---

PAIKALLISVÄLIERISSÄ KATKERA MUTTA SELVÄ TAPPIO

SM-liiga jatkui edelliskauden tapaan 12 joukkueen nelinkertaisella sarjalla. 44 runkosarjapelin jälkeen kuusi parasta jatkoi playoffeihin, kaksi heikointa karsintoihin.

Tapparakin jatkoi samalla, kun Rauno Korpi toimi joukkueen valmentajana nyt viidettä kautta peräkkäin. Joulutauolla sovittiin myös kahden vuoden jatkosopimuksesta.

Pelaajapuolella vaihtuvuutta olikin enemmän, sillä peräti 11 edelliskauden peluria vaihtoi maisemaa. Ykköstykki Luciano Borsaton paluu Kanadaan oli selviö, mutta lista piteni: Reijo Mikkolainen TPS:ään, Tommi Pohja ja Tero Toivola Kouvolaan, Steve Peters SaiPaan, Petri Matikainen JoKPiin, Mika Rautio ja Hannu Oksanen KalPaan. Viimeksi mainitun siirron sinetöi se, että Erkki Lehtonen palasi Länsi-Saksasta takaisin kirvesrintoihin, jossa ei nähty tilaa kahdelle yli 30-vuotiaalle sentterille.

Korvaajiakin oli tultava. Sentterin tontille tuotiin Ekun lisäksi ykkösdivisioonan piste-ennätyksen tehnyt Mikko Laaksonen, joka oli ollut seuran ainoa ”neuvotteluvaraus” huhtikuun alussa julkistetulla siirtolistalla, laidalle Ari Matilainen ja puolustukseen Antti Tuomenoksa. Suurin mielenkiinto kohdistui siihen, mitä NHL-yhteistyökumppani Winnipeg Jets lähettäisi Suomeen Tapparan toiveisiin vastatakseen. Maalivahtihakuun vastaus oli 21-vuotias yliopistomaalivahti Mike O’Neill, jonka Winnipeg oli varannut yliopistopelaajia varten tarkoitetussa täydennysdraftissa vuonna 1988. Hyökkääjän tontille Jets lähetti vuoden 1986 viidennen kierroksen varauksensa Craig Endeanin, joka oli edellisen kauden pelannut farmisarjoissa AHL:ssä ja IHL:ssä, mutta oli kevätkaudella 1987 pelannut pari NHL-otteluakin. Sitä ennen jo vuotta nuorempi Brian Hunt, Jetsin neljännen kierroksen varaus 1988, oli julkisesti ilmoittautunut Suomeen lähtijäksi, mutta Jets päätti lopulta toisin.

Lisäksi ilmoilla oli melkoinen kestohuhukin, kun Ilveksen Raimo Summasen kerrottiin odottavan Tapparan tarjousta. Summanen itse myönsi Tapparan kyselleen hänen aikeitaan, mutta ei ollut yrittänyt värvätä. Summanen jatkoi Ilveksessä.

Tapparan hyökkäysvahvistuskuviot ehtivät mennä kuitenkin vielä uusiksi ennen kuin harjoituspelit saatiin edes kunnolla käyntiin. Endean pelasi vain yhden harjoitusottelun Jokereita vastaan ja syötti siinä yhden maalin ennen kuin päätti, ettei Suomi ole hänen juttunsa ja palasi kotimaahansa. Rauno Korpi kertoi lähdon johtuneen ”Tapparasta riippumattomista syistä”. Reilu viikko myöhemmin Winnipeg lähetti tilalle korvaajaksi isokoisen Tony Josephin, joka oli edelliskaudella saanut vyönsä alle kaksi NHL-peliä ja niissä yhden maalinkin.

Tapparaa pidettiin TPS:n ykköshaastajana

Tappara pelasi yhdeksän harjoitusottelua ennen SM-liigan alkua voittaen niistä vain kolme. Kaksi voitoista tuli tänä kesänä aloitetussa Tampere Cupissa, jonka finaalissa kirvesrinnat hävisivät selvin numeroin Kiovan Sokolille.

Tappara nostettiin kuitenkin TPS:n ykköshaastajaksi alkavaan liigaan. Lontoolainen vedonlyöntitoimisto tarjosi TPS:n mestaruudelle vain kerrointa 2,0, mutta heti seuraavana oli Tappara kertoimella 5,0 perässään Ilves kertoimella 7,0. Isoimmin toppuutteli valmentaja Korpi, joka tiesi ja halusi muidenkin tietävän, että yli kymmenen runkopelaajan vaihtuminen ei voi olla näkymättä.

Liiga käynnistyi kuitenkin erinomaisesti, kun Tappara voitti kuudesta ensimmäisestä pelistään viisi. Kaikkein loistokkain alku oli edelliskaudella kolme maalia tehneellä Jyrki Siliuksella, joka nyt pussitti viidessä ensimmäisessä pelissä kuusi kertaa. Koko joukkueen meno tasaantui alkuviikkojen jälkeen, mutta Siliuksella bensa loppui lähes tyystin: runkosarjan viimeiset 39 matsia toivat enää kaksi maalia lisää.

Pelaajamuutoksiinkin ryhdyttiin jo heti aluksi. Vielä kolmen pelatun liigapelin jälkeen valmentaja Korpi oli uskonut hitaan ja kankean Josephin löytävän paikkansa joukkueessa verraten häntä edelliskauden Luciano Borsatoon, jolla kuulemma myös oli ollut aluksi hankalaa. Kaksi peliä myöhemmin Joseph kuitenkin palautettiin takaisin Winnipegiin ilman korvaajapyyntöä. Sen sijaan muutamaa viikkoa myöhemmin Tappara vahvistikin puolustustaan kanadalaisella Dave Reiersonilla, joka oli kesällä kieltäytynyt Los Angeles Kingsin NHL-sopimuksesta ja aloittanut kautensa Sveitsissä.

Alkukauden helmiin kuului puolustaja Jukka Marttilan soolomaali HIFK:ta vastaan. Hän lähti kiekon kanssa oman maalin takaa, kuljetti sen läpi kentän ja harhautti vielä viimeisenkin puolustajan ennen kuin tuli kaadetuksi läpiajossa. Siitäkin huolimatta Marttila vielä jäästäkin sai lyötyä kiekon yhdellä kädellä maaliin ohi hölmistyneen Sakari Lindforsin. Taiturimainen osuma käynnisti kirin, jolla Tappara nousi kahden maalin takaa maalin voittoon.

Erikoinen tapaus taas sattui jo kauden toisessa ottelussa, jossa Ari Matilainen sai harvinaisesti kaksi viiden minuutin rangaistusta, molemmat vieläpä samaan erään. Ensin hän sai kolmannen erän puolivälissä ison rangaistuksen törmättyään kuopiolaisten Juha Tuohimaahan, jonka nenä aukesi. Jäähyltä päästyään Matilainen vielä pelin viimeisellä minuutilla tappeli Peter Slaninan kanssa vitosen ja suihkutuomion edestä.

Runkosarjan sijoitukseksi viides

Kauden aloitusinfossa Korpi oli nimennyt Tapparan pahimmaksi vastustajaksi KooKoon, jolle se oli edelliskaudella hävinnyt kolmesti ja saanut vain yhden tasapelipisteen. Sama jatkui nytkin, kun Tappara sai kahdesta ensimmäisestä keskinäisestä pelistä vain pisteen. Sitten Kouvolassa syntynyt ja sieltä kirvesrintoihin siirtynyt joukkueen kapteeni Timo Susi kyllästyi syntymäpaikkakunnaltaan tulleeseen naljailuun ja otti henkilökohtaiseksi missiokseen muuttaa asia: seuraavassa kohtaamisessa Susi teki hattutempun, kun Tappara voitti 7-2. Viimeisen kohtaamisen tosin hoiteli taas KooKoo.

Susi oli suurennuslasin alla myös lokakuun lopulla pelatussa KalPa-ottelussa. Vaimo oli parhaillaan synnytyssalissa, kun mies hääri kaukalossa keräten tehot 1+3 Tapparan voittaessa 5-3. Suden kaksi viimeisintä syöttöpistettä tulivat kolmannessa erässä, jonka aikana poikavauva perheeseen syntyi.

Pauli Järvinen teki ennätyksensä viisi tehopistettä (2+3) marraskuisessa vieraspelissä Joensuun Kiekkopoikia vastaan. Pitkä pelimatka itään sopi Paukelle mainiosti, sillä kauden toisellakin Joensuun reissulla syntyi hattutemppu.

Ennen runkosarjan viimeisiä pelejä Tapparan sijoitukseksi oli varmistunut 4-6. Mutta playoffien ensimmäisen kierroksen vastustajaksi oli vielä paljon vaihtoehtoja, ja samoin vaihtoehdot vielä koti- tai vierasavauksellekin. Kaksi tappiota loppuun toi sijoitukseksi viidennen sijan, vastustajaksi JyPHT:n ja sille vielä kotiedun.

Runkosarjan viimeisessä ottelussa Tappara aiheutti vielä pettymyksiä. Omat kannattajat ja varmasti joukkue itsekin pettyi, kun TPS voitti sen isomaalisesti 9-4. Mutta myös Turussa petyttiin voittonumeroihin. TPS oli jo voittanut runkosarjan, Tapparan kaatuminen toi tilille kaksi lisäpistettä, joilla se teki runkosarjan uuden piste-ennätyksen, ja uusi ennätys myös vähiten päästetyissä maaleissa oli käytännössä varma. Spesiaalia siitä olisi kuitenkin tehnyt se, jos päästettyjen maalien määrä olisi pysynyt kaksinumeroisessa luvussa. Tappara oli aiemmilla kausilla 36 ottelussa yltänyt 110 päästettyyn maaliin, mutta nyt TPS halusi 44 ottelussa päästä alle sataan. Kolmannessa erässä TPS johti 8-3 ja päästettyjen maalien määrä oli silloin 99 – mutta neljä minuuttia ennen loppua Ari Matilainen teki kirvesrinnoille vielä neljännen osuman, ja TPS:n päästettyjen maalien sarakkeeseen piti sittenkin ottaa se kolmaskin numero käyttöön.

Liiga-ajan ensimmäinen pronssimitali

Rauno Korven maine psyykkaajana ja oman joukkueen taikomisessa altavastaajaksi oli niin legendaarisessa maineessa, että vastustajan valmentajat pyrkivät samaan, jos ei muuten niin vitsin vuoksi. Ennen pudotuspelien alkua JyPHT:n valmentaja Hannu Aravirta sai joukkueestaan selvän altavastaajan häilyvien peliesitysten vuoksi – muutamaa päivää aiemmin JyPHT oli Tampereella murskannut Tapparan 7-1. Korpi puolestaan sanoi tutkineensa natsien propagandaministerin Goebbelsin kirjaa löytämättä mitään keinoa muuttaa sitä tosiasiaa, että Tappara on laskettu jo ulos kuluvan playoff-kevään kuvioista.

Itse kaukalossa JyPHT voitti ensimmäisen pelin vielä rajummin kuin oli voittanut tuon viimeisen runkosarjakohtaamisen alle viikkoa aiemmin, 8-1. Jostakin Tappara kaivoi vielä sisunsa ja käänsi sarjan voitokseen. Pauli Järvisen kaksi maalia johdattivat kirvesrinnat kotivoittoon 4-3 ennen kuin kolmas peli kääntyi Tapparalle jo selvästi 5-1 ykkösketju Susi-Lehtonen-Heikkisen toimiessa nyt kärkenä.

Välierissä Tappara sai vastaansa paikallisvastustaja Ilveksen ensimmäistä kertaa moniin vuosiin playoffeissa muuten kuin välieränsä hävinneiden pettyneiden pronssipelissä. Ensimmäisessä ottelussa Tappara tasoitti kolmesti Ilveksen maalin johdon, mutta kun neljäs kerta tuli 51 sekuntia ennen loppua, ei tasoitus enää onnistunut. Toisessakin pelissä mentiin tasaisesti. Nyt Ilves pääsi kolmannessa erässä kahden maalin johtoon, eikä Tappara saanut kuin yhden kavennusmaalin. Kumpikin peli päättyi Ilvekselle 5-4. Kolmannessa pelissä kirvesrinnoilta oli jo usko loppunut. Ilves karkasi kahdessa erässä viiden maalin johtoon ennen paria lohdutusosumaa. Ilves meni finaaliin suoraan kolmella voitolla.

Tapparan osana oli toisena vuonna peräkkäin pronssikamppailu. Vuotta aiemmin se oli joutunut suoraan viidennen välieräpelin tappion jälkeen pronssipeliin ja hävinnyt murskaavasti. Samoin se oli hävinnyt pronssikamppailun myös 1983. Kummallakin kerralla vastassa oli ollut Ilves. Nyt pronssipelissä vastustajana oli KalPa.

Kuudesta playoff-joukkueesta KalPa oli ainoa Tapparaa huonommin sijoittunut, joten pronssipeli pelattiin Tampereella. Ekku Lehtonen teki maalin ja syötti kaksi, kun Tappara vei pelin 5-3 ja voitti SM-liiga-ajan ensimmäisen pronssimitalinsa seitsemän kultaisen ja kolmen hopeisen päälle. Seuraavaan mitaliin menikin yli vuosikymmen.

TPS voitti Ilveksen finaalisarjassa voitoin 4-2.

Ekku Lehtonen ja Pauke Järvinen pörssikärjissä

Erkki Lehtonen voitti ties monennenko kerran – mutta samalla myös viimeisen kerran – joukkueen sisäisen pistepörssin. Hän keräsi 44 ottelussa 58 pistettä, joista peräti 40 oli syöttöpisteitä. Syyskaudella kenties koko liigan parasta yksilötaitoa esittänyt Pauli Järvinen teki 27 maalia, yhdeksän enemmän kuin konkarit Lehtonen ja Timo Susi. Järvinen oli paras maalintekijä yhdessä Kari Heikkisen kanssa myös playoffeissa, joissa kokonaisuudessa tehokkain oli 10 pinnan Susi.

Vaikka Winnipeg-yhteistyön hyökkääjän kanssa olikin ongelmia, niin maalivahtivalinta Mike O’Neill osui nappiin. Hän oli tolppien välissä selkeästi ykkösmies läpi koko kauden. Myöhemmin urallaan hän ylsi aina NHL-maalivahdiksi saakka.

Heikentyneestä juniorivirrasta kärsinyt Tappara löysi tällä kaudella kaksi myöhemmin vakiorooliin noussutta junioritulokasta. Mikko Peltola teki marraskuun alussa liigauransa kolmannessa vaihdossa heti maalinkin. Joulutauon jälkeen mukaan nostettu Markus Oijennuskin avasi ensimmäisessä ottelussaan syöttöpisteellä. Vielä 1980-luvun lopussa jääkiekkomaailmassa oli sellaiset ajat, että divarista kirvesrintoihin hankittua Mikko Laaksosta pidettiin pienenä pettymyksenä, vaikka mies teki 34 tehopistettä; esimerkiksi kaudella 2003-04 tuolla lukemalla olisi voitettu Tapparan sisäinen pistepörssi.

Kauden jälkeen Pauke Järvinen seurasi pari kesää aiemmin lähtenyttä Timo Jutilaa ja muutti pariksi vuodeksi Luulajaan nostamaan palkkaansa kruunuina.

Tamperelaiskiekkoilulle iso tapahtuma oli liigakauden alla elokuussa ensimmäistä kertaa järjestetty kansainvälinen suurturnaus Tampere Cup. Ensimmäisen turnauskerran menestyksen huumaamana Kalevi Numminen maalaili seuraavaksi kesäksi jo mahdollisuutta NHL-joukkueenkin saamiseksi mukaan. NHL-kalenteri tosin pyörii niin eri tahdissa kuin eurooppalainen, että elokuinen turnaus tuskin koskaan oli kovin realistista. Mutta huippuluokan kiekkoturnaus Tampere Cupista kuitenkin tuli moneksi vuodeksi.

---

---