---

KARVAS FINAALITAPPIO KOTIKAUKALOSSA

SM-liigan sarjasysteemiä oli muutettu ensimmäisen kerran sitten viisi vuotta aiemmin tapahtuneen SM-liigan perustamisen. Runkosarja oli entisellään 36 ottelulla ja 10 joukkueella, mutta nyt pudotuspeleihin pääsi neljän joukkueen sijaan kuusi. Kaksi parasta sai odotella välierävastustajiaan, kun sijoille 3-6 sijoittuneet kävivät ensin puolivälieräkierroksen. Sarjan häntäpäässä kaksi viimeistä joutui edelleen karsintoihin.

Tappara jatkoi Rauno Korven valmennuksessa. Pelaajamarkkinoilla se jäi hyvin voitolle, vaikka kapteeni Hannu Haapalainen lähti Länsi-Saksaan, Juha Silvennoinen Lahteen ja Jukka Alkula, Jorma Kallio ja Pekka Mäkinen lopettivat pääsarjauransa. Alkula oli lopettanut jo kesken edellistalven. Jukka Porvari oli tähyillyt ulkomaille ja Oiva Oijennuskin pysytteli pitkään ilman sopimusta, vaikka Tapparan kanssa kesän treenasikin. Kumpikin lopulta jatkoi kirvesrinnoissa.

Uusien nimien puolella Tappara sai takaisin entisen kapteeninsa Pertti Koivulahden, joka oli pelannut Itävallassa ja toi sikäläisen seurakaverinsa Seppo Ahokaisenkin mukanaan Tapparaan. Haapalaisen tilalle Tappara sai Ilveksestä Hannu Helanderin. Loppukesästä mukaan liittyi Pohjois-Amerikassa pelannut maalivahti Hannu Kamppuri, ja kesken kauden lokakuussa lisävahvistusta saatiin NHL:stä palanneesta Antero Lehtosesta. Mielenkiintoinen nimi oli myös vasta 16-vuotias puolustaja Timo Jutila.

Yleisesti hyväksytty seikka oli, että Tapparalla oli asiat paremmin kuin edellisellä kaudella, jolloin se oli jäänyt viidenneksi ja pudotuspelien ulkopuolelle.

Runkosarjan voittoon

SM-liigaan valmistauduttiin peräti viidellätoista valmistavalla ottelulla, joissa mukana tosin oli kolme ihan tosipeliäkin Euroopan Cupin 1979-mestarien lopputurnauksessa Innsbruckissa. Tappara hävisi ZSKA:lle 0-8, mutta murskasi sekä Slovan Bratislavan että MoDon kaksinumeroisilla luvuilla napaten Euroopan Cupin hopeamitalit.

SM-liigan runkosarja käynnistyi viiden voiton putkella. Erikoisia hetkiä elettiin heti runkosarjan ensimmäisessä vierasottelussa, kun Tappara matkusti Helsinkiin kohtaamaan sinisissä paidoissa pelaavan kotijoukkueen Jokerit. Paikan päällä kävi ilmi, että Jokerien uudet pelipaidat eivät olleet vielä valmistuneet, ja sillä oli käytössä vain edelliskauden valkoiset paitansa – ja Tapparalla oli mukanaan vain omat valkoiset paitansa. Pelin alku myöhästyi kymmenisen minuuttia, kun Jokereille etsittiin toisenväriset paidat, jotka sattuivat olemaan A-maajoukkueen Leijona-paidat. Se ei hämännyt Tapparaa, joka voitti 4-2.

Pari matsia myöhemmin kirvesrinnat kaatoivat SaiPan Lappeenrannassa 3-1. Paikallisella yleisöllä oli kovasti sulattelemista, sillä kotijoukkueelta hylättiin peräti kolme maalia: ensin potkaisemalla tehtynä, sitten runnomalla maalivahti kiekon kanssa verkkoon ja vielä jo siirtymään ehtineeseen maaliin tehtynä. Ottelun päätuomari totesi viileästi, että potku oli selkeä ja kahdessa muussa peli oli jo katkaistukin, eikä viimeisessä hylkäyksessä kiekko edes mennyt sinne siirtyneeseen maaliin.

Marraskuun puolivälin ja helmikuun alun välisistä 17 ottelusta Tappara voitti peräti 14 ja varmisteli paikkaansa runkosarjan voittajana. Oulussa Kärppiä vastaan Jari Lindgren iski neljä peräkkäistä Tappara-maalia (maalit 4, 5, 6 ja 7), kun kirvesrinnat voittivat 8-6.

Tuomarin asenteesta saatiin puhetta 7-2 -voitossa Kiekkoreipasta vastaan, kun kolmen Tappara-maalin pistetilastot merkittiin väärin. Joukkue kapteeninsa johdolla yritti saada niitä korjautettua puolentoista erän ajan, mutta päätuomari ei suostunut. Vielä päätössummerin soitua kapteeni Koivulahti ja joukkueenjohtaja Teuvo Peltola yrittivät saada tuomaria tekemään muutokset pöytäkirjaan. Tuomari pyysi toimittamaan tuomarien koppiin listan muutoksista ja hän katsoo sitten, hyväksyykö ne ennen pöytäkirjan allekirjoittamistaan. Tappara toimitti listan, mitään muutoksia ei tehty ja väärät tehopisteet jäivät ensin voimaan, kunnes ne lopulta kabinetissa saatiin muutettua. Kolmen tai neljän syöttöpisteen jääminen väärille pelaajille tuskin olisi maata kaatanut, mutta se olisi ollut harmillista, jos Timo Suden ennätyksellinen Tappara-maalien määrä olisi jäänyt pienemmäksi, jos tässä jupakassa yksi olisi jäänytkin Ekku Lehtosen nimiin.

Runkosarjan voitosta kamppailivat Tapparan lisäksi TPS ja Kärpät. Turkulaisilta Tappara otti neljässä ottelussa pistettä vajaan täyden pistepotin ja kaatoi Kärpätkin viimeisellä kierroksella Oulussa pitäen siten kärkipaikan itsellään. Runkosarjan tahraksi Tapparan osalta jäi se, ettei joukkue onnistunut kertaakaan voittamaan paikallisvastustaja Ilvestä.

Tappara jäätyi ratkaisufinaalissa

Pudotuspeleissä Tappara sai vastaansa edelliskauden mestarin HIFK:n, josta ei ollut kuitenkaan juuri vastusta, vaan Tappara jyräsi finaaleihin suoraan kolmella voitolla. Ensimmäinen ottelu oli vielä tiukka 4-2, mutta sitten repesi: toinen ottelu Helsingissä Tapparalle 9-3 ja viimeinen ottelu Tampereella peräti 11-0. Runkosarjassa Juha Nurmi ei kuulunut joukkueen avainpelaajiin vaan oli pikemminkin varamies, mutta playoffien alettua nuorukainen teki peräti kahdeksan tehopistettä näissä kolmessa pelissä.

Finaaleissa vastaan asettui Kärpät. Tappara voitti ensimmäisen ottelun Tampereella 5-2 maalintekijöinään muun muassa hiljattain vasta 17 vuotta täyttänyt Timo Jutila sekä kesken kauden nuorten joukkueesta nostettu Esa Välioja. Kärpät kuittasi voitot tasoihin välittömästi Oulussa 6-1. Kolmannessa ottelussa Tappara murskasi oululaiset 13-2 Jari Lindgrenin hattutempun johtamana, ja mestaruuslauluja alettiin jo viritellä. Kaksi päivää myöhemmin Kärpät kotihallissaan kuitenkin tasoitti taas voitot kirkkaasti 6-1, ja ratkaisu siirtyi viidenteen otteluun Hakametsään.

Kummatkin olivat voittaneet kaksi aiempaa kotiotteluaan selvin numeroin, joten Tappara oli ennakkosuosikki, kun ratkaisuotteluun lähdettiin. Kirvesrinnat siirtyivätkin jo 2-0 johtoon Jorma Sevónin kahdella osumalla ennen kuin oululaiset keksivät lääkkeet ja taktisella peluuttamisella saivat Tapparan keskittymään liikaa vastustajan jäällä oleviin viisikoihin ja sekoittamaan samalla omien tehomiestensä pelaamisen. Kärpät marssi rinnalle ja ohi ja vei mestaruuden voitettuaan ottelun lopulta 5-2.

Kamppuri kauden paras maalivahti

Runkosarjassa joukkueen tehokkaimpina häärivät Erkki Lehtonen ja Seppo Ahokainen, mutta molempien playoff-saldot jäivät odotettua vaisummiksi. Pudotuspelien yllättäjä ja tehokkain tapparalainen oli playoffeissa myöhemminkin loistanut Juha Nurmi, joka teki 6+10=16 näissä kahdeksassa ottelussa. Yllätys oli myös tuntematon Esa Välioja, joka oli pelaamissaan 32 runkosarjaottelussa tehnyt kolme maalia ja antanut yhtä monta maalisyöttöä. Playoffeissa mies iski saman verran maaleja ja kaksi syöttöpistettä enemmän vain kahdeksassa ottelussa.

Jukka Porvari pelasi viimeisen Tappara-kautensa tehtyään NHL-sopimuksen Coloradoon. Vain 16-vuotiaana liigauransa aloittanut Timo Jutila pelasi tulokaskautensa tehoillen peräti 9 maalia ja 12 syöttöpistettä. Hannu Kamppuri aloitti neljän kauden jaksonsa Tapparan tolppien välissä tultuaan WHA-liigan Edmonton Oilersista, ja kentän puolella Seppo Ahokaiselle kausi oli ensimmäinen seitsemästä Tappara-kaudesta. Ilveksestä Itävaltaan lähteneestä, mutta Hakametsän hallin toisen päädyn koppiin palanneesta “Ahosta” tuli myöhemmin ensimmäinen pelaaja, joka on toiminut sekä Ilveksen että Tapparan kapteenina.

Hannu Kamppuri, joka oli ennen NHL-yritystään valittu kaksi kertaa peräkkäin Jokeri-paidasta SM-liigan All-Stars-maalivahdiksi, jatkoi kotimaassa siitä mihin jäi ja valittiin taas All-Starsiin ja maan parhaaksi maalivahdiksi. Kamppurin onnistuminen sopi oikein hyvin Tapparalle, jonka maalivahtiosasto ei ollut pariin kauteen kuulunut sarjan parhaisiin. Tähdistökentälliseen Tapparasta nimettiin myös Jukka Porvari. Timo Jutilan ohi vuoden tulokkaaksi valittiin SaiPan Petri Skriko, joka teki peräti 20 maalia.

---

---