---

JIŘÍ KUČERA KIRVESRINTOIHIN JA HETI PARHAAKSI PISTEMIEHEKSI

Sarjajumbon suora putoaminen oli ainoa muutos SM-liigan pelisysteemissä. Muuten pelattiin edelleen 44 runkosarjakierrosta 12 joukkueen kesken, ja kuusi parasta pääsi playoffeihin yrittämään mestaruutta.

Rauno Korpi aloitti jo kuudennen peräkkäisen ja yhteensä yhdeksännen kautensa Tapparan päävalmentajana. Hän saikin joukkueeseen sellaisia palikoita, että sekä vedonlyöntitoimisto Lontoossa että SM-liigan valmentajagallup nosti kirvesrinnat toiseksi mestarisuosikiksi TPS:n kanssa.

Kovissa uusissa hankinnoissa oli kaikissa erikospiirteitä. Joukkueeseen liittyi tšekki Jiří Kučera, joka valitsi mieluummin Tapparan kuin Pittsburgh Penguinsin NHL:ssä. Lisäksi Tappara oli osin itsestään riippumattomista syistä vähän myöhässä, kun läntisen Euroopan kiekkoliigojen joukkueet kalastivat samoilta apajilta samoja pelaajia Tšekkoslovakian avattua yli 28-vuotiaille pelaajilleen mahdollisuuden siirtyä vapaasti ulkomaille pelaamaan. Vähän myöhemmin pääsivät nuoremmatkin, joten Tappara sai vasta 24-vuotiaan Kučeran, joka NHL:n lisäksi hylkäsi myös Länsi-Saksan tarjoukset.

Tapparaan tuli myös vuoden tulokkaaksi SaiPassa valittu Vesa Viitakoski, jonka siirtoprosessi kaiken lisäksi oli laiton, sillä osapuolet olivat sopineet siirrosta ns. siirtolistan ulkopuolelta. Sääntöjen mukaan vain siirtolistan kautta tehtyjen varausten myötä saattoi neuvotella muiden joukkueiden pelaajien kanssa, mutta koska sääntöä kiersivät kaikki, niin Viitakosken värväyskään ei aiheuttanut Tapparalle rangaistusta. Varsinaiselta siirtolistalta Tappara varasi neuvotteluoikeudet jälleen kerran Raimo Summasen kanssa, mutta vieläkään yhteistä säveltä ei löytynyt.

Historian toisen Tampere Cupin aattoiltana Tapparalle putosi syliin vielä mieluinen yllätys, kun New Jersey Devils antoi Janne Ojaselle luvan pelata Tapparassa – ensin lupa tosin oli vain cup-otteluihin, mutta pian turnauksen jälkeisten neuvotteluiden jälkeen lupa tuli koko kaudeksi. Myöhäisen joukkueeseen liittymisen takia Ojanen nähtiin kirvesrinnoissa tällä kaudella pelinumerolla 33, kun tuttu 8 oli jo annettu Mika Välilälle.

Muita merkittäviä hankintoja olivat maalivahti Juha Virenius sekä Jari Lindgren, joka palasi kirvesrintoihin kierrettyään kahdeksan vuotta muualla vuoden 1982 Suomen mestaruuden jälkeen. Maininnan arvoinen pelaajasopimus oli myös kanadalaisen puolustajan David Reiersonin jatkosopimus, sillä hänestä tuli ensimmäinen Tapparassa toiselle kaudelle jatkanut ulkomaalaispelaaja.

Ei lähellään kaudenalus-hypen veroista

Runkosarja alkoi syyskuun puolivälissä ja heti alku näytti kaudelle suuntaa. Avausottelussa tuli HIFK:lta turpaan peräti 4-11, ja seuraavassa pelissä puolestaan kaatui HPK maalein 9-4. Kirvesrintojen peleissä todellakin nähtiin maaleja molempiin päätyihin. Ensimmäisen sarjakierroksen jälkeen Tapparalle oli tehty eniten maaleja sarjassa, peräti 5,3 takaiskua per ottelu. Noin yhden maalin verran siitä saatiin nipistettyä runkosarjan loppuun mennessä, mutta edelleen se oli liikaa. Priimaesimerkkejä joukkueen ailahtelusta jopa pelien sisällä oli 6-0 -johdon sulaminen Raumalla Lukkoa vastaan kolmannessa erässä viidellä takaiskulla, vaikka voitto säilyikin. Samoin pisteet kyllä jäivät plakkariin mutta harva oli pelin jälkeen tyytyväinen, kun SaiPaa vastaan johdettiin pelin puolivälissä 8-1, mutta lopuksi taululla olivat nihkeät lukemat 8-6.

Alkukauden merkkipaaluja oli kapteeni Timo Suden tekemä avausmaali Reipasta vastaan 5-4 -voitossa. Maali oli Suden 500:s tehopiste SM-liiigassa.

Runkosarjassa pieni herkkukohta tuli tammikuun 17. päivä, kun Tappara ensimmäisenä joukkueena haki vierasvoiton upouudesta Turkuhallista, silloisella kutsumanimeltään Typhoonista. Yhdeksän yrittäjää oli ehtinyt tuoreessa hallissa kokeilla saldonaan yksi tasapelipiste ennen kuin Tappara vei voiton lukemin 6-2. Se oli myös kohti kolmatta peräkkäistä mestaruuttaan matkalla olleen TPS:n suurinumeroisin tappio koko kaudella.

Lopulta Rauno Korven johtama Tappara selviytyi niukasti pudotuspeleihin viimeisenä joukkueena. Ratkaisu playoffeihin pääsystä tapahtui kauden viimeisessä kotiottelussa HIFK:iä vastaan. Ratkaisijaksi nousi Kučera, joka teki ottelussa kolme maalia ja syötti Vesa Salon viimeistelemän alivoimaosuman. Kučeran maaleista kaksi syntyi rangaistuslaukauksilla HIFK-veskari Sakari Lindforsin taakse. Voiton myötä muut viimeisestä pudotuspelipaikasta kisanneet joukkueet jäivät turvallisen matkan päähän jo ennen viimeistä runkosarjakierrosta.

Jiří Kučera taituroi itsensä saman tien Tapparan pistekuninkaaksi saldolla 23+34=57. Vain Kari Heikkinen teki enemmän maaleja osuttuaan kerran enemmän, vaikka kokonaistehopisteissä olikin kahdeksan perässä. Janne Ojanen keräsi 47 pistettä ja Vesa Viitakoskikin 40. Puolustuksessa Tapparalla oli tehokas pakkinelikko, jossa Jukka Marttila tehoili 31 pistettä, Pekka Laksola ja Vesa Salo 25 ja vielä Antti Tuomenoksakin 24 pistettä. Maalissa sen sijaan Jari Halme ei ollut sarjan kärkiveskareiden tasolla ja vielä heikommin tilastollisesti meni Juha Vireniuksella.

Tappara teki runkosarjassa eniten maaleja, 187, vaikka oli sijoituksissa vasta kuudenneksi paras. Sijoitusta selittää se, että tehtyjen maalien ykkössijasta huolimatta maaliero jäi yhden maalin negatiiviseksi. Vain kaksi joukkuetta päästi enemmän maaleja, eivätkä ne todellakaan kisanneet playoff-paikoista.

Playoff-uusinta edelliseltä kaudelta

Pudotuspeleissä Tappara kohtasi saman vastustajan, jonka se oli edelliskeväänä pudottanut samassa playoff-vaiheessa, eli runkosarjassa kolmanneksi sijoittuneen JyPHT:n. Sarjaa pelattiin kuin kopiona edellisestä. Avausotteluun JyPHT:lle murskavoitto, tällä kertaa lukemin 7-2. Toisessa ottelussa Tappara tasoitti voitot jatkoajalla, kun Jari Lindgren tykitti ratkaisun Janne Ojasen syötöstä. Sitä ennen jyväskyläläisten tasoitusmaali kolmannessa erässä oli herättänyt kovasti tunteita, kun Jypin Jari Lindroos oli työntänyt Tappara-pakin maalivahti Halmeen päälle ja samalla pois maalin edestä, jolloin Leo Gudas pääsi laukomaan tasoituksen tyhjään maalin.

Edelliskeväänä tässä vaiheessa Tappara haki kolmannesta pelistä vierasvoiton ja jatkoi välieriin, mutta nyt meni toisin. JyPHT otti pelissä jo kolmen maalin johdon ennen kuin Tappara pääsi päätöserässä kirimään. Kari Heikkinen toi kirvesrinnat maalin päähän neljä minuuttia ennen loppua, mutta kiri katkesi Kučeralle vihellettyyn jäähyyn. JyPHT voitti 3-2 ja päätti Tapparan kauden. Kautta edeltäneisiin tunnelmiin verrattuna sijoitus ja peliesitykset olivat isoja pettymyksiä.

JyPHT karahti seuraavalla kierroksella KalPalle, joka eteni finaaleihin ensimmäistä kertaa. Kolmannen peräkkäisen mestaruutensa voittanut TPS oli kuitenkin finaaleissa vahvempi voitoin 4-1.

Nyt kokoonpanossa oli viimeistä kertaa mukana koko 1980-luvun kultaketju, jossa Heikkisen lisäksi pelasivat Timo Susi ja Erkki Lehtonen – tosin yhdessä samassa ketjussa he eivät juurikaan enää pelanneet. Lehtonenkin joutui monessa pelissä pelaamaan laitahyökkääjän tontilla Kučeran ja Ojasen miehittäessä kärkiketjujen keskustan. Kauden jälkeen Lehtonen sitten ripusti luistimensa naulaan ollessaan sillä hetkellä Tappara-historian syöttökuningas yli 300 syöttöpinnallaan.

Jari Halme palkittiin kauden jälkeen runkosarjan Sisu-pelaajana. Sisua varmasti tarvittiinkin – niin tolppien välissä hataran puolustamisen takana kuin maalivahdille itselleen osoitettujen ivavitsienkin vuoksi.

Hakametsän halliin Tapparaa ja TBK:ta

Tämän kauden alla Hakametsän jäähalliin vaihdettiin vuosien 1953-55 mestaruusviireihin TBK:n logot aiempien Tappara-logojen tilalle vuoden kamppailemisen jälkeen. Lopputulos – kolme TBK-viiriä katossa – oli oikea ratkaisu kiistaan.

Viirien vaihto tehtiin jäähallin remontin yhteydessä, jonka toisena näkyvänä tuloksena viirien lisäksi halli sävytettiin kovasti Tapparan väriseksi. Tuolit, betonipilarit, käytävämatot ja muut olivat sinistä ja punaista, jonka sävy tosin muistutti hyvin vahvasti Tapparan oranssia. Ilvesläiset eivät muutoksesta varsinaisesti iloinneet.

Syyskuun taitteessa ennen SM-liigan alkua esillä oli myös Tapparan ja tamperelaisen jenkkifutisjoukkueen Rocksin fuusio. Lajinsa SM-finaalissa pelannut Rocks oli tehnyt yhteistyötä KooVeen kanssa, mutta halusi nyt sulautua Tapparan kanssa ihan pelaavan joukkueen nimeä myöten. Syyskuun 1. päivänä Tappara otti julkisesti asian kanssa aikalisän. Seuraavan kerran Rocksista kuultiin vajaat pari viikkoa myöhemmin, kun se oli fuusioitunut Ilveksen kanssa. Vaahteraliigaan joukkueen nimeksi oli vaihtumassa englanninkieliset ilvekset Bobcats, mutta lopulta nimenä oli ihan kotimainen Ilves. Yhden kauden jälkeen Rocks-Ilves ei saanut lisenssiä jatkaa Vaahteraliigassa vaan joutui pistämään pillit pussiin, koska seura ei pystynyt maksamaan sarjamaksujaan, jäsenmaksujaan, pelaajien lisenssejä ja vastaavia välttämättömiä maksuja.

Sitä ennen jääkiekon puolella Tapparan valmentajana jatkava Rauno Korpi lupasi kannattajille, että aallonpohja oli nyt takana ja uusi nousu alkamassa. Lupaus oli aivan liian optimistinen, kuten seuraava kausi osoittaisi.

---

---