Haamumaaleja, skandaalimaaleja, kohumaaleja. Sellaisiakin mahtuu matkaan, kun jääkiekkoa pelataan kymmeniä otteluja vuodessa kymmenien vuosien ajan. Tappara on tehnyt oman osansa maaleista, jotka eivät ole syntyneet kaikkien jääkiekkotaiteen tai -sääntöjen mukaisesti. Pitää kuitenkin huomata, että Tappara on ollut monesti myös kärsivänä osapuolena vastaavissa osumissa. Kuten sanonta kuuluu, pitkässä juoksussa nämä menevät tasan.
Kohua nostattavia maaleja voi syntyä monella eri tavalla, ja kaikki niistä eivät ole myöskään varsinaisesti millään lailla sääntöjen tai moraalikoodien vastaisiakaan. Tapahtumat vain vyöryvät tavalla, joka lopulta johtaa maaliin, jonka vastustajajoukkue ja heidän hengenheimolaisensa haluaisivat saada pois. Oikeastaan koskaan kohumaaleissa ei ole takana mitään pahansuopaa tahtoa tai tahallista sääntöjen kiertämistä. Jääkiekkoa pelataan tosissaan vihellykseen saakka, ja lopulta joku instanssi tekee päätöksen hyväksyä tai hylätä maali.
Kolikon toinen puoli on se, että jokaista kohuttua skandaalimaista hyväksyttyä maalia kohti on hylätty vähintään sama määrä kyseenalaisia maalitilanteita. Ne ovat kuitenkin ihan toinen juttu. Tässä on on keskitytty hyväksyttyihin Tapparan tekemiin maaleihin, joista on noussut isompaakin puheen pärinää vähintäinkin kotimaisiin kiekkopiireihin.
Aloitetaan neljällä ”pikkukohulla”, joissa maali on seurannut tilannetta, joista yleensä laitetaan peli poikki tai annetaan jopa jäähy. Tällaisia esimerkkejä voisi löytää kymmenittäin joka pelikaudelta, niin Tapparan kuin sen vastustajienkin tekeminä, mutta tähän on valittu neljä erilaista Tappara-maalia, joihin johtaneista tilanteista on purnattu pitkin palstoja ja pakinoita. Ne eivät kuitenkaan ole mitenkään erityisiä tai isomerkityksisiä. Niiden jälkeen on neljä ”ISOA KOHUA”, joista puhetta on riittänyt pitkiksi ajoiksi ja joihin palataan puheissa vielä pitkälle tulevaisuuteenkin.
Pikkukohu 1: Pasi Tuomisen maali muikkuverkoista
Tuomarit ovat tulilinjalla silloinkin, kun mitään todellista rikettä ei tapahdu, mutta peli jää laittamatta poikki pitkän kiekon, paitsion tai vastaavan pelitapahtuman takia. Varsinkin paitsiomaaleja tulee aina silloin tällöin, mutta esimerkkitapauksena on tällä kertaa kiekon käynti päätyverkossa.
Syksyllä 1998 Tappara voitti Jokerit silloin vielä uudessa Hartwall Areenassa maalein 5-4. Pasi Tuominen teki pelin viimeisen ja kirvesrintojen voittomaaliksi jääneen osuman kuusi ja puoli minuuttia ennen loppua. Tilanne alkoi hänen yrittäessään maalia oikealta laidalta punnertaessaan.
– Kiekko meni laukauksestani yli maalin, enkä tiedä mihin se katosi, Tuominen kertasi tilannetta. – Yhtäkkiä se oli taas jaloissani. Siitä oli aika helppo kiertää maalin eteen ja ampua.
Kiekko katosi alkuperäisen laukauksen jälkeen korkealle ja osui päätypleksin päällä olevaan katsojia suojaavaan ”muikkuverkkoon”. Se tarkoittaa, että kiekko on pelialueen ulkopuolella, jolloin peli katkaistaan ja seuraa aloitus. Tällä kertaa vihellystä ei kuulunut. Pelaajat seisoivat hetken vähän ihmeissään, kunnes Tuominen nappasi kiekon ja kävi napauttamassa sen maaliin maalivahti Markus Kettererin haaroista, kun tämä hukkasi keskittymistään huitomalla turhaan tuomaristoa viheltämään.
– Kiekko kävi päätyverkossa, Jokerien valmentaja Hannu Kapanen vannoi. – Kaikki lopettivat pelaamisen ja valmistautuivat vaihtamiseen. Vihellystä ei kuitenkaan ikinä kuulunut. Ihme, ettei kolme silmäparia nähnyt sitä.
Vaikka osuma pelin voittomaaliksi jäikin, mitään ei jälkikäteen ollut tehtävissä. SM-liigaan oli juuri tuotu uusi maalien videotarkistussääntö, mutta sen piiriin tällainen tilanne ei kuulunut. Eivätkä säännöt sallineet mitään otteluprotestin mahdollisuuttakaan, vaikka joku lehtimies sellaistakin väläytteli.
– Jos tuomarit eivät nähneet tapausta, niin meidän on vain hyväksyttävä se, Jokerien joukkueenjohtaja Jarmo Koskinen myönsi.
Pikkukohu 2: Veli-Matti Savinainen saa apua tuomarilta
Välillä joukkueet saavat kentällä apua onnekkaasta pompusta laidasta tai jopa tuomarista. Sellaiset harmittavat, ja varsinkin tuomaria on helppo syytelläkin hänen avustaessaan tahattomasti vastustajaa maalintekoon. Näitä esimerkkejä olisi kymmeniä niin tehtyinä maaleina kuin takaiskuinakin, mutta otetaan nyt yksi, josta viime vuosina saatiin otsikoitakin aikaiseksi.
Kevään 2022 välierien kolmannessa ottelussa KooKoota vastaan Tappara sai tuomaripompulla apua maalintekoonsa. KooKoon puolustaja Peetro Seppälä yritti syöttää kiekkoa oman maalinsa takaa pakkiparilleen, mutta kiekko pysähtyi päätuomari Sakari Suomisen luistimeen. Tilanteen hyvin haistanut Veli-Matti Savinainen poimi irralleen jääneen kiekon, nousi maalin kulmalle ja nosti upean rystykudin etuyläkulmaan. Sillä maalilla kirvesrinnat menivät johtoon 2-1 voittaen ottelun lopulta maalein 4-2.
– Eihän tuomari sitä tahallaan tehnyt, eikä sille mitään voinut. Pyysi heti anteeksi ja sanoi, että häntä v-tuttaa varmasti yhtä paljon kuin minua, Seppälä harmitteli pelin jälkeen.
Savinainen puolestaan kertoi pitäneensä syöttöyritystä niin hiljaisena, että se hänet oli ylipäätään saanut lähtemään tilannetta haistelemaan. – Videolta sitä tuossa kelasin, niin saattoi siellä laidan lähellä ollut lumikasa jarruttaa kiekon kulkua yhtä paljon kuin pieni kosketus päätuomarin luistimeen, Savinainen selvitti.
Sinänsä maalissa ei ollut mitään vääryyttä tai kohun arvoista; tuomarit ovat kentällä osa peliä ja välillä luonnollisia esteitäkin kiekon kulkemiselle. Peliä ei mitenkään voida sääntöjen eikä maalaisjärjenkään puitteissa pistää aina poikki kiekon reitin muuttuessa osumasta tuomariin, ei edes vaikka se johtaisi välillisesti maaliin.
– Vain suoraan tuomarista maaliin kimpoava tai ohjautuva kiekko aiheuttaa osuman hylkäämisen, SM-liigan erotuomarijohtaja Jyri Rönn vahvisti sääntöjen oikean tulkitsemisen.
Pikkukohu 3: Juhani Jasun puolikorkea maila
Lähes jokavuotinen finaalimaalikohu saatiin myös keväällä 2017, kun Tappara kamppaili kullasta KalPan kanssa. Mestaruusmaaliksi – ratkaisevan finaalipelin voittomaaliksi – jäi Juhani Jasun laukoma osuma, jota muutamaa hetkeä aiemmin keskialueella oli edeltänyt korkealta mailalta näyttänyt kiekonkäsittely.
– En kuullut vihellystä, Jasu hymyili pelin jälkeen. – Ei käynyt mielessäkään, että olisi korkea maila. Näin kyllä, että videotaululla sitä kelattiin myöhemmin.
Jasun keskialueen kiekkokuoletuksen ja syntyneen maalin välillä oli seitsemisen sekuntia ja pari muuta tapahtumaakin, eikä korkea maila suoraan vaikuttanut maalitilanteen syntyyn. Jasu ei päässyt kunnolla alas lyömänsä kiekon perään, vaan joutui vastustajan estämäksi. Tuomari tulkitsi muutenkin KalPa-pelaajan osuneen kiekkoon ennen sen palautumista Tapparan haltuun, jolloin pelikatkoa korkeasta mailasta ei pitäisikään viheltää. Katkoa ei tullut, seuraavasta kahden muun pelaajan kamppailutilanteesta kiekko ajautui takaisin Jasulle, joka onnistui rystyllä ohittamaan KalPa-vahti Eero Kilpeläisen.
– En mä tiedä, kuinka ratkaiseva se korkea maila tuossa nyt oli, sehän tapahtui keskialueella, Jasu huomautti.
Kilpeläinen jätti oman mielipiteensä arvoitukseksi. – Jokainen voi itse tehdä tulkintoja, minulla on omani.
Juhani Jasu tuskin paljoa nukkui seuraavana yönä, mutta joka tapauksessa yön yli ”nukuttuaan” hän antoi pienen myönnytyksen ja lanseerasi uuden jääkiekkotermin antaessaan mestaruusjuhlista haastattelun radion aamuohjelmalle.
– Niin, siinähän oli se vähän…puolikorkea maila, Jasu nauroi.
Pikkukohu 4: Joona Luodon maila ei käy edes puolikorkealla
Maaleja syntyy myös viheltämättä jääneiden jäähyjen jälkeen. Oliko sellainen kyseessä keväällä 2022, kun Joona Luoto teki viidennen finaaliottelun ainoaksi jääneen osuman TPS:n verkkoon ja ratkaisi mestaruuden Tapparalle? Sen saa jokainen päättää itse mieltymystensä ja luultavasti myös kannatustaustansa mukaisesti.
Tilanteessa TPS-puolustaja Aleksi Anttalainen käsitteli kiekkoa keskialueella huolimattomasti, Luoto tuli väkevästi päälle, riisti kiekon ja karkasi maalintekoon. Tilanne näytti normaalilta kamppailutilanteelta, eikä sitä kukaan protestoinutkaan, mutta aina tarkat videohidastusanalyytikot olivat näkevinään tilanteessa rikkeen. Luodon mailan varsi näytti käyvän ainakin lähellä Anttalaisen kasvoja, kenties jopa osuvan niihin.
– Teknisesti ilman muuta olisi pitänyt viheltää korkea maila. Ei vihelletty, televisionnista vastanneen C Moren studioisäntä Tuomas Nyholm valotti hidastusanalyytikoiden näkemystä.
Joona Luodolla oli vähän toisenlainen versio, vaikkakin lopputulemaltaan sama. – Eihän siitä mitään jäähyä tullut. Ei kai se silloin ole korkea maila?
Se onkin varsin hyvä ja relevantti kysymys. Fakta on kuitenkin sekin, että Luodon maila ei ollut korkealla. Sääntökirja määrittelee korkeaksi mailaksi teon, ”jossa mailaa pidetään vastustajan hartiatason yläpuolella ja osutaan jollain sen osalla vastustajaan, kun vastustaja on ns. normaalissa peliasennossa”. Luodon maila käy tilanteessa hädintuskin vyötärötason yläpuolella, ja mahdollinen osuma kasvoihin johtui puolustajan ajauduttua kamppailutilanteessa hyvin matalaan etunoja-asentoon.
Voiko kyseessä olla korkea maila, jos maila ei ole korkealla?
ISO KOHU 1: Esa Pirneksen finaalimaali – mutta ei se finaalimaali
Esa Pirnes muistetaan ikuisesti jatkoaikaosumastaan Oulun Raksilan jäähallissa kolmannessa finaalipelissä 2003, kun hän ratkaisi Tapparalle sen ensimmäisen mestaruuden 15 vuoteen. Mutta sama mies oli samassa pelissä asialla toisessakin maalissa, josta riitti purnausta.
Toisen erän alussa Kärppien johtaessa maalilla Pirnes pääsi puolittaiseen läpiajoon ja sai aikaiseksi hyvän maalintekoyrityksenkin, mutta kiekko näytti päätyvän parin pompun ja pienen sähellyksen jälkeen Niklas Bäckströmin suojiin ja niukasti maaliviivan paremmalle puolelle Kärppien kantilta katsottuna. Tilannetta lähdettiin kuitenkin tarkistamaan videolta, kun sellainen tarkistusmahdollisuus oli saatu maan jäähalleihin aikaiseksi. Pitkän tarkastelun jälkeen päätuomari Jyri Rönn palasi kaukalon puolelle ja yllätti kaikki näyttämällä keskipisteeseen. Pirnes oli tasoittanut lukemiksi 1-1.
Ottelun videotuomari ei pystynyt kuvistaan näkemään kiekon menevän maaliin, eikä sitä nähnyt televisiolähetyksen kommentaattorikolmikkokaan, johon kuuluivat Mika Saukkonen, Timo Jutila ja Jari Kurri. Maalia kelailtiin parista kuvakulmasta, myös yläpuolelta kattokamerasta, mutta kiekkoa ei näkynyt maalissa. Ainoastaan Pirneksen perässä maalille ajanut Jaakko Uhlbäck näytti kädellään, että maalissa se on.
– Ei epäilystäkään: kiekko oli maalissa, Uhlbäck vannoi. – Vain sitä epäröin, ehtikö se sisään ennen vihellystä.
Uhlbäckin vannomiset eivät päätöksen tehnyttä tuomari Rönniä hetkauttaneet, mutta ratkaiseva tekijä oli linjatuomari Torkel Saarnio, joka kertoi Rönnille nähneensä kiekon menneen maaliin. Tuomaritoveriinsa Rönn luotti ja hyväksyi maalin.
– Näin, että kiekko meni tolpan taakse maalin takasuojuksen alle, Saarnio vakuutti sataprosenttisella varmuudella, vaikka maalikamerasta sitä ei pystynyt todistamaan, koska kiekko tosiaan oli siellä suojuksen alla.
Hyvin harvan todella näkemän maalin hyväksymistä ihmeteltiin ja siitä myös purnattiin jonkun verran, mutta finaalisarjan mentyä niin selkeästi kirvesrinnoille äänenvoimakkuudet olivat hiljaisia. Jokainen maali finaaleissa tietysti on aina iso maali, mutta tasoitus 1-1 reilusti ennen varsinaisen peliajan puoliväliä ei ollut vielä niitä kovimpia ratkaisupaikkoja, jotka volumea saattaisivat kasvattaa.
Vähänkin polemiikin SM-liiga lopetti tosin vasta kolme päivää mestaruusjuhlien jälkeen. SM-liigalla oli esittää maalivideon nauha, josta maalin syntyminen voitiin kiistatta osoittaa. Siinä pätkässä näkyi kiekon käväisevän maaliviivan takana 10-15 senttimetrin verran ennen kuin Bäckström sai vetäistyä sen hanskallaan ulos maalista.
ISO KOHU 2: Henrik Haapalan haamumaali
SM-liigan historian kenties kaikkein omituisin maali on Henrik Haapalan Ilves-verkkoon tekemä osuma paikallispelin kolmannessa erässä 18. helmikuuta vuonna 2017. Tai eihän sitä tehty, ei verkkoon eikä edes lähelle maaliviivaakaan. Se oli käsittämätön yli 7300 ihmisen yhteinen joukkoharha.
Haapala sai maalin takaa Teemu Nurmelta syötön maalin eteen ja laukoi suoraan kohti maalivahti Antti Lehtosta. Kiekko näytti matkaavan maalivahdin mailakäden puoleiseen kainaloon, mutta samaan aikaan saman puolen maaliverkko heilahti, kun Ilves-pakki Marcus Fageruddin maila osui siihen. Kiekko putosi maalivahti Lehtosen kainalosta hänen taakseen, kymmenien senttien päähän maaliviivasta. Etenkin laukoneen Haapalan näkökulmasta tilanne näytti varmasti siltä, että kiekko meni kainalosta läpi ja heilautti maaliverkkoa maalivahdin takana.
Niinä nopeina sekuntien kymmeneosina tapahtui jokin käsittämätön jäähallin kokoinen yhteinen harha, joka syntyi ja vahvistui muista ihmisistä. Moni varmasti ehti mielessään epäillä, kävikö kiekko lainkaan maalissa, mutta vieruskavereiden ja pelaajienkin reaktiot pyyhkivät pois ne mahdolliset epäilyt. Kaikki tuulettavat maalia, tuomari näyttää maalia, Ilves-pelaajatkaan eivät edes protestoi – minä siis ilmeisesti näin väärin, ja hyväksyn sen, koska eiväthän nämä kaikki muut voi olla väärässä. Senkaltaisia ajatuskulkuja on luultavasti käynyt monessa päässä niin katsomossa, kentällä kuin vaihtoaitioissa. Pieni epäilys, että näinkö oikein… mutta pakkohan minun on olla väärässä, kun muut pitävät sitä noin kiistattomasti maalina. Yhdestä parhaasta paikasta tilanteen nähnyt maalisyöttäjä Nurmikin lähti ensin pudonneen irtokiekon perään, kunnes vähän hämmentyneen oloisena kääntyi muiden sekaan tuulettamaan osumaa.
Joten se oli maali. Tappara oli onnistunut tasoittamaan pelin reilut kolme minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Sille kaudelle tyypilliseen tapaan Veli-Matti Savinainen ratkaisi sitten jatkoajalla Tapparalle taas yhden paikallispelivoiton. Tappara oli hallinut paikallispelejä jo niin monta vuotta, että kyseessä oli vain yksi voitto monien joukossa, ja Haapalan maali vain yksi kymmenistä.
Kunnes se ei enää ollutkaan.
Kun peli oli ohi ja lehdistötilaisuus hallin pukukoppikäytävällä alkamassa, ottelun kuvaamisesta vastanneen henkilökunnan edustaja porhalsi tohkeissaan paikalle ja esitteli kaikille halukkaille maalikameran kuvaa, jossa näkyi ettei Haapalan laukoma kiekko käynyt maalissa päinkään. Se oli ollut kaikkien mielestä niin selvästi maali, ettei edes ottelun videotuomari ollut tarkistanut sitä ennen kuin peli oli laitettu uudelleen käyntiin. Sen jälkeen maalia ei enää olisi voitukaan perua.
– Eihän se käynyt lähelläkään, myönsi Henrik Haapalakin videoklipin nähdessään.
– Olen puhunut tilanteesta useiden ihmisten kanssa, jotka ovat olleet hallissa. Kukaan ei osannut epäillä, että maalissa olisi jotain epäselvää, Liigan erotuomarijohtaja Jyri Rönn pahoitteli myöhemmin. – Meillä on ohjeistus siitä, että videotuomari katsoo jokaisen maalin, mutta hän ei ole osannut epäillä mitään eikä ole katsonut tilannetta ennen kuin peli on lähtenyt uudestaan käyntiin.
Ilveksen valmentaja Karri Kivi oli kiukkuinen kuin ilman käpyä jäänyt orava.
– Miten hemmetissä voi olla, että täällä on halli loppuunmyyty ja hyväksytään maali, joka ei edes ollut maali, Kivi puhisi. – Meillä on tuomarit, toimitsijat ja tv-studiot, eikä kukaan viitsinyt sanoa, ettei kiekko käynyt maalissa.
Kivi tosin oli yhtä syyllinen kuin kaikki hänen luettelemansa toimijatkin. Hän itse, hänen valmennusryhmänsä, kentällä olleet pelaajat, Haapalan laukauksen torjunut maalivahti tai kukaan muukaan ei pitänyt tilannetta mitenkään poikkeuksellisena ja vaatinut tuomareita tarkistamaan asiaa. Maalivahti Lehtonenkin todennäköisesti meni yhteisharhaan, vaikka tunsi torjuvansa kiekon ja näki sen heti perään selkänsä takana kaukana maalista. Se omituinen yhteisesti vahvistettu harha vain tarttui häneenkin, ja hän ilmeisesti oletti sen sitten käyneen maalissa ja kimmoneen takaisin eikä purnannut tilannetta.
– Karmea virhehän se oli. Tämä on nopea peli ja nopeita tapahtumia, eikä siihen reagoinut kukaan hallissa. Piti sitten jotain tällaistakin tapahtua, Rönn kommentoi vielä pelin jälkeen.
Todellakin, paljon on jääkiekkoa nähty ja kaikenlaisia tilanteita todistettu. Mutta tämä yli 7300 ihmistä yhdellä kerralla huijannut haamumaali on taatusti yksi kaikkien aikojen kummallisimmista.
ISO KOHU 3: Jere Karjalainen ei ihmettele, mille ne oikein viheltää
Yksi kovimmista kohuista ja skandaaleista nähtiin ja kuultiin vuoden 2016 viidennen finaalipelin jälkeen. Siihen mennessä finaalisarjaa oli menty kotivoittojen merkeissä, mutta tuossa viidennessä pelissä Tappara haki vierasvoiton, sai sen myötä katkopaikan mestaruudelle seuraavaan peliin kotihalliinsa ja myös käytti sen paikan. Tuo viidennen pelin Tapparan voittomaali oli se Iso Juttu.
Nopeasti katsottuna tilanne ei näyttänyt ihmeelliseltä. HIFK toi hyökkäystä Tapparan alueelle, mutta kirvesrintojen Nick Plastino katkaisi Joonas Raskin löysän syöttöyrityksen ja lähetti nopeasti vasemman laidan kautta pitkän pystysyötön, johon tilanteen takana kärkkynyt Jere Karjalainen ehti ensimmäisenä. Karjalainen laukoi läpiajosta kiekon matalana ohi maalivahti Ville Husson. Johtomaali syntyi reilut viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua, ja vierasjohto myös kesti loppuun saakka.
Mutta kohun aiheutti se, mitä oli tapahtunut pari sekuntia ennen Plastinon katkoa ja pystysyöttöä. Tilanteen ollessa vielä kauempana kirvesrintojen puolustaja Tuukka Mäntylä porhalsi kentältä kohti vaihtoaitiota, ja hänen vaihtomiehensä Markus Kankaanperä pomppasi jäälle, kieltämättä pikkuisen ennakkoon varastaen. Sellaisia varastuksia ei jäähyksi vihelletä oikeastaan koskaan, ellei sitten jäälle tullut pelaaja nappaa samantien kiinni kiekkoon tai edes kiekolliseen pelaajaan. Kaikki olisi mennyt pitkin hampain normaaliuden puitteissa, mutta juuri ennen vaihtoaitioon hyppäämistään Mäntylä kompuroi toisen päätuomarin kanssa ja kaatui jäähän. Kaatumisensa takia hän ei ehtinyt ajoissa vaihtoon, ja todellakin oli jäällä ylimääräisenä pelaajana, kun Rask toi IFK:n hyökkäystä alueelle.
Mutta varsinkaan Mäntylä eikä oikein Kankaanperäkään kentän oikealla puolella ollessaan juurikaan vaikuttaneet pelitilanteen kehittymiseen. Toisen puolen pakki Plastino vapautti kaukana keskialueella olleen Karjalaisen vähän rikkinäisellä pelillä, joka ei Tapparankaan pelikirjaan varsinaisesti kuulunut.
IFK:ssa ei luonnollisesti selityksiä kuunneltu; kentällä oli kuusi miestä ja piste. Päävalmentaja Antti Törmänen huusi tv-haastattelussa asiaa törkeimmäksi ikinä ja vaati videotarkistuksia. Vielä pidemmälle meni IFK:n kapteeni Arttu Luttinen, joka piti tilannetta yhtenä merkkinä isommastakin salaliitosta.
– Tänään ratkesi tuomarivirheeseen, Luttinen sanoi mielipiteensä kaunistelematta. – Tiedetään ehkä, että liiga ei hirveästi halua meidän voittavan. Se näkyy kurinpidosta tietyllä tavalla, hän jatkoi viitaten mahdollisesti myös hyökkääjätoveriinsa Tomáš Záborskýyn, joka oli asetettu pelikieltoon edellispelin jälkeen.
Tapparassa ymmärrettiin vastustajaleirin harmi, mutta ei myönnetty tilanteen vaikutusta maalin syntyyn.
– Maali oli selvä ja eihän sitä voi enää peruuttaa. Tämä kuuluu urheiluun, ja ne pitää vain hyväksyä, Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola sanoi.
Joukkueenjohtaja Petri Tuononen oli samaa mieltä: – Päätuomari taklasi meidän puolustajamme Mäntylän nurin. Mäntylä oli vaihtoalueella ja tulossa vaihtoon. Siinä saa olla, jos ei koske kiekkoon – ja hänhän ei koskenut, Tuononen selvitti.
Myös otteluvalvoja ja entinen huipputuomari Rami Savolainen piti väärässä vaihdossa isona lieventävänä tekijänä tuomarin aiheuttamaa kaatumista. Hän myös painotti, ettei vaihdon pitkäksi meneminen vaikuttanut maalin syntymiseen.
– Tilanne oli äärettömän valitettava. Sääntökirjan mukaan, joo, siinä oli väärä vaihto, otteluvalvoja Savolainen myönsi mutta kiirehti jatkamaan: – Mäntylä törmäsi toiseen päätuomariin Fonseliukseen, ja kaatui sinne laitaan. Muussa tapauksessa tilanne olisi ollut aivan normaali vaihto. Kumpikaan Tapparan pelaaja, jotka olivat maaliin osallisena, eivät olleet osallisena tähän väärään vaihtoon.
Hyvistä selityksistä huolimatta menee vielä kauan ennen kuin Tappara voi IFK:ta vastaan saada jäähyn väärästä vaihdosta ilman naljailevia kommentteja, joissa muistutetaan viidennestä finaalipelistä vuonna 2016.
ISO KOHU 4: Tomáš Plíhal ottaa kontaktia Jussi Rynnäkseen
Kaikkein kovimman kohinan ja lopulta kenties jopa jälkiseuraamuksetkin nähtiin kevään 2014 finaalisarjassa. Tapparan Tomáš Plíhal runnoi neljännen finaalipelin jatkoerässä kiekon maaliin, ja lopulta osuma hyväksyttiin pitkän videotarkistelun jälkeen. Tappara siirtyi sarjassa johtoon voitoin 3-1 eli oli yhden voiton päässä mestaruudesta.
Mutta tuo maalin hyväksyminen muutti paljon. Siihen asti finaaleja oltiin pelattu lievästi Tapparan komennossa ja ns. yleinen mielipidekin oli kirvesrintojen mestaruuden kannalla – olihan se hävinnyt finaalit edelliskeväänäkin ja sen mestaruudesta oli muutenkin jo pitkä aika. Lähes kuin sormia napsauttamalla tuo mielipide kääntyi Tapparan vastaiseksi, kun sen tekemä kyseenalainen voittomaali hyväksyttiin. Pääpäsmäreinä löylyä lyömässä olivat Sanoma-konsernin ”Tiku ja Taku”, Vesa Rantanen ja Tuomas Nyholm, jotka käyttivät kaikki saatavilla olevat kanavansa ja media-aikansa purnatakseen sitä, kuinka suuren vääryyden Kärpät siinä maalissa kärsi – ja niitä väyliä ja kanavia oli monta. Yhtäkkiä Tappara olikin koko ajan muka pelannut väärin ja hyötynyt tuomareista.
Seuraavat päivät ja ottelut olivat kuin 2000-luvun alku lyhennettynä uusintana. Silloin Tapparan nähtiin kahvaavan ja pelaavan väärin joka paikassa. Jos Tappara sai jäähyjä, se oli todiste, että se kahvasi. Jos Tappara ei saanut jäähyä, se oli todiste, että se kahvaa silti mutta tuomarit sallivat sen. Osalta katsojista meni paljon hyvää jääkiekkoa sivu silmien, kun he etsivät vain todisteita yleiselle näkemykselle, että Tappara kahvaa. Plíhalin maalin jälkeen sama toistui. Tapparasta tuli taas vihollinen mediassa ja sen lievä hyväksyntä seuraavaksi mahdolliseksi mestariksi katosi yhdessä yössä. Nyt Tappara oli taas tuomarien hyväksymänä hankkimassa vääryydellä mestaruutta.
On vaikea sanoa, mikä vaikutus yleisen ilmapiirin täyskäännöksellä oli finaalisarjaan. Varmaa on vain se, että Tappara hävisi kolme seuraavaa peliä ja jäi hopealle. Sarjan ollessa käynnissä tapahtumia katsottiin taatusti tunnekirjon värittämänä, eivätkä muistikuvat voi olla kirkkaat ja selkeät. Faktaa kuitenkin on, että sarjan alun viheltänyt tuomarikaksikko Antti Boman – Aleksi Rantala hyllytettiin kohumaalin jälkeen, ja loppusarjan ajan tuomareina toimivat Jukka Hakkarainen ja Jari Levonen.
Tappara siis hyötyi yhden maalin ja yhden voiton verran kiistanalaisesta tuomariratkaisusta, mutta mahdollisesti se toimi osasytykkeenä Kärppien nousulle sarjavoittoon. Mutta mitä sitten kohutilanteessa tapahtui?
Finaalisarjan kolme ensimmäistä peliä katsomosta seurannut Tomáš Plíhal oli jatkoerässäkin vielä täynnä virtaa, kun hän haastoi kiekolla Kärppä-puolustaja Ville Pokan onnistuen harhautuksessaan ja pääsi pienestä kulmasta nokikkain maalivahti Jussi Rynnäksen kanssa, mutta rystyvippi jäi maalivahdin suojiin. Maalin edestä luistelessaan Plíhal kolautti Rynnästä, joka kaatui maalinsa sisään ja sohlasi samalla kiekonkin maaliin.
– Plíhal tuli siinä maalin eteen ja ampui. Sain kiekon kainaloon, mutta sitten tuli pieni tönäisy ja siitä sitten pepulleen. Sen jälkeen se kiekko sitten meni maaliin, Rynnäs kertaili tapahtunutta SuomiKiekko-sivustolle.
Toisin kuin vaikkapa vuonna 2003, kiekon maaliin meneminen tällä kertaa näkyi videolta – mutta kysymys oli nyt maalivahdin häirinnässä ja siinä mikä oli sallittua ja mikä ei. Aiemmin pelin toisessa erässä Kärppien osuma oli hylätty, kun Kärppä-hyökkääjän kontakti oli kaatanut Juha Metsolan ennen kuin kiekko lauottiin verkkoon.
SM-liigan erotuomarijohtaja Arto I. Järvelä painotti, että Plíhalin laukoma kiekko oli koko ajan pelattavissa.
– Kiekko oli vapaana, irti. Se ei ole missään vaiheessa Rynnäksen hallussa vaan se on jossain rintapanssarissa putoilemassa, Järvelä selvensi. – Rynnäs hamuilee kiekkoa. Tilanne on pelattavissa.
Videolla näkyy tänäkin päivänä Plíhalin kontakti maalivahtiin, mutta silti jopa sekin jakoi mielipiteitä välittömästi pelin jälkeen. Päätekijät kaukalossa olivat keskenään samaa mieltä osumasta, mutta videotarkistajien kannoissa oli eroa.
– Jonkin näköinen kontakti siinä oli, edellä mainittu erotuomarijohtaja Järvelä näki. – Tuomareiden pitää tehdä tulkinta, onko kontaktia ja kuinka kova se on. Heille se tulkinta on jätetty.
Maalivahti Rynnäksen mielestä kontakti oli selkeä: – En mä nyt muuten siinä kaatuisi. Tyhmähän mä olisin, jos siinä muuten kaatuisin.
– Osuin maalivahtiin hieman, mutta maali se selvästi oli. Tiesin kyllä, että se meni maaliin, maalintekijä Plíhal sanoi omaksi näkemyksekseen.
Erilaisen mielipiteen esitti finaalissa otteluvalvojana toiminut Pertti Juhola.
– Ei ollut kontaktia. Me olemme sen moneen kertaan videolta katsoneet, Juhola vastasi kysymykseen maalivahdin mahdollisesta häirinnästä. – Meillä on toinenkin mahdollisuus katsoa sivukamerasta. Me emme arvaile mitään. Minun mielestäni ei osunut maalivahtiin.
Kärppien päävalmentaja Lauri Marjamäki ei ollut tyytyväinen Plíhalin maalin hyväksymiseen, varsinkin kun Kärpiltä tosiaan oli aiemmin maali hylätty maalivahdin häirinnän vuoksi.
– Meiltä hylättiin maali, vastustajalta samanlainen hyväksyttiin. Kaikki näkivät, mitä tapahtui. Maalivahti on koskematon, mutta nyt ei ollut, Marjamäki sanoi ja esitti myös vaatimuksen siitä, että jatkossa tällaisten pienten marginaalien pitää kääntyä oululaisjoukkueelle.
Kääntyivätkö ne? Ainakin koko finaalisarja kääntyi.
TAPPARA-HISTORIA 