Tapsu-maskotillakin on edeltäjänsä, sillä ensimmäinen maskotti Tappara-katsomossa nähtiin jo vuonna 1990, jolloin siellä hääri Eppu. Sinistä nallukkaa ideoimassa oli kovimmin silloin Tapparan yhteistyökumppanilla Fazerilla työskennellyt entinen Tappara-pelaaja Lasse Aho, ja Eppu olikin osa kirvesrintojen ja Fazerin yhteistyötä. Kovin pitkäikäiseksi Eppu ei kuitenkaan muodostunut.
Petri Aaltosta pidettiin 1980-luvun lopulla Suomen lahjakkaimpana nuorena jääkiekkoilijana, kun hän takoi HIFK:n nuorissa huimia tehopistemääriä, joihin pystyi vastaamaan vain samanikäinen Teemu Selänne. Porras IFK:n liigamiehistöön oli kuitenkin liian korkea ja ura pääsarjatasolla jäi vain reiluun sataan pelattuun SM-liigaotteluun. Niistä yli puolet, 61, tuli Tapparan paidassa kausilla 1991-92 ja 1993-94.
Vaikka ei missään mielessä likainen tai rumaotteinen pelaaja ollutkaan, niin silti parhaiten Aaltonen muistetaan Tampereella vähän ikävissäkin merkeissä, kun hän keväällä 1992 uusintaottelussa Hockey-Reipasta vastaan taklasi vastustajan maalivahdin Jaromír Šindelin ulos pelistä. Sekään ei auttanut, vaan Tappara hävisi tuon uusintaottelun ja joutui SM-karsintoihin pelaamaan liigapaikastaan Kärppiä vastaan.
Tappara-pakit Timo Jutila ja Sami-Ville Salomaa miehittävät jäähypenkkiä yhtä aikaa kaudella 1998-99. Jutin meriitit kaikki muistavat, mutta Salomaan kiekkouran suurimmat teot ovatkin vähän tuntemattomampia, sillä ne tapahtuivat Norjassa Frisk Askerissa.
Tappara on voittanut Ilveksen kauden ensimmäisessä paikallispelissä 1997-98. 6-2 -voitossa kolme maalia tehnyt Lasse Pirjetä etualalla kultakypärässään.
Ari Haanpää oli Mikko Mäkelän ohessa toinen junnulupaus, josta Tappara sai lujasti näpeilleen 1980-luvun alussa, kun pojat siirtyivät vielä juniori-ikäisinä kaikista mahdollisista joukkueista Ilvekseen. Kumpikin kävi kuitenkin lopettamassa liigauransa kirvesrinnoissa. Ilveksen, NHL:n, Lukon ja JyPHT:n jälkeen Haanpää tuli Tapparaan kaudeksi 1993-94 ja pelasi kolme kautta ennen kuin siirtyi Keski-Euroopan kaukaloihin. Tapparassa ”Haamu” teki kolmessa kaudessa 46 runkosarjamaalia. 2000-luvulla hän toimi myös Tapparan A-nuorten valmentajana.
Juice Leskinen teki, sävelsi ja sanoitti paljon hienoja lauluja, joista yksi tunnetuimmista on Popedan esittämä Mää ja Tapparan mies. Se on käännösversio The Sensational Alex Harvey Bandin kappaleesta Me and the Tomahawk Kid, jonka intiaanisotakirveestä Juice veti yhteyden tapparaan ja käänsi kappaleen suomeksi tamperelaiseen jääkiekkomaailmaan. Vaikka sanat eivät niin Tapparaa mairittelekaan, tapparalaiset ovat ottaneet laulun omakseen, kenties muistutuksensa vaikeista ajoista 1990-luvun alussa, josta suomalaiset sanat kertovatkin.
Juice itse ei ollut varsinaisesti jääkiekkomies, mutta kävi kuitenkin Tapparan ja sen toimitusjohtajan Mikko Leinosen vieraana vuonna 1994.
Tapparan 1990-luvun alun jonkinlaiseen maalivahtiongelmaan haettiin ratkaisua Lahdesta kalastetulla kokeneella tšekkivahdilla Jaromír Šindelillä, joka torjui kirvesrinnoissa kaksi kautta 1992-1994.
Keväällä 1994 Tampereella kuohui, kun kaksi Ilveksessä edelliskaudet hyvin luutinutta nuorta puolustajaa, 21-vuotias Jukka Ollila ja 25-vuotias Sami Lehtonen, siirtyivät Tapparaan. Silloin tällöin pelaajaliikennettä Tapparan ja Ilveksen välillä oli nähty, mutta harvemmin näin suoraan – yleensä puskurina välissä oli ollut kausi maakunnissa tai muuta vastaavaa.
Sekä kuvassa vasemmalla oleva Ollila että oikealla oleva Lehtonen pelasivat Tapparassa lopulta vain kaksi kautta eivätkä nousseet ihan sille tasolle, mitä aiemmat Ilves-vuodet olivat lupailleet. Polvivaivoista kärsinyt Lehtonen lopetti melkein heti Tappara-kausien jälkeen, Ollila veti vielä kauden SaiPassa ennen kuin siirtyi Keski-Eurooppaan lähinnä Saksan alemmille tasoille.
Jukka Marttila oli yksi kovimmista Tapparan 1968-ikäluokan kovista kasvateista. Noustuaan vakiopuolustajaksi liigaryhmään hän parikymppisenä painoi kolme peräkkäistä yli 10 maalin ja noin 30 tehopisteen kautta ja nousi myös A-maajoukkueeseen. 1990-luvun alussa nilkkavaivojen takia läpi kahlatun kahden rikkinäisen kauden jälkeen hän lopetti pääsarjauransa vain 25-vuotiaana.
Kun Tappara perustettiin vuonna 1955 jatkamaan TBK:n jääkiekkotaivalta mestaruussarjassa, uusi seura tarvitsi totta kai uuden tunnusmerkin. Silloin 23-vuotiaalle nuorelle taitelijalle Kimmo Kaivannolle vietiin TBK:sta tutut värit ja pyydettiin merkkiä. Siitä tulikin samantien yksi Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmista seuramerkeistä. Tunnetuksi tuli myös Kaivanto itse, joka kuvassa esittelee kättensä jälkeä 1990-luvun alkupuolella.
TAPPARA-HISTORIA 