsinnoista ja se pudotetaan alas valtakunnansarjaan, josta tilalle nousee TBK. Samalla Riento pysyy edelleen SM-joukkueena.

Päätös löi isoja laineita varsinkin maan ruotsinkielisessä lehdistössä. Toimittajat syyttelivät milloin Rientoa, milloin IFK:ta, mutta eivät tietenkään millään lailla vapauttaneet syytöksistä myöskään Jääkiekkoliittoa, joka kaikkien mielestä olikin suurin syyllinen. Liiton hallituksen ÅIFK-taustainen jäsen Ragnar Ahti jätti eroanomuksensa. Liiton puheenjohtaja Kauko Karvonen oli maajoukkueen mukana Euroopan-reissulla, eikä ollut ottamassa kantaa asiassa puoleen tai toiseen.

Noin viikko suurimman kohun jälkeen Jääkiekkoliiton sihteeri Uolevi Lamppu julkaisi Hufvustadsbladetissa avoimen kirjeen, jossa selitti taustoja. Sen mukaan liitto ei määrännyt yllättävää uusintaottelua Riennon vaatimuksesta.

– Aiemmin tehdyn virheellisen päätöksen korjaamista tuskin voi kutsua virheeksi, sihteeri Lamppu kirjoitti. – Oli valitettavaa huolimattomuutta, ettei uusintaottelua määrätty heti sarjan päättymisen jälkeen, mutta ei sellaisen korjaaminen saa olla mahdotonta.

Lamppu toisti myös liiton tekemän sääntötulkinnan, ettei jo pudonnutta TPS:ää tarvitse huomioida sarjan viimeisenä joukkueena, vaan uusinta voidaan järjestää tasapisteisiin päätyneille seuraavaksi viimeisille joukkueille – väite, jolle liiton ulkopuolelta kukaan muu ei kyennyt löytämään kilpailusäännöistä mitään tukea. Liiton kanta oli se, että sääntöjen tulkinnassa tärkeä sana oli ”alustavasti”; se ei sitonut lopullisen järjestyksen määräämistä eikä estänyt uusintaottelua.

Lisäksi sihteeri Lamppu kertoi, ettei myöskään maalivahti Långin oleminen maajoukkueessa ollut syy eikä motiivi kieltäytyä pelaamasta.

– Ennen vuoden 1939 MM-kisamatkaa tehtiin periaatepäätös, että jos seuralla on vähintään kolme pelaajaa liiton edustusjoukkueessa, sillä on oikeus siirtää aiemmin määrätty ottelu myöhempään ajankohtaan. Yksi edustuspelaaja ei riitä siirtoon, Lamppu valaisi.

ÅIFK:lla kerrottiin olevan oikeus olla eri mieltä uusintapäätöksestä, mutta siitä huolimatta sen olisi pitänyt pelata Rientoa vastaan. Edelleen IFK:lla olisi kuitenkin oikeus valittaa kevätkokoukseen, jonka käsittelyssä päätetään, onko hallitus tehnyt virheen uusintaottelun määrätessään vai ei. Yksi selityskirjeen väitteistä oli myös, että Jääkiekkoliiton hallitus oli ollut yksimielinen päätöksensä tehdessään. Kuten TPS:n viimeisen sijan kanssa, ilmeisesti tässäkään tapauksessa mukaan ei tarvinnut laskea asiasta eri mieltä ollutta ja protestina eroilmoituksensakin jättänyttä Ragnar Ahtia.

Hufvudstadsbladetin toimittajan kommentti kirjeeseen oli ytimekäs: – Lampun selitys vaikuttaa pikemminkin ainoastaan pitkältä kuin vakuuttavalta.

Kaikkea tätä TBK seurasi sivusta ja ihmetteli. Karsinnat oli peruttu, mutta siitä oli kuitenkin tullut mestaruussarjajoukkue kahdeksannen jääkiekkokautensa jälkeen.

Jälkipyykki toi ÅIFK:n takaisin mestaruussarjaan vielä samana keväänä

Reilua kuukautta myöhemmin pidettiin Jääkiekkoliiton kevätkokous. Sen keskusteluista ei ole laajempia reportaaseja, mutta liiton hallitus oli tehnyt kokoukselle ehdotuksen laajentaa mestaruussarjaa yhdeksän joukkueen suuruiseksi. Ehdotus hyväksyttiin, ja uuden lisäpaikan sai… luonnollisestikin ÅIFK.

Itse asiassa harkinnan alaiseksi asetettiin jopa kymmenennenkin joukkueen mukaan ottaminen. Se olisi ollut TPS. Siitä ei kuitenkaan vielä päätöstä tehty, koska epäiltiin niin laajan sarjan kaikkien otteluiden pelaamisen olevan mahdotonta yhden talven aikana.

Koska kilpailusäännöissä ja niiden tulkinnoissa oli havaittu ”tiettyjä puutteita”, kokouspöytäkirjassa kerrottiin, liiton hallitukselle annettiin tehtäväksi laatia uudet kilpailusäännöt.

Kaikki tehdyt päätökset ja sarjalaajennukset saivat kuitenkin siirtyä sivuun, sillä pari kuukautta niiden julkistamisen jälkeen alkoi jatkosota. Seuraavaksi talveksi jääkiekko joutui taas tauolle, ja TBK:nkin ensiesiintyminen mestaruussarjatasolla lykkääntyi.

Vuotta myöhemmin kaudella 1942-43 sotiminen jatkui edelleen, mutta tilanne oli pysähtynyt asemasodaksi. Se mahdollisti jääkiekon pelaamisen ns. sotasarjana, jossa oli erinäisiä lievennyksiä muun muassa joukkueiden kokoonpanon suhteen normaaliin mestaruussarjaan verrattuna. TBK:n ensimmäinen mestaruussarjapeli pelattiin lopulta vuoden 1943 puolella, yhdeksän vuotta ja 23 päivää seuran ensimmäisen jääkiekko-ottelun jälkeen.

Turun Riento ja Åbo IFK olivat kiistelleet mestaruussarjapaikasta, aiheuttaneet kohua ja kovia päätöksiä, kunnes lopulta ne molemmat oli päästetty mukaan mestaruussarjaan samoin kuin ilman karsintoja sinne nostettu TBK:kin. Mutta kun pelit jatkosodan ensimmäisen vuoden jälkeen jatkuivat, niistä kolmesta vain TBK oli mukana mestaruussarjassa. Turkulaisten ainoana edustajana sarjassa oli TPS – joka edellisen SM-kauden jälkeen oli ollut se ainoa sarjasta pudonnut joukkue.