---

TAAS ULKONA PLAYOFFEISTA

12 joukkueen SM-liigassa runkosarjan ottelumäärää oli kasvatettu ensimmäistä kertaa jopa 48 ottelun mittaiseksi. Lisäys oli tehty välisarjoilla, joissa Tappara kohtasi lähivastustajansa Ilveksen ja HPK:n kaksi ylimääräistä kertaa kummankin. Samoin playoffeihin pääsi ensimmäistä kertaa kahdeksan joukkuetta. Finaaleissa mestaruuteen riitti nyt kuitenkin taas kolme voittoa.

Kesäkausi Tapparassa oli taas iloisen toiveikasta aikaa. Edelliskauden karsintapelien jälkeen joukkue tuntui vahvistuvan hurjasti. Maaliin saatiin Reippaassa loistanut Jaromír Šindel, ja kun paluumuuttajina joukkueeseen liittyi 80-luvun kultavuosien kolmikko Timo Jutila – Pauli Järvinen – Tommi Pohja, niin odotukset olivat korkealla. Bonusvahvistuksina tulivat vielä hyökkääjät Jarmo Kekäläinen ja Marko Ek sekä pari kautta aiemmin vuoden tulokkaaksi teknisistä syistä ohi Teemu Selänteen valittu puolustaja Janne Grönvall.

Huhtikuussa tosin maalivahti Šindelin siirrosta nousi kohu, kun Lahden Hockey-Reippaan konkurssiin menneen taustayhtiön tuhkasta perustettu uusi yhtiö väitti tšekkivahdilla olevan yhä sopimus heidän kanssaan. Oikeastaan kaikki muut maalivahti itse mukaan lukien olivat eri mieltä, ja niin asia oli SM-liigan tutkimusten jälkeenkin, joten Šindel sai edustaa Tapparaa.

Vaikka pelaajamenetyksiäkin toki oli – ennen kaikkea Janne Ojanen, mutta myös mm. Vesa Salo, Tero Toivola, Arto Kulmala ja Timo Susi – niin joukkueen pelaajamateriaali näytti oikein hyvältä. Ennen SM-liigan alkua mm. Iltalehti rankkasi Tapparan kolmanneksi heti TPS:n ja Jokerien jälkeen. Tapparan toimitusjohtaja Kalevi Numminenkin myönsi, että joukkueeseen oli satsattu kovasti ja menestystä oli tultava.

Edellisellä kaudella myöhään helmikuussa päävalmentajan vastuun ottanut Pertti Hasanen oli ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan varovaisempi ja sanoi tavoitteeksi päästä kahdeksan parhaan joukkoon eli mukaan playoffeihin.

Yhden voiton verran vajaaksi playoffeista

Hyvästä pöhinästä huolimatta Tapparan sarjakausi ei ottanut tuulta alleen oikein missään vaiheessa. Kymmenestä ensimmäisestä pelistä oli voitettu viisi ja hävitty neljä, minkä valmentaja Hasanen kertoi osoittavan, että edelliskauden syöksykierre oli saatu käännettyä vaakalennoksi. Mutta uutta lentokorkeutta ei löytynyt. Kauden puolivälissä Iltalehden kolumnisti hyödynsi Hasasen lentotermistöä ja sanoi Tapparan moottorin olevan sakkaamassa, ja että Tapparassa olisi jo taatusti vaihdettu valmentajaa, ellei edelliskaudella olisi nähty epäonnistunutta valmentajaruljanssia.

Kirvesrintojen sijoitus pyöri jatkuvasti taulukon alimmassa kolmanneksessa ja playoff-paikka näytti epävarmalta. Tammikuun puolivälistä helmikuun puoliväliin Tappara veti kahdeksan ottelun tappiottoman putken (viisi voittoa) ja kiri lähemmäksi pudotuspeliviivaa. Lopulta playoff-paikan kohtalo kärjistyi runkosarjan viimeiselle kierrokselle.

Viimeisessä runkosarjaottelussaan Tappara olisi tarvinnut kotivoiton Jokereista ja samalla Ilveksen olisi pitänyt hävitä vieraissa Ässille, jotta kirvesrinnat olisivat nousseet selvästi paremman maalieronsa turvin paikallisvastustajansa ohi pudotuspeleihin. Marko Ek vei vielä kolmannessa erässä Tapparan johtoon 3-2, mutta sitten Jokerit iski pari nopeaa osumaa ja varmisti voittonsa tyhjään verkkoon. Tappion katkeruutta lisäsi tieto Porista, jossa Ässät iski voittomaalin jatkoajalla ja olisi siten pedannut Tapparalle tien playoffeihin.

Nyt Tappara jäi yhdeksännelle sijalle pudoten playoffeista yksinkertaistettuna yhden voiton marginaalilla.

Mestaruuden voitti neljännen kerran viiden vuoden sisällä TPS, joka kaatoi ensimmäistä kertaa finaaleihin päässeen HPK:n voitoin 3-1. Pudotuspelien yllätys nähtiin puolivälierissä, kun runkosarjassa seitsemänneksi sijoittunut Ässät pudotti hallitsevan mestarin ja runkosarjavoitosta vain pisteen jääneen Jokerit suoraan voitoin 3-0. Pronssi meni Jyväskylään.

Vesa Viitakoski ja Jiří Kučera korkealla pistepörssissä

Kauteen ei mahtunut mukaan edes oikein mitään erityisen muistettavaa ottelua, jossa olisi sattunut ja tapahtunut kummempia. Pääasiassa Tappara voitti niitä joukkueita ja hävisi niille joukkueille, joiden sen voisi sarjataulukon perusteella olettaakin voittavan tai häviävän. Vain toiseksi viimeisellä kierroksella otettu vierasvoitto TPS:stä oli kaivattu yllätys, mutta se olisi tarvinnut seuraavana päivänä jatkoa Jokeri-yllätyksellä.

Jonkinlainen kuriositeetti on se, ettei Tappara voittanut yhtäkään kymmenestä jatkoajalle menneestä ottelustaan. Paikallispelejä Ilvestä vastaan oli kuusi, mutta niistäkin voitettiin vain yksi.

Ykkösketju Vesa Viitakoski – Jiří Kučera – Kari Heikkinen oli tehokas ja iski yhteensä 68 osumaa. Viitakoski (27+27) ja Kučera (22+32) ylsivät molemmat 54 tehopisteeseen ja olivat koko sarjan pistepörssissä kolmas ja neljäs. Ruotsista Tampereelle palanneista pelaajista Jutila oli oma tehokas itsensä, mutta Järviseltä odotettiin enemmän. Tommi Pohja puolestaan oli pelkkä varjo siitä miehestä, joka Tapparasta oli lähtenyt kolme vuotta aiemmin. Šindelkään ei löytänyt samaa virettä tolppien välissä kuin Lahdessa. Plussamainininnan ansaitsevat hyvän kehitysharppauksen ottaneet omat kasvatit Mikko Peltola ja Markus Oijennus, joista jälkimmäinen kiskaisi kauden ainoaan paikallispelivoittoon superillan tehoilla 2+3, kun Tappara voitti 8-4.

Viisitoista maalia Tapparalle iski myös Jarmo Kekäläinen, joka sittemmin nousi huippujohtajaksi NHL:ssä. Maineikkaisiin ”kuuskaseihin” kuulunut puolustaja Jukka Marttila joutui lopettamaan uransa valitettavan aikaisin tämän kauden jälkeen sitkeiden nilkkavaivojen takia. Janne Grönvall puolestaan aloitti nyt pitkän rupeamansa jääkiekkohommissa Tampereella.

Nuorisotyö palkittua, edustuskiekkoilu ei

Kauden aikana tammikuussa Tapparalle seurana myönnettiin 100 000 markan Nuori Suomi -palkinto, jonka takana olivat Suomen Valtakunnan Urheiluliitto SVUL sekä vakuutusyhtiö Pohjola. Palkinnon perusteena oli seuran tekemä kiitettävä työ nuorten parissa.

Täysin kiitettävää työ ei kuitenkaan ollut. Keväällä 1993 seuran A-nuoret putosivat ykkösdivisioonaan, mistä nousu takaisin pääsarjaan kesti peräti neljä vuotta. Palkintoja ja kehuja ei myöskään liiennyt edustusjääkiekkotoiminnalle. Kauden jälkeen media jakoi kovasti jo potkuja sekä valmentaja Hasaselle että toimitusjohtaja Nummiselle. Lehtien sivuille painettujen kuiskailuhuhujen mukaan edelliskeväänä pelaajauransa lopettanutta Timo Sutta olisi jo pyydetty toimitusjohtajan pallille, mutta hän ei uhrannut hyvää siviilityötään siirtymällä niinkin epävarmalle tontille. Valmennuspuolella taas Juhani Tamminen oli esittänyt seuralle valmennustarjouksen.

Valoisalta ei näyttänyt talouspuolellakaan, kun kauteen oli lähdetty myönnetysti riskilläkin, eikä samanlaisiin satsauksiin olisi jatkossa varaa. Vielä vähemmän olisi, jos lehtitiedot pitivät paikkaansa, että seuran pääsponsorisopimuskin oli sidottu playoff-paikkaan siten, että 40 prosenttia sopimussummasta jäi saamatta, kun pudotuspeleihin ei ylletty.

Konkurssiin Tappara ei mennyt, mutta valmennus- ja toimitusjohtajakuvioihin tuli muutoksia. Niistä enemmän seuraavan kauden kausikertomuksessa.

---

---