---

OJASELLE PISTEPÖRSSIVOITTO MUTTA EI KULTAMITALIA

Uusia pelaajia: Esa Pirnes (Blues), Jyrki Välivaara (JYP), Pasi Puistola (Ässät), Thomas Draper (Blues), Tuomas Reijonen (SaiPa), Jere Myllyniemi (KooVee), Christian Sjögren (Djurgården SWE), Jeff Williams (Brynäs SWE), Teemu Sirén (Blues), Roman Meluzín (Třinec CZE), Sasu Hovi (jun)
Lähteneet pelaajat: Jussi Markkanen (Edmonton NHL), Timo Vertala (Montreal NHL), Alain Côté (Saint-Georges-de-Beauce QSPHL), Timo Järvinen (Schweinfurt GER), Tero Lehterä (Blues), Sean O’Brien (Sterzing/Vipiteno ITA), Niki Sirén (Pelicans), Teemu Normio (Lukko)
___

Tappara otti liigassa toisen peräkkäisen hopeamitalinsa, kun se joutui taas toteamaan vastustajansa finaalipeleissä paremmakseen. Tällä kertaa Tapparan jätti taakseen Jokerit. Runkosarjan Tappara voitti ensimmäisen kerran sitten vuoden 1986.

SM-liigaa pelattiin toisen kerran peräkkäin 13 joukkueen sarjana, jossa runkosarjassa oli 56 ottelua ja pudotuspeleihin meni kahdeksan parasta. Toisesta päästään sarja oli ennen edelliskautta suljettu, joten putoamisvaarassa ei ollut yksikään joukkue.

Talouspuolella Tappara oli kirinyt kärkeä summien mutta ei seurajärjestysten osalta. Sen budjetti kaudelle oli edelleen liigan kuudenneksi suurin, kun Jokerit johti joukkue 36 miljoonan markan talousarviollaan. Jokerit oli pysynyt samassa vuotta aiempaan tilanteeseen verrattuna, mutta Tappara oli nostanut omaa budjettiaan 3,5 miljoonaa nyt yhteensä 22 miljoonaan markkaan.

Taloudessa ero Jokereihin oli vielä merkittävä, mutta urheilun saralla oltiin tasavertaisempia. Tappara nostettiin ennen kautta yhdeksi suurimmista mestarisuosikiksi, ellei jopa kaikkein suurimmaksi.

Ainoa uhka NHL rokotti

Edelliskauden päätyttyä Tapparalla oli jo valmiina loistava runko sopimuspelaajia. Nimet papereissa oli valmiiksi jo 16 pelaajalla, ja toukokuun alussa sitä ryhmää vahvistettiin kolmella kovalla kotimaisella hankinnalla: Esa Pirneksellä Bluesista, Ässistä tulevalla Ilves-kasvatti Pasi Puistolalla sekä Jyrki Välivaaralla, jonka lähtöseura oli nyt jo tuttu JYP. Hän oli neljään vuoteen viides Jyväskylästä kirvesrintoihin naarattu pelaaja. Oma kasvatti Tuomas Reijonen palasi riveihin SaiPasta, ja nuori KooVee-maalivahti Jere Myllyniemi liittyi ryhmään kamppailemaan kakkosvahdin paikasta Tapparan omien nuorien Sasu Hovin ja Håkan Danielssonin kanssa. Marko Mäkiselle tehtiin jatkosopimus.

Tässä vaiheessa julkisuudessa julistettiin Tapparan ainoaksi uhkaajaksi NHL, joka saattaisi kesän aikana tarjota sopimuksia ja viedä kirvesrinnoistakin pelaajia rapakon taakse. Heinäkuun alussa Jussi Tarvainen kertoikin harkitsevansa Edmonton Oilersin sopimustarjousta. Lopulta hän ei siihen tarttunut vaan jäi Tapparaan, mutta heinäkuun puolivälin viimeisinä mahdollisina siirtopäivinä NHL-uhka realisoitui, kun Timo Vertala teki sopimuksen Montreal Canadiensin kanssa ja maalivahti Jussi Markkanen Edmontonin kanssa.

Tappara oli nyt ilman ykkösmaalivahtia. Jo aiemmin keväällä Espoossa Blues oli hankkinut riveihinsä Jarmo Myllyksen, vaikka joukkueella oli jo Thomas Draper sopimuksen alla. Draper oli pelannut Tapparassa jo 1987-88, ja hän oli ollut hyvin lähellä tehdä paluun kaudeksi 1999-2000, mutta Lukko ehti silloin niukalla marginaalilla ensin. Nyt Draperin paluu kirvesrintoihin toteutui. Tappara vuokrasi hänet Bluesilta koko kaudeksi.

Ennen otteluiden alkua joukkueeseen tuotiin testiin myös ruotsalainen hyökkääjä Christian Sjögren, joka SM-liigan kynnyksellä sai ensin loppukauden sopimuksen mutta joka kuitenkin palasi Ruotsiin jo marraskuussa. Samaan aikaan sopimuspurun kanssa Tappara lainasi Bluesista Teemu Sirénin joulutaukoon saakka. Helmikuussa Sirén hankittiin kirvesrintoihin loppukauden ajakasi, mutta tämä loukkaantui ja pelasi loppukaudesta vain kolme peliä.

Sjögren ja Sirén olivat duunareita, mutta myös tehomiesosastoa pyrittiin kauden aikana vahvistamaan. Samaan aikaan Sirénin ensimmäisen lainan kanssa Tapparaan tuli kanadalainen Jeff Williams, mutta hän ei saanut 14 koeaikapelissään tehdyksi maaliakaan. Tammikuussa tuli todellinen yllätys, kun pari kautta aiemmin Tapparassa loistokauden pelannut, jatkosopimuksenkin tehnyt mutta silti jonkinnäköisten erimielisyyksien takia joukkueesta lähtenyt Roman Meluzín palasi takaisin.

Ojaselle 500 täyteen, Hovi avasi nollapeleillä

Tappara avasi liigakautensa keräämällä pisteitä kahdeksasta ensimmäisestä ottelustaan, viisi voittoa ja kolme tasapeliä, ennen kuin yhdeksännessä ottelussaan hävisi JYPille jatkoajalla – aikana, jolloin jatkoaikatappio oli vielä ihan oikea tappio.

Komean 7-2 -lukemin tulleen Ilves-voiton perään Tappara kaatoi HPK:n 4-3. Jyrki Välivaaran kahden maalin sijaan isompia pisteitä olivat Janne Ojasen kaksi maalisyöttöä, joiden myötä hän rikkoi 500 tehopisteen rajan SM-liigassa ja nousi kaikkien aikojen pistepörssissä sijalle 19 ohi Lasse Oksasen. Edelliskauden paras Tappara-maalintekijä Jussi Tarvainen pelasi kuusi ensimmäistä peliä ilman maaleja, mutta päästi sitten vauhtiin hänkin.

Lokakuussa Tappara hävisi peräkkäin neljä ottelua, joiden jälkeen joukkuetta heräteltiin laittamalla maaliin nuori Sasu Hovi ensimmäiseen liigapeliinsä. Tämä pelasi nollapelin, kun Tappara voitti peräti 7-0. Hovi pääsi seuraavan kerran tolppien väliin muutama viikko myöhemmin, silläkin kerralla Lukkoa vastaan, ja torjui taas nollapelin lukemin 3-0. Tiettävästi kukaan muu maalivahti ei ollut aloittanut liigauraansa kahdella peräkkäisellä nollapelillä.

Toinen oma nuori, hyökkääjä Sami Venäläinen, pääsi hänkin tilastokansien väliin lokakuun 24. päivä, kun hänen ensimmäinen liigamaalinsa oli voittomaali paikallispelissä, joka päättyi 3-2.

Runkosarjan ykköspaikalle viimeisessä pelissä

Hovin ensimmäisestä nollapelistä Tappara lähti kahdeksan voiton putkeen, jonka TPS onnistui katkaisemaan. Voittoputki ja sen jälkeenkin hyvä jatko siivitti Tapparan sarjataulukon ykköspaikalle. Joulutauolle se lähti kärjessä kaksi pistettä HPK:ta edellä.

Pelien jatkuttua Tappara ja HPK kohtasivat kärkiottelussa Hämeenlinnassa. Pelistä tuli yksipuolinen Tappara-näytös, kun se voitti peräti 7-2. Janne Ojanen keräsi huimat tehot 2+3.

Tammikuussa Tapparan kymmenen kotivoiton putki katkesi Jokerien voittaessa Hakametsässä. Toiseen suuntaan Jussi Tarvaisen hattutempun johtama Tappara katkaisi TPS:n yhdeksän kotivoiton putken maaliskuun alussa.

Jokerit ja TPS olivat kuitenkin jo vähän kärkikaksikkoa jäljessä. Kisa runkosarjan voitosta käytiin Tapparan ja Kerhon välillä. Helmikuun lopussa joukkueet kohtasivat runkosarjassa neljännen ja viimeisen kerran. Muutama minuutti ennen loppua pelin ollessa tasan Tappara sai jäähyn. HPK:n ylivoimaa ei kuitenkaan nähty, kun se viivytteli ylivoimaviisikkonsa kentälle laittamisessa, ja tuomari näpäytti jäähyn pelin viivyttämisestä. Tasavajaan aikana Tarvainen iski Tapparalle voittomaalin 4-3. Tappara kaatoi HPK:n kaikissa neljässä pelissä.

Taistelu huipentui runkosarjan viimeiseen pelipäivään. HPK oli jo päivää aiemmin pelannut viimeisen ottelunsa, voittanut sen ja noussut ykkössijalle 78 pisteeseen. Ennen viimeistä peliään Tappara oli 77 pisteessä ja kohtasi vielä vieraissa runkosarjan kolmossijan varmistaneen Jokerit. Ottelusta tuli tiukka mutta tasainen. Lähes sekunnilleen ottelun puolivälissä Janne Grönvall laukoi Tapparan johtoon ylivoimalla. Se osoittautui lopulta myös pelin ainoaksi maaliksi. Tappara voitti 1-0 ja nousi pisteellä ohi HPK:n.

Runkosarjan voitto oli Tapparalle ensimmäinen sitten vuoden 1986.

Pistepörssin voitto Janne Ojaselle

SM-liigan pistepörssin voitosta käytiin yhtä kova ja viimeiseen asti kestänyt kamppailu kuin runkosarjankin voitosta. Viimeiseen pelipäivään Janne Ojanen lähti kärjessä neljä pistettä Ilveksen Vesa Viitakoskea edellä. Ilveksen viimeinen peli oli sarjan viimeiseksi jäävää SaiPaa vastaan kotona, joten Viitakosken lisäpisteiden teko oli varsin mahdollista. Lisäksi hänellä oli tehtyjen maalien etu puolellaan, joten tasapisteiden tilanteessa Viitakoski nousisi ykköseksi.

Tapparan peli Helsingissä oli vähämaalinen ja Ojanen jäi pisteittä. Samaan aikaan katseet olivat Tampereen pelissä, jossa Viitakoski iski alle kuuteen minuuttiin kaksi maalia. Hattutemppunsa Viitakoski täydensi jo toisessa erässä nousten pisteen päähän Ojasesta. Yksikin piste lisää olisi riittänyt, jos Ojanen ei onnistu kolmannessa erässä. Päätöserässä pelin jo ratkettua Ilves haki Viitakoskelle pistepörssin voittavaa pistettä peluuttamalla miestä erässä jopa 15 minuuttia, mutta sitä yhtä pinnaa ei syntynyt.

Ojanen pysyi ykkösenä tehoin 20+41=61. Se oli SM-liigan kaikkien aikojen pisteykkösen ainoa yhden kauden pistepörssin voitto.

Viimeisessä pelissä Thomas Draper pelasi maalissa jo kauden yhdeksännen nollapelinsä. Sillä hän sivusi SM-liigan ennätystä, jonka viime kaudella oli tehnyt samalla lailla Tapparassa Jussi Markkanen. Siihen kun lisätään päälle vielä Sasu Hovin kolme nollapeliä kuudessa ottelussa, niin komeata oli jälki tolppien välissä.

Tälläkin kertaa ilman tappioita finaaleihin

Pudotuspeleihin lähdettiin siis kärkisijalta ja ensimmäiseksi vastustajaksi tuli runkosarjan kahdeksanneksi sijoittunut Espoon Blues. Runkosarjakohtaamisissa kumpikin joukkue oli voittanut molemmat kotiottelunsa. Playoffeissa Tappara voitti suoraan kolmessa ottelussa. Kumpikin kotiottelu päättyi 3-1, ja niiden välissä Espoossa pelattu peli Jussi Tarvaisen hattutempun vauhdittamana 5-2. Kovimmin playoff-tappio otti Blues-tähti Jan Calouniin, joka viimeisessä ottelussa taklasi Esa Pirnestä päähän ja sai siitä kolmen ottelun pelikiellon rasittamaan seuraavan kauden alkuaan.

Välierissä vastaan asettui sitten kolmin edellisen kauden mestari TPS, jolle Tappara oli edellisvuonna hävinnyt loppuottelut. Kirvesrinnat ottivat puhtaan revanssin voittamalla myös turkulaiset suoraan kolmella voitolla päättäen samalla TPS:n valtakauden kotimaisessa jääkiekossa.

3-1 oli kevään Tappara-pelien perustulos – niihin numeroihin oli päättynyt kaksi kolmesta Blues-pelistä ja samoihin numeroihin päättyi myös kaksi TPS-ottelua. Avausottelussa mentiin pitkään maaleitta, kunenes kumpikin osui kerran. Neljä minuuttia ennen loppua Jani Hassinen vei Tapparan johtoon ja lisäsi vielä voittoluvut 3-1 tyhjään maaliin. Turussa TPS otti johdon, mutta toisessa erässä Janne Grönvallin ja alivoimalla osuneen Marko Ojasen puolentoista minuutin välein tulleet maalit käänsivät pelin. Hassinen lisäsi taas voittoluvut kolmannessa erässä.

Toisen ottelun isoihin juttuihin kuului Marko Mäkisen onnistunut TPS-pelin sekoittaminen. Turkulaisten kanadalaisvahvistus Chris Joseph lensi suihkuun kostettuaan Mäkisen taklauksen keihästyksellä. TPS-valmentaja Kari Jalonen puolestaan kiehahti niin, että huusi Mäkiselle älyttömyyksiä tv-kameroiden tallentaessa kaiken. ”Sää et uskalla tapella!” melttosi malttinsa menettänyt valmentaja vastustajapelaajalle.

Viimeinen ottelu muodostui ikimuistoiseksi jännitysnäytelmäksi, kun suhteellisen vaisun 1-1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen seurasi huima jatkoaika. Loistavia tilanteita luotiin molempiin päätyihin solkenaan, mutta maalivahdit kestivät. Ensimmäistä 20 minuutin jatkoaikaa jäi pelaamatta tasan minuutti, kun kapteeni Janne Ojanen sai jättösyötön hyökkäysalueella, polkaisi hiukan lähemmäksi ja täräytti huikean lyöntilaukauksen TPS-maalin vasempaan ylänurkkaan. Tappara finaaleihin toisena vuonna peräkkäin!

Edellisvuoden lailla Tappara ei hävinnyt yhtäkään ottelua playoffeissa ennen finaalisarjaa.

Kolmessa viimeisessä finaalipelissä Tapparalla yhtä monta hylättyä kuin hyväksyttyä maalia

Finaaleissakin voittokulku sai aluksi jatkoa, kun sekavassa ja maalirikkaassa avausottelussa Jaakko Uhlbäck tykitti 5-4 -voittomaalin reilut viisi minuuttia ennen loppua. Voittomaalia oli edeltänyt Tapparan hukkaama viiden minuutin ylivoima, joka seurasi Tuomo Ruudun taklattua Marko Ojasta päähän. Ruutu sai kahden ottelun pelikiellon, Ojanen kampesi itsensä kaukaloon toiseen peliin epäilyksistä huolimatta.

Toisessa ottelussa Helsingissä Tappara kadotti otteensa toisessa erässä ja sen löytäminen takaisin kesti liian pitkään, aina neljänteen finaaliin saakka. Tappara oli kuitenkin numerollisesti lähellä jopa voittaakin, mutta kun Janne Ojasen tekemä tasoitusmaali hylättiin maalivahdin häirintänä, niin Jokerit sai viimeistellä voittonsa lopulta tyhjään maaliin 3-1. Jokerien 2-1-voittomaali oli sekin rajatapaus, oliko sen tekijä Tom Koivisto maalialueella vai ei, mutta marginaalit satoivat Jokerien laariin.

Kolmannessakin ottelussa Tapparalta hylättiin rajun aloituksen jälkeen avausmaali. Tällä kertaa maalin hylkäys tapahtui korkean mailan vuoksi pitkän videotarkastuksen jälkeen. Videotarkistussäännöissä korkeaa mailaa ei olisi voinut katsoa videolta, eikä sitä myöskään tarkistuskamerasta voinut nähdä. Hylätyn maalin jälkeen Tapparan palkeet olivat hiukan tyhjinä, ja Jokerit vei pelin puhtaasti 3-0.

Viimeiseksi jääneessä loppuottelussa Jokerit karkasi toisen erän alussa kahden maalin johtoon ennen kuin Janne Ojanen sai vihdoin tehtyä kirvesrinnoille hyväksytyn maalin. Se tuli ylivoimalla, kun Jokerit oli taas saanut viiden minuutin jäähyn, nyt väärin taklaajana oli Mikko Ruutu ja uhrina toisen kerran näissä playoffeissa Esa Pirnes. Viimeiset puolitoista erää Tappara takaa-ajoi Jokerien maalin johtoa vimmatusti, mutta mistään paikasta kiekko ei suostunut menemään ohi Jokeri-maalissa loistaneen vasta 18-vuotiaan Kari Lehtosen. Jokereille voitto lukemin 2-1 ja samalla mestaruus voitoin 3-1.

Hopeamitali maistui edellisvuotta paljon katkerammalta, nyt tavoitteena oli ollut ehdottomasti vain ja ainoastaan mestaruus. Pieni hyytyminen esti unelman täyttymisen finaaleissa, jotka luultavasti tullaan muistamaan useammasta epäselvästä maalitilanteesta, joissa hyväksymiset ja hylkäämiset aina kääntyivät Jokerien eduksi – vaikkakin ainakin suurin osa niistä tuomioista meni luultavasti oikein.

Ojanen palkintorohmuna

Kullan menetystä lukuun ottamatta kausi oli kuitenkin Janne Ojaselle nappikausi. Kauden lopussa 34 vuotta täyttänyt Ojanen voitti siis SM-liigan pistepörssin ensimmäistä kertaa urallaan kerättyään, ja saman tien Ojanen valittiin myös runkosarjan parhaaksi pelaajaksi. Myös pelaajatoverit arvostivat Jannea valitsemalla miehen Kultaisen kypärän voittajaksi kauden parhaana pelaajana. Ojanen valittiin myös liigan All-Starsiin, minkä lisäksi historiankirjoihin merkittiin Jannelle myös uran toinen IS-liigatähtikisan voitto ja Pohjolan reilun pelaajan palkinto.

Ojaselle ojennettiin kauden jälkeen myös President’s Trophy A-maajoukkueessa ansioituneena pelaajana. Tässä palkinnossa oli jonkinlaista ironiaakin, sillä Hannu Aravirran noustua A-maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1998 Ojaselle ei ollut arvokisavalintoja tullut. Tämänkin kauden aikana käytiin jopa lehtien sivuilla kampanjaa Ojasen puolesta, että tämä valittaisiin Salt Lake Cityn olympiajoukkueeseen, sillä hän pelasi kenties jopa uransa parasta kautta, oli parempi kuin kisapaikkakilpailijansa niin kotimaan sarjassa kuin kansainvälisissä näyttöotteluissa, mutta Aravirta valitsi kisoihin mieluummin luottomiehensä jopa loukkaantuneena kuin Ojasen. Lohdutuspalkintona Aravirta valitsi Ojasen kevään MM-kisoihin, jossa Ojanen oli joukkueen tehokkain keskushyökkääjä.

Kauden yllättäjä oli edelliskaudella junioreista liigaryhmään noussut Sami Venäläinen, joka nyt otti vakuuttavasti paikkansa pelaavassa kokoonpanossa. Aleksander Barkov jatkoi uskomatonta sarjaansa kasaten tälläkin kaudella yli 40 tehopistettä. Jani Hassinen pelasi Ojasen rinnalla ja paransi vielä edelliskaudesta tehden nyt uudeksi ennätyksekseen 24 maalia, johon miehen peliuran Tappara-jakso päättyi. Myös Jussi Tarvainen teki saman verran eli 24 osumaa.

Playoffeissakin tehokkain oli Ojanen, 2+7=9, perässään seitsemän tehopisteen Tarvainen ja Barkov.

Kauden jälkeen yleinen mielipide oli, että Tapparan nousu kahden peräkkäisen kauden finaalijoukkueeksi oli ollut huima, mutta nyt seuran etsikkoaika mestaruuteen taisi olla ohi.

---

---