---

PRONSSIMITALI KARKASI JATKOAJALLA

12 joukkueen SM-liigassa pelattiin välisarjoineen 48 ottelun runkosarja. Playoffeihin pääsi kahdeksan joukkuetta ja sarjan viimeiseksi jäänyt joutui karsintoihin.

Tapparan valmennuskuvioissa ennen kauden alkua oli kiemuroita. Pertti Hasasella oli edelleen sopimus, mutta heikon menestyksen takia seura halusi siirtää hänet muihin hommiin ja asettaa valmennusvastuuseen uuden miehen. Se tekikin jo sopimuksen Ässiä valmentaneen venäläisen Vasili Tihonovin kanssa, mutta NHL-pykälän turvin hän siirtyikin San Joseen. Sattuma oli Tapparan puolella, kun juuri samaan aikaan Jokerit potki pois Boris Majorovin, joka tarttui Tapparan täkyyn haluten näyttää pystyvänsä hyviin saavutuksiin hieman heikommallakin materiaalilla.

Pelaajaliikennettä kaudella nähtiin enemmän kuin koskaan aiemmin. Ennen kautta tapahtuneissa muutoksissa edelliskauden kenttäpelaajista Vesa Viitakoski ja Jarmo Kekäläinen tekivät NHL-sopimukset, Marko Ek, Pasi Forsberg ja Marko Lapinkoski siirtyivät pois, ja puolustaja Jukka Marttila joutui lopettamaan peliuransa nilkkavaivojen takia. Maalivahtiosastolla pitkään kirvesrinnoissa puurtanut Jari Halme lähti hakemaan peliaikaa Kokkolan Hermeksen divarijoukkueesta. Jaromír Šindelin uudeksi molaripariksi hankittiin Ilveksestä Timo Hankela. Muualla välillä pelanneista Arto Kulmala, Tero Toivola ja Petri Aaltonen palasivat joukkueeseen. Isompi hankinta oli JYPistä tullut Ari Haanpää, joka oli aikoinaan Tapparan B-junioreista siirtynyt Ilvekseen ja sieltä maailmalle.

Kauden aikana kaksisuuntainen liikenne jatkui edelleen vilkkaana. Ensimmäisenä joukkue sai huippuvahvistuksen, kun Janne Ojaselle tarjottiin taas kerran NHL:ssä vain farmia ja lokakuun alussa mies palasi mieluummin takaisin Tapparaan. Joulutauolla Toivola siirtyi loppukaudeksi SaiPaan. Muutokset jatkuivat tammikuun puolivälin siirtotakarajalla: Aaltonen, Hankela ja Jokereista muutamaksi peliksi lainattu Mikko Konttila laitettiin ulos, ja tilalle maalin suulle palasi vanha tuttu Jari Halme, hyökkäykseen puolestaan edelliskauden TPS-mestari, alkukauden divarissa pelannut Kari Kanervo.

Suurin vahvistus oli kuitenkin NHL-legenda Reijo Ruotsalainen, joka oli lupautunut loppukaudeksi kirvesrintoihin, mutta liittyisi joukkueeseen mukaan vasta helmikuun olympiatauolla ja ehtisi pelata kuusi runkosarjaottelua ennen pudotuspelejä, joihin selviämisessä Tapparalla oli vielä täysi työ.

Playoff-paikka ratkesi vasta viimeisellä kierroksella

Kirvesrintojen runkosarja oli suoraan sanottuna vuoristorataa. Mitään isompaa trendiä ei tuntunut löytyvän, vaan joukkue tuntui käyvän hiukan tuulella: neljän ottelun voitotonta putkea seurasi neljän voiton putki, jonka perään hävittiin taas neljä seuraavaa.

Uusien miesten tulo mukaan kesken kauden ei näyttänyt vaikealta. Ojanen pelasi kauden ensimmäisen liigapelinsä 14. lokakuuta ja teki heti 2+1, kun Tappara kaatoi Jokerit 7-4. Jokerit oli vastassa myös Halmeen ”paluuottelussa” tammikuun puolivälissä, tuloksena voitto 5-1 ja kaikki kehut maalivahdille. Ruotsalainen pelasi ensimmäistä kertaa Helsingin jäähallissa Kiekko-Espoota vastaan, teki maalin ja syötti toisen, vaikka joukkue hävisi.

Runkosarjan neljäs ottelu ja kauden ensimmäinen paikallispeli Ilvestä vastaan meni negatiiviseen historiaan, sillä Hakametsään vaivautui paikalle vain 4770 katsojaa, mikä oli vähiten kahden paikalliskilpailijan välisessä ottelussa sitten jäähallin avautumisen vuonna 1965. Tapparan uuden toimitusjohtajan Mikko Leinosen vastustuksesta huolimatta ottelu näytettiin suorana televisiossa, josta bonuksena oli nähtävissä myös Mika Häkkinen Formula 1:ssä, joten moni valitsi kotisohvan. Tappara menetti sata tonnia – markkoina onneksi eikä nykyeuroina.

Pari peliä myöhemmin kuohui Hakametsän kaukalossa, kun Lukon Mika Alatalo ampui kiekon kohti maalivahti Šindeliä vielä katkovihellyksen jälkeen. Tšekkiveskarin ja apurina toimineen Veli-Pekka Kautosen koulutus ei riittänyt, vaan Alatalo jäi vielä heiluttelemaan mailaansa Šindelille, joka karkasi uudestaan lukkolaisen kimppuun. Seurauksena suihkukomennus ja yhden ottelun pelikielto tulistuneelle Tappara-vahdille.

Tappara kuittasi rähinän ja tappion aiheuttamalla Lukolle sen ensimmäisen kotitappion yhdeksän aiemman yrittäjän jälkeen marraskuun puolivälissä. Peli päättyi isoin numeroin 6-1 ja Šindel torjui ottelussa peräti 38 kertaa.

Kari Heikkinen vietti tehopäiviä kahdella peräkkäisellä hattutempulla runkosarjan puolivälissä, kun Tappara kaatoi peräkkäin sarjan kaksi kovinta joukkuetta. Kapri laukoi kolme maalia torstaina Tampereella TPS:n verkkoon ja toisti tempun lauantaina Helsingissä Jokereita vastaan.

Playoff-paikka varmistui vasta runkosarjan viimeisellä kierrokselle. Siihen lähdettäessä Tappara oli kahdeksantena viimeisellä playoff-paikalla, mutta jos se häviäisi ja HPK samalla voittaisi, hämeenlinnalaiset pullauttaisivat kirvesrinnat ulos pudotuspeleistä. Viimeiseen otteluun ohjelma istutti Tapparan vastustajaksi vieläpä runkosarjan selvästi parhaan joukkueen TPS:n.

Reilu 17 minuuttia oli pelattu ja TPS oli ottanut jo kahden maalin johdon. Kahden pelatun erän jälkeen Tappara oli kirinyt tasoihin ja samaan aikaan HPK johti omaa otteluaan. Kerho myös voitti pelinsä, mutta sillä ei lopulta ollut merkitystä, kun Tapparan kauden parhaat pistemiehet Timo Jutila ja Pauli Järvinen tekivät kolmannessa erässä maalin mieheen, Tappara voitti 4-2, piti playoff-paikkansa ja jopa nousi seitsemänneksi, kun HIFK jäi samaan aikaan tasapeliin.

Jutila ja Järvinen tekivät tasan yhtä monta pistettä runkosarjassa, 13+36=49. Jutila istui yhden kaksiminuuttisen vähemmän ja oli plusmiinuksessakin neljä täppää parempi, joten hänestä tuli Tappara-historian ensimmäinen ja ainakin vielä vuonna 2023 ainoa sisäisen pörssin voittanut puolustaja. NHL-unelmansa takia kuukauden verran tasoitusta muille antanut Janne Ojanen jäi vain kolme pistettä kärkikaksikosta ja oli myös joukkueen paras maalintekijä 22 osumallaan.

Ässät yllätettiin, TPS:ää vastaan ei ihan riittänyt

Tappara oli viimeisellä runkosarjakierroksella siis noussut seitsemänneksi ja siten välttänyt ylivoimaisen runkosarjavoittajan TPS:n puolivälierissä. Vastaan tuli kakkonen Ässät, joka oli massiiivinen ennakkosuosikki sarjaan lähdettäessä. Tappara teki kuitenkin jättiyllätyksen pudottamalla porilaiset viidessä ottelussa.

Vielä makeammaksi playoff-sarjan voiton teki se, että Tappara oli menettänyt kahden ottelun johtonsa sarjassa, kun se oli voittanut kaksi ensimmäistä ottelua 4-3 ja 5-2, mutta Ässät oli tasoittanut voitot kahdessa seuraavassa tehden yhteensä peräti 12 maalia. Ässien päästyä vauhtiin viidennen ottelun Porissa piti olla enää muodollisuus porilaisten marssille eteenpäin. Mutta Tappara nosti vielä kerran päänsä, ja kun Pauli Järvinen vajaat kolme minuuttia ennen ottelun loppua vippasi kiekon keskialueelta tyhjään maaliin ja muutti lukemiksi Tapparalle 4-1, porilaisyleisö purki pettymyksensä pullosateella jäälle ja ottelu piti keskeyttää jään puhdistuksen ajaksi.

Välieriin Tapparan lisäksi tiensä selvittivät TPS, Jokerit ja Lukko. Vaikka mukana oli kolme runkosarjan kärkinelikon joukkuetta, niin Tapparan saldo niitä vastaan oli erikoinen, sillä se oli voittanut jokaisen jäljellä olevan joukkueen kolme kertaa neljässä runkosarjapelissä.

Pudotuspelit ovat kuitenkin eri pelejä. Nyt vastaan asettui se pelottava TPS, joka oli puolivälierissä väistetty niukasti. Tapparan kolme pelaavaa kentällistä ei riitttänyt enää turkulaisten neljän ketjun vyörytystä vastaan, vaikka yritys oli erittäin hyvä. Tappara johti jokaista sarjan neljästä ottelusta vielä kahden erän jälkeen, mutta kolme kertaa TPS nousi päätöserässä ohi. Ainoan voittonsa Tappara otti toisessa ottelussa Hakametsässä maalein 3-1.

Kevään kunniakas taistelu päättyi epäonnisesti Raumalla pronssiottelussa. Ojanen tasoitti pelin vielä varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla, mutta jatkoajalla kesken kauden divarista Lukkoon nostettu vanha tehomies Kari Jalonen onnistui ratkaisemaan voiton raumalaisille.

TPS ja Jokerit pelasivat ensimmäisen neljästä peräkkäisestä finaalisarjastaan – 1990-luvulla niitä oli kaikkiaan viisi. Jokerit otti keskinäisistä finaaleista ensimmäisen voitoin 3-1.

Pudotuspeleissä Jiří Kučera jätti Tappara-yleisölle tehokkaat jäähyväiset lukemilla 7+5=12. Myös Arto Kulmala vertyi pleijareihin ja tykitti niissä seitsemän osumaa.

Kultakypärät esiteltiin tällä kaudella

SM-liigaan vahvasti vakiintuneet Veikkauksen kultaiset kypärät tuotiin mukaan kaukaloon kesken tämän kauden. Tapparasta ensimmäisenä kultakypärän painoi päähänsä marraskuussa Pauli Järvinen.

Toinen peliasullinen spesiaalijuttu kauden aikana oli Reksa Ruotsalaisen ensimmäisessä Tappara-ottelussaan käyttämä pelipaita. Numeron 10 saaneen Ruotsalaisen selkää koristi tavallisen numeron sijasta Kymppikioskin logomainos. Yhden ottelun jälkeen sellainen kikkailu kiellettiin.

Ennen sarjakautta harjoituspelipuolella pelattiin Tampere Cupin lisäksi ”Vuosisadan ottelu Mäntässä”, kun liigajoukkueet Tappara ja JYP ottivat yhteen pikkupaikkakunnalla. Tappara voitti 7-4. Joulutauolla Tappara pelasi puoliperinteisen hyväntekeväisyysottelun kakkosdivisioonan Ikurin Virettä vastaan ja yllättäen hävisi. Vielä saman tauon aikana Tappara halusi revanssin ja voitti. Uusintaottelu ei kuitenkaan johtunut tappion häpeästä, vaan siitä, että viimeiseksi tarkoitetussa taukopelissä ennen SM-liigan jatkumista Ari Haanpää sai tappelemisesta yhden ottelun pelikiellon. Se pelikielto hoidettiin pois alta ylimääräisellä treenimatsilla, ja Haanpää oli taas kokoonpanossa liigan jatkuessa.

Kaukalon ulkopuolella tamperelaisjoukkueita uhkailtiin lokakuussa. Jopa konkurssiuhkaa heiteltiin ilmoille, kun verovirasto lähti penäämään Tapparalta 430 000 markkaa ja Ilvekseltä vielä 50 000 mk enemmän edelliskauden pelaajapalkkioista kertyneinä verorästeinä. Maksuaikaa annettiin kahdeksan päivää. Tapparan tuoreen toimitusjohtajan Mikko Leinosen mukaan seuroilla oli koko ajan neuvotteluyhteydet verotoimistoon ja maksuaikatauluja ja systeemejä sovittuna, mutta silti asiasta tehtiin julkisuuden kautta jonkinlainen kiristyskeino. Seurat eivät menneet konkurssiin vaan hoitivat velkansa.

---

---