---

Uusia pelaajia: Kevin Doell (Chicago AHL), Shayne Toporowski (SaiPa), Tuomas Vänttinen (JYP), Jakub Šindel (Brno CZE), Jani Nieminen (HIFK), Jani Honkanen (HPK), Samu Vilkman (HIFK), Jouni Virpiö (D Team), Juuso Antonen (LeKi), Kai Syväsalmi (KalPa), Mika Noronen (HIFK), Joni Karjalainen (jun), Arttu Ilomäki (jun)

Lähteneet pelaajat: Janne Ojanen (lop.), Jori Lehterä (Lokomotiv KHL), Jonas Enlund (Novosibirsk KHL), Ville Nieminen (Novosibirsk KHL), Mika Lehto (lop.), Sami Ryhänen (Ljubljana SLO), Jyri Junnila (SaiPa), Jarkko Pyymäki (LeKi), Tomi Peltonen (Kiekko-Laser). Kesken kauden lähteneet: Jakub Šindel (Pelicans), Mika Noronen (Lukko), Steve Guolla (lop.), Samu Vilkman (KooKoo), Lasse Korhonen (Ritten/Renon ITA)
___

EI YLLETTY EDES KESKILUOKKAAN

Kaudella 2010-11 SM-liigaotteluiden peliaikakello vaihdettiin kulkemaan väärään suuntaan, ja runkosarjassa pelattiin ennätysmäärä otteluita, 60 kpl. Kahden ottelun lisäyksen toi uutuutena esitelty ”Tammikuun tasaus” -kierros, jossa runkosarjan heikoimmalta sijalta lähtien joukkueet saivat valita itselleen vastustajan vielä vapaina olevista muista joukkueista. Nämä joukkueet kohtasivat sitten toisensa yhden viikonlopun aikana kummallakin paikkakunnalla.

Tamperelaisittain vakaa aikomus oli tietysti pelata kaksi rahaa tuottavaa paikallispeliä lisää, mutta ensimmäisenä valitsemaan päässyt jumbo-TPS pilasi sen valitsemalla vastustajakseen Ilveksen. Toisena valinnut SaiPa otti sitten Tapparan. Kirvesrinnoille valinta oli katastrofi: katsojia oli vaikea houkutella mukaan ja lisäksi Tappara hävisi tuplaottelun molemmat osat. Lisäksi kirvesrinnat kohtasivat SaiPan vielä kolmannenkin kerran samalla viikolla normaalin otteluohjelman puitteissa ja hävisi senkin. Viimeistään niistä otteluista lähti lopullinen syöksykierre, jonka tuloksena Tapparaa ei nähty pudotuspeleissä. Sen sijoitukseksi tuli 11:s eli ensimmäinen playoffien ulkopuolelle jäänyt joukkue. Pudotuspelipaikka ei ollut edes lähellä.

Heikko sijoitus ei tullut kuitenkaan yllätyksenä. Ennen kauden alkua vain paikallinen Aamulehti kehtasi elätellä toiveita viimeisistä pudotuspelipaikoista. Yksi media asetti tamperelaiskaksikon tukevasti kahdelle viimeiselle sijalle, Tapparan ylemmäs. ”Untuvikko valmentajana eikä pilvin pimein liigatason pelaajia. Organisaatiossa taitaa olla jotain pahasti vialla”, kyseisessä lehdessä ryöpytettiin.

Talouspuolellakin Tappara jatkoi edelleen keskitason alapuolisena joukkueena. Sen pelaajabudjetti oli vähän laskenutkin edelliskaudesta.

Valmentajia tuli ja meni ennen kuin kausi edes kunnolla alkoi

Kausi starttasikin sekavissa merkeissä. Jo keväällä hyvissä ajoin kauden päävalmentajaksi aiottu Mikko Saarinen ilmoitti vetäytyvänsä sivuun sopimuksestaan huolimatta. Tilalle nimettiin hänen apuvalmentajanaan toiminut Petri Mattila, joka puolestaan sai pikahälytyksellä omaksi apurikseen LeKistä Sami Hirvosen. Kun muu valmennusryhmä koostui Pasi Sorvistosta ja maalivahtivalmentaja Petri Tuonosesta, niin joukkueen valmennus oli käytännössä kokonaan täysin uusi ja kokematon SM-liigatasolla.

Sekavuuden huipentumana Mattilakin jätti päävalmentajapaikkansa jo elokuun lopussa epäonnistuneiden European Trophy -pelien jälkeen ja joukkue lähti melkoisessa kysymysmerkkitilassa Ruotsiin jatkamaan eurosarjan pelejä Hirvosen komennuksessa. Syyskuussa, kun ensin lehdissä uudeksi valmentajaksi oli huhuttu mm. Sakari Pietilää, Hirvonen nimettiin päävalmentajaksi ja valmennusryhmään tuli mukaan myös entinen kirvesrintahuippukiekkoilija Marko Ojanen.

Myös pelaajapuolella joukkue oli muuttunut, eikä varsinaisesti parempaan suuntaan. Edellisen kauden tähdistä olivat lähteneet mm. Jori Lehterä, Jonas Enlund ja Ville Nieminen. Lehterä oli tehnyt NHL-sopimuksen, vaikka siirtyikin pelaamaan Venäjälle, ja NHL-diilin teki myös Harri Säteri. Säteri tosin jatkoi Tapparassa tämän kauden käyden syyskuussa NHL-leirillä, jonka aikana Mika Noronen paikkasi häntä Tapparassa. Kirvesrintojen toinen varsinainen maalivahti oli KooKoossa lainassa pelannut HIFK:n Jani Nieminen.

Joukkue sai nimellisen ykkösketjunsa vasta aivan liigakauden kynnyksellä, kun kanadalaisten Kevin Doellin ja Shayne Toporowskin sopimukset julkistettiin. Toporowskille Tappara oli jo kuudes liigaseura. Muista uusista pelaajista vain Tuomas Vänttinen oli kunnon liigajyrä, kun loput olivat enemmänkin Mestis-tasolla näyttöjä antaneet Jouni Virpiö, Jani Honkanen, Juuso Antonen ja Samu Vilkman.

Jo aikaisin keväällä kärkihyökkääjäksi hankittiin tšekkiläinen toisen polven kirvesrinta Jakub Šindel, joka kuitenkin jo ennen liigan alkua siirrettiin Pelicansiin tehottomien European Trophy -pelien jälkeen. Toisen kerran peräkkäin kesken kauden mukaan liittynyt Steve Guolla ei vakuuttanut uutta valmennusta ja sai nopeasti potkut jo joulutauolla. Loppukaudeksi pakistoon tuotiin vielä Kai Syväsalmi ja vanha tuttu Atte Pentikäinen.

Tappara voitti syyskuun mestaruuden

Tappara pelasi ennen SM-liigan alkua kymmenen harjoitusottelua, joista kahdeksan kuului European Trophy -sarjaturnaukseen. Se voitti Trophyssa vain viimeisimmän pelinsä ja kahdesta muusta ottelusta toisen. Kahdeksan kertaa se poistui kaukalosta hävinneenä.

Liigan runkosarja alkoi kuitenkin mainiosti. Heti avausottelussa kaatui Ilves 5-1; se oli samalla Tapparan kaikkien aikojen 100. voitto paikallisvastustajastaan. Syyskuun kuuden ottelun jälkeen tappioita oli tullut vain yksi, ja kirvesrinnat olivat yllättäen sarjakärjessä. Siihen se sitten jäikin: kuukautta myöhemmin Tappara oli voittanut vain kerran yhdessätoista edellisestä pelistään, sijoitus oli pudonnut kymmenenneksi ja eroa kärkeen oli peräti 20 pistettä.

Lokakuussa Lukko voitti Tapparan Tampereella ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Loppukuusta kahdeksan tappion putken katkaisseessa voitossa Pelicansista Niclas Lucenius syötti joukkueen kaikki neljä osumaa. Pari viikkoa myöhemmin Joni Karjalainen teki ensimmäisen liigamaalinsa, joka oli samalla Tapparan voittomaali Oulussa Kärppiä vastaan. Muutama viikko myöhemmin Karjalainen teki toisen liigamaalinsa, joka oli taas voittomaali Kärppien verkkoon, nyt jatkoajalla.

Sekuntipeliä ja jatkoajan voittomaali nähtiin seuraavanakin päivänä Helsingissä IFK:ta vastaan. Kotijoukkueen johdettua jo kahdella maalilla kirvesrintojen kapteeni Pekka Saravo tasoitti pelin seitsemän sekuntia ennen loppua. Jatkoaikaa oli jäljellä puolestaan enää kolme sekuntia, kun Tuukka Mäntylä ratkaisi vierasvoiton.

Joulutauolle Tappara lähti yhdeksänneltä sijalta ja peräti viiden ottelun voittoputkessa.

”Tammikuun tasauksesta” lopullinen alamäki

Ennen voittoputken katkeamista saatiin vielä kuudes peräkkäinen voitto heti joulun jälkeisessä paikallispelissä Ilvestä vastaan. Pari peliä myöhemmin Porissa nähtiin erikoisjäähy, kun ottelussa kakkosmaalivahtina ollut Jani Nieminen innostui ja harmistui läheltä piti -maalitilanteesta niin paljon, että vaihtoaitiossa laidan vieressä seistessään hän huitaisi kilpihanskansa vahingossa irti jään puolelle ja sai kahden minuutin rangaistuksen.

Tammikuun puolivälin jälkeen laskettiin kymmenen edellisen ottelun kuntopuntarilla ennuste runkosarjan loppuun. Sillä pistekeskiarvolla Tappara olisi noussut kahdeksanneksi eli helposti playoff-joukkueiden joukkoon. Toisin kuitenkin kävi.

Tammikuun lopulla Tappara kohtasi Hakametsässä SaiPan normaalin otteluohjelman puitteissa ja hävisi 1-2. Bluesille jatkoajalla kärsityn tappion jälkeen Tappara sai uudelleen Hakametsään vastaansa SaiPan aiemmin kerrotun ”Tammikuun tasauksen” tuplaotteluiden avauspeliin ja hävisi nyt 2-5. Seuraavana päivänä Lappeenrannassa Tappara hävisi taas 1-3. SaiPa ei ollut vastustajana kovimmasta päästä, vaan jäi koko kauden otannalla jopa kirvesrintojen alapuolelle, mutta tuo viikko ei todellakaan satanut Tapparan laariin.

Tappioputki venähti kuuden ottelun mittaiseksi ennen kuin katkesi mahdollisimman niukasti voittomaalikisan jälkeen 1-0 yllätysvoitolla JYPistä Jyväskylässä. Tappara-maalissa Harri Säteri huhki 43 torjuntaa, kun JYP-vahti selvisi 20:llä. 65 minuutin maalittoman tahkoamisen jälkeen voittolaukauskisassa alkoi verkko heilua, kun kolmesta laukojaparista neljä laukojaa onnistui tekemään maalin. Jatkoparissa onnistui vain Kevin Doell tuoden Tapparalle lisäpisteen.

Pitkä pelikielto ja tappelu vaihtoaitiossa

Tuossa Jyväskylän-ottelussa nähtiin harvinaisen selkeä iso rike, kun kirvesrintojen Tomi Pekkala hermostui laitakamppailussa ja kääntyi lyömään JYPin Kalle Kaijomaata selkään kunnon kirvesiskulla niin kovaa, että mailakin meni poikki. Hämmästyttävästi pelissä tilanteesta annettiin vain kahden minuutin rangaistus. Myöhemmin Pekkalalle langetettiin pelikieltoa neljä ottelua.

Pari päivää myöhemmin Tappara haki taas yllätysvoiton, nyt Shayne Toporowskin jatkoaikamaalilla Raumalta Lukosta. Sen pelin puheenaihe oli kuitenkin Tapparan vaihtoaitiossa käyty tappelu, jossa raumalaisten Anssi Rantanen menetti pelipaitansakin tultuaan vääntämään Jani Honkasta vastaan yritettyään päästä Toporowskin kimppuun.

Runkosarjan viimeisten viikkojen aikana Tapparalta toivottiin kiriä, että se nousisi takaisin kymmenen sakkiin ja pääsisi playoffeihin. Kolme peräkkäistä tappioa helmikuun lopussa ja perään kaksi lisää maaliskuun alussa kertoi selkeästi, että mitään kirivaihdetta ei ollut. Neljänneksi viimeisellä runkosarjakierrokselle Ässille kärsitty tappio 0-4 merkitsi jo laskennallistakin varmuutta, ettei kirvesrintoja nähdä jatkopeleissä. Karsintapeikkokaan ei tosin ollut edes lähellä uhkailemassa.

Kolmessa viimeisessä merkityksettömässä runkosarjapelissä Tappara antoi peliaikaa muutamalle juniorille, joista myöhemmin Arttu Ilomäki teki komean liigaurankin. Hän myös nappasi avausliigapisteensä maalisyötöllä kauden viimeisessä ottelussa HIFK:ta vastaan, jonka Tappara onnistui voittamaan voittolaukauskilpailun jälkeen.

Juuri se samainen HIFK pelasi itsensä SM-liigassa mestariksi kaatamalla finaaleissa suoraan neljässä ottelussa Bluesin. Espoolaiset olivat nousseet finaaleihin aina säälipleijareista asti.

Doell, Toporowski ja Leimu pistekärkiä

Kauden paras Tappara-pistemies oli vasta juuri runkosarjan alkaessa joukkueeseen liittynyt Kevin Doell, joka teki 18+20=38 pistettä. Hän oli samalla myös joukkueen paras maalintekijä. Hänen lisäkseen vain pistekakkonen Shayne Toporowski, pistekolmonen Timo Koskela sekä puolustaja Juha Leimu tekivät yli kymmenen maalia. Leimu oli neljäntenä koko liigan pakkitilastoissa pisteillä 12+19=31.

Kuriositeettihuomion arvoinen seikka on sekin, että jo ennen liigan alkua Tapparasta tehottomuuden takia potkut saanut Jakub Šindel keräsi kauden huonoimmassa joukkueessa Pelicansissa 33 tehopistettä, saman verran kuin kirvesrintojen toiseksi paras pistemies Toporowski.

Erikoinen tilastokummajaisuus on myös se, että yksikään Tappara-pelaaja ei saanut täyteen täyttä 60 ottelun runkosarjaa. Kim Strömbergin tilastoihin sellainen on merkitty, sillä hänet oli merkitty kaikissa otteluissa pöytäkirjaan, mutta todellisuudessa hän joutui jättämään viimeisen kotiottelun väliin vielä alkulämmittelyn jälkeen sairastumisen takia.

Kauden jälkeen Tapparan pelaajapakka oli jälleen menossa uusiksi, kun Harri Säteri siirtyi toiseksi NHL-sopimusvuodekseen Pohjois-Amerikan puolella ja myös neljä parasta pistemiestä (Kevin Doell, Shayne Toporowski, Timo Koskela, Niclas Lucenius) vaihtoivat jokainen maata.

Viides Tappara-numero jäädytettiin Hakametsän kattoon

Kaudesta ei jäänyt paljoakaan iloisia asioita muistiin, mutta heti ensimmäisessä kotiottelussa 18. syyskuuta kuitenkin oli varsinainen kohokohta, kun Janne Ojasen pelinumero 8 nostettiin arvoiselleen paikalle Hakametsän katonrajaan, vaikka hänen peliuransa loppumisesta oli vasta muutama kuukausi. Kyseessä oli kuitenkin sen sortin legenda SM-liigan kaikkien aikojen pistemiehenä, ettei sen kummempia hautomisaikoja hänen kunnioittamisekseen tarvittu.

Mainita voi myös epävirallisen ”Tampereen mestaruuden” ainakin keskinäisten ottelujen perusteella, sillä kirvesrinnat voittivat viidestä Ilves-kohtaamisesta neljä. Ilves kuitenkin oli loppusijoituksissa parempi.

Kauden aikana Tapparassa kokeiltiin myös täysin uudenlaista kausikorttia, jossa kortin ostaja maksoi vain menestymisestä. ”Porkkanakortiksi” nimitetyssä sarjalipussa yhden sarjapisteen hinnaksi oli määritetty seitsemän euroa; toisin sanoen Tapparan voittaessa varsinaisella peliajalla ja ottaessa kolme sarjapistettä sen ottelun hinnaksi tuli 21 euroa, kun taas suora tappio oli ilmainen, ja jatkoaikapelit siltä väliltä. Porkkanakortti käsitti kevätkauden 13 kotiottelua ja sen hintahaarukka ennen otteluiden pelaamista oli 0-273 euroa. Lopulta Tappara otti noista peleistä 13 pistettä, eli kortti maksoi ostajalle lopulta 91 euroa, seitsemän euroa per ottelu.

Kauden aikana myös Champions Hockey League nosti päätään. Sellaisella nimellä oli pelattu eurooppalaisten seurajoukkueiden välistä huippusarjaa pari kautta aiemmin, kunnes yritys oli kaatunut. Harjoitusturnaus European Trophyn myötä CHL kutitteli uudelleen seuroja, liigoja ja liittoja, mutta sen talousasioissa oli niin paljon epävarmuutta, että Ruotsi ja Tšekki sanoivat suoraan ei, kun taas Suomi jäi miettimään. CHL saatiin käyntiin lopulta vasta kolme vuotta myöhemmin.

---

---