---

UUSINTAOTTELULLA FINAALIIN – FINAALIVOITOT NOLLAPELEILLÄ

Uusia pelaajia: Esko Niemi (TP-V)
Lähteneet pelaajat: Gösta Wangel (lopettanut), Veikko Kuula (lopettanut)
___

TBK lähti hallitsevana mestarina mestaruussarjaan, jota oli nyt supistettu kahdella joukkueella. Kahdessa viiden joukkueen lohkossa pelattiin kahdesti lohkokumppaneita vastaan vanhaan tapaan niin, että lohkovoittajat kohtasivat toisensa loppuotteluissa ja lohkokakkoset pronssikamppailussa. Lohkojen viimeiset putosivat. Länsilohkon putoamiskamppailu olikin yllättävä, kun sarjaputoamista vastaan taistelivat lajia sodan jälkeen kymmenkunta vuotta hallinneet Ilves ja Tarmo. Ilves oli pisteen heikompi ja putosi.

TBK:n johtaja Jarl Ohlson piti lohkoarvontaa joukkueelleen vaikeana, kun HIFK, HPK ja HJK osuivat samalle puolelle. Varsinkin ”vanha kompastuskivi” HJK aiheutti huolta, vaikka tosiasiassa TBK oli yhtä tasapeliä lukuun ottamatta voittanut sen monena vuonna peräkkäin. Nyt HJK ja HIFK osoittautuivat turhiksi peloiksi, mutta HPK oli kova.

Hallitsevan mestarin pelaajapuolella oli tapahtunut vain yksi muutos: kymmenen vuotta maalin edustaa siivonnut Gösta Wangel oli lopettanut, ja tilalle oli hankittu TP-V:stä nuori ja lupaava Esko Niemi. Iloa tuotti myös se, että ensimmäistä kertaa armeijapalvelus ei haitannut joukkuetta lainkaan. Erkki Hytönen ja Aulis Hirvonen antoivat vähän tasoitusta syysharjoittelussa, mutta hekin pääsivät kuitenkin armeijasta pois ennen joulua ja SM-sarjan alkua.

TBK käynnisti kautensa joulun alla neljän ottelun Ruotsin kiertueella, jonka aikana huomasivat luistelunsa riittävän ja olevan jopa parempaa kuin länsinaapureilla. Vastustajat olivat kuitenkin korkeintaan Ruotsin toiselta sarjatasolta. Pääsarjan IK Göta oli tulossa Suomeen pelaamaan, ja siitä TBK:kin olisi saanut kunnon referenssin osaamisestaan, mutta Göta perui matkansa, kun koko suunniteltu pelireissu ei olisi onnistunut Suomen heikkojen jääolosuhteiden takia. Tampereella olisi pystytty pelaamaan, kuten alemman sarjan IFK Mariefredin samanaikainen vierailu osoitti. Koulukadun kenttämestaria ylistettiin, kun radalle oli saatu niin hyvä jää niin hankalissa olosuhteissa.

Koulukadulla ”etelämainen tunnelma” HPK-pelissä

TBK avasi mestaruussarjan murskavoitolla taantuneesta HIFK:sta, mutta heti seuraavassa pelissä pelko kompastuskivestä osoittautui oikeaksi, kun HJK:ta vastaan jäätiin tasapeliin. Siinäkin pelissä tamperelaiset olivat parempia, mutta kova lumisade tasoitti pelillisiä puntteja ja HJK pysyi tuloksellisesti mukana. KuPS kaatui odotetusti Kuopiossa, mutta sitten oli edessä lohkon ratkaisuotteluita HPK:ta vastaan.

Hämeenlinnalaiset kaatuivatkin Koulukadulla 4-2, mutta lopputulosta enemmän puhuttiin tuomaritoiminnasta ja yleisön käytöksestä. Ensimmäisen kerran ikäviä asioita nähtiin, kun TBK:n Ossi Kauppi sai syyttömänä jäähyn ja purnasi sitä 10 minuutin käytösrangaistuksen edestä. Yleisö ei siitä pitänyt, vaan pommitti pelin erotuomaria lumipalloilla. Loppuvihellyksen jälkeen syntyneessä kahinassa HPK:n Luiro Salisma huitaisi Lauri Silvánia mailalla kasvoihin tuomarin näkemättä ja yleisö raivostui vielä kovemmin. HPK pääsi pukukoppiinsa, jonka yleisö piiritti paukutellen sen seiniä käsillään ja lumipalloilla Salismaa uhkaillen. Tilanne lopulta rauhoittui. Ottelun tuomari hyllytettiin mestaruussarjapeleistä, mutta syyttävä sormi osoitti enemmän erotuomarijohtoon, joka laittoi kuumaksi tiedettyyn huippuotteluun kokemattoman tuomarin harjoittelemaan.

Toisella sarjakierroksella TBK voitti HJK:n, HIFK:n ja KuPSin helposti. HPK puolestaan karahti IFK:n kanssa tasapeliin, jolloin lohkon kärkikaksikon pistemenetykset muita kuin toisiaan vastaan tasoittuivat. Viimeisessä ottelussa TBK ja HPK kohtasivat Hämeenlinnassa. Kerho tarvitsi voiton päästäkseen lohkossa tasapisteisiin TBK:n kanssa, tamperelaisille riitti tasapelikin.

HPK:n lataus osui paremmin ja se voitti ottelun peräti 7-1. Se tarkoitti uusintaottelua, koska maalieroja ei laskettu. TBK:n maaliero olisi ollut parempi. Uusintaottelun paikka ratkaistiin arvonnalla, joka suosi nyt TBK:ta. Finaalipaikka ratkaistiin heti seuraavana päivänä Koulukadulla.

Kiinnostusta uusintaan riitti Hämeenlinnassakin, sillä Hämeen Sanomien toimitus rekisteröi 146 puhelinkyselyä ottelutilanteesta pelin ollessa käynnissä. Lehti päivitti toimituksen ikkunaansa myös tulosta pelin aikana, ja sitäkin tulospalvelua oli ulkona seuraamassa kymmeniä ihmisiä. Hämeenlinnalaiset saivat kuitenkin pettyä, sillä päivää aikaisemmin kuudella maalilla HPK:lle hävinnyt TBK ryhdistäytyi kotijäällään, voitti uusinnan maalein 6-2 ja pääsi pelaamaan mestaruudesta. Kahden erän jälkeen peli oli vielä tasan, mutta kolmannessa erässä tamperelaiset iskivät neljästi. TBK oli myös reagoinut HPK:n Yrjö Hakalan edellisillan neljään tehtyyn maaliin laittamalla Seppo Liitsolan taiturin päällystakiksi. Hakala jäi ilman tehoja.

Suurin tasoero finaaleissa tähän asti

Kolmatta kertaa pelattiin lohkosysteemillä, jossa kausi päättyi erillisiin mitalipeleihin. Tällä kertaa finaalijoukkueiden ero oli suurempi kuin koskaan. Toisen lohkon voittoon oli yllättäen noussut Karhu-Kissat, joka ei TBK:ta vastaan pystynyt kahdessa ottelussa tekemään maaliakaan.

TBK:n uusintaottelun jälkeen pidettiin yksi välipäivä ennen kuin loppuottelut aloitettiin. Niiden pelipaikkajärjestys arvottiin, ja arpa toi tulokseksi ensin Karhu-Kissoille kotiottelun sunnuntaille ja TBK:lle kotipelin heti seuraavalle päivälle maanantaille. Arpatulosta vähän harmiteltiinkin, koska tarkemmin avaamattomasta syystä talouden kannalta käänteistä ottelujärjestystä olisi pidetty parempana.

Ensimmäinen finaali sai tbk-laisittain hyvän startin, kun Matti Lampaisen laukaus muutti puolustajasta suuntaa ja yllätti Karhu-Kissojen maalivahdin Unto Viitalan jo neljännellä peliminuutilla. TBK hallitsi menoa jatkossakin, mutta sai lisää tulosta aikaan vasta toisen jakson jälkimmäisellä puoliskolla. Lauri Silván teki erän puolivälissä kaksi maalia peräkkäin vain puolen minuutin erolla toisiinsa. Aivan erän viime sekunneilla Seppo Liitsola kasvatti läpiajosta eroksi jo neljä maalia. Kolmannessa erässä ei lisämaaleja nähty, vierasvoitto 0-4 jäi taululle.

Seuraavana päivänä Koulukadulla Karhu-Kissat olisi tarvinnut viiden maalin voiton. Ensimmäistä loppuottelua todistaneet tiesivät, että se ei tulisi tapahtumaan. Eikä TBK jättänyt mitään muutenkaan sattuman varaan. Se teki jo avauserässä kaksi maalia, jolloin vieraat olisivat mestaruuteen tarvinneet jo seitsemän osumaa. Aulis Hirvonen teki ensimmäisen maalin Teuvo Takalan laukauksen reboundista, ja Matti Rintakoski laukoi ylivoimalla maskin takaa toisen. Toisessa erässä Erkki Hytönen lisäsi johdon kolmeen maaliin.

Finaalisarjan voimasuhteiden kuva tiivistyi pähinkänkuoreen kolmannessa erässä Hytösen joutuessa jäähylle. TBK laittoi alivoimaansa jäälle Takalan, Rintakosken, Lampaisen ja Ossi Kaupin, ja nelikko pitikin kiekkoa hallussaan puolisentoista minuuttia ennen kuin Takala vapautti Lampaisen iskemään vielä alivoimamaalinkin. Se riitti TBK:lle, joka otti toisenkin finaalin voiton samoin 4-0 -lukemin kuin ensimmäisenkin.

SM-sarja koostui TBK:n osalta kahdeksasta perusottelusta, uusintaottelusta ja finaalista, yhteensä 11 ottelua. Niissä tehokkain oli Teuvo Takala, joka teki 14 maalia ja syötti 4. HPK:n Yrjö Hakala oli sarjan paras maalintekijä peräti 22 osumallaan. TBK:sta toiseksi tehokkain Lauri Silván teki seitsemän maalia ja syötti viisi.

Roimasti kansanvälistä kiekkokokemusta

Piirin sarjaakin jälleen pelattiin tamperelaisten ja hämeenlinnalaisten kesken, mutta sarjaa ei ehditty viedä loppuun saakka, vaan ratkaisupeli sai odottaa kevään, kesän ja syksyn yli seuraavan talven alkuun. Silloin Tappara löi Tarmon ja vei piirinmestaruudenkin.

Mestarijoukkueena TBK myös reissasi niin ennen kuin jälkeen kauden ja pelasi Tampereellakin kansainvälisiä otteluita. Oppia ammennettiin yhä laajemmin. Ulkomaalaisia vastaan pelattiin saman verran kuin mestaruussarjassa oli pelejä tuplafinaaleineen, kymmenen kertaa.

Ennen kauden alkua joulukuun puolivälissä TBK kävi neljän ottelun kiertueella Ruotsissa, jossa voitti kaksi peliä ja hävisi kaksi. Ruotsalaisvastustaja odotti välipäivinä Koulukadullakin, voitto siitäkin. Helmikuussa kesken SM-sarjan Suomessa vieraili italialaisjoukkue Diavolo Rossoneri, maansa hallitseva mestari. Sille TBK hävisi Koulukadulla 0-5.

Toisen peräkkäisen mestaruuden varmistuttua TBK sai vielä kutsun pelaamaan Hollannin Haagiin turnauksen, jossa menestystä ei kuitenkaan tullut, vaan tasapeli italialaisen Bolzanon ja iso tappio järjestäjä Haagsche Ijshockey Clubille toi viimeisen sijan. Turnausmenestystä saattoi haitata sekin, että ennen tiistain ja keskiviikon turnauspelejä TBK pelasi sunnuntaina ja maanantaina harjoituspelit saksalaisia vastustajia vastaan.

HC Bolzano oli joka tapauksessa niin vakuuttunut tamperelaisista, että teki ammattilaistarjoukset viidelle TBK:n pelaajalle. Esko Niemi, Erkki Hytönen, Teuvo Takala, Matti Rintakoski ja Ossi Kauppi kaikki kuitenkin kieltäytyivät kauniisti ammattilaissopimuksesta ja jatkoivat Tampereella tuplamestarien riveissä.

Välttämättä kovaa huolta ei olisi ollut, vaikka joku tai jotkut olisivat jännittävään tarjoukseen tarttunutkin. Nuorissa oli tulossa taas kovaa kaartia, kun TBK:n A-nuoret voittivat myös Suomen mestaruuden mitalipeleissä Ilvestä ja Karhu-Kissoja vastaan. TBK voitti ensin Kissat peräti 8-1 ja sai mahdollisuuden varmistaa mestaruutensa Ilvestä vastaan. Ilves otti kahden maalin johdon, mutta Esko Luostarisen johdolla sinioranssipaidat tulivat takaa 4-2 -voittoon ja veivät kultamitalit. Luostarinen teki Ilvestä vastaan kaksi maalia ja Karhu-Kissoja vastaan peräti neljä.

---

---