
Vuosikymmenten aikana Tappara on osallistunut moniin harjoitusturnauksiin. On ollut yhden päivän aikana pelattavia minipelejä, parin päivän turnauksia, useamman peräkkäisen pelipäivän turnauksia ja jopa ihan omiksi sarjoikseen laskettavia viikkojen aikana pelattavia turnauksia. Jokusesta niistä on tullut voittojakin.



Maailman vanhimpaan ja tunnetuimpaan seurajoukkueturnaukseen Spengler Cupiin Tappara ei ole koskaan päässyt osallistumaan, vaikka mukana on ollut vuosien mittaan suomalaisjoukkueitakin. Sen sijaan jo vuonna 1954 silloin TBK:na pelannut joukkue sai kutsun ja osallistuikin Hollannin Haagissa pelattuun ”Coup de la Haye” -nimellä tunnettuun kansainväliseen jääkiekkoturnaukseen. Aamulehden mukaan kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun mikään suomalaisjoukkue oli saanut kutsun vastaavanlaiseen turnaukseen Keski-Eurooppaan. Isoa menestystä Haagissa ei tullut, vaan kanadalaisammattilaisilla vahvistettu isäntäjoukkue voitti TBK:n 9-2 ja toisessa pelissään italialaista Bolzanoa vastaan TBK pelasi tasan 4-4.
Vuosina 1959 ja 1961 Tappara kävi jo elokuun helteillä Italian Cortinassa pelaamassa paikallisen urheiluvaikuttajan Alberto Bonacossan mukaan nimetyssä turnauksessa. Ensimmäisellä kerralla se hävisi isäntäjoukkueelle 0-3 ja belgialaiselle Antwerp IHC:lle 2-3. Toisella yrittämällä se tasasi isäntä-Cortinan kanssa 3-3, mutta hävisi saksalaiselle EC Bad Tölzille 0-4.

Sen jälkeen Tappara on osallistunut moniin ennen sarjakauden alkua pelattuihin harjoitusturnauksiin niin kotimaassa kuin ulkomailla – välillä myös joulu- tai olympiatauoillakin. On ollut sarjamenestykseen perustuvia Euroopan Cupia ja Pohjola Cupia, kutsuluontoisia kuten vaikka Sir William Cup, Tampere Cup, Jäähalliviikot, Marski Cup, Pitsiturnaus, Ärrä Cup, Viking Cup, Messucup, MästarCupen, 3 vs 3 Super Series, Jazz Cup, nimiä riittää. Turnauksia on pelattu kotimaan lisäksi Ruotsissa, Sveitsissä, Norjassa, Saksassa, Virossa. Joskus on menty puhtaasti harjoituksen kannalta tuloksenkin suhteenkin, mutta on turnauksia myös voitettu.
Napataan listasta esiin voitot kahdesta kotimaan tunnetuimmasta harjoitusturnauksesta, Tapparan itse järjestämisvastuussa olevasta Tampere Cupista ja Rauman Pitsiturnauksesta, ja heitetään höysteeksi vielä mukaan vähän lyhytaikaisempi ja heikommin tunnettu Nordic Trophy.
Tampere Cup 1996
Kansainvälinen seurajoukkueturnaus Tampere Cup käynnistettiin vuonna 1989 paikallisseurojen Tapparan ja Ilveksen yhteistyöllä. Kahdeksan joukkueen turnauksessa pelattiin kahden ensimmäisen vuoden ajan kaksi alkulohkopeliä ja sijoitusottelut, mutta sitten se vakiintui muotoon, jossa jokainen joukkue pelasi neljänä peräkkäisenä päivänä ensin alkulohkovastustajiaan vastaan ja päätöspäivänä sijoitusottelun toisen lohkon joukkuetta vastaan, yhteensä neljä ottelua neljänä peräkkäisenä päivänä. Tätä turnauksen ”kulta-aikaa” kesti vuodesta 1991 vuoteen 2000. Hakametsässä nähtiin huippujoukkueita Ruotsista, Sveitsistä, Tšekistä, Venäjältä, Saksasta, oli pohjoisamerikkalaisia B-maajoukkueiksi laskettavia yhdistelmiä ja välillä seassa vähän eksotiikkaa Japanista ja Ranskasta.
Vuosina 2001-2008 joukkueita oli enää kuusi vaikka pelimäärä oli sama, ja yhdeksi tarkoitukseksi oli tullut järjestää turnauksen perjantaipäivälle isäntäjoukkueiden keskinäinen paikallispeli. Varsinkin Tapparan lisääntyneen preseason-kuorman (kansainväliset Nordic Trophy ja European Trophy) takia turnaus laitettiin telakalle 20 vuoden jälkeen vuonna 2009, mutta se palasi takaisin vuonna 2015 ja on pelattu siitä lähtien taas joka vuosi. Tämä uusi Tampere Cup on kuitenkin neljän joukkueen kahden päivän ja pelin pyrähdys, jota ei voi lainkaan verrata klassiseen Tampere Cupiin.

Aluksi menestys kiersi Tampere Cupin isäntäjoukkueita. Ilves ei voittanut ”oikeaa” Tampere Cupia koskaan ja ylsi finaaliinkin vain kolmesti 20 vuodessa ollen isoimmissa otsikoissa vuonna 1990, kun sen tryout-kanadalaiset pistivät ranttaliksi yökerhossa turnauksen päätöspelin jälkeisenä iltana. Uuden tynkäcupin Ilves voitti vuonna 2019. Tappara otti sentään kuusi finaalipaikkaa, joista ensimmäisen jo avausturnauksessa 1989, ja turnausvoittojakin se nappasi kaksi. Tässä kerrotun kerran lisäksi se voitti vuonna 1999, kun vastaan osui vieläpä Ilves – Tappara voitti finaalin murskalukemin. Uudelleen aloitetun Tampere Cupin se voitti kolmesti peräkkäin 2016-2018.
Vuonna 1996 järjestyksessä kahdeksas Tampere Cup toi vihdoin sen odotetun tamperelaisvoiton turnaukseen, mutta pari kertaa Tappara oli päässyt jo yrittämään voittoa loppuottelussa. 1989 Tappara oli hävinnyt finaalin Kiovan Sokolille peräti 2-8. Vuonna 1994 kirvesrinnat olivat puolen sekunnin päästä turnausmestaruudesta, kun se finaalissa pelasi HIFK:ta vastaan.
Kahden erän jälkeen Tappara johti jo 3-0, mutta IFK kiri: alle puolitoista minuuttia ennen loppua se tuli maalin päähän, ja summerin soidessa Juri Kuznetsov laukoi jälleen kiekon maaliin. Kelloon liitettyä videotarkistusta ei ollut käytössä, joten tulos piti tehdä lähinnä tuomarien keskinäisellä perstuntumalla. Hirmuisen torikokouksen jälkeen osuma hyväksyttiin, vaikka lähes 4000 tamperelaiskatsojaa olivat varmoja siitä, että kiekko oli mennyt maaliin yliajalla. Reilun neljän minuutin jatkoaikapelaamisen jälkeen Jari Laukkanen ratkaisi finaalin tehden HIFK:sta ensimmäisen Tampere Cupin voittaneen suomalaisjoukkueen.


Kaksi vuotta myöhemmin, voittovuonnaan 1996, Tappara kohtasi turnauksen ensimmäisessä pelissään tulevan 1600 NHL-ottelun ja kolminkertaisen Stanley Cup -voittajan Matt Cullenin johtaman Team USA:n jonkinlaisen nuoren maajoukkueyhdistelmän ja voitti todellisen maalijuhlan 7-6 Ville Niemisen (1+3) tehtyä voittomaalin. Seuraavassa alkulohko-ottelussa kaatui Tapparasta Sveitsiin siirtyneen Timo Jutilan tähdittämä SC Bern 3-2, ja turnauksen finaalipaikka ratkesi ruotsalaista Västra Frölundaa vastaan, kun kirvesrintojen historian ensimmäinen ruotsalaisvahvistus Hans Huczkowski teki tehot 2+1.
Turnauskaavion toisen lohkon puolelta finaalivastukseksi nousi saksalainen Kölner Haie, joka oli voittanut Ilveksen, hävinnyt Ruotsin Luulajalle, mutta tasaisessa lohkossa ratkaissut lohkovoiton kolmannessa pelissään jatkoajalla lohkokakkoseksi jäänyttä tšekkiläistä Petra Vsetiniä vastaan.
Tapparan finaalivastus oli saksalaistyypilliseen tapaan hyvin kanadalaisvoittoinen: Joe Cirella, Dwayne Norris, Jim Montgomery ja muutama muu olivat NHL:stäkin tuttuja pelimiehiä, mutta pelimiehiä löytyi myös kotimaisista ja eurooppalaisista nimistä: Peter Draisaitl, Mirko Lüdemann, Thomas Forslund, Patrik Carnbäck. Köln tosin oli Tampereella ilman Saksan maajoukkuemiehiään, jotka valmistautuivat olympiakarsintoihin. Tamperelaisittain kovin nimi oli kuitenkin Luciano Borsato, joka oli kuusi vuotta aiemmin liekittänyt Hakametsää Tappara-paidassa peräti 67 runkosarjatehopisteen edestä ja pelannut sen jälkeen NHL:ssä hänkin.
Nimimiehistään huolimatta Köln oli finaalissa kuitenkin kahdesta joukkueesta väsyneempi kolmen alla olleen pelin rypistyksen jälkeen. Jos vastustajan rosteria värittivät pohjoisamerikkalaiset, niin Tappara löysi turnausvoittoon tarvittavat tehot venäläisistä: Aleksander Barkov, Aleksei Tkatshuk ja Anatoli Fedotov olivat mukana kolmessa joukkueen neljästä maalista finaalissa, kun Tappara voitti 4-1.
Fedotov teki kaksi maalia ja syötti yhden herättäen tapparalaisissa optimismia onnistuneesta hankinnasta. Hän oli liittynyt kirvesrintoihin vain pari päivää ennen Tampere Cupia, kun ei ollut viihtynyt Raumalla ja Lukossa, jonne oli alunperin kesällä siirtynyt.
– Tartuimme heti tilaisuuteen, kun kuulimme Fedotovin muuttohaluista, selvitti Tapparan valmentaja Jukka Rautakorpi Aamulehdelle. – Olimme nähneet hänet kaksi kertaa Lukon paidassa ja ne riittivät näytöiksi.
Vastustajan Borsatokin kehaisi voittajia: – Tapparalla on nyt todella mainio joukkue. Se on hyvin liikkuva ja vaarallinen.
Tampere Cupin voitto ei kuitenkaan ollut merkki paremmasta. Tappara selvisi SM-liigassa playoffeihin niukasti viimeisenä joukkueena vasta viimeisen runkosarjakierroksen IFK-tasapelillään. Playoffien neljännesfinaaleissa Jokereilta tuli turpaan suoraan kolmessa ottelussa.
Pitsiturnaus 2007
Raumalla vuodesta 1993 lähtien yhtä halliremonttivuotta lukuun ottamatta joka kesä pelattu Pitsiturnaus on jääkiekkokauden kummajainen. Se pelataan niin aikaisin kesällä kuin vain pelaajayhdistyksen säännöt sallivat, siinä pelataan yhden päivän aikana useampia lyhyitä 2×15 minuutin pikaotteluita, ja enemmänkin se on yleisön ja joukkueiden kesänjälkeinen ”alkupalaveri” kuin todellinen kilvoittelu voitosta tai edes määrätietoinen pelitapojen harjoittelupaikka. Lähinnä turnaus on ollut Lukon ja Ässien paikalliskilpailun kauden aloitus, jossa halli on ollut täynnä jo kymmeneltä aamulla arkipäivänä!
Järjestäjä-Lukon ja perivihollis-Ässien lisäksi turnaukseen osallistuu vuosittain neljä muuta joukkuetta. Lähinnä joukkueet ovat tuttuja Liiga-joukkueita, mutta silloin tällöin mukana on ollut venäläistäkin väriä tai joukkueita Mestiksestä.
Tappara osallistui Pitsiturnaukseen neljästi peräkkäin vuosina 1995-98 erittäin heikolla menestyksellä. Se pelasi niinä vuosina 12 pitsiottelua, joista voitti yhden, pelasi kaksi kertaa tasan ja hävisi loput yhdeksän peliään. Sen jälkeen Tappara piti lähes kymmenen vuoden tauon minipeliturnauksesta, kunnes teki pistopaluun vuonna 2007.


Vuoden 2007 Pitsiturnaukseen Tappara lähti todella vähän tosissaan. Se jätti kotiin kolme kentällistä varmoja ykköskokoonpanon miehiä ja molemmat maalivahtinsa, lähetti turnaukseen vain nuoria pelaajiaan, muutaman tryout-yrittäjän ja täydensi nipun lainaamalla farmiseurastaan LeKistä apureita. Toki rosterissa oli nimiä kuten Jori Lehterä, Jonas Enlund, Harri Säteri, Jukka Peltola tai Niclas Lucenius, jotka nyt näyttävät kovilta tekijöiltä, mutta vuonna 2007 he olivat kaikki vasta aloittamassa liigauraansa. LeKi-lainoissa mukana oli mm. Juha Leimu, josta muutamaa vuotta myöhemmin kuoriutui jo vanhemmalla iällä huipputulokas Liigaan nimenomaan Tapparassa.
Turnaus alkoi ”vanhaan tuttuun tapaan” tappiolla SaiPalle, joka onnistui tekemään pelin ainoan maalin pari minuuttia ennen peliajan loppua. Voiton makuun päästiin seuraavassa koitoksessa KalPaa vastaan, kun Tapparan raumalainen tryout-yrittäjä Samu Isosalo rikkoi maalittoman tasatilanteen minuutti ennen loppua ja Enlund sinetöi voiton tyhjään maaliin. Turnauksen finaaliin Tapparan B-joukkue onnistui pelaamaan itsensä kaatamalla Ässät 2-1, kun Lehterä syötti laitamiestensä Enlundin ja Luceniuksen osumat.
Loppuottelussa vastassa oli isäntäjoukkue Lukko, joka on ollut turnausfinaalissa 17 kertaa, reilusti yli puolessa pelikerroista. Peliaika oli pidempi kuin muissa otteluissa, 2 x 20 minuuttia.
Lukon Pekka Saarenheimo vei isännät johtoon heti alkuminuuteilla, mutta kirvesrintojen Arsi Piispanen tasoitti kahden miehen ylivoimalla vielä ensimmäisessä erässä. Toisen erän alussa tryout-puolustaja Juuso Akkanen – raumalaiskasvatti hänkin – vei Tapparan johtoon, mutta Lukko tasoitti alle puolen minuutin.
Ottelu oli jo vahvasti menossa jatkoajalle, kunnes 35 sekuntia ennen loppua Arsi Piispanen otti sankarinviitan harteilleen ja täräytti kunnon vanhan ajan kääntölämärin, joka ohitti Lukko-vahti Mikael Vuorion. Kun LeKi-laina Juho Santanen Tappara-maalissa torjui kotijoukkueen loppurynnistyksen, Tappara nappasi turnauksessa todellisen yllätysvoiton kummallisella kokoonpanollaan.
Voittonsa jälkeen Tappara jätti Pitsiturnauksen taas pitkäksi aikaa kokonaan väliin, kunnes lupautui mukaan taas kesällä 2020 vastineena Lukon vierailuun Tampere Cupissa. Sillä kertaa tuloksena oli HIFK- ja TPS-tappioiden jälkeen voitto Ässistä 2-1 Toni Utusen ja Kasper Simontaipaleen osumilla.
Nordic Trophy 2009
Kaksi vuotta Pitsiturnauksen yllätyksen jälkeen Tappara voitti myös kansainvälisen Nordic Trophyn, joka tosin sinä vuonna oli ”kansainvälinen” vain lainausmerkeissä.
Nordic Trophy käynnistettiin vuonna 2006 neljän suomalaisjoukkueen (Tappara, TPS, HIFK, Kärpät) ja neljän ruotsalaisjoukkueen (Djurgården, Frölunda, Färjestad, Linköping) kesken. Kahden pelatun kesän jälkeen joukkuemäärä laajeni, kun Suomesta mukaan liitettiin Jokerit ja Ruotsista HV71.
Nordic Trophyn päällispuolinen tarkoitus oli tuoda joukkueille laadukkaita harjoituspelejä, joissa lasketaan ihan sarjapisteitäkin ja tuodaan mukaan kilpailullisempi elementti pelkkien yksittäisten pelien tai parin ottelun turnausten sijaan, mutta taustalla oli jo pyrkimys saada Eurooppaan aikaiseksi varteenotettava kansainvälinen seurajoukkuesarja, joka olisi muutakin kuin vain harjoitusturnaus.
Tappara ei ollut Nordic Trophyn voittajahevosia alusta saakka. Sarjan ensimmäisenä vuonna se voitti kaksi ensimmäistä Pirkanmaalla pelattua peliä, mutta hävisi sitten loput viisi. Seuraavana vuonna voittoja tuli viisi seitsemästä pelistä ja pääsy mitalipeleihin pronssiotteluun, jossa se kuitenkin hävisi Färjestadille 2-3. Kolmas vuosi toi sarjaan pari peliä lisää, mutta voittoja tuli yhdeksästä alkusarjapelistä vain kaksi. Sijoitusotteluiden jumbofinaalissa kaatui kuitenkin Jokerit 3-0.


Vuonna 2009 Nordic Trophyssa kuohui kuitenkin sisäisesti, eivätkä ruotsalaiset ja suomalaiset päässeet joistakin asioista yhteisymmärrykseen. Niinpä sarjaturnaus jakautui kahteen lohkoon, joista toisessa pelasivat suomalaisjoukkueet ja toisessa ruotsalaiset. Viidenneksi suomalaisjoukkueeksi mukaan tuli Lukko, Ruotsin puolella Malmö. Käytännössä kyseessä oli kaksi ihan eri sarjaa, sillä lohkojen sisällä pelattiin myös ihan omat lopputurnaukset eikä toisen lohkon joukkueita kohdattu lainkaan.
Tappara aloitti tuon kesän 2009 Suomi-Nordic Trophyn voitolla Jokereista Pirkkalan jäähallissa Jori Lehterän hattutempun liidaamana. Sen jälkeen Tappara hävisikin kaikille muille ja jäi lohkon viimeiseksi.
Mutta nytpä kävi niin onnekkaasti, että jo etukäteen Suomen puolen lopputurnauspaikaksi oli valittu Hakametsä. Ja koska pelejä ei kannata järjestää ilman kotijoukkuetta, niin Tappara nousi jumbosijaltaan neljänneksi lopputurnausjoukkueeksi Lukon, HIFK:n ja TPS:n seuraan. Kärsijänä finaalien ulkopuolelle putosi Kärpät, joka oli kerännyt alkusarjassa neljä pistettä Tapparaa enemmän.
Lopputurnaus pelattiin tuttuun tapaan: perjantaina ”semifinaalit” ja lauantaina semien voittajat vastakkain finaalissa ja hävinneet pronssipelissä. Tappara sai semifinaalissa vastaansa alkulohkon ykkösen Lukon ja voitti sen 3-1 Mika Lehdon maalivahtipelin ja parin ylivoimamaalin turvin. HIFK puolestaan kaatoi TPS:n peräti 6-2 ja tuli kirvesrintojen finaalivastustajaksi.
Finaalista tuli 19-vuotiaan maalivahti Harri Säterin näytös. Hän torjui peräti 38 kertaa ja piti nollan, kun IFK kaatui 2-0 Joonas Koskisen ja Timo Koskelan maaleilla. IFK-maalissa pelannut Jani Nieminen torjui vain 16 kertaa.
Nordic Trophy loppui tähän suomalais-ruotsalaiseen ristiriitavuoteen, mutta se oli jo siinä vaiheessa synnyttänyt seuraajansa European Trophyn. Joukkuemäärä kolminkertaistui peräti 32 joukkueeseen, kun mukaan tulivat Keski-Euroopan joukkueet, mutta edelleen kyse oli kuitenkin harjoituksesta kansallisia sarjoja varten. Taustalla kytivät kuitenkin koko ajan kovemmatkin tarkoitukset.
European Trophyä ehdittiin pelata neljän vuoden ajan, eikä Tappara isommin menestynyt siinäkään. Vuonna 2012 se voitti oman alkulohkonsa ja pääsi mukaan lopputurnaukseen, jossa se neljännesfinaalipelissä kukisti HV71:n Olli Palolan viime minuutin voittomaalilla 2-1, mutta hävisi semifinaalissa Färjestadille 1-3.
Vuoden 2013 European Trophyn jälkeen eurooppalainen seurajääkiekkotoiminta löi ison vaihteen silmään ja pystytti menneiden Trophy-organisaatioiden päälle nykyisinkin pelattavan Champions Hockey Leaguen, jossa jo pelkästään palkintorahasummat takaavat sen, että kukaan ei lähde mukaan vain harjoittelemaan.
Tappara oli Nordic Trophyn ensimmäisestä päivästä lähtien mukana käynnistämässä sitä kehitystä.