---

RAUNO KORPI JATKAMAAN KALLU NUMMISEN TYÖTÄ

Uusia pelaajia: Juha Nurmi (jun), Esa Välioja (jun), Petri Niukkanen (jun), Pekka Mäkinen (Kärpät), Rauno Saarnio (jun), Timo Penttilä (jun), Lasse Schultz (jun)
Lähteneet pelaajat: Martti Jarkko (TPS), Pekka Marjamäki (HV71), Pertti Koivulahti (Klagenfurt), Antero Lehtonen (Washington NHL), Keijo Männistö (lopettanut), Pertti Hasanen (lopettanut)
___

SM-liigan viides kausi jatkettiin samalla systeemillä kuin aiemmatkin: 10 joukkuetta, 36 runkosarjakierrosta, neljä parasta pudotuspeleihin, kaksi viimeistä kamppailemaan sarjakarsintoihin.

Kirvesrintojen pitkäaikainen valmentaja Kalevi Numminen oli astunut edelliskauden mestaruuden jälkeen sivuun, ja tilalle oli tullut kakkosvalmentajana kokemusta kerännyt Rauno Korpi. Korven päävalmentajauran alkuasetelmat olivat hiukan hankalat, sillä moni edelliskauden parhaista pistemiehistä oli siirtynyt muualle.

Ulkomaat kutsuivat kirvesrintoja, kun Antero Lehtonen lähti NHL:ään Washingtoniin, Pekka Marjamäki Ruotsiin ja Pertti Koivulahti Itävaltaan. Jukka Porvarikin kävi Montrealin NHL-leirillä herättämässä kummastusta Montreal-merkkisillä mailoillaan, joiden luultiin olevan jopa juuri leiriä varten valmistettu, mutta hänellä kyseessä oli vain tutustumiskäynti ja edessä varma paluu Tapparaan. Kärpät oli napannut Ruotsista Suomeen palanneen Mikko Leinosen ja havitteli tämän rinnalle myös Martti Jarkkoa, mutta Jarkko meni TPS:ään. Puolustaja Jorma Kallion oli tarkoitus lopettaa ja siirtyä mukaan valmennusryhmään, mutta hänet houkuteltiin vielä jatkamaan pelaamista.

Uusi valmentaja Korpi ei pitänyt pelaajamenetyksiä isona asiana, sillä hän olisi halunnut pitää vain Lehtosen. Marjamäkeä, Koivulahtea ja Jarkkoa hän piti turhan urautuneina konkarikirvesrintoina, jotka eivät olleet enää valmiita vaadittuihin ponnisteluihin harjoittelussa.

Tappara tarvitsi uusia johtajia kaukaloon, ja menestyvien joukkueiden pitää uudistua ennen kuin alkaa taantuminen. Mutta kun lähtijälista on mainitun kaltainen, tilalle pitäisi myös tulla jotakin. Tapparan ei hankkinut seuran ulkopuolelta ketään. Kaikki lähtijöitä paikkaamaan tulleet pelaajat nostettiin omista junioreista.

Kauden aikanakin tapahtui pelaajaliikennettä, kun joulutauolla Pekka Mäkinen palasi takaisin kirvesrintoihin reilun kauden mittaiselta reissultaan Kärppiin. Olympiatauon aikana puolestaan Jukka Alkula ripusti luistimet naulaan kokonaan ja jätti kauden viimeiset pelit pelaamatta.

Tappara ei kuulunut suosikkeihin

Sarjan alkaessa Tappara ei kuulunut suosikkeihin, vaikka hallitseva mestari olikin. Se oli suuri häviäjä siirtomarkkinoilla, ja lisäksi sen harjoituspelit eivät vakuuttaneet. Se voitti vain kaksi pelaamistaan 11:stä ottelusta, toinen voitoista oli kaupungin pikasarjan miniottelu KooVeeta vastaan. Edelliskauden finaalivastustaja Ässät löi sen kaksi kertaa Pohjola Cupissa numeroin 7-4 ja 6-2.

SM-liigan runkosarjassa Tapparan kausi oli tasainen. Se voitti yhtä monta peliä kuin hävisikin, 15, ei kertaakaan hävinnyt kahta kertaa enempää peräkkäin, mutta ei myöskään juurikaan voittanut peräkkäisiä pelejään. Tammi-helmikuun vaihteessa sillä oli neljän ottelun voittoputki, mutta sen lisäksi se voitti koko kaudella vain kertaalleen kaksi peliä peräkkäin.

Vierasottelut olivat iso kanto kaskessa uusiutuneelle joukkueelle, sillä Tappara voitti vain kolme vierasottelua, joista kaksi Tampereen ulkopuolella.

Tappara hävisi välillä Lukolle, Kiekkoreippaalle, jopa Jokereille ja KooVeellekin, mutta pystyi kuitenkin napsimaan pisteitä runkosarjan kärkijoukkueilta: ykköseksi yltänyt TPS kaatui kolme kertaa neljässä pelissä. Pisteitä irtosi ihan hyvin myös kaikilta muiltakin lopulta playoffeihin päässeiltä joukkueilta.

Hauskahko yksityiskohta kaudella olivat Tapparan ottelut paikallisvastustaja KooVeeta vastaan. Kumpikaan joukkue ei keskinäisissä otteluissa juurikaan ollut kiinnostunut puolustamisesta: kaksi voittoa Tapparalle maalein 8-7 ja 8-3, yksi voitto KooVeelle 6-5 ja kerran tasapeli maalein 7-7. KooVeelle tosin puolustaminen ei maistunut muutenkaan, ja siitä tulikin ainoa joukkue pääsarjahistoriassa, joka on päästänyt kauden aikana yli 300 maalia.

Kahden edelliskauden finalistit kisassa nelossijasta

Tapparan lailla Ässätkään ei ollut enää yhtä kova kone kuin se oli ollut edellisillä kausilla Tapparan kanssa peräkkäiset finaalit pelatessaan. Nyt nämä joukkueet jumittuivat taistelemaan keskenään neljännestä ja viimeisestä pudotuspelipaikasta.

Marraskuun puolivälissä 15 ottelukierroksen jälkeen Tappara oli vasta seitsemäntenä, mutta vain kolme pistettä viimeisestä playoff-paikasta. Tammikuun lopussa SM-liigan jäädessä kuukauden tauolle Lake Placidin olympiakisojen vuoksi, Tappara oli kuudentena mutta nyt jo kuusi pistettä nelospaikkaa perässä. Otteluita loppukiriin tauon jälkeen oli enää seitsemän, joten voittoputkea tarvittiin.

Tappara tulikin tauolta hyvin ja nousi kolmen pisteen päähän playoff-paikasta voittamalla Kiekkoreippaan, KooVeen ja Ilveksen. KooVeeta vastaan tuli ikävä takaisku kirille, kun olympiakisoissakin loistaneen Jukka Porvarin sormi lyötiin poikki, ja hänen kautensa katkesi viisi kierrosta ennen loppua, kun häntä olisi kipeimmin tarvittu.

Kolme kierrosta ennen loppua TPS otti historian suurimman voittonsa Tapparasta, peräti 10-0. Seuraavan pelin harmittavan Jokeri-tasapelin jälkeenkin jatkopaikka oli teoreettisesti vielä mahdollinen, kun eroa oli kaksi pistettä ja pelejä jäljellä kaksi. Ässillä oli kuitenkin rästipeli, joten kun se voitti sen ja myös seuraavan pelinsä, niin Tapparan 8-2 -voitolla HIFK:sta ei ollut mitään merkitystä. Ero oli kasvanut neljään pisteeseen ennen viimeistä kierrosta.

Tappara oli ensimmäistä kertaa ulkona pudotuspeleistä SM-liigan viidennellä kaudella. Kaikilla aiemmilla kerroilla se oli ollut finaaleissa.

Niukasti playoffeihin päässyt Ässät sen sijaan ylsi kolmatta kertaa finaaleihin, mutta hävisi nyt IFK:lle suoraan kolmessa ottelussa. Kärpät vei pronssin.

Erkki Lehtoselle ja Timo Sudelle ensimmäiset sisäisen pörssin voitot

Edelliskauden mestarina Tappara pelasi taas myös Euroopan Cupia, joka ei tällä kaudella pahemmin rasittanut. Se lupautui pelaamaan molemmat ottelut EC Kölniä vastaan Länsi-Saksassa joulutauolla juuri ennen vuodenvaihetta. Ensimmäisessä pelissä oli puolivelttoilun takia tiukkaa, voitto vasta päätöerän kolmella osumalla lukemin 6-5. Toisen ottelun Tappara voitti 10-6, ja eteni neljän parhaan finaaliturnaukseen, joka pelattaisiin seuraavan kesän elokuussa Innsbruckissa.

Kauden paras Tappara-pistemies oli Erkki Lehtonen ja paras maalintekijä Timo Susi. Molemmat saavuttivat kyseiset saavutukset ensimmäistä, mutta eivät suinkaan viimeistä kertaa. Suden lisäksi vain Jorma Sevón ylitti 20 tehdyn maalin rajan. Kaiken kaikkiaan Tappara tekikin runkosarjassa peräti 68 maalia vähemmän kuin mestari-IFK. Kuvastavaa sekin, että pistepörssin voittanut IFK:n Matti Hagman teki kuin kaksi kertaa enemmän tehopisteitä kuin Tapparan paras pistemies.

Tolppien välissä kaivattiin edelleen uutta ykkösmaalivahtia Antti Leppäsen lopettamisen jäljiltä; nyt Petri Karjalainen ja Lasse Schultz jakoivat torjuntataakan koko lailla puoliksi, mutta kumpikaan ei yltänyt ihan ”puoleksi joukkueeksi”.

Vaikka joukkuemenestystä ei tullut, niin Hannu Haapalainen ja Jukka Porvari valittiin SM-liigan All-Stars -kentälliseen.

Kauden jälkeen taas kolme 70-luvun menestysjoukkueen tukimiestä ripusti luistimet naulaan pääsarjapelien osalta. Nyt vuorossa olivat puolustajat Pekka Mäkinen ja Jorma Kallio sekä jo kesken kauden lopettanut hyökkääjä Jukka Alkula. Hannu Haapalainen lähti neljäksi vuodeksi ulkomaille ja Juha Silvennoinen jatkoi uraansa Lahdessa.

Korpi oppi vuodessa vaatimaan johdolta paremmat työkalut

Rauno Korven laskema tavoitepistemäärä kaudelle oli ollut 40; siitä jäätiin neljä pistettä. Tosin tavoitteeseen yltäminenkään ei välttämättä olisi riittänyt, sillä playoff-paikkaan tarvittiin 41 pistettä, mikä toki olisi saattanut muuttua, jos Tappara olisi ottanut pari sopivaa voittoa enemmän.

Kauden jälkeen Korpi ei ollut yhtä positiivinen ennen kautta tehdyistä pelaajaratkaisuista kuin oli ollut päävalmentajan toimeen tarttuessaan. Hän oli tullut tulokseen, että vaihtuvuus oli ollut liian suuri, eikä kovia pelaajamenetyksiä ollut paikattu. Uusiutuminen oli ollut hallitsematonta ja siitä vastuussa oli seuran johto.

Pelien loputtua Tapparan vastaus huonoimpaan liigakauteensa oli ryhtyä rakentamaan uutta varaamalla neuvotteluoikeudet kokonaiseen kentälliseen ykkösdivisioonassa pelanneita, mukana myöhemmin hyvät urat tehneet Jari Munck ja Mika Helkearo. Yhdenkään kanssa näistä kuudesta ei tehty sopimusta.

Sen sijaan joukkue vahvistui kovemmilla ja kokeneimmilla pelaajilla ja palasi yhden vuoden harhapolun jälkeen taas finaalijoukkueeksi.

Tamperelaisessa jääkiekossa tapahtui myös mullistus. Sarjassa viimeiseksi jäänyt ja ykkösdivisionaan pudonnut KooVee yhdisti voimansa Ilveksen kanssa, joka sai napata KooVeen parhaat pelaajat riveihinsä. KooVee itse jäi liigan ulkopuolelle kasvattajaseuraksi.

---

---