---

ENSIMMÄINEN SM-MITALI!

Uusia pelaajia: Erik Hedman (KIF), Nils Nummelin (KIF)
Lähteneet pelaajat: Vasif Ahsen-Böre (lähti Ruotsiin opiskelemaan jo kesken edelliskauden), Zeyd Ahsen-Böre (kesken kauden takaisin Ruotsiin)
___

TBK kuittasi seuran historian ensimmäisen SM-mitalin noustuaan yhdeksän joukkueen sarjassa kolmanneksi. Edelliskaudellahan TBK oli säilyttänyt sarjapaikkansa vasta uusintaottelussa. Itse asiassa sarjapaikka piti säilyttää vielä kabinetissakin, sillä ennen kautta oli ehdotettu sarjaa pienenettävän kahdella joukkueella, jolloin karsinnoissa säilynyt TBK ja nousijajoukkue TaPa olisi tylysti työnnetty ulos. Seurat kuitenkin äänestivät yhdeksän joukkueen sarjan puolesta – ja pronssimitalisti TBK todellakin osoitti ansainneensa paikkansa mestaruussarjassa.

Joukkue oli saanut ulkopuolista vahvistustakin, kun jo vuodesta 1936 lähtien mestaruussarjassa pelannut ja Suomen kaikkien aikojen ensimmäisessä MM-joukkueessa 1939 pelannut Erik Hedman vaihtoi seitsemän KIF-vuoden jälkeen TBK:n paitaan. Samasta joukkueesta Tampereelle muutti myös Nils Nummelin. He korvasivat mainiosti Ahsen-Bören veljekset Zeydin ja Vasifin, jotka olivat muuttaneet Ruotsiin.

Ennen kauden alkua tamperelaisjoukkueet Ilves, TaPa ja TBK rakensivat itselleen uuden pelialustan Koulukadulle. Vasta tässä vaiheessa kaukalon laidatkin kohosivat nilkankorkuisista vyötärön tasolle.

Mestaruussarjakausi käynnistyi tammikuun puolivälissä, mutta Tampereella Koulukadulle saatiin jää jo joulukuun alussa, ja vastarakennettu kaukalo otettiinkin heti aktiiviseen käyttöön. Tamperelaisjoukkueet TBK, Ilves, TaPa ja edelliskaudella jääkiekon aloittanut TK-V käyttivätkin tilanteen hyödykseen pelaamalla keskinäisiä otteluita ja sarjoja milloin propagandasarjan ja milloin pikasarjan nimellä.

TBK ehti pelata kaikkiaan seitsemän harjoitusottelua, jossa se hävisi Ilvekselle kolmesti ja pelasi kerran tasan, mutta voitti TaPan ja Ilveksen kakkosjoukkueen selvin numeroin.

Zeyd Ahsen-Böre vierailevana tähtenä

Ennen mestaruussarjan alkua tiedettiin jo varmaksi, että mestari on tänäkin vuonna edelliskaudellakin kultaa voittanut Ilves tai sitten Hämeenlinnan Tarmo. Sen jälkeen kaikki oli auki. Mukana oli yhdeksän joukkuetta, joista kolme Tampereelta, kolme Helsingistä, kaksi Turusta plus Tarmo.

TBK aloitti kauden kotiottelulla TPS:ää vastaan. Takavuosina joukkueessa viilettänyt mutta jo ennen vuonna 1942 alkanutta mestaruussarja-aikaa Ruotsiin muuttanut Zeyd Ahsen-Böre sattui olemaan tammikuussa käymässä Suomessa ja hänet värvättiin parin ottelun ajaksi tuttuun TBK-paitaan. Hän teki ainoassa vahvistetussa SM-ottelussaan kolme maalia TPS:n verkkoon. Historiatiedot kertovat hänen pelanneen neljä ottelua kaudella 1943-44, mutta niiden pelien kokoonpanoista ei ole vahvistusta nähtävissä.

SM-avauksessa Ahsen-Bören lisäksi hattutempussa onnistuivat myös Jarl Ohlson, Erik Hedman ja Alfred Ekholm. TBK voitti 13-0, mutta maalintekijöitä oli vain viisi. Jäljelle jääneestä yksittäismaalista vastasi Nils Nummelin.

Tarmolta TBK sai Hämeenlinnassa odotetun selkäsaunan 3-12, mutta sitten oli edessä kaksipäiväinen reissu Helsinkiin, jossa pelattiin kaksi tärkeää ottelua HSK:ta ja HJK:ta vastaan.

HSK kaatui selvästi 9-3, mutta HJK:ta vastaan tuli kirvelevä maalin tappio 3-4 – ja myös jälkipelipolemiikkia. Pelin loppuhetkillä tamperelaisten jahdatessa tasoitusmaalia HJK:n maalilla olleen sekavan tilanteen aikana ainakin TBK-pelaajat näkivät kiekon käyvän maalissa, ja asiasta samaa mieltä oli myös Helsingin Sanomien urheilutoimittaja. Maalituomari otti tiukasti toisenlaisen kannan, ja ottelun erotuomari teki sen mukaan päätöksen olla hyväksymättä maalia. Lehtitoimittajan mukaan päädyssä maalituomarin ympärillä olleet katsojat häiritsivät toimitsijan työtä ratkaisevasti ja kotijoukkueen eduksi.

Kolmas helsinkiläisjoukkue KIF kohdattiin taas Tampereella. Kiffenin riveissä edelliskaudet pelannut Hedman ei vanhoja pelikavereitaan armahtanut, vaan teki kolme maalia, kun TBK voitti 7-2.

Ilvekseltä hämmästyttävä selkäsauna

Vaikka tappiota pidettiin etukäteen selvänä, niin silti yksi kauden isoista SM-otteluista oli paikalliskilpailija Ilveksen kohtaaminen tammikuun 30. päivä. Kolme keskinäistä harjoituspeliä oli hävitty selvästi, mutta yksi (vain kaksieräinen) peli oli päättynyt tasan ja toi pientä toivonkipinää, että ainakin hyvä vastus mestareille voitaisiin antaa.

Pelistä tuli kuitenkin täysi nöyryytys, kun Ilves voitti ottelun peräti 19-4. Se teki kymmenen maalia jo kahteen erään, ja luovuttanut TBK päästi sen tekemään vielä yhdeksän lisää kolmannessa.

Nöyryytyksestä toivuttiin kuitenkin vielä kahteen murskavoittoon, kun toinen paikallisvastustaja TaPa kaatui 13-2 ja viimeisessä mestaruussarjaottelussa turkulainen ÅIFK 10-2. TaPa-ottelun erikoisuus oli se, että TBK:n ensimmäisellä SM-sarjakaudella maalivahtina toiminut Uno Jansson, joka oli sen kauden jälkeen jättänyt tonttinsa Gösta Wangelille ja keskittynyt enemmän jääpalloon, palasi muutaman vuoden tauon jälkeen tähän otteluun tolppien väliin.

TBK oli pelannut 29 päivän aikana kaikki SM-sarjan ottelunsa ja oli sarjassa kolmannella sijalla jo kaksi kirkkainta mitalia varmistaneiden Ilveksen ja Tarmon jälkeen. Mutta HJK oli kaksi pistettä TBK:n perässä ja se oli pelannut vasta viisi ottelua, joista oli voittanut neljä. Jos se saisi kolmesta viimeisestä pelistään kolme pistettä, se nousisi ohi TBK:n pronssille.

Ensin HJK:lla oli vastassa HSK ja se hävisi 3-4. Seuraavaksi Tarmo löi sen 12-6. Viimeisessä ottelussaan HJK olisi tarvinnut 25 maalin voiton KIF:stä noustakseen tasapisteisiin TBK:n kanssa ja maalierolla ohi. Se pystyi yhdeksän maalin voittoon eli jäi maalierossa kauas taakse.

TBK otti seurahistorian ensimmäisen SM-mitalin voitettuaan viisi kahdeksasta ottelustaan. Sen yläpuolella mestaruuden voitti Ilves ja hopeaa sai Tarmo.

Piirinsarjassa taakse jäivät niin Ilves kuin Tarmokin

Yhdeksän vuoden tauon jälkeen ja ylipäätään vasta toisen kerran järjestettiin myös Hämeen piirin sarjat. Ykkösluokan mestari oli sama kuin viimeksikin vuonna 1937: TBK, joka voitti TaPan selvästi, pelasi Ilveksen kanssa tasan ja sai jostain syystä luovutusvoiton Tarmostakin.

Ottelussa Ilveksen kanssa oli likaisen pelin henkeä, kun Ilveksen toiveesta sovittiin, etteivät maajoukkueeseen valitut saa pelata vaan lepäävät. Ilveksen neljää maajoukkuemiestä vastaan TBK jätti kokoonpanostaan pois omat valittunsa Nils Nummelinin ja Erik Hedmanin. Pelin alkaessa yllätys ja kiukku olivat melkoisia, kun kaikki Ilveksen maajoukkuepelaajat olivatkin mukana. TBK onnistui saamaan katsomossa olleen Hedmanin vielä peliin mukaan lähes alusta saakka, sai pisteen ja vei piirin mestaruuden.

TBK:n piirinmestaruudesta huolimatta Ilves oli edelleen selvästi kaupungin ykkönen, vaikka TBK tasapelit piirinsarjassa ja yhdessä harjoituspelissä sen kanssa pelasikin. Sen sijaan muut kaupungin joukkueet alkoivat jäädä jälkeen. Edelliskaudella TBK:n kanssa tasapelin harjoitellut TaPa hävisi nyt SM-sarjan ja harjoituspelien kolmessa keskinäisessä pelissä joka kerralla yli kymmenellä maalilla. Omaa jääkiekon varhaistaivaltaan aloitellutta TK-V:ta TBK ei tällä kaudella kohdannut. Senkin piti tapahtua joulukuussa, mutta TK-V ilmoitti ettei voi pelata varustepulan takia.

Ohlson, Nummelin, Ekholm ja Hedman maalinikkareina

Mestaruussarjan pistepörssissä joukkuetta piiskasi mitaleille parhaiten Jarl Ohlson, jolle tallennetut tiedot ovat löytäneet 10 tehtyä maalia. Alfred Ekholm ja Erik Hedman saivat merkinnöiksi kahdeksan maalia. Jälleen kerran tilastokirjat ovat puutteellisia ja TBK:n tekemistä maaleistakin on hukkunut matkan varrella kolmisenkymmentä, puhumattakaan sitten syöttöpisteistä, joiden saaminen 40-luvulla oli muutenkin huomattavasti hankalampaa kuin nykyisin. Mestaruussarjassa vain yhdeksän pelaajaa sai syöttöpistemerkintöjä; heistä kuusi oli Ilves-pelaajia ja loput Tarmosta. Tämä johtuu siitä, että pöytäkirjoja ei pidetty, ja kaikki maalit ja syötöt on kerätty sanomalehtien ottelujutuista, tilastopioneeri Aarne Honkavaaran omista muistiinpanoista ja vastaavista lähteistä. Honkavaara luonnollisesti pystyi pitämään muistikirjaa lähinnä omista Ilveksen otteluistaan,

Jos katsotaan kauden kaikkia 17 pelattua ottelua harjoitusotteluineen ja niissä saatavilla olevia nimettyjä maalintekijöitä, niin Nummelin ja Ohlson ovat suurinpiirtein tasamaaleissa perässään Ekholm ja Hedman.

Yksi kauden erikoisuus oli joulukuun lopussa pelattu jääkiekon kaupunkiottelu Tampereen ja Helsingin välillä. Itse ottelu ei varsinaisesti ollut erikoinen, vaan se, että Tampereen joukkue valittiin Ilveksen ja TBK:n välisen katsastusottelun perusteella, ja myös yleisö sai osallistua äänestämällä pelaajia pelin aikana jaetuilla pahvikorteilla. Ilves voitti katsastusottelun 10-2. Samassa suhteessa olivat edustajat myös kaupungin joukkueessa: Ilveksestä seitsemän, TBK:sta kaksi (Hedman ja Jaakko Hietaniemi). Tampere voitti ottelun 5-3.

---