Urheilumedia tykkää värikkäistä persoonista ja rakastaa räväköitä lausuntoja. Joskus medialle ei kuitenkaan riitä se, mitä sanotaan ja tarkoitetaan, vaan se vääntää pahassa tarkoituksessa asiat vielä enemmän kohua aiheuttavaan eli myyvempään muotoon. Sen sai huomata Tappara-valmentaja Jukka Rautakorpi syksyllä 1999 Lappeenrannassa, kun hänen kuumapäissään heittämänsä varomattomat sanat eivät menneetkään yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ja unohtuneet minuutissa niin kuin niiden olisi pitänyt, vaan jäivät seuraamaan häntä koko loppu-uran ajaksi.

Pelattiin syyskautta vuonna 1999. Kovien vahvistusten ja loistavien harjoituspeliesitysten myötä yhdeksi SM-liigan ennakkosuosikiksi noussut Tappara oli aloittanut runkosarjan kaikkien aikojen heikoimmin onnistumalla saamaan vain kaksi tasapelipistettä kuudesta ensimmäisestä sarjaottelustaan. Osittain nopeiden pelaajareagointien myötä palaset loksahtivat kohdilleen, ja lokakuun lopussa Lappeenrantaan SaiPan vieraaksi matkustanut kirvesrintajoukkue lähti hakemaan jo viidettä peräkkäistä voittoaan.

Peli SaiPaa vastaan sujui pitkään mainiosti. Seitsemän ja puoli minuuttia ennen loppua Valeri Krykov vei vieraat jo 3-0 -johtoon ja voitto näytti varmalta. SaiPa kuitenkin iski kaksi nopeaa kavennusmaalia ja nousi maalin päähän, kun ottelua oli vielä viisi minuuttia jäljellä. Kesken kotijoukkueen painostuksen lappeenrantalaisten puolustaja Jussi Pekkala sai kasvoihinsa verta vuotavan haavan. Kasvoihin oli osunut kiekko, jonka moni oli havainnutkin heti. Havaitsijoihin ei kuulunut kuitenkaan ottelun tuomarikolmikko, joka piti palaverin, jonka jälkeen päätuomari Timo Favorin ilmoitti tilanteessa lähimpänä olleelle Tappara-pelaajalle Timo Vertalalle 2+2 minuutin rangaistuksen korkeasta mailasta. Tappara kesti alivoimaisena loppupelin piinan ja otti sen viidennen peräkkäisen voittonsa.

Loppusummerin jälkeen Tapparan valmentaja Jukka Rautakorpi kävi edelleen ylimääräisillä kierroksilla väärin menneen jäähyvihellyksen jäljiltä. Hän odotti Favorinia tuomarikopilla purkaakseen kiihtymystään väärästä tuomiosta. Favorin muisteli tapausta Linda Huhtisen vuoden 2019 kirjassa Tuomari – Timo Favorinin tarina.

– Rautakorpi oli minua vastassa ja sanoi minulle: Painu takaisin sinne Lahteen! Tokaisin vastaukseksi, että minä asun muuten nykyisin Tampereella. Tämän jälkeen Rautakorpi lausui nämä kuuluisat sanat: varo ettei talos pala, Favorin kertoi kirjassa.

Mainittakoon, että alun perin se kuuluisa lause oli ”katso, ettei talos pala”, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin Iltalehden julkaistessa roskasensaatioartikkelin Favorinin asunnosta ja sitä uhkaavasta murhapoltosta lause oli vaihdettu raflaavampaan varoitusmuotoon. Jälkimmäinen varo-muoto jäi sitten elämään, ja sitä sensaatio-ohjattua valemuistomuotoa Favorinkin kirjassa käytti.

Oli muoto kumpi tahansa, tietystikin Rautakorven puhe oli epäasiallista. Mutta sen vääntäminen sellaiseksi, että Rautakorpi olisi todella uhannut tulla polttamaan Favorinin talon, ei ollut mitään muuta kuin likasankojournalismia. Rautakorven ja Favorinin sananvaihtoa oli kuulemassa useita median edustajia, joista lähes kaikki osasivat ottaa asian sellaiseksi heitoksi kuin se oli kenties huonosta muotoilustaan huolimatta tarkoitettukin.

– Niitä minun sanojani kuitenkin hieman vääristeltiin, Rautakorpi kertoi viimeksi juuri Huhtisen Favorin-kirjaa varten. – Koko lause irrotettiin asiayhteydestään. Viittasin lähinnä tuli hännän alla juoksemiseen, kun Favorin niin nopeasti kiirehti käytävältä karkuun. Pyrin kohdistamaan lauseeni ennemminkin hänen hätäisyyteensä. En todellakaan tarkoittanut sitä uhkaukseksi.

Yksi nimettömäksi tässä jätettäköön Iltalehden toimittaja näki kohujutun mahdollisuuden, otti sanat, väänsi ne kieroon ja aiheutti täysin tarpeettoman suuren kohun, jota muistellaan vielä 30 vuotta myöhemminkin – ja monista yllä esitetyn kaltaisuista oikaisuista ja tarkennuksista huolimatta monelle se tarkoittaa edelleen todellista tuhopoltolla uhkaamista.

– Kysyin tältä toimittajalta jälkeenpäin, että paljonko hän sai rahaa siitä, että kirjoitti noin, Rautakorpi sanoi. – Hän lähti pois viestittäen käytöksellään, että business is business.

– Vaikka sitä ulkopuoliselta taholta suurenneltiinkin, niin on selvää, ettei minun olisi pitänyt sanoa niin, Rautakorpi myönsi. Hän oli myös soittanut pian tapahtuneen jälkeen Favorinille ja pyytänyt tilannetta anteeksi. − Minun ja Timon välillä se juttu ei koskaan ollut niin suuri.

Samaa mieltä oli tilanteen toinen osapuolikin.

– Itse episodi oli aika harmiton. Toimittaja kuuli sen, ja yllätyin kuinka paljon juttu sai tilaa lehdissä. Tapaus kasvoi muiden ihmisten silmissä suuremmaksi kuin Jukan ja minun, Favorin kertoi vuonna 2019.

Kohun päälle kohua

Rautakorven sanat nousivat Iltalehden kautta kaikkiin medioihin. Isompiakin kohuja suomalaiseen jääkiekkohistoriaan mahtuu, mutta niin paljon tämäkin sai näkyvyyttä, että SM-liiga otti tapauksen kurinpitosysteeminsä käsittelyyn. Mainittiinhan Rautakorven käytös myös Timo Favorinin tuomariraportissa, vaikkakin vähän lievemmin mielleyhtymin kuin mitä tuhopoltolla hekumoinut media lietsoi.

Kaksi päivää myöhemmin tutkinta oli valmis ja tuomio langetettu. Rautakorpi sai viiden ottelun toimitsijakiellon, mikä oli ehdottomasti tuomioiden yläpäästä. Pentti Matikainen oli 1980-luvun puolivälissä saanut kahdeksan ottelun mittaisen toimitsijakiellon vedettyään joukkueensa pois kaukalosta kesken ottelun. Seuraavat yli viiden ottelun mittaiset tuomiot tulivat vasta 2000-luvulla.

Rautakorven tuomiossa perustelujen pääargumentti vaikutti olevan se että SM-liiga sai paljon negatiivista julkisuutta, kun monet mediat raportoivat valmentajan puheista. Kohulle alkutahdit lyöneessä Iltalehdessä pitkän linjan lätkätoimittaja Pekka Jalonen kirjoitti: ”Ikävän julkisuuden pelko tuntuu määräävän liigan toimintaa enemmän kuin mikään muu.”

Päävalmentajan toimitsijakiellosta huolimmatta Tapparan pelit jatkuivat. Tuomion julistamisen päivänä kirvesrinnat kohtasivat kakkosvalmentaja Kari Makkosen johtamana HPK:n ja voittivat 4-2. Kohu iski seuraavan ottelun jälkeen, kun Tappara oli kasvattanut voittoputkensa jo seitsemään otteluun voitettuaan Ilveksen 5-2.

Rautakorven valmennusryhmä oli ehtinyt suunnitella etävalmennusmetodin, elettiinhän nyt jo kännyköiden aikaa. Edellisellä kaudella SM-liigan sääntöihin oli lisätty pykälä, joka kielsi toimitsijakiellossa olevaa valmentajaa liikkumasta missään joukkueensa tiloissa ennen ottelutapahtumaa, sen aikana tai sen jälkeen. Tämä oli lisätty sen jälkeen, kun TPS:n Hannu Jortikka oli kyllä pysynyt poissa vaihtoaitiosta, mutta oli erätauolla käynyt pukukopissa antamassa joukkueelleen ohjeita.

Tapparassa noudatettiin säännön kirjainta mutta ei sen henkeä. Rautakorpi ei liikkunut joukkueensa tiloissa vaan istui kiltisti yläparven aitiokatsomossa, mutta valmensi sieltä käsin suoraan vaihtoaitioon apuvalmentaja Niki Anderssonin korvanappiin. Se ei jäänyt kuitenkaan jääkiekkopiireiltä huomaamatta.

– Jos Rautakorpi on todella antanut ohjeita pelin aikana, niin siihen puututaan heti maanantaina, SM-liigan toimitusjohtaja Urpo Helkovaara jyrähti illalla Ilves-ottelun jälkeen saatuaan asiasta viestiä joltakulta syväkurkulta. – Tällaisen pelleilyn täytyy loppua!

Pelleily lopetettiin antamalla Tapparalle uhkasakko vastaavan toiminnan toistamisen varalle. Sakon suuruutta ei kerrottu julkisesti sen kummemmin kuin että sen sanottiin olevan ”riittävän suuri”. Tapparan hallituksen puheenjohtaja Kai Miesmäki lähetti tiedotteen ja lupasi, ettei Rautakorpi enää osallistu toimitsijakieltonsa aikana millään tavalla valmentamiseen ottelujen aikana.

Toimitsijakiellon aikaisissa lopuissakin peleissä Tappara jatkoi voittamista. Blues kaatui 3-2, HIFK Helsingissä peräti 7-2 ja vielä JYP niin ikään vieraissa 4-3. Vaikean kauden alun jälkeen Tappara oli nyt voittanut 10 ottelua putkeen.

Jääkiekkoon niin olennaisesti kuuluvien tuhansien irvileukojen iloksi kirvesrintojen voittoputki päättyi välittömästi Rautakorven päästyä taas takaisin vaihtoaitioon. Se pelasi paluuottelussa harvinaisen maalittoman tasapelin Jokereita vastaan ja seuraavaksi hävisi Lukolle 1-2. Vitsipalstat täyttyivät: ”Pitäisikö Rautakorven hankkia lisää toimitsijakieltoa?”

Pienen notkahduksen jälkeen Tappara kuitenkin jatkoi taas voittamista Rautakorven seistessä edelleen pelaajiensa takana vaihtoaitiossa.

”Tässä talossa Timo Favorin asuu, sen ylimmässä kerroksessa!”

Varsinainen kohu oli ohi. Tuomiot oli kärsitty, anteeksipyynnöt esitetty, pelit jatkuivat. Suomalaiseen kiekkosanastoon ja perimätietoon oli lisätty uusi termi, tosin hieman alkuperäisestä muuntautunut ”varo ettei talos pala”, joka erilaisine muunnoksineen on edelleen ihan käypää tavaraa heittää kaveriporukassa vitsinä ilmoille, kun tuomaritoiminta ei miellytä.

Mutta Iltalehti ei ollut vielä tyytyväinen. Se oli ollut alkuunpanemassa koko kohun irrottamalla ehkä typerän mutta kuitenkin täysin vaarattoman sanallisen heiton pois asiayhteydestään ja muodostamalla siitä mukamas varteenotettavan uhkauksen. Siltä heikkomoraaliselta pohjalta oli silti mahdollista sukeltaa vieläkin syvemmälle, sen lehti osoitti.

Puolitoista viikkoa Lappeenrannan ottelun jälkeen Iltalehti julkaisi kahden kokosivun kokoisen jutun, jossa esiteltiin erotuomari Timo Favorinin tarkka kotiosoite, kuvattiin taloa ja jopa sisällä asti ihan kotiovea, haastateltiin taloyhtiön isännöitsijää turvatoimista ja kauhisteltiin kaikkea sitä vaaraa ja pelkoa, jota asukkaiden pitäisi nyt tuntea.

Juttu oli kuvottava esimerkki paskajournalismista. Lisäksi se oli vastuuttomuudessaan kuin suoranainen ohjeistus jollekin mielipuolelle ottaa tulitikkunsa ja mennä tekemään vaarallisia asioita Iltalehden kertomaan osoitteeseen ja sen osoittamalle ovelle ihan vaan huvikseen tai jopa pahoissa aikeissa yrittääkseen lavastaa Rautakorven ihan oikeaksi tuhopolttajaksi. Onneksi maailma ei vielä silloin ollut ihan yhtä hullu kuin tänä päivänä.

Ainakin näennäisen tosissaan ja vakavissaan lehtijuttu kirjoitti niin kuin Rautakorpi todella olisi ollut todella polttamassa Favorinin taloa, mutta ei uhkausta tehdessään tiennyt, että tämä asuukin kerrostalossa, jossa asuu paljon muitakin ihmisiä. ”Mahdollista murhapolttoa ei ole helppo rajata yhteen asuntoon, ja kerrostalon ylimmissä kerroksissa ulkopuolisten vaara moninkertaistuu”, toimittaja pisteli menemään ylilyöntikirjoituksessaan.

Taloyhtiön isännöitsijä joutui vastaamaan toimittajan johdatteleviin kysymyksiin, kun tämä kävi informoimassa, että asukas Favorin on se sama, jonka talon jääkiekkovalmentaja uhkasi polttaa ja tämä on se uhkauksen kohteena oleva talo.

– Kyllä täällä asuu myös vanhuksia ja lapsia, isännöitsijä myönsi. – Kukaan ei ole kokenut asemaansa taloyhtiössä uhatuksi. Mutta se voi johtua siitä, ettei yleisesti tiedetä kyseisen henkilön asuvan tässä talossa.

Iltalehti tivasi, onko poliisi ollut yhteydessä isännöitsijään, onko nostettu turvallisuuden valmiustasoa ja onko asukkaille lähetetty erityisohjeita uhkauksen takia. Tämä kaikki siis toimittajan ilmeisen vakavalla naamalla esittämänä. Mitään edellä mainituista ei ollut tapahtunut, koska muu maailma eli normaalia elämää eikä Iltalehden itse keksimäänsä murhapolttofantasiaa.

Myös poliisia lehti oli lähtenyt häiritsemään. Lappeenrannan rikospoliisin päivystäjä osasi kertoa, ettei asiasta oltu kirjattu rikosilmoitusta, mutta tutkinta on silti yhä mahdollinen. Asianomistajarikoksessa siihen tarvittaisiin Favorinin vaatimus rangaistuksesta, mutta kiirettä ei ole, sillä asia ei vanhenisi nopeasti. Lehtijuttu väläytteli Rautakorvelle mahdollisesti jopa kahden vuoden vankeusrangaistusta laittomasta uhkauksesta.

SM-liigan kurinpitäjä Jukka Hirsimäki sai lyhyesti toimia jutussa järjen äänenä, johon lehti itse ei tahallisessa sanojen ja tarkoituksen vääristelyssään kyennyt – tai siis kohun hakemisensa takia halunnut lähteä. Hirsimäen käsitys oli, että kyseessä ei ollut todellisessa tarkoituksessa tehty uhkaus, vaan kiukunpurkauksessa tulleet harkitsemattomat sanat, joita Rautakorpi ei varmasti toistaisi.

Lehtijutun kohde Timo Favorin ei ollut tyytyväinen tapauksen tuomaan julkisuuteen. Hän oli tarkoituksella kommentoinut sitä hyvin niukasti, mutta joutui yllättymään, kuinka paljon se sai julkisuutta lehdissä. 30 vuotta myöhemmin hänkään ei ollut unohtanut tätä lehtijuttua, jossa hänen kotitalonsa oli kuvissa saatetekstillä, että tämän talon Jukka Rautakorpi haluaa polttaa.

Timo Favorin toimi päätuomarina jääkiekon SM-liigassa 1997–2019. Hänet palkittiin neljästi liigan parhaana erotuomarina. Favorinin ennätyksellinen ura päättyi tuhannenteen liigaotteluun helmikuussa 2019, kun Tappara ja Ilves kohtasivat Hakametsässä. Tapparan valmentajana ottelussa toimi Jukka Rautakorpi.

Osittain Jukka Rautakorpi ja Tappara olivat kuitenkin sabotoimassa Favorinin uraa, tahattomasti tosin. Huipputuomari olisi ollut itsestäänselvä valinta tuomitsemaan SM-finaaleita, mutta koska Favorin asui Tampereella, niin häntä ei päästetty viheltämään finaaleja, joissa Tappara pelasi. Niinpä Favorin joutui seuraamaan kauden pääottelut sivusta, kun kirvesrinnat Rautakorven ja häntä seuranneen Jussi Tapolan johdolla pääsivät finaaleihin vuosi toisensa jälkeen. Mutta kun Tappara ylsi loppuotteluihin jo viidettä kertaa peräkkäin vuonna 2017, SM-liiga harkitsi asiaa uudelleen.

– Haluamme parhaat tuomarit viheltämään, liigan erotuomarijohtaja Jyri Rönn sanoi. – Tällä kertaa valmentajat olivat samaa mieltä.

Finaalijoukkueiden Tapparan ja KalPan hyväksynnällä tehtiin poikkeus, että Favorin ja toinen tamperelaistuomari Anssi Salonen saivat toimia peleissä tuomareina. He vihelsivät kuudesta finaaliottelusta kaikki kolme Kuopiossa pelattua peliä, mukaan lukien Tapparalle mestaruuden ratkaisseen kuudennen ottelun.