Yksi finaalisarjan 2026 isoimmista taisteluista käytiin maalien suulla, sillä finaalijoukkueilla oli tolppiensa välissä maan parhaat maalivahdit, KooKoolla Eetu Randelin ja Tapparalla Christian Heljanko. Tässä parissa mestaruus ei kuitenkaan ratkennut, sillä kumpikaan ei pettänyt vaan piti peli toisensa jälkeen maaliluvut tiukkoina ja niukkoina, eikä maalivahtitilastoistakaan pysty keksimään erottavaa tekijää voiton ja tappion välillä.

Kaikkein kutkuttavin seikka tässä parissa oli kuitenkin se, että kaksi vuotta aiemmin Heljanko ja Randelin olivat maalivahtitandemina samassa joukkueessa, kun Tappara voitti kultaa 2024.