---

EI MAINETTA TAI KUNNIAA

Mestaruussarja pelattiin poikkeuksellisesti parittomalla joukkuemäärällä. Edellisen kerran sellainen oli tapahtunut 20 vuotta aiemmin kaudella 1947-48 ja tämän jälkeen menisi 32 vuotta ennen kuin sama tapahtuisi seuraavan kerran kaudella 2000-01. Syy parittomuuteen oli nyt se, että hallitseva mestarijoukkue, porilainen RU-38, luopui sarjapaikastaan ja yhdistyi saman kaupungin Karhujen kanssa Ässiksi. Kahdesta joukkueesta tuli yksi, jolloin kokonaisjoukkuemääräkin putosi yhdellä, mutta sääntöbyrokratiassa RU-38 ikään kuin oli olemassa mutta jäi 12 joukkueen sarjassa viimeiseksi… vaikka siis 11 joukkueella pelattiin.

20 ottelua joukkuetta kohti sisältäneessä SM-sarjassa tamperelainen KooVee otti historiansa ainoan mestaruuden pisteellä ennen Ilvestä. TuTo oli pronssilla. Edelliskaudella mitaleista taistellut Tappara romahti toisella kaudellaan Suomen sarjasta palattuaan yhdeksänneksi ja oli viimeinen sarjapaikkansa säilyttänyt joukkue. Kärpät tosin teki harvinaisen nollavisiitin pääsarjassa eikä TPS:kään ihan niskaan hengittänyt putoamistaistelussa.

Suomen Cup-kilpailussa Tapparan taival tyssäsi jo ensimmäisellä kierroksella 1-6 -tappiolla Rauman Lukkoa vastaan. Cup-otteluita tosin pelattiin toinenkin ja jo ennen tuota peliä, mutta silloin taas oli kyseessä edelliskauden vuoden 1967 cupin jatkuminen tämän seuraavan kauden syksyllä. Siinäkin matka päättyi paikallistappioon.

Taas uusi valmentaja

Tappara haki edelleen joukkueelleen uutta pitkäaikaista valmentajaa. Se vaihtoi nyt kolmannen kerran kauden jälkeen päävalmentajaansa, joka oli jo viides uusi yrittäjä 1960-luvulla. Nyt ex-pelaaja Reijo Ojanen väistyi ja tilalle tuli toinen ex-kirvesrinta, vuonna 1962 pääsarjauransa lopettanut Matti Haapaniemi. Hän tosin palasi mestaruussarjapelaajaksi vielä kaudella 1969-70, kun Tapparan kakkosjoukkue Hilpara nousi yllättäen SM-sarjaan.

Pelaajapuolella Antti Perttula palasi Helsingistä ja Esa Nieminen armeijakautensa jälkeen Lahdesta. Mestarijoukkue RU-38:ssa pelannut Kari Sillanpää oli ainoa täysin ulkopuolinen pelaajahankinta. Edustusryhmään nostettiin myös tukku junioreita. Edelliskauden jälkeen lähteneitä olivat Upon Palloon siirtynyt Juhani Peltola, Ruotsin kakkosdivisioonaan lähtenyt Pentti Hyytiäinen sekä Vatialan armeijavuoden jälkeen kotiin Ouluun palannut Risto Pirttiaho. Jouni Seistamo, Teuvo Peltola ja Kari Kekäläinen siirtyivät kakkosjoukkue Hilparaan jäähdyttelemään.

Kauden aloitusta Tampereella haittasivat Hakametsän halliin syys-lokakuun taitteeseen buukatut koripallon EM-kisat. Joukkueet olivat sopeutuneet ajatukseen väistää harjoittelemaan pariksi viikoksi vanhalle kunnon Koulukadun tekojääradalle, joka viitenä edellisvuonna oli auennut lokakuun 1. päivänä. Samanlaisella aikataululla harjoittelutaukoa Hakametsän jään sulattamisen ja Koulukadun aukeamisen välillä olisi ollut vain kaksi päivää. Koulukadun jää valmistettiin edelleen Pyynikki Oy:n kylmälaitteilla, jotka kuitenkin tänä syksynä saatiin luistinradan tekoon vasta 15. lokakuuta, joten yhtäkkiä taukoa tulisikin kaksi viikkoa SM-sarjan lähestyessä. Tappara harkitsi pelireissua Ruotsiin Tampereen jäätauon ajaksi, mutta sai tyytyä harjoittelemaan Lahdessa ja pelaamaan pari harjoitusmatsia vieraissa.

Mestaruussarjassa hyvästä alusta huonoon loppuun

Jäämurheita oli myös mestaruussarjan alkaessa, mutta nyt Oulussa, jonne oli valmistunut uusi tekojää. Laskuja vain oli jäänyt maksamatta, ja sarjan alkaessa oli uhkana, että jäädytyslaitteisto puretaan saman tien pois, ellei kaupunki tule takaamaan velkoja. Turvassa oli ainoastaan kauden avausottelu, jossa Tappara oli vierasjoukkueena. Lopulta Kärpät sai pelattua kautensa läpi uudessa tekojääkaukalossaan.

Tappara aloitti sarjan hyvin voittaen neljästä ensimmäisestä pelistään kolme. Sen jälkeen tuli neljän tappion putki, jota seurasivat varsin vaihtelevat otteet. Viisi kierrosta ennen sarjan loppua Tappara kaatoi kolmossijalla olleen ja pronssille lopulta päätyneen TuTon vieraissa ja oli siinä vaiheessa vielä itsekin viidennellä sijalla.

Kahdessa seuraavassa pelissä vastassa olivat paikalliskilpailijat Ilves ja KooVee, sarjataulukon kakkonen ja ykkönen. Tappara päästi näissä otteluissa peräti 18 maalia ja näytti täysin kiinnostuksensa menettäneeltä. KooVeeta vastaan pelattaessa vielä joukkueen kärkipelaajat Pekka Marjamäki ja Antti Leppänen olivat lämmitelleet vetämällä alle armeijan 30 kilometrin maastohiihdon – illalla jäähallissa Leppä sai maalillaan vastaansa vielä lähes 50 laukauksen rumputulen. Lopulta neljä viimeistä sarjaottelua toivat vain yhden sarjapisteen, kun Tappara hävisi vielä varmalle putoajalle TPS:llekin kotonaan peräti 3-10. Samalla sarjasijoitus putosi masentavasti neljä pykälää yhdeksänneksi.

Tylsähkön sarjakauden aikana isompaa kuhinaa saatiin aikaan vain ensimmäisessä ottelussa Ilvestä vastaan, jossa kasvojen tikkaajalla ja hammaslääkärillä riitti työtä. Tappara käytteli mailojaan rumemmin tai ainakin huolimattomammin, mutta isoin loukkaantuminen osui kuitenkin kirvesrintojen Esa Niemiselle, joka sai yhdeksän tikkiä poskeensa ja aivotärähdyksen. Joku yritti saada asiasta tahallista vahingoittamistakin, mutta todellisuudessa Nieminen sai kaatuvan vastustajan luistimesta ikävästi mutta tahattomasti kasvoihinsa.

Samassa pelissä nähtiin myös erikoinen episodi Tapparan maalivahdin vaihdon yhteydessä. Ilveksen Lasse Oksasen tehtyä kolmannessa erässä kaksi maalia vajaassa minuutissa ja tilanteen muututtua Tapparan tappiolukemiin 2-4 maalivahti Antti Leppänen vaihdettiin Matti Peltoseen. Vaihtoaitiosta jäälle mennessään Peltonen kippasi ämpärillisen kiekkoja jäälle. Ottelun tuomarien kerätessä niitä pois Tappara-pelaajat laukoivat samaan aikaan Peltoselle lämmittelykuteja. Jäähyäkään ei tullut! Tempusta ei ollut apua, Ilves voitti 6-2.

18-vuotias Jorma Siitarinen mestaruussarjadebyytissaan 4+1

Maininnan arvoinen oli junioripelaaja Jorma Siitarisen debyytti miesten SM-sarjassa 7. tammikuuta Kärppiä vastaan. Pari viikkoa 18-vuotissynttäreidensä jälkeen kokoonpanoon noussut Siitarinen paukutti Kärppien verkkoon neljä maalia ja plussana vielä syötti yhden osuman.

Tapparan paras pistemies oli 20 ottelussa vain 13 pistettä tehnyt Esko Kaonpää. Sillä ylsi koko sarjan pistepörssissä vasta sijalle 37 – edelliskaudella hän oli ollut vielä kärkikymmenikössä. Paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan oli nykystandardeillakin kolossimainen 195-senttinen puolustaja Antti Perttula. Siitarinen onnistui debyyttinsä jälkeenkin, sillä hän teki pelaamissaan yhdeksässä ottelussa yhteensä kahdeksan maalia. Myös Keijo Männistö ja Ilpo Kuisma vetelivät ensimmäiset vetonsa pääsarjatasolla.

Kauden isoja juttuja tamperelaisessa jääkiekossa oli vuonna 1960 solmitun allianssisopimuksen päättyminen Tapparan, Ilveksen ja KooVeen välillä. Yksi sopimuksen tavoitteista oli ollut estää pelaajien houkutteleminen paikalliskilpailijoista, ja siinä se olikin onnistunut. Nyt Ilveksen ja Tapparan keskinäiset periaatteelliset erimielisyydet estivät sopimuksen syntymisen, ja allianssitoiminta loppui.

Tapparan kannalta huolestuttavaa oli entisten allianssikumppanien karkaaminen etumatkalle. Ilveksen taso tiedettiin ja se oli nytkin hopealla, mutta nyt KooVeekin oli yltänyt mestaruuteen, jopa tuplaan, kun se voitti myös Suomen Cupin. Katsojamäärissä eli lipputuloissa ne olivat ihan yhtä kaukana edellä kuin sarjataulukossakin: Ilveksen katsojakeskiarvo oli 6200 katsojaa, KooVeenkin 5000, kun se Tapparalla oli vain 3400. Tapparan katsojamäärä oli edelliskaudesta romahtanut lähes 30 prosenttia.

---

---