---

Uusia pelaajia: Teemu Aalto (Timrå SWE), Dale Clarke (Kassel GER), Tommi Nikkilä (JYP), Niko Nieminen (Blues), Juha Kiilholma (Ässät), Jonas Enlund (HIFK), Burke Henry (Salzburg AUT), Antti Hölli (Ilves)

Lähteneet pelaajat: Pasi Puistola (HV71 SWE), Timo Vertala (HV71 SWE), Pekka Tuokkola (JYP), Marko Mäkinen (TPS), Brian White (Long Beach ECHL), Mike Stutzel (Victoria ECHL), Marko Ojanen (SaiPa kesken kauden), Mikko Pukka (Luulaja SWE kesken kauden)
___

RAULI URAMA PIKAKOMENNUKSELLA LIIGAVALMENTAJAKSI

SM-liiga pelattiin samoin kuin edelliselläkin kaudella: 14 joukkuetta, 56 runkosarjakierrosta, 10 joukkuetta playoffeihin, ei karsintoja.

Tapparan kausi lähti keväällä liikkeelle melkoisen kysymysmerkin varjostamana. Huhtikuussa Jukka Rautakorpi päätti käyttää kaksivuotisen valmennussopimuksensa pykälän ulkomaille siirtymisestä ja jätti Tapparan yllättäen ilman päävalmentajaa. Tilalle nostettiin 18-vuotiaiden maajoukkueen juuri hopealle luotsannut raumalainen Rauli Urama, joka oli vain joitakin viikkoja aiemmin siirtynyt Tapparan organisaatioon A-nuorten päävalmentajaksi. Rautakorven pitkäaikainen kakkosmies Kari Makkonen jatkoi kuitenkin Uraman valmennusryhmässä.

Joukkueen vaihtuvuus oli maltillista, sillä suunnilleen viisikon verran lähti ja saman verran tuli tilalle. Kovimmat menetykset olivat Ruotsin HV71:een siirtyneet Pasi Puistola ja Timo Vertala. Tommi Nikkilä tuli uudeksi kakkosvahdiksi, ja puolustukseen palkattiin länsinaapurista Suomeen palannut himoittu siniviivalaukoja Teemu Aalto sekä kanadalainen paluumuuttaja Dale Clarke, joka oli pelannut kirvesrinnoissa jo kaudella 2003-04. Clarken perässä oltiin oltu jo vuotta aiemmin, mutta silloin tämä oli vain muutamia tunteja aiemmin kirjoittanut sopimuksen Saksaan. Hyökkäyksen uudet nimet olivat Juha Kiilholma (Ässät), Niko Nieminen (Blues) ja vielä juniori-ikäinen Jonas Enlund (HIFK).

Kun Janne Grönvallin paluu kaukaloon edelliskevään nilkkavamman jälkeen viivästyi ja pitkittyi, Tappara teki vielä ennen kauden alkua koeaikaisen sopimuksen NHL:ssäkin pelanneen kanadalaisen Burke Henryn kanssa. Grönvall pääsi pelaamaan marraskuun maaottelutauon jälkeen, jolloin Henryn koeaikaa oli jo jatkettu joulutaukoon saakka. Joulutauolla Henrylle tehtiin loppukauden sopimus.

Henrylle tavallaan tilaa teki lopulta Mikko Pukka, joka oli alkukaudella vuokralla TPS:ssä ja Grönvallin palattua siirtyi Ruotsin Luulajaan. Ruotsissa 10 ottelun lainapestillä kävi myös Kiilholma, joka kuitenkin palasi takaisin kirvesrintoihin. Sen sijaan Marko Ojasen pelaaja-aika Tapparassa loppui marraskuussa, kun hän siirtyi SaiPaan.

Katsomokiekoista puhetta alkukaudesta

Tällä kaudella SM-liigassa otettiin projektiksi pelin siistiminen kahvaamisen ja estämisen osalta. Nollatoleranssista ei haluttu puhua, mutta peliin haluttiin lisää taitoa ja vauhtia tarkemmalla tuomarilinjalla. Vaikka Tapparaan oli vuosikymmenen alussa lyöty vahva kahvaleima, nyt sen uskottiin hyötyvän lisää jäähyjä tuovasta linjamuutoksesta, kun pelaajamateriaalissa oli paljon vahvaa ylivoimaosaamista. Ihan täysin materiaali ei kuitenkaan manifestoitunut ylivoimatulokseksi kauden aikana, ja samaan aikaan kauden vanhetessa myös tarkempi tuomarilinja valui pikkuhiljaa taas unholaan.

Toinen sääntöihin liittyvä muokkaus oli palauttaa viisi vuotta sitten kokeiltu mutta silloin kesken kauden poistettu sääntö antaa jäähy katsomoon nostetusta kiekosta, tapahtui se millä kentän alueella tahansa. Sääntö poiki alkukaudesta huvittavia sattumia: Yhdessä ottelussa Tapparan Teemu Nurmi sai avauserässä viiden sekunnin pelin jälkeen jäähyn katsomoon nousseesta kiekosta, ja saman ottelun toisen erän alussa Nurmi sai samasta syystä jäähyn 12 sekunnin pelin jälkeen. Tapparaa vastaan puolestaan SaiPan Ossi-Petteri Grönholm sai alle 12 peliminuuttiin kolme rangaistusta, joista kaksi oli katsomokiekkoja.

Tälläkin kerralla kävi samalla lailla kuin viisi vuotta aiemmin. Sääntö havaittiin epäonnistuneeksi ja marraskuun maaottelutauon aikana se muutettiin koskemaan vain omalta puolustusalueelta lauottuja kiekkoja. Siihen mennessä SM-liigassa oli annettu 206 katsomokiekko-jäähyä.

Ennen kautta pelattu Tampere Cup sai pienen sivuosuman kohusta, kun turnaukseen osallistuneen venäläisen Metallurg Magnitogorskin nuori tähtipelaaja Jevgeni Malkin loikkasi Suomesta Pohjois-Amerikkaan ja NHL:ään juuri ennen cupin alkua. Malkin oli ihastuttanut tamperelaisia otteillaan jo edelliskesän Tampere Cupissa, mutta tällä kertaa taituria ei Hakametsässä nähty. Tappara ylsi turnauksen finaaliin juuri Magnitogorskia vastaan, mutta venäläiset olivat yhden maalin verran parempia ilman Malkiniakin. Ottelun voittomaali syntyi neljä minuuttia ennen loppua ylivoimalla – Tappara-jäähyn syynä oli keskialueen katsomokiekko.

Harjoituspelit sujuivat huonosti

Etukäteisveikkailussa Tapparan materiaalia pidettiin hyvänä, mutta tulokasvalmentajan kykyjä epäiltiin vedonlyöntitoimistoja myöten. Kirvesrintojen sentterikalustoa väitettiin koko sarjan kovatasoisimmaksi, ja katetta löytyikin nimistä Petri Kontiola, Quinn Hancock, Janne Ojanen ja Stefan Öhman. Muun muassa Aamulehti ja Iltalehti sijoittivat ennakkoarvioissaan Tapparan sijoille 5-8, esimerkiksi palkkabudjettiaan kasvattaneen ja kärkikahinoihin ennustetun Ilveksen taakse.

Talouspuolella Tappara oli liigan keskikastia neljän miljoonan euron budjetillaan, jolla jäätiin selvästi kärkipään yli 5,5 miljoonasta. Tapparan pelaajabudjettiinsa osoittama 1,8 miljoonaa euroa oli viidenneksi pienin jääden kärjestä 0,6 miljoonaa.

Iltalehden tekemässä gallupissa kyseltiin liigajoukkueiden suosiosta ja myös epäsuosiosta lukijakunnan keskuudessa. Tappara oli kyselyssä neljänneksi suosituin joukkue Kärppien, Jokerien ja HIFK:n jälkeen saaden mm. tuplasti enemmän kannatusta paikallisvastustajaansa Ilvekseen verrattuna. Inhokkipuolella Jokerit oli aivan ylivoimainen perässään HIFK, Kärpät ja TPS ennen viidentenä ollutta Tapparaa. Tässäkin kategoriassa Tappara sai tuplasti enemmän kannatusta kuin Ilves.

Nimettömän tulokasvalmentajan epäilysten lisäksi Tapparan liigastarttia varjosti heikosti sujuneet harjoituspelit. Joukkue oli voittanut kolme ensimmäistä harjoituspeliään Tampere Cupissa ja tälle kaudelle neljän suomalais- ja neljän ruotsalaisjoukkueen kesken käynnistetyssä epävirallisessa Nordic Trophy -sarjassa, mutta niiden jälkeen se oli hävinnyt loput kahdeksan liigaan valmistavaa otteluaan.

Uraman potkupuheista kohti kärkikahinoita

Kun kahdeksan harjoituspelitappion päälle SM-liigakin alkoi kolmella peräkkäisellä tappiolla, niin valmentaja Uraman potkupuheet alkoivat – Nordic Betin vedonlyöntitoimisto tarjosi potkuista enää kerrointa 4,50. Puheet osoittautuivat hätiköidyiksi ja turhiksi.

Kolmessa ensimmäisessä liigapelissään Tappara oli jäänyt kahdesti nollille, mutta sai neljännessä ottelussaan maalihanat ja samalla voittotilinkin auki. Nytkin se oli Kärppiä vastaan reilut viisi minuuttia ennen loppua tappiolla 2-4, mutta hyödynsi oululaisten kolme peräkkäistä jäähyä kolmella ylivoimamaalilla ja nousi voittoon lopulta 6-4. Tasoitusmaali syntyi ylimääräisen tauon jälkeen, kun Tapparan vaihtoaition luukkua korjattiin ja kirvesrintojen ylivoimakoostumus sai aikaa hengähtää ja sopia kuviot kuntoon. Pelin jälkeen heiteltiin ilmoille jopa epäilyksiä, oliko luukku edes oikeasti ollut rikki.

Pelin jälkeen saatiin puhetta myös siitä, kun pelit televisiosta lähettävän Canal+:n täksi kaudeksi pukukoppeihin tuoma kamera näytti kotikatsomoihin täysin alastomana pyörivän Tappara-pelaajan. TV-yhtiö oli kamerat koppeihin halutessaan luvannut, että niin ei tapahtuisi, mutta kantapään kautta piti mennä ennen kuin käytännöt vakiintuivat.

Kun voittotili oli saatu auki ja pahin paine purettua, seuraavista kymmenestä pelistään Tappara otti vähintään yhden pisteen kahdeksan kertaa. Syyskuun lopussa Stefan Öhman vietti peräti neljän maalin iltaa, kun Ässät kaatui Hakametsässä 7-3.

Lokakuun viimeisenä päivänä Tappara voitti Kärpät Oulussa 3-2. Kauden alun Tappara-tappionsa jälkeen oululaiset olivat voittaneet 14 ottelua putkeen, kunnes taas tuli Tappara ja katkaisi voittoputken.

Marraskuun maaottelutauolle kirvesrinnat lähtivät seitsemänneltä sijalta, kun joukkueen tavoite oli olla kuuden joukossa. Tosin kuudennesta sijasta sen erotti vain hiukan heikompi maaliero.

Alkukauden puheenaiheena oli myös Tapparan peliasu, jossa selvästi oli paljon myymätöntä mainostilaa, mm. kypärät ja sukat ja iso osa pelipaidoistakin. Vaikka kukaan ei mainosten peittämiä peliasuja isommin esteettisesti rakastakaan, pidettiin asiaa talouden kannalta huolestuttavana. Toimitusjohtaja Mikko Leinonen vakuutteli kuitenkin, että neuvotteluja käydään ja asia saadaan hoitoon. Kauden aikana peliasuun ilmestyikin lisää mainoslätkiä.

Tappara valmentajapotkujen aiheuttajana

Maaottelutauon jälkeisessä paikallispelissä nähtiin priimaesimerkki tarkemmasta tuomarilinjasta: 60 minuutin peliajasta pelattiin enimmillään täysin viisikoin vain muutamaa sekuntia vajaat neljä minuuttia avauserän 13. ja 17. peliminuutin välissä. Ilves sai ottelussa 13 kahden minuutin rangaistusta ja yhden viisiminuuttisen, Tapparakin 11 kaksiminuuttista. Peli päättyi kirvesrintojen voittoon 3-0, ja kaikkein iloisin oli Tappara-maalivahti Mika Lehto, jolle voittopeli oli vasta kauden ensimmäinen. Tommi Nikkilä oli otteillaan vienyt ykkösvahdin tonttia, eikä Lehto ollut saanut sitä ennen seitsemästä pelistään yhtään voittoa. Toinen iloinen oli seitsemän kuukauden tauon jälkeen liigapeleihin toipunut Janne Grönvall.

Seuraavassa ottelussa Ässien kaatuessa Porissa 7-3 Janne Ojanen keräsi neljä tehopistettä (1+3) ja nousi harvalukuiseen 700 tehopisteen kerhoon.

Sekä Ilves että Ässät antoivat päävalmentajalleen potkut Tappara-tappion jälkeen. Seuraavana kirvesrintojen vieraaksi oli tulossa Jokerit, joten irvileuat pohtivat jo Doug Sheddenin kohtaloa, mikäli Tappara taas voittaa. Tappara voittikin, mutta kolmannella sijalla ollut Jokerit ei sentään lähtenyt valmentajaansa vaihtamaan.

Nuori Jonas Enlund iski ensimmäisen liigamaalinsa kasvattajaseuransa HIFK:n verkkoon, ja muutamaa päivää myöhemmin Kärpät kaatui jo kolmannen kerran kauden aikana. Kauden kolmas tappio Tapparalle kuumensi Kärppä-valmentaja Kari Jalosen räyhäämään niin rajusti, että hänet heitettiin suihkuun muutamia sekunteja ennen pelin päättymistä. Hämmästystä herätti, kun Jalonen nappasi poistuessaan mailatelineestä mukaansa yhden mailan ja marssi suoraan hallin ulko-ovesta ulos poistumisramppiin edes käymättä joukkueensa pukukopissa.

Joulutauolle mentäessä Tappara oli neljännellä sijalla. Se oli 15:stä edellistä ottelustaan voittanut 12 ja hävinnyt vain kahdesti varsinaisella peliajalla. Se oli marraskuun maaottelutauon jälkeisissä peleissä kerännyt eniten pisteitä koko sarjassa.

Ojanen syöttökuninkaaksi, Nikkilä tappelussa

Joulutauon jälkeen kirvesrintojen meno tasaantui, voitot ja tappiot vuorottelivat. Yksi voitoista oli Ässien nujertaminen taas selvästi 8-2 Sami Venäläisen tehdensä uransa ensimmäisen hattutempun. Yksi Venun maaleista syntyi Petri Kontiolan legendaarisesta syötöstä, kun tämä pysähtyi alivoimalla oman maalin taakse moneksi sekunniksi ennen kuin kiskaisi täydellisen lämärisyötön, joka vapautti Venäläisen läpiajoon. Tappara oli voittanut Ässät kolme kertaa isoin luvuin (7-3, 7-3, 8-2), ja Konna Kontiola väritteli siihen syyksi edelliskevään playoffit, jossa kirvesrinnoille oli jäänyt niin paljon hampaankoloon. Kontiola myös uhosi, ettei Tappara häviä Ässille kertaakaan, mutta lupaus ei pitänyt, kun Ässät käänsi myöhemmin neljännen kohtaamisen niukasti voitokseen 2-1.

Helmikuun 17. päivä Lappeenrannassa nähtiin jotain ennennäkemätöntä kun Tappara-maalivahti Tommi Nikkilä otti kunnon nyrkkitappelun keskiympyrässä SaiPa-kollega Rob Zeppin kanssa. Kaikkein erikoisinta oli, että mätkijämolarit selvisivät koitoksestaan 10 minuutin rangaistuksilla eikä jälkikäteenkään lisärangaistuksia tullut. SM-liigan kurinpito selitti, että tuomarit eivät olleet nähneet tilannetta kunnolla, koska samaan aikaan kaukalon päädyssä Tapparan Burke Henry ja SaiPan Eetu Holma tappelivat myös.

Henry oli jo alkukaudesta tapellut näyttävästi Ässien B.J. Crombeenin kanssa ja lisäksi kärsinyt kahden ottelun pelikiellon väärästä taklauksesta, mutta odotuksista huolimatta hänkään ei saanut lisäsanktioita. Sen sijaan SM-liiga julisti yleisesti, että tappeluihin kiinnitetään jatkossa erityishuomiota, varsinkin jos ne vaikuttavat muunlaisilta kuin täysin spontaaneilta yhteenotoilta.

Jos Kärpät ja Ässät olivat olleet Tapparalle tuloksellisia vastuksia kauden aikana, niin hallitseva mestari HPK oli täysin päinvastainen. Viiden tappion jälkeen Tappara onnistui senkin kukistamaan kuudennessa kohtaamisessa 2-0, kun ensimmäinen maali syntyi tuurilla luistinohjauksella ja toinen viheltämättä jääneen pitkän kiekon seurauksena, kumpikin vasta pelin viimeisen 10 minuutin aikana. Iso ansio oli tietysti myös Nikkilän nollapelilllä.

Runkosarjan kolmanneksi viimeisellä kierroksella Janne Ojanen nousi Matti Hagmanin rinnalle kaikkien aikojen maalisyöttöpörssin kärkeen. Kauaa ei Ojanen rinnalla viihtynyt, sillä kaksi päivää myöhemmin hän otti kärkipaikan yksin nimiinsä.

Ojasen ennätyspelissä Bluesia vastaan nähtiin pelin ratkettua myös espoolaisten väkisin aloittamia tappeluita. Erkki Rajamäki ja Patrik Lostedt saivat Dale Clarken ja Juha Kiilholman mukaan paineihinsa. Pelin jatkuttua Bluesin Santeri Heiskanen ja Kari Kalto yrittivät hakea lisää tappeluita. Tapparassa tappelukäskytyksiä ihmeteltiin, ja ihmetys vain kasvoi, kun pari viikkoa aiemmin tekemästään julistuksesta huolimatta SM-liiga ei mitenkään puuttunut Bluesin järjestämiin tappeluihin.

56 runkosarjaottelun jälkeen Tappara oli edelleen neljännellä sijalla ja sai kotiedun puolivälieriin. Tappara oli Uraman johdolla pelannut iloista ja kiekollista peliä, joka ihastutti ympäri jääkiekkoilevaa Suomea. Varsinkin kotikaukalossa sen peli toimi huiman hyvin – lopulta se olikin kauden eniten kotipisteitä kerännyt joukkue. Vieraissa ei kuitenkaan sujunut yhtä hyvin.

Viidessä playoff-pelissä vain seitsemän maalia

Hyvin sujuneen runkosarjan jälkeen pudotuspeleissä kävi kuitenkin samalla tavalla kuin oli käynyt vuotta aiemminkin. Vastassa oli vahvalla itseluottamuksella kovaa puolustanut Blues, jonka takalinjojen murtamisessa kirvesrinnoilla oli liian paljon tekemistä. Syitä ja seurauksia voi olla monenlaisiakin, mutta lopputulos oli joka tapauksessa se, että Tappara ei kyennyt tekemään peleissä tarpeeksi maaleja ja hävisi sarjan.

Pari tilastopoimintaa ennen Tapparan ja Bluesin välisen sarjan alkua kertoivat Tommi Nikkilällä olevan yli kahden ottelun mittainen nollaputki espoolaisia vastaan, ja että Bluesin Juha Gustafsson oli vuosina 2002-2004 ollut kolme kertaa osallisena näiden joukkueiden välisessä playoff-sarjassa, kahdesti Bluesin paidassa ja kerran Tapparan paidassa, ja aina häviävällä osapuolella. Nyt Gustafsson sai sarjavoiton. Nikkilän Blues-nollaputki kasvoi 156 minuutin ja 5 sekunnin pituiseksi ennen kuin taakse meni ensimmäinen kiekko.

Tappara voitti ensimmäisen ottelun kotonaan jatkoajan jälkeen, kun Juha Kiilholman melko vaarattomasta tilanteesta lähtenyt laukaus yllätti Blues-vahti Bernd Brücklerin jo parin minuutin lisäpelaamisen jälkeen. Seuraavassa matsissa tilanne tasoittui, kun nyt puolestaan Blues otti jatkoaikavoiton. Parikymmentä sekuntia ennen voittomaalia Quinn Hancock oli parin sentin päässä viedä Tapparan 2-0 -sarjajohtoon alivoimalla, mutta onni ei ollut myötä. Jatkoajan alivoimalle Tappara oli joutunut kauden pienteeman mukaisesti kiekko katsomoon -säännön takia.

Kolmannessa matsissa Tappara romahti peräti 1-7 -kotitappioon, kun Blues käytti sinänsä tasaisessa ottelussa neljä ensimmäistä maalipaikkaansa hyödykseen ja marssi rökälevoittoon. Tappara oli hävinnyt playoffeissa kotonaan yhtä rumasti vain 1982, jolloin se oli hävinnyt IFK:lle 2-9. Silloin se oli noussut murskatappion jälkeen vielä sarjavoittoon, mutta ei tällä kertaa.

Kolmospelin jälkeen mediassa kyseltiin ihan nimien kanssa kirvesrintojen runkosarjan tehomiesten Stefan Öhmanin, Quinn Hancockin ja Dale Clarken tehojen perään. Jotkut vihjailivat jopa ensi kauden sopimuskuvioista heikkojen peliesitysten takana.

Neljänteen peliin Tappara ryhdistäytyi mutta tehottomuus vaivasi: 0-2 tappio nosti veitsen kurkulle jo viidenteen peliin Tampereella. Siinäkin ottelussa Tappara oli niskan päällä, mutta ei saanut ratkaisua aikaan. Lopulta jatkoajalla Bluesin riveihin kesken kauden JYPistä siirtynyt pitkäaikainen Tappara-hyökkääjä Johannes Alanen nosti reboundin verkkoon ja lopetti vanhan kasvattiseuransa kauden lyhyeen.

Mestaruus ratkaistiin lopulta Kärppien ja Jokerien kesken. Kärpät palasi kunkuksi vuoden tauon jälkeen voitettuaan finaalit suoraan kolmessa ottelussa. Blues hävisi pronssipelissä HPK:lle.

Kontiola maajoukkueurakoitsijana

Tapparan paras pistemies oli toisen kerran peräkkäin Petri Kontiola (12+35=47), joka oli varsinkin syyskaudella liigassa täysin pitelemätön. Suuri peliaika ja jatkuvat maajoukkuekomennukset hiukan tylsyttivät kuitenkin nuorukaisen terää kauden vanhetessa, vaikka hän oli edelleen joukkueen tehokkain myös playoffeissa.

Maajoukkuekomennuksia Kontiolalle todellakin tuli. Liigan ja maajoukkueen välillä oli herrasmiessopimus, ettei ketään pelaajaa oteta kuin korkeintaan kahteen EHT-turnaukseen. Joulutauolla Tapparalta ja Kontiolalta kysyttiin, kävisikö poikkeuksellisesti kolmas turnaus, ja sehän kävi. Reilua kuukautta myöhemmin tehtiin lisäpoikkeus ja Kontiola nimettiin myös kauden neljänteen EHT-turnaukseen. Nyt kuitenkin hänen sormensa murtui viimeisessä vaihdossa ennen maaottelutaukoa ja turnaus jäi väliin. Poikkeusvalintoja oli perusteltu MM-projektilla ja sellaisten lupausodotusten mukaisesti Kontiola myös valittiin kevään MM-kisajoukkueeseen.

Kontiolan lisäksi muita kirvesrintaonnistujia pisteiden valossa olivat joukkueen paras maalintekijä Stefan Öhman (22 osumaa), edellisvierailunsa viisi tehopistettä hurjaan saldoon 13+20=33 korottanut Clarke, ja 17 maalia tykittänyt Teemu Nurmi. Maalivahdeista Tommi Nikkilä yllätti nousemalla kirvesrintojen ykkösvahdiksi ja viihdyttämällä pelien aikana faneja persoonallisilla tempauksillaankin, muunkinlaisilla kuin keskiympyrän nyrkkitappelulla.

Aivan oman lukunsa ansaitsee 38-vuotiaana yhden uransa parhaista kausista pelannut kapteeni Janne Ojanen, jonka pistemäärä 12+32=44 oli miehen suurin viiteen kauteen. Marraskuussa Ojanen ylitti historian neljäntenä pelaajana 700 liigatehopisteen rajan, ja kauden viimeisessä kotiottelussa syntyi vielä suurempi meriitti, kun Ojanen ohitti SM-liigan kaikkien aikojen syöttöpörssissä Matti Hagmanin ja nousi 464 syöttöpisteellään suomalaisen kiekkohistorian ennätysmieheksi. Playoffeissa Ojanen nousi hetkeksi myös Marko Tuulolan rinnalle eniten pudotuspeliotteluita pelanneena pelaajana, mutta Tuulolan playoff-kausi jatkui Ojasta pidempään ja hänelle otteluita kertyi lisää.

Playoff-pettymykseen päättyneen kauden jälkeen Tapparan pelipakka meni melko lailla uusiksi. Huippukauden pelannut Tuukka Mäntylä lähti toiselle reissulleen Ruotsiin ja pakistosta lähtivät myös kanadalaiset Clarke ja Henry, Marko Kauppinen ja pitkään läpimurtoaan Tapparassa turhaan yrittänyt Ville Mäntymaa. Hyökkääjistä uudet pelipaikat hakivat tai joutuivat hakemaan Öhman, Mika Viinanen, Teemu Laine ja Teemu Virkkunen. Kesällä kimpsunsa pakkasi myös Kontiola, joka teki kahden vuoden sopimuksen NHL-seura Chicago Blackhawksin kanssa.

Kaukalon ulkopuolella nähtiin uudistuksena Tapparan ja Ilveksen yhteinen hanke Hakametsän Palvelut Oy, joka otettiin hoitamaan Hakametsän hallia koskevia yhteisiä asioita. Yhtenä ensimmäisenä asiana uusi firma oli mukana hankkimassa halliin uutta videotaulua.

---

---