---

Uusia pelaajia: Marko Kauppinen (Mora SWE), Janne Grönvall (Färjestad SWE), Tuukka Mäntylä (Luulaja SWE), Jussi Halme (Denverin yliopisto USA), Teemu Virkkunen (Ässät), Quinn Hancock (Jokerit), Brian White (Iserlohn GER), Greg Hawgood (Chicago AHL), Joni Töykkälä (Blues), Mike Stutzel (Idaho ECHL)

Lähteneet pelaajat: Pekka Saravo (Luulaja SWE), Kimmo Koskenkorva (SaiPa), Ville Nieminen (NHL), Johannes Alanen (JYP). Mikko Myllykoski (lopettanut), Juha Gustafsson (Blues), Robert Kántor (Pardubice CZE), Andrew Raycroft (NHL), Sasu Hovi (Hokki)
___

RAUTAKORPI PALASI VALMENTAJAKSI VAIN KAHDEN VUODEN TAUON JÄLKEEN

SM-liigaan oli lisätty yksi joukkue, kun vanha tuttu KalPa oli talousongelmat selätettyään noussut sille tasolle, että sille myönnettiin nousumahdollisuus muuten suljettuun sarjaan. Edelleen pelattiin kuitenkin 56 ottelun runkosarja ja playoffeissa 10 joukkueen kesken sarjat mestarin ratkaisemiseksi.

Tappara lähti kauteen hyvin odotuksin, kun valmennuspuolelle oli saatu takaisin vuonna 2003 joukkueen mestaruuteen luotsannut Jukka Rautakorpi, joka ei käyttänyt Lukossa optiovuottaan vaan palasi Tampereelle tuoden mukanaan vanhan tutun Kari Makkosenkin. Valmennusryhmässä jatkoi myös Mikko Saarinen.

Samalla 50-vuotisjuhlavuottaan viettänyt Tappara asetti 10 vuoden tavoitteen, jonka aikana sen piti voittaa neljä SM-mitalia, joista kaksi kultaisia. Sen lisäksi jokaisella kaudella piti olla runkosarjassa kuuden joukossa ja taistelemassa mestaruudesta.

Raha ei suoraan takaa menestystä, mutta pitkän ajan tavoitteen ensimmäisenä vuonna kirvesrintojen budjetti oli SM-liigan kuudenneksi suurin reilut puolitoista miljoonaa euroa kärjen takana. Pelaajapalkkioissa Tappara oli liigan seitsemänneksi suurin, noin kolmanneksen pienempi kuin ykkönen HIFK. Sanomalehti Hufvudstadsbladetin tekemässä taloustutkimuksessa mainittiin erikseen, että Tapparan talous oli yhdessä Kärppien kanssa hyvällä mallilla.

Myös pelaajapuolella Tappara oli siirtomarkkinoilla voittavana osapuolena, vaikka menestyksissä olivat mm. NHL:ään palannut Ville Nieminen ja Ruotsiin siirtynyt Pekka Saravo. Joukkueeseen palasivat kuitenkin takaisin Rautakorven alaisuudessa 2003 mestaruuden voittaneet puolustajat Janne Grönvall ja Tuukka Mäntylä, jotka olivat pelanneet välissä pari kautta Ruotsissa. Lisäksi joukkuetta vahvistettiin mm. Quinn Hancockilla, Teemu Virkkusella ja Marko Kauppisella. Yksi vähän erilainen paluumuuttaja oli puolustaja Jussi Halme, joka oli lähtenyt seuran A-nuorista USA:n yliopistosarjaan ja palasi nyt yliopistomestarina takaisin.

Kautta edeltäneissä ennakoinneissa Tapparan odotettiin parantavan selvästi edelliskaudesta ja ottavan kotiedun pudotuspeleihin.

Kaksi pelinumeroa nostettiin Hakametsän kattoon

Kausi käynnistettiin juhlallisesti kahden pelinumeron samanaikaisella jäädytyksellä. Kalevi Nummisen numeron 2 ja Pekka Marjamäen numeron 3 rinnalle nostettiin nyt Timo Jutilan numero 7 ja Timo Suden numero 10.

Myös avausottelu sujui juhlallisesti, kun Timo Vertalan hattutemppu johdatti Tapparan 5-2 voittoon paikallisvastustaja Ilveksestä.

Runkosarja alkoi ylipäätään paremmin kuin koskaan aiemmin, kun Tappara voitti kuusi ensimmäistä liigapeliään, mikä oli sen oma ennätys kauden alusta lukien. Putken neljäs voitto tuli Helsingissä IFK:sta peräti lukemin 1-7. Oman huumorinsa lopputulokselle antoi se, että ottelussa yhden syöttöpisteen ja illan huonoimman plusmiinussaldon -4 kerännyt IFK-puolustaja Jere Karalahti valittiin sponsoripalkinnolla ottelun vakuuttavimmaksi pelaajaksi. Karalahti ei ensin suostunut hakemaan palkintoaan ja lopulta sen haettuaan viskasi sen samantien katsomoon.

Ensimmäinen pistemenetys kirvesrinnoille tuli kauden seitsemännessä ottelussa, kun nousijajoukkue KalPa onnistui kaatamaan sen voittolaukauskilpailun jälkeen 6-5. Ensimmäinen todellinen pisteetön tappio tuli vasta kauden 12:nnessa ottelussa HPK:ta vastaan. Tässä vaiheessa hätäisimmät mediat laskeskelivat jo Tapparan rikkovan Kärppien nimissä olleen yhden kauden piste-ennätyksen.

Huomion arvoista oli kuitenkin se, että 12 ensimmäisestä ottelusta peräti yhdeksän oli ollut ns. maalin pelejä, eli päättynyt yhden maalin erolla jommallekummalle.

Janne Ojaselle täyteen 700 liigaottelua neljäntenä pelaajana

Timo Vertala oli aloittanut kauden hurjalla vauhdilla iskemällä yhdeksän maalia yhdeksään peliin. Petri Kontiolalla sen sijaan oli vaikeuksia löytää kiekkoa tolppien väliin. Kauden avausosuma syntyi vasta 16:nnessa ottelussa, mutta silti ”Konna” oli liigan pistepörssissä kuudentena pistesaldollaan 1+14.

Marraskuun lopussa Tappara vieraili Turussa, missä pelattiin ensin täysi 60 minuutin peliaika ilman yhtään tehtyä maalia, ja maalittomana näytti päättyvän viiden minuutin jatkoaikakin, kunnes vain 11 sekuntia ennen sen loppua Sami Venäläinen iski kirvesrinnoille 1-0 voiton.

Joulun jälkeen Janne Ojanen yllätettiin Helsingissä, kun HIFK halusi jakaa hänelle kukkakimpun. Ottelussa Ojasesta tuli neljäs 700 liigan runkosarjaotteluun yltänyt pelaaja. Vajaat pari viikkoa myöhemmin puolestaan Janne Grönvall yllätti itsensä keräämällä tehot 1+2, kun TPS kaatui 3-0.

Tammikuun 19. päivänä maalivahti Mika Lehto teki oman ennätyksensä pelatessaan kauden kahdeksannen nollapelinsä, kun JYP kaatui 1-0. Tässä vaiheessa Tappara oli pelannut jo 25 ”maalin peliä”.

Joukkuetta oli myös pyritty vahvistamaan kauden mittaan ja niin tehtiin vielä siirtorajan lähestyessä. Jo lokakuussa joukkueeseen oli liittynyt kokenut NHL-pakki Greg Hawgood, mutta hän ei löytänyt paikkaansa kirvesrinnoista vaan siirtyi tammikuun alussa TPS:ään.

Siirtorajan viimeisenä päivänä Tappara teki vaihtokaupan Bluesin kanssa lähettämällä puolustaja Halmeen Espooseen, josta se sai tilalle hyökkääjä Joni Töykkälän, joka iskikin maalin heti samana päivänä ensimmäisessä Tappara-ottelussaan Ilveksen verkkoon. Myös kanadalaishyökkääjä Mike Stutzel hankittiin loppukauden vahvistukseksi.

Runkosarjan huono loppu pudotti kakkospaikalta neloseksi

Helmikuun alussa Tappara voitti Ässät 5-0, kun Lehto torjui jo kauden 10. nollapelinsä. Pelin isoin puheenaihe ei ollut kuitenkaan se, eikä edes Kontiolan tehot 2+2, vaan Ässien Patrik Forsbackan hyökkäys nyrkeillä Janne Grönvallin kimppuun. Kumpikin sai suihkutuomion. Ässä-aggression taustalla oli kautta edeltänyt harjoituspeli, jossa Grönvall oli taklannut Ässien Tero Paappasta niin, että tämä ei pystynyt pelaamaan koko kauden aikana.

Seuraavana päivänä aggression kohteeksi joutui tuore hankinta Stutzel, joka maalintekoyrityksessään törmäsi Jokerien maalivahti Tom Askeyhin. Tämä ei kontaktista tykännyt vaan syöksyi isoine kintaineen takomaan hyökkääjää ja tilanteen lopuksi yritti vielä heittää Stutzelin pudonneen hanskankin katsomoon.

Jokeri-voittopelin jälkeen runkosarjaa oli jäljellä enää yhdeksän ottelua. Tappara oli sarjakakkosena viisi pistettä Kärppiä jäljessä ja kolme pistettä HPK:ta ja HIFK:ta edellä, tosin yhden pelin enemmän pelanneena. Tämä viimeinen pätkä runkosarjaa meni kuitenkin kirvesrinnoilta penkin alle, kun se voitti vain kaksi niistä peleistä. Samalla se putosi sarjataulukossa neljänneksi. Ennen viimeistä ottelua kolmospaikka oli omissa näpeissä, mutta Tappara hävisi peräti 4-1 playoffien ulkopuolelle jääneelle Lukolle.

Runkosarjan miinukseksi jäi myös toinen peräkkäinen tappiokausi runkosarjan keskinäisissä peleissä paikallisvastustaja Ilvestä vastaan. Ilves voitti neljä peliä, Tappara kaksi.

Runkosarjan erikoisuuksiin kuului Tapparan pelien määrä, joissa tehtiin vain yksi maali: sellaisia nähtiin peräti seitsemän. Tappara voitti niistä neljä ja hävisi kolme; kolme voitoista tuli varsinaisella peliajalla ja yksi jatkoajalla, tappioista yksi oli varsinaisen peliajan tappio ja kaksi lisäaikaratkaisua. TPS:n kanssa Tappara tahkosi kaksi kertaa jatkoajalle saakka tilanteessa 0-0, ja myös JYP sekä Pelicans olivat kahdesti mukana näissä kirvesrintojen yhden maalin peleissä.

Yhden maalin erolla puoleen tai toiseen Tapparan 56:sta ottelusta päättyi peräti 36; siis lähes kaksi kolmesta ottelusta. Jännitystä riitti viimeiseen sekuntiin saakka.

Puolivälierät pelkkää kärsimystä

Tappara sai playoffien puolivälierissä vastaansa Ässät, joka epäonnistuneet kaudet pelanneiden Jokereiden ja TPS:n vastapainoksi oli yksi kauden kovimmista yllättäjistä. Playoffien alla Tapparaa pidettiin Kärppien ykköshaastajana ja ainoana todellisena uhkana.

Ässien yllätykset saivat kirvesrintaisittain kuitenkin ikävää jatkoa, sillä Tappara oli helisemässä porilaisten kanssa. Kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen puolivälieriin saakka päässeiden porilaisten hurmos niin kentällä kuin katsomossakin oli liikaa Tapparalle, joka sai lopulta huomata Ässien vieneen neljä voittoa Tapparan kahta vastaan.

Sarja alkoi tasaisesti ja odotetunlaisesti, kun kumpikin joukkue voitti kotiottelunsa: Tappara voitti ensimmäisen 3-2, Ässät toisen 3-1 ja kolmannessa Tappara otti toisen erän tehovaiheensa – kolme maalia reilussa minuutissa – myötä selvän 5-2-voiton. Siitä ottelusta lähti kuitenkin kirvesrintojen alamäki, kun joukkueen ykköspakki Pasi Puistola loukkantui vastustajan koukkurikkeestä ja joutui sivuun loppukaudeksi. Pahaa verta nostatti myös nuoren porilaisen Leo Komarovin tarkoituksellinen liukuminen luistimenterät edellä päin maalivahti Lehtoa.

Lisää jobinpostia tuli neljännessä ottelussa Porissa, jossa Ässien Patrik Forsbacka sai huipennettua kauden mittaisen ajojahtinsa taklaamalla Janne Grönvallia niin, että tämän nilkka murtui. Sivussa oli myös Tuukka Mäntylä, joka kärsi kahden ottelun pelikieltoaan törmättyään keskialueella Ässien Aki Uusikartanoon sarjan toisessa ottelussa. Neljäs ottelu päättyi lopulta Ässien voittoon 5-2.

Sarjan kahteen viimeiseen otteluun Tappara lähti täysin eri rooleissa pelaavalla pakkikalustolla kuin mitä runkosarjassa oli käytetty. Mäntylä palasi pelikiellostaan ja Marko Kauppinen pelasi loistavasti, mutta he olivat menettäneet vakioparinsa ja heidän takanaan systeemit olivat ihan uutta: Kolmospakkipari Mikko Pukka – Brian White pelasi yhtäkkiä tuplaminuutteja siihen verrattuna, mihin olivat tottuneet. Ville Mäntymaa pelasi kauden kolmessa viimeisessä pelissä enemmän kuin koko kaudella ennen sitä. Runkosarjassa kerran kokoonpanossa vaihtopenkillä istunut A-nuorten kapteeni Matti Koistinen teki pakkotilanteessa SM-liigadebyyttinsä suoraan playoffeissa. Kokoonpanoon piti nostaa myös A-nuorten Antti-Jussi Kähönen, joka ei ollut aiemmin edes käväissyt miesten peleissä.

Tapparalla oli pakkivajaudestaan huolimatta edelleen mahdollisuutensa, mutta Ässien henki oli liikaa. Viidennessä pelissä kotonaan Tappara nousi kahden maalin takaa tasoihin, mutta hävisi pelin jatkoajalla. Kuudennessa ottelussa Porissa kirvesrinnat puolestaan ottivat jo kahden maalin johdon, mutta hävisivät lopulta 2-3. Kesäloma alkoi yllättävän aikaisin.

Ässät jatkoi yllätyksiään aina finaaleihin saakka, joissa kuitenkin HPK oli parempi voitoin 3-1 ja otti historiansa ensimmäisen mestaruuden.

Mika Lehto torjui ennätyksiä

Tapparan kauden hahmot olivat nuori hyökkääjä Petri Kontiola ja kokeneempi puolustaja Pasi Puistola. Kontiola voitti koko SM-liigan syöttöpörssin 35:lla syöttöpinnallaan tehden myös yhdeksän maalia. Puistola puolestaan pelasi elämänsä kauden laukoen peräti 14 maalia ja syöttäen 16 runkosarjassa ennen kuin jalkavamma lopetti kauden tylysti playoffeissa. Puistola olisi ehkä uhitellut kovempaa jopa seuran yhden kauden puolustajien maaliennätystä (Derek Mayer, 17), mutta kenties uuden mailateknologian lastentaudit estivät sen. Puistolalta hajosi kauden aikana peräti viitisenkymmentä uutta komposiittimailaa, mikä millaisessakin tilanteessa.

Kirvesrintojen maalikunkku oli Tappara-kausinaan aina hyvin onnistunut Timo Vertala, joka ampui 23 maalia. Myös Janne Grönvall teki 32-vuotiaana uuden ennätyksensä lauottuaan 11 osumaa.

Maalissa Mika Lehto teki SM-liigan ennätyksen pelaamalla runkosarjassa yhteensä 3282,19 minuuttia 54:ssä ottelussa. Tulostakin syntyi, sillä Lehto kirjasi nimiinsä myös Tapparan seuraennätyksen jättämällä vastustajat peräti 10 kertaa nollille.

Edelliskausien huippumies Stefan Öhman joutui tyytymään huomattavasti aiempaa pienempään rooliin joukkueessa, mutta laukoi silti 15 maalia ja nousi playoffeissa joukkueen ykkössentteriksi. Pudotuspeleissä joukkueen parhaimmaksi ja tehokkaimmaksi pelaajaksi nousi puolustaja Kauppinen, joka teki kuudessa ottelussa tehot 2+5. Tehoja tuomaan hankitun Teemu Virkkusen kausi päättyi polvivammaan jo 22 ottelun jälkeen, joten Tappara koki tällä kaudella todellakin oman osansa pahoista vammoista.

Ulkomaalaisrintamalla Öhmanin lisäksi Quinn Hancock pelasi mainion kauden. Lisäksi kirvesrinnoissa nähtiin amerikkalaispuolustaja Brian White, joka pelasi koko kauden läpi (60 ottelua) saamatta yhtään tehopistettä.

Rautakorpi erosi kesken sopimuskauden

Hyvin pian kauden äkillisen päättymisen jälkeen koettiin järkytys valmennuspuolella, kun Jukka Rautakorpi ilmoitti kesken sopimuskautensa halustaan jättää joukkue, koska ei näkemyksensä mukaan kyennyt motivoimaan edelleen useita vuoden 2003 mestareita sisältänyttä joukkuetta parempiin saavutuksiin. Rautakorpikin siirtyi Ruotsiin, nostamaan pääsarjasta pudonnutta Leksandia takaisin eliittiin.

Tapparan uudeksi valmentajaksi iskettiin ensimmäisenä ”varmana tietona” oululaisen sanomanlehden Kalevan mukaan Kari Heikkilä. Se osoittautui uutisankaksi.

Kauden aikana avattiin peli myös kansainvälisessä sarjaseurakiekkoilussa. Oltiin vielä kaukana myöhemmin synnytettävästä Champions Hockey Leaguesta, mutta ensiaskel oli, kun joulukuussa 2005 ilmoitettiin suomalais- ja ruotsalaisseurojen kesken pelattavaksi perustettavasta Nordic Trophysta. Suomalaisjoukkueista uuteen ennen liigakautta pelaavaan sarjaan osallistuisivat HIFK, Kärpät, TPS ja Tappara.

---

---