---

MATTI RINTAKOSKI AUTOLAINATAKAUKSELLA TBK:N RIVEIHIN

Uusia pelaajia: Matti Rintakoski (Ilves), Paavo Solja (jun.)
Lähteneet pelaajat: Erik Hedman (sairaus)
___

Jääkiekkokausi oli toinen sotien jälkeen, ja TBK:n mestaruussarjataipaleen viides. Edelliskaudella se oli noussut pronssimitalille ja toisti nyt sen tempun. Mestaruuskin oli ainakin tavallaan lähellä, sillä TBK ylsi tasapisteisiin mestari-Ilveksen ja hopea-Tarmon kanssa. Jokainen joukkue hävisi yhden pelin ristiin toisilleen. Loppujärjestys ratkottiin maalierojen perusteella.

Tälle kaudelle TBK sai uuden peliasun. Tähän asti vain sinioransseissa pelannut joukkue sai paitaansa mukaan valkoistakin väriä. Samalla pelkistä kirjaimista muodostunut paidan rinnus sai koristeekseen seuran ympyrämallisen logon. Uusi peliasu esiteltiin ensimmäistä kertaa uudenvuodenpäivänä pelatussa TBK:n 15-vuotisjuhlaottelussa, johon oli saatu vierasvastustajaksi oikein ruotsalainen Södertälje IF. Länsinaapurin taso oli kova: TBK hävisi 4-18.

Ainakin joku paikallisessa Aamulehdessä yritti juurruttaa joukkueelle myös uutta lempinimeä – mahdollisesti Ilveksen raidallisten ns. ampiaispaitojen innoittamana – kutsumalla TBK:ta ”muurahaisiksi”. Kutsumanimi ei juurtunut, vaikka toki se kuvasti joukkueen työteliästä peliasennetta. Kun Atlantin takaa saatin vielä nippu aitoja kanadalaisia mailoja helpottamaan jatkuvaa välinepulaa, oli kauteen valmistuminen mukavampaa.

Jäälle Tampereella päästiin poikkeuksellisen aikaisin, kun Länsi-Tampereen pieni Tohloppi jäätyi mukavaan luistelukuntoon. Kaupungin jääpallo- ja jääkiekkojoukkueet kokoontuivatkin luistelutreeneihin jo heti marraskuun puolivälin jälkeen. Koulukadun rata aukesi tosin vasta lähes kuukautta myöhemmin, ja pelihommiin päästiin tapaninpäivänä.

Loppusyksyn ja alkutalven aikana käytiin jonkinlaista taustakuhinaa, kun saatiin tietää Ilveksen tähtihyökkääjän Matti Rintakosken siirtyvän paikalliskilpailija TBK:n riveihin. Helsingissä uskottin maajoukkuemiehen uuden joukkueen olevan paikallisista joko HJK ta HSK, mutta Tampereella mies pysyi. Siirron taustalla oli TBK:n voimamiesten hankkima ja takaama pankkilaina, jonka turvin Rintakoski pystyi perustamaan autokuljetusliikkeen. Kyseessä oli kenties ensimmäinen kotimainen ainakin tavallaan rahalla tehty pelaajahankinta.

Hyökkääjänä TBK:hon siirtynyt Rintakoski oli tarkoitettu uudessa joukkueessakin ketjumieheksi, mutta kun konkaripuolustaja Erik Hedman ei sairauden takia kyennyt pelaamaan, Rintakoski siirrettiin puolustajaksi, jossa hän loppu-uransa pelasikin. 12 vuoden aika TBK:ssa toi tilille mm. kolme Suomen mestaruutta joukkueen kapteenina.

TBK kaatoi Tarmon, Tarmo kaatoi Ilveksen, Ilves kaatoi TBK:n

Tammikuun viidentenä päivänä käynnistynyt yhdeksän joukkueen yksinkertainen mestaruussarja sisälsi vain kahdeksan ottelua, joten jokaisella niistä oli merkitystä. Alkuun TPS kaatui helposti, Karhu-Kissat vähän niukemmin.

Kauden kolmannessa SM-ottelussa Helsingissä Rintakoski pommitti neljä maalia, kun TBK voitti HSK:n 9-1. Ottelun puhutuin asia oli kuitenkin HSK-puolustaja Kurt ”Napa” Öhrnellin törkeä temppu, kun hän löi tarkoituksella Jarl Ohlsonia niin kovaa otsaan, että mailakin katkesi. Ohlson putosi vertavuotana jäähän ja joutui sairaalaan. Öhrnell sai viiden minuutin jäähyn mutta sai jatkaa peliä. Jälkikäteen hänelle kuitenkin langetettiin peräti kahden kuukauden pelikielto, käytännössä siis loppukausi. Ohlson missasi kaksi mestaruussarjaottelua.

Ilman Ohlsonia TBK kaatoi vielä HJK:n, mutta Ilves oli taas liikaa – sitä tuskin olis muuttanut Ohlsonin mukana oleminenkaan. Tappio 3-12 ei kuitenkaan masentanut, vaan pari päivää myöhemmin nähtin kauden suuryllätys, kun TBK voitti Tarmon 10-6. Ohlsonkin pääsi jo mukaan ja teki neljä maalia kuten teki Nils Nummelinkin.

Kun TBK hoiteli varmuudella loput pelinsä turkulaista TPK:ta ja helsinkiläistä KIF:tä vastaan, ja samaan aikaan Tarmo kukisti Ilveksen 9-4, päädyttiin tilanteeseen, jossa sekä Ilveksellä, Tarmolla että TBK:lla oli koossa 14 sarjapistettä.

Kolmesta joukkueesta kuitenkin vain yksi voi olla mestari. TBK pudotettiin ensimmäisenä mestaruuskisasta, koska sen maaliero lähinnä tehtyjen maalien osalta oli selvästi heikompi kuin kilpakaksikon. Kun mestaruustaistelijat oli saatu karsittua kahteen, ne pelasivat uusintaottelun, jonka Ilves voitti. TBK:n oli tyytyminen toiseen peräkkäiseen pronssimitaliin.

Pronssijoukkue teki kauden kahdeksassa ottelussa 67 maalia, mutta kun varsinaisia pöytäkirjoja ei pidetty, maaleista on saatu pelaajien tilastosaldoihin vietyä vain murto-osa. Varmennettuja osumia ja tehoja TBK:sta teki eniten Nils Nummelin, jolle on merkitty 11 maalia ja yksi syöttöpiste. Rintakoski on saanut tililleen seitsemän osumaa ja Ohlson viisi. Mutta tosiaan 39 maalia on vailla tekijäänsä historiatilastoissa.

TBK:n ”alkuperäinen maalivahti” Uno ”Pifa” Jansson, joka oli jo muutaman kauden ajan jäähdytellyt kakkosjoukkueessa ja pelannut enemmänkin jääpalloa, kävi viimeisen kerran mestaruussarjassa tuuraamassa Gösta Wangelia ottelussa Karhu-Kissoja vastaan.

Kauden aikana pelattiin myös piirinsarjaa SM-mitalikolmikon sekä Tampereen Palloilijoiden kesken. TaPa oli monta kertaluokkaa väärässä sarjassa: ensin se hävisi Tarmolle 1-31 ja pari päivää myöhemmin TBK:lle 0-25. Ilves-pelin tulos ei ole tiedossa, mutta tuskin sekään hyvä oli ainakaan TaPan kannalta.

Ensimmäistä kertaa joukkueena ulkomaille

Ensimmäisen pelillisen kontaktinsa ulkomaille eli Ruotsiin TBK oli ottanut jo tammikuussa 1940, mutta nyt oli aika ensimmäistä kertaa lähteä itse pelireissulle. Matka oli oivasti suunniteltu, sillä menomatkalla pelattiin SM-sarjan peli Turussa, ja Ruotsista paluu oli Helsinkiin, jossa myös oli heti SM-peli. Kymmenen päivän Ruotsin-kiertueen ohjelmassa oli alun perin kuusi ottelua kuudessa päivässä, mutta kaksi niistä peruuntui – toinen peräti 40 asteen pakkasen takia. Kumpikin peruttu ottelu oli helpompia vastuksia, joissa TBK:lla olisi ollut mahdollisuus voittaa, kun nyt Norrköpingin kaupunkijoukkuetta, Södertälje IF:ää, Brynäs IK:ta ja Mora IK:ta vastaan tuli lunta tupaan oikein kunnolla.

Olli Soljaa lukuun ottamatta muu joukkue lähti matkaan ja Pifa Janssonkin oli mukana varamolarina. Matti Rintakoski tosin jatkoi Norjaan maaottelupeleihin eikä pelannut kuin yhden ottelun. TBK paikkasi kahden kokeneen pelurin puuttumista lainaamalla HSK:sta mukaan Oleg Bogomoloffin ja yritti saada myös Ruotsissa opiskelevan ex-pelaajansa Vasif Ahsen-Bören kokoonpanoon, mutta syystä tai toisesta pelaamista estämässä oli ilmeisesti Valtiollinen poliisikin. Ulkomaakokemus oli monille matkalaisille ensimmäinen. Sodan ja sen jälkeisten vuosien pula-aikaa eläneille tamperelaisille Ruotsin yltäkylläisyys oli lähes järkytys. Matkanjohtajana toiminut Harry Lindblad vitsailikin, että ottelutuloksiin vaikutti vahvasti kaikki se liikapaino, mitä pelaajille matkan aikana kertyi.

Ruotsin matkan ympärillä olleet SM-sarjapelit menivätkin paremmin: TBK voitti niissä peleissä TPK:n ja KIF:n yhteisluvuin 20-3. Ennen ottelupöytäkirjoja ei ollut helppoa: Eri sanomalehdet tarjosivat KIF-TBK -matsin lopputulokseksi jopa kolme erilaista tulosta. Voittaja sentään oli kaikissa sama.

Luonnonjääkausi oli harvinaisen pitkä. Jäälle oli päästy marraskuun 17. päivä ja viimeinen ottelu pelattiin Hämeenlinnassa piirinsarjassa Tarmoa vastaan 22.3., yli neljä kuukautta myöhemmin. Tampereella kausi paketoitiin päivää aiemmin, kun TBK:n ja HSK:n yhdistetty joukkue haastoi mestari-Ilveksen ja hävisi. Muutamaa päivää aiemmin TBK oli Ilveksen voittanutkin maalein 8-4 Sorsapuistossa pelatussa harjoitusottelussa, kun joukkueet pelasivat vähän junioripitoisimmilla miehityksillä.

---

---