---

TAAS KOLMANNEKSI PARASTA KIEKKOA

Uusia pelaajia: Teuvo Takala (jun), Matti Lampainen (jun), Arvo Salminen (jun), Seppo Kaihari (jun)
Lähteneet pelaajat: Jarl Ohlson (lopettanut), Paavo Solja (lopettanut pääsarjatasolla), Ilmari Sario (lopettanut pääsarjatasolla), Nils Vuorenmaa (lopettanut pääsarjatasolla)
—
Mestaruussarjassa pelasi edelleen kahdeksan joukkuetta, jotka ratkaisivat maan mestaruuden yksinkertaisella sarjalla eli seitsemällä ottelulla. Jo kuudetta kertaa peräkkäin Tampereen Ilves ja Hämeenlinnan Tarmo miehittivät kaksi kärkisijaa, tällä kertaa oli Ilveksen vuoro olla ykkönen. Ja neljättä kertaa viiden vuoden aikana niiden takana pronssituntumassa tuli TBK.

Edellisen kauden kokoonpanoon verrattuna isoin lovi tuli Jarl Ohlsonin lopettaessa pelaajauransa. Paavo Solja, Ilmari Sario ja Nils Vuorenmaa eivät myöskään jatkaneet. Neljän lähteneen tilalle nostettiin neljä pelaajaa junioreista. Heistä Teuvo Takala ja Matti Lampainen olivat kovimmat nimet aina tulevia MM-kisakomennuksia myöten.

Talven tulo ei suosinut luonnonjäällä jääkiekon pelaamista. Yhtäkään harjoitusottelua ei ollut pelattu ja jäätreenipäiviä oli takana vain yksi, kun TBK ja HIFK avasivat SM-sarjan joulukuun 29. päivänä. Mestaruussarjan lisäksi talven aikana saatiin kuitenkin pelattua piirinsarjatkin ja muutama ystävyysottelukin.

Takala suoraan parhaaksi maalintekijäksi

SM-sarja tosiaankin avattiin kylmiltään ilman kunnollista lajiharjoittelua. TBK:n alku oli hyvä, kun HIFK kaatui avauspelissä ja seuraavassa kukistui murskalukemin turkulainen TPK, jolle TBK oli edellisellä kaudella kärsinyt šokkitappion ja pudonnut mitaleilta. Nyt ”Rinuli” Rintakoski intoutui TPK:ta vastaan kolmannessa erässä oikein kunnolla ja teki peräti viisi peräkkäistä osumaa muuttaen johtoaseman 7-1 loppunumeroiksi 12-1.

Tarmo ja Ilves olivat TBK:lle liian kovia tälläkin kaudella. Kolmannessa ottelussa Hämeenlinnassa Tarmo johti kahden erän jälkeen jo neljällä maalilla, mutta kun kolmanteen erään lumisade lakkasi, niin tehokkaalla ylivoimapelillä TBK nousi jo maalin päähän. Kova yritys ja taistelu ei kuitenkaan riittänyt tasoitukseen. Pelin jälkeen TBK:n pukukoppi näytti joukkosidontapaikalta: Jaakko Hietaniemen leuassa oli suuri haava, Teuvo Takalalla oli poski auki, Matti Rintakoskella ja Matti Lampaisella puolestaan nenänvarret. Åke Blomster oli pelin tuoksinassa menettänyt välillä tajunsakin lyötyään päänsä, mutta niin vain hän oli ensimmäisen kavennusmaalin tekijä kolmannessa erässä.

Ilvestä vastaan tuli tappio paljon asiallisemmin numeroin (2-6) kuin vuosiin, mutta voimasuhteet olivat silti ennallaan. Ei auttanut, vaikka TBK kaatoi Kiffenin, HJK:n ja HPK:n, vaan kirkkaimmat mitalit menivät muualle. Teoriassa TBK:lla oli mahdollisuus hopeamitaliinkin, kun se oli maalieron turvin vielä Tarmon edellä ennen kauden viimeistä ottelua. HIFK ei kuitenkaan onnistunut Tarmoa lyömään, joten hämeenlinnalaiset nousivat ohi.

Tulokaskautensa mestaruussarjassa pelannut Teuvo Takala ei onnistunut maalinteossa ensimmäisessä miesten ottelussaan kausiavauksessa HIFK:ta vastaan, mutta heti seuraavana päivänä harjoitusottelussa HPK:ta vastaan hän teki viisi maalia. Se innosti sellaiseen menoon, että hän oli SM-sarjassa TBK:n paras maalintekijä 11 osumallaan. Yli maalin per ottelu -keskiarvoon ylsivät myös Nils Nummelin ja Matti Rintakoski.

Mestaruussarjan jälkeen pelattiin vielä piirinmestaruudesta Tampereen ja Hämeenlinnan mestaruussarjajoukkueiden kesken. TBK hävisi lauantaipäivänä Ilvekselle peräti 3-10 ja sunnuntaina HPK:lle 5-11 johdettuaan ottelua toisessa erässä vielä 5-4 Åke Blomsterin neljän maalin ansiosta. Sarjan viimeisessä ottelussa tasattiin pisteet Tarmon kanssa.

Kauden ainoassa kansainvälisessä kontaktissa ruotsalainen Leksands IF kävi pyörittämässä TBK:ta 7-0. Pitkämatkalaisia ei tuotettu Tampereelle suotta, joten peli pelattiin 25 asteen pakkasesta huolimatta.

Rugbya ja rullaluistelua

TBK:ssa oli lähdetty rohkeasti hakemaan kuivaharjoitteluun uusia tuulia. Joukkueella oli käytössään mm. erikoisvalmisteisia rullaluistimia, joissa oli neljä rengasta perätysten, joten niillä pystyttiin simuloimaan oikeanlaista luistelua ilman jäätäkin. Perinteisen yleisurheiluharjoittelun rinnalle oli rullaluistinten lisäksi tuotu myös rugby, jolla harjoitettiin kovuutta ja nopeutta ”varsin vapaasääntöisesti”, kuten joukkueen valmentaja Jarl Ohlson asian ilmaisi.

Kunniaa tuli myös joukkueelle hankituista kanadalaistyyppisistä housuista, jotka olivat ”yltä päältä yhtä toppauspanssaria”. Niillä kelpasi antaa ja ottaa taklauksia ilman lonkkamustelmia. Ajoitus kunnon toppahousujen hankkimisen kanssa oli hyvä, sillä talvella kotimainen erotuomarikaarti teki päätöksen siirtyä sääntötulkinnoissa kansainvälisempään kovempaan tyyliin ja antaa joukkueiden pelata ”ryövärisäännöillä” aiempien pyhäkouluperiaatteiden sijaan.

Johtuiko sitten rugbyharjoittelusta ja paremmin kovia iskuja kestäneistä varusteista, mutta TBK:n pelityyliä kuvattiin Helsingin Sanomissa kanadalaistyyliseksi höyryveturihyökkäilyksi.

Yhdeksän SM-mitalin uran pelannut Matti Lampainen pelasi ensimmäisen pääsarjakautensa ja otti heti ensimmäisen mitalinsa. Nuoren Lauri Silvánin debyytti mestaruussarjassa ei tapahtunut vielä, mutta hän haisteli edustusjoukkueen tuulia jo piirinsarjassa. Kauden jälkeen pelaajariveistä poistui maalien ja tehopisteiden valossa parhaan kautensa pelannut 35-vuotias Jaakko Hietaniemi, joka kuitenkin jatkoi arvokasta työtään seuralle jään ulkopuolisissa tehtävissä.

---

---