---

Uusia pelaajia: Tuukka Mäntylä (Frölunda SWE), Pekka Saravo (Linköping SWE), Jyri Junnila (KalPa), Jarkko Pyymäki (SaiPa), Joonas Koskinen (Hokki), Joni Karjalainen (HIFK), Juha Leimu (LeKi), Steve Guolla (Innsbruck AUT), Tomi Pekkala (Kärpät), Lee Goren (Färjestad SWE), John Hughes (Salzburg AUT), Scott Matzka (Örebro SWE)

Lähteneet pelaajat: Janne Grönvall (Krefeld GER), Miska Kangasniemi (lopettanut), Niko Nieminen (HPK), Steve Saviano (Växjö SWE), Mika Niemi (Nynäshamn SWE), Duane Harmer (Rosenborg NOR), Matti Aho (Växjö SWE), Henrik Petré (Timrå SWE / Ilves), Arsi Piispanen (Pelicans), Timo Vertala (lopettanut), Sami Ryhänen (Leki)
___

JORI LEHTERÄ LOISTI, JANNE OJANEN LOPETTI KAIKKIEN AIKOJEN YKKÖSENÄ

SM-liiga pelattiin edelleen 14 joukkueen voimin 58 ottelun runkosarjalla. Edelliskaudella epäonnistuneiksi osoittautuneet ja yleisön totaalisesti hylkäämät ns. playoutit oli nyt jätetty pois ja runkosarjan viimeiseksi sijoittunut joutui suoraan karsimaan Mestiksen voittajan kanssa. Playoffit pelattiin edelleen samalla systeemillä kymmenellä joukkueella ns. Villi kortti -kierroksella aloittaen.

Tapparan suurimpia hankintoja uuteen kauteen olivat megasopimuksilla joukkueeseen liittyneet omat kasvattipakit Tuukka Mäntylä (10 vuoden sopimus) ja Pekka Saravo (6 vuoden sopimus). Koko puolustukseen tuli nuorennusleikkausta, kun muita pakkihankintoja ei tehty, vaikka Janne Grönvall, Miska Kangasniemi, Duane Harmer ja Henrik Petré eivät jatkaneet. Vasta marraskuun maaottelutauon jälkeen pakkikalustoa vahvistettiin yllättävästi Mestiksestä nostetulla jo 26-vuotiaalla liigadebytantilla Juha Leimulla.

Hyökkäyksestä lähtivät Niko Nieminen, Steve Saviano, Timo Vertala ja Mika Niemi. Tilalle tulivat try-outin kautta paikan lunastanut Jyri Junnila sekä vanha tuttu Jarkko Pyymäki. Joonas Koskinen palasi vahvuuteen Mestis-kauden jälkeen, HIFK:n junioreista napattiin Joni Karjalainen. Syksyn ensimmäisissä peleissä testatiin nuorta kanadalaista John Hughesia, jolle ei löytynyt paikkaa koko kaudeksi. Alkukauden väliaikaisapuna oli myös niin ikään kanadalainen Lee Goren, jolla oli ns. artistisopimus Ruotsiin ja hän pelasi Suomessa ennen sen sopimuksen voimaan tuloa. Goren otti ensin päähänsä jopa joukkueen kultakypärän, mutta lopulta lähti varsinaiseen seuraansa Färjestadiin vähän happamin aatoksin Tapparan nivusetkin kipeyttäneestä liiallisesta lenkkeilystä.

Aiemmin mainitun Leimu-lisäyksen lisäksi kesken kauden marraskuussa joukkuetta vahvistiin liigasta aiemminkin tutulla Steve Guollalla sekä vielä tammikuun lopussa Kärpistä tulleella Tomi Pekkalalla. Aivan siirtorajalla testissä kävi myös Scott Matzka, joka teki kahdesta testipelistään ensimmäisessä maalin, mutta siirtyi sitten loppukaudeksi Mestikseen.

Valmennusvastuussa jatkoi syöpähoidoista toipunut Mikko Saarinen, joka palasi hommiin heti jo treenikauden alkaessa toukokuussa, vaikka sytostaattihoidot jatkuivat pitkälle syyskauden puolellekin.

Vain yhden sijan runkosarjassa Tapparaa parempi TPS yllätysmestariksi

SM-liigan mestariksi iski yllätysjoukkue TPS, joka kapusi titteliin runkosarjan kuudennelta sijalta rikkoen Tapparan aiemman ennätyksen. TPS piti runkosarjassa tuon kuudennen sijan niukasti ennen Tapparaa, joka jäi seitsemänneksi ja joutui aloittamaan pudotuspelit Villi kortti -kierroksesta. Finaaleissa TPS kaatoi viidenneltä sijalta tulleen HPK:n. Runkosarjan kärkikaksikko JYP ja KalPa saivat tyytyä ottelemaan pronssista; JYP voitti.

Tapparan kausi käynnistyi pienellä budjettileikkauksella edelliskauden taloudellisen tappion jälkeen. Sekä kokonaisbudjetti että pelaajiin käytetty raha oli SM-liigassa vasta yhdeksänneksi suurimpia. 14 joukkueen sarjassa se oli alempaa kastia.

Harjoitusotteluissaan Tappara yllättäen voitti tällä kaudella tyngäksi jääneen Nordic Trophyn, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset joukkueet pelasivat eri sarjat omien maidensa sisällä. Itse sarjassa kirvesrinnat eivät Trophyn runkosarjassa menestyneet, mutta pääsivät sen lopputurnaukseen mukaan järjestäjäjoukkueen vakanssilla, ja sitten yllättäen voittivat sekä Lukon että HIFK:n, joille kummallekin se oli harjoitussarjapelinsä ensin hävinnyt.

Kausiennakoinneissa Tapparan ennustettiin parantavan selvästi umpisurkean edelliskauden jälkeen. Sijoitusarviot vaihtelivat siellä kuudennen ja kymmenennen välillä. Jori Lehterän tehokkuuteen uskottiin, ja samalla odotettiin hänen tutkaparinsa Jonas Enlundin nousevan vielä aiempaa isommin esiin. Kaikki ne ennakkoarvioinnit osuivatkin erittäin hyvin.

Suuri mustamakkaravarkaus

Juuri ennen runkosarjan alkua Ruotsin kautta levisi tietoa, että liigakautta uhkaa pelaajien lakko, koska pelaajayhdistys ja SM-liiga eivät olleet saaneet yleissopimusta aikaan. Sellaista lakkoa ei tullut, mutta sen sijaan kausi aloitettiin ilman pelin jälkeisiä kättelyitä sikainfluenssan vuoksi. Seuraavan kerran yleiseen kättelemättömyyteen ja moniin isompinkin varotoimiin jouduttiin yli vuosikymmentä myöhemmin koronaviruksen takia.

Tappara hävisi kaksi ensimmäistä runkosarjaotteluaan, mutta sai kolmanteen otteluun mukaan sekä Lee Gorenin että kultakypärän, joka painettiin yllättäen Pekka Saravon päähän tämän tehtyä yhtenä neljästä pelaajasta 1+0 kahteen ensimmäiseen peliin.

Ville Niemisen poissaolo muutamaa päivää myöhemmin aiheutti pienen kohun, kun valmentajan mukaan hän oli loukkaantuneena, mutta Niemisen itse medialle kertoman mukaan ei ollut. Muutamaa viikkoa myöhemmin KalPaa vastaan Nieminen otti neljä erillistä kahden minuutin rangaistusta, joista kolme viimeisintä tulivat kaikki noin viiden ja puolen minuutin sisällä toisistaan; ensimmäisen jälkeen hän oli kentällä 16 sekuntia ennen seuraavaa jäähyä, ja sen jälkeen reilun minuutin ennen seuraavaa.

Lokakuun alussa Mika Lehto sai täyteen 600 liigaottelua vasta viidentenä maalivahtina ikinä. Pian sen jälkeen henkilökohtaiset perhesyyt pitivät hänet poissa kaukaloista kolmen viikon ajan ja sen jälkeenkin satunnaisesti koko kauden loppuun saakka. Harri Säteri otti ykköstorjujan vastuun kantaakseen torjuen mm. lokakuun viimeisenä päivänä Jyväskylässä yksin pelin toisessaa erässä peräti 25 kertaa, kun toisen päädyn maalivahdille torjuntoja tuli yksi. 25 torjunnan lisäksi yksi kiekko erässä livahti Säterin taaksekin.

Ennen joulutaukoa SaiPaa vastaan puolustaja Jussi Halme nostettiin ensimmäistä kertaa ylivoimakentälliseen. Mies nakutti pelissä ennätystehopisteensä 1+2 – ja kaikki tietysti ylivoimalla.

Hakametsässä nähtiin myös todella hävyttömäksi varkaudeksi ensin luultu mutta lopulta väärinkäsitykseksi osoittaunut episodi, kun Espoon Bluesille tarkoitetut Tapparan yhteistyökumppanin Tapolan lahjoittamat mustamakkaralaatikot olivat kadonneet. Lopulta selvisi herkkusatsin joutuneen epähuomiossa ennen liigapeliä Hakametsässä pelanneen HIFK:n A-juniorijoukkueen huoltoauton kyytiin.

Joulutauon jälkeistä hyvää jaksoa seurasi pitkä tappioputki

Joulutauolle mentiin tasan runkosarjan puolivälissä. Tappara oli sijalla kahdeksan. Se oli syksyn aikana kerran onnistunut voittamaan kolme ottelua peräkkäin ja pari kertaa se oli hävinnyt kolmesti putkeen. Sama voittojen ja tappioiden vuorotahti jatkui tauon jälkeenkin, kunnes tammikuussa joukkue intoutui kuuden suoran voiton putkeen ja yhteensä kahdeksan ottelun jaksoon, joissa tuli seitsemän voittoa ja piste voittolaukauskisan tappiosta.

Yksi voitoista tuli vielä lähes ilman keskushyökkääjiä, kun loukkaantunen Janne Ojasen lisäksi Jori Lehterä oli pelikiellossa. Lehterä oli saanut kahden ottelun pelikiellon päähän osuneen taklauksen vuoksi, mutta valituksen jälkeen pelikielto puolittui yhdeksi.

Lehterä olikin kirvesrinnoille läpi kauden valtavan arvokas mies. Vuoden vaihtuessa Lehterällä oli päällä seitsemän ottelun maaliputki ja samoihin aikoihin parhaassa jaksossaan hän teki pisteitä 14 ottelussa peräkkäin (11+10=21).

Helmikuun alussa Lehterä syötti joukkueen kaikki neljä maalia, kun ketjukaverit Jonas Enlund ja hiljattain joukkueeseen liittynyt Tomi Pekkala kumpikin tekivät 2+2. Siitä huolimatta Tappara hävisi Pelicansille 4-5. Hyvän voittojakson jälkeen seurasikin paha tappiojakso, kun kirvesrinnat hävisivät peräti yhdeksän peliä peräkkäin – taas oltiin pahassa sentteripulassa, kun nyt Ojasen edelleen ollessa sivussa loukkaantuneina olivat myös Steve Guolla ja Antti Kangasniemi.

Synkästä tappiojaksosta huolimatta Tappara teki valmentaja Mikko Saarisen kanssa jatkosopimuksen. Sitä juhlistettiin seuraavassa ottelussa Porissa tappioputken katkaisseella voitolla 4-1. Tomi Pekkala iski hattutempun.

Kauden viidennessä ja viimeisessä paikallispelissä Ville Nieminen runnoi jatkoaikamaalin ja toi kirvesrinnoille kauden toisen paikallisvoiton; Ilves voitti kolme. Tämä oli nyt toinen kausi useammasta, kun välisarjojen takia pelattiin pariton määrä keskinäisiä otteluita.

Runkosarja myös päätettiin jatkoaikavoittoon, kun Jussi Halmeen osuma kaatoi JYPin. Se oli Tapparan ainoa voitto viidessä ottelussa runkosarjan voittaneita jyväskyläläisiä vastaan. Yhtä huonosti Tapparalla sujui myös toiseksi tullutta KalPaa vastaan. Sen sijaan kolmoseksi sijoittunutta Lukkoa vastaan kirvesrinnat voittivat kaikki keskinäiset ottelut.

Tapparan runkosarjasijoitus oli seitsemäs. Jälkikäteen jossitellen Tapparalla oli lukuisia mahdollisuuksia nousta runkosarjassa kuuden joukkoon ja suoraan puolivälieriin, mutta siinä ei nyt onnistuttu. Akilleen kantapääksi muodostui helmikuu, joka meni joukkueelta täysin penkin alle. Joulu-tammikuussa Tappara oli ollut liigan kuumin joukkue voittaen välillä mm. 10 ottelua 13 pelin jaksossa, mutta helmikuussa se syöksyi tappioputkeen. Runkosarjan lopussa voittoja tuli taas seitsemän yhdeksästä ottelusta, mutta se ei riittänyt nostamaan joukkuetta kuuden sakkiin.

KalPa käänsi puolivälierät kolmella jatkoaikavoitolla

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Tappara sai vastaansa suurimpana ennakkosuosikkina kauteen lähteneen Jokerit. Runkosarjassa kirvesrinnat olivat kaataneet narripaidat jokaisessa kohtaamisessa, ja vaikka Jokerit nyt yhden kotivoiton ottikin, niin Tappara meni omilla kotivoitoillaan jatkoon voitoin 2-1. Sarjavoittoon mukaan mahtui pari erikoisempaa maaliakin, kun ensimmäisessä kohtaamisessa Atte Pentikäinen roikotti punaviivalta lähteeneellä kaaripompulla kauden avausmaalinsa, ja viimeisessä ottelussa puolestaan Juha Leimu pyssytti kovaa yli maalin pleksiin, josta kiekko pomppasi takaisin maalin yli ja maalivahti Juuso Riksmanin olkapään kautaa maaliin.

Ennakkoon Tapparaa ja Jokereita oli pidetty tasaisena parina, jollainen se olikin. Sen sijaan kun puolivälierissä vastaan tuli runkosarjan kakkonen KalPa, niin ennakkoasetelmissa KalPa laskettiin selvästi vahvemmaksi joukkueeksi ja selväksi suosikiksi jatkoon.

Tappara pisti kuopiolaiset kuitenkin erittäin koville. Otteluvoitot menivät kuopiolaisille 4-2, ja peräti kolmesti se sai voittonsa vasta jatkoerässä. Ensimmäisessä ottelussa Kuopiossa Tappara oli alakynnessä ja hävisi 1-4. Tampereella tilanne tasottui Tapparan voittaessa 4-2 Jonas Enlundin osuttua kahdesti. Kolmannessa ottelussa Tappara oli lähellä yllätystä – jatkoerässäkin vielä hukattu ylivoimapeli ja Pekka Saravon läpiajo – mutta KalPa voitti Kalle Kermanin jatkoaikamaalilla. Kotivoittojen sarja jatkui Tampereella Enlundin vastatessa taas voittomaalista, ja viidenteen otteluun Kuopioon lähdettiin tasavoitoin 2-2.

Viidennessä pelissä Tappara haki jälleen vierasyllätystä ja aloittikin hyvin, mutta KalPa-kapteeni Sami Kapanen tasoitti ottelun pari minuuttia ennen loppua ja täydensi hattutemppunsa vielä jatkoajalla. Hakametsässä pelatussa kuudennessa ottelussa mentiin jo kolmannen kerran sarjassa jatkoajalle, ja kuopiolaiset onnistuivat voittamaan senkin. Kirvesrintojen kausi päättyi puolivälierien kuudennessa matsissa aikaan 71:01, kun KalPa-pakki Jussi Timonen teki jatkoaikaratkaisun.

Jori Lehterän pistemäärä Tappara-historian kaikkien aikojen toiseksi korkein

Kauden ykköspelaajaksi niin Tapparassa kuin koko SM-liigassa nousi keskushyökkääjä Jori Lehterä. Hän paukutti runkosarjassa peräti 69 tehopistettä (19+50) ja voitti liigan pistepörssin peräti 15 pisteen erolla ennen kakkosta. Lehterän pistemäärä oli Tapparan seurahistorian toiseksi korkein neljä pistettä Martti Jarkon kaudella 1976-77 nakuttelemaa ennätystä jäljessä. Lehterä keräsi kauden päätteeksi SM-liigalta valtavan tukun palkintoja. Hänet äänestettiin muun muassa kauden parhaaksi pelaajaksi muiden liigapelaajien äänestyksessä.

Lehterän rinnalla kukoistivat myös Jonas Enlund ja Niclas Lucenius. Kolmikossa oli kaksi 22-vuotiasta ja yksi 20-vuotias pelaaja, mutta niin vain se oli liigan tehokkain ketju. Enlund laukoi 28 maalia ja jakoi sillä koko liigan maalikuninkuuden. Lucenius puolestaan suorastaan räjähti kiekkokansan tietouteen tekemällä kaudella peräti 17+29=46 pistettä. Koko kolmikko mahtui liigan pistepörssin 11 parhaan joukkoon. Nuoret eivät jäätyneet myöskään playoffeissa: Lehterä (1+9), Lucenius (4+4) ja Enlund (4+3).

Puolustajista kauden tehokkain oli todellinen jokerikortti: 26-vuotias Juha Leimu nostettiin marraskuun lopussa ensimmäistä kertaa pelaamaan SM-liigaan Mestiksen LeKistä. Hän nappasi pari syöttöpistettä heti ensimmäisessä pelissään ja saatuaan loppukauden sopimuksen nousi kirvesrintojen pakkien pisteykköseksi lukemilla 7+17=24. Leimu teki pudotuspeleissäkin vielä viisi pistettä (3+2), mutta Harri Ilvonen oli niissä peleissä joukkueen pakkiykkönen kahdeksalla tehopisteellään (3+5).

Maalin suulla 20-vuotias Harri Säteri otti selkeän ykkösvahdin paikoin osin Mika Lehdon siviilipuolen henkilökohtaisten ongelmien takia. Säteri pelasi runkosarjassa 49 ottelua 58 mahdollisesta ja kaikki yhdeksän playoff-ottelua. Hän nousi keväällä jopa A-maajoukkuevahdiksi ja teki toukokuussa San Jose Sharksin kanssa kolmen vuoden NHL-sopimuksen.

Janne Ojanen nousi SM-liigan historian ykköspistemieheksi

NHL-visiitti ja Mäntylän tervetulotoivotukset kauden huomiokohtina

Ojasen kärkipaikan juhlimisen lisäksi toinen irrallinen kohokohta kaudessa oli NHL-joukkue Florida Panthersin kohtaaminen Hakametsän jäähallissa syyskuun 28. päivänä. 15 vuotta aiemmin edellinen NHL-joukkueen kohtaaminen oli päättynyt murskatappioon, mutta nyt Tappara yllätti lähes kaikki ja kaatoi Panthersin voittomaalikilpailun jälkeen lukemin 3-2. Varsinaisella peliajalla kirvesrinnoista onnistuivat Tomi Peltonen ja Jyri Junnila, ja voittomaalikisan ainoan osuman laukoi Ville Nieminen.

Miksikään kohokohdaksi asiaa ei voi juuri kutsua, mutta syksyllä hirvittävän paljon huomiota osakseen sai myös Tappara-pakki Tuukka Mäntylä. Mäntylän kovat ja välillä liiankin rajut taklaukset toivat hänelle syyskaudella peräti kolme eri pelikieltoa, yhteensä kuuden ottelun ajan. Marraskuun loppupuolella HIFK laittoi Aamulehteen paljon kohua herättäneen mainoksen toivottaen Tuukan tervetulleeksi Stadiin. Itse ottelussa Mäntylä joutui heti alussa IFK:n nyrkkisankarin Ilari Melartin päällekarkauksen kohteeksi, mikä aiheutti SM-liigaan lisää kohua.

HIFK selitti, ettei lehtimainos ollut ollut edes peiteltyä uhkailtua vaan pelkkä markkinointikokeilu. Joka tapauksessa Tapparalta SM-liigan sponsoriksi kaapattu Kotipizza oli yhteydessä liigajohtoon tapauksen tiimoilta, koska se ei halunnut leimautua väkivaltaviihteen sponsoriksi. HIFK sai SM-liigalta huomautuksen mainoksestaan – vaikka se oli etukäteen kysynyt liigalta näkemystä kyseisestä mainoksesta ja saanut luvan sellaisen tehdä.

Myöhemmin kaudella Mäntylä sai vielä yhden taklauspelikiellon, joka aiheutti riitaa jopa itse SM-liigan sisällä, kun toimitusjohtaja Jukka-Pekka Vuorisen mielestä hänen alaistensa kurinpidossa langettama yhden ottelun pelikielto ottelussa jäähyttömästä taklauksesta oli väärin. Pelikieltoa ei kuitenkaan kumottu eikä kurinpidon luultavasti tarvinnut esittää anteeksipyyntöäkään, kuten kirvesrintojen valmentaja Mikko Saarinen esitti.

Vielä kolmannessa puolivälieräpelissä yksi Mäntylän taklauksista meni kurinpidon tutkintaan, mutta sillä kertaa ilman pelikieltoa. Kaikesta tästä kuitenkin päästiin yli ja syyskauden alkuvaikeuksiensa jälkeen Mäntylä nousi liigan kärkipakiksi.

Toiveet hiipuvat Tampereen Keskusareenasta vuoden 2013 MM-kisoihin

Tapparan A-nuorilla oli taas heikompi kausi. Se ei yltänyt mukaan kahdeksan joukkueen playoffeihin eikä edes kolmen seuraavan joukkueen sekaan, vaan joutui sijalta 12 karsintasarjaan. Siinä se sijoittui toiseksi JYPin jälkeen ja piti helposti sarjapaikkansa.

Kauden aikana marraskuussa Jääkiekkoliitto pyysi Tampereelta taas selvitystä suunnitteilla olevan keskusareenan tilanteesta. Sen oli toivottu ehtivän kotikisoihin 2013, mutta nyt kolme ja puoli vuotta ennen kisoja alkoi olla selvää, että niitä kisoja ei Tampereen uudessa pelipyhätössä vielä nähdä. Vielä menikin muutama vuosi ennen kuin päästiin rakentamaan uuden areenan seiniä tai edes sitä kansirakennelmaa, jonka päälle areena myöhemmin nousisi.

Kauden jälkeen Tappara menetti tukun avainpelaajia: Lehterä, Enlund, Nieminen ja Ojanen jättivät ison loven joukkueen hyökkääjistöön, ja lisäksi vuoden 2003 mestarimaalivahti Lehto lopetti. Myös valmennus koki myllerryksen, kun päävalmentaja Mikko Saarinen jätti terveyssyistä tehtävänsä kesken sopimuskauden ja hänen valmennusryhmäänsä kuuluneet Aleksander Barkov ja Jussi Parkkila siirtyivät Venäjälle.

---

---