---

13 VUODEN TAUON JÄLKEEN FINAALIPELEIHIN

Uusia pelaajia: Marko Ojanen (JYP), Alain Côté (Nürnberg GER), Tero Lehterä (Jokerit), Mikko Luoma (JYP), Marko Mäkinen (Ahmat), Sean O’Brien (Philadelphia AHL), Miro Laitinen (jun), Pekka Saravo (jun), Niki Sirén (Univ. of Wisconsin USA), Arto Kuki (Blues), Timo Hakanen (Ässät), Sami Venäläinen (jun), Mikko Pukka (jun)
Lähteneet pelaajat: Per Löfström (Leksand SWE), Jason Muzzatti (Augsburg GER), Pasi Petriläinen (Timrå SWE), Valeri Krykov (Blues), Ari Vallin (HPK), Josef Boumedienne (Jokerit/NHL), Asko Rantanen (Blues), Roman Meluzín (ESC Moskitos GER), Arto Kulmala (Frisk Asker NOR), Sami-Ville Salomaa (Frisk Asker NOR), Pasi Tuominen (SaiPa), Sami Salonen (Ässät)
___

Tappara, joka SM-liigan perustamisen jälkeisinä 14 vuotena oli pelannut finaaleissa yhdeksän kertaa, ei ollut yltänyt niihin 13 edelliseen vuoteen, mutta teki nyt paluun huipulle. Joukkueen voittama hopea oli ensimmäinen mitali sitten vuoden 1990 pronssimitalin.

Jukka Rautakorpi ja Kari Makkonen luotsasivat toista kauttaan ja heillä oli käsissään edellistä kautta ehkä nimettömämpi, mutta nyt jo kokeneempi ja työntekemiseen sitoutuneempi pelaajaryhmä.

Tällä kertaa SM-liigan runkosarja olikin omituinen, kun sarjaan oli lisätty 13. joukkue Kärppien voitettua liigakarsinnoissa Pelicansin, jota ei kuitenkaan samalla pudotettu alas. Samalla päätöksellä koko sarja suljettiin muutamaksi vuodeksi niin, ettei yksikään joukkue voinut pudota tai nousta liigaan. Pariton joukkuemäärä toi uudenlaisia välisarjoja ja kaksi ottelua lisää runkosarjaan, nyt yhteensä 56.

Ne molemmat lisäottelut olivat Ilvestä vastaan käytyjä paikallispelejä, jotka Tapparalta sujuivatkin hienosti: kuusi voittoa ja kaksi tappiota kahdeksassa pelissä. Suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että kahdeksan paikallispeliä runkosarjaan oli jo liikaa. Tunnetta vahvisti sekin, että Tappara ja Ilves kohtasivat tällä kaudella pitkästä aikaa toisensa myös pudotuspeleissä.

Talouspuolella Tapparan kokonaisbudjetti oli kuudenneksi suurin SM-liigassa, mutta vain puolet siitä mitä Jokerien 36 miljoonan jättibudjetti oli. Palkanmaksajana, eli pelaajabudjettinsa osalta, Tappara oli viidenneksi suurin.

Edelliskauden ulkomaalaisviisikon tilalle kotimaista voimaa

Edelliskauden kovasta ulkomaalaisviisikosta lähti neljä, kun vain Aleksander Barkov jäi kirvesrintoihin. Per Löfström palasi Ruotsiin, Jason Muzzatti siirtyi Saksaan, Josef Boumedienne teki sopimuksen Jokereiden kanssa mutta lähtikin NHL:ään, ja Roman Meluzín siirtyi lopulta myös Saksaan. Hänen kanssaan Tappara oli tehnyt jatkosopimuksen jo edellisenä talvena, ja toimitusjohtaja Mikko Leinonen oli huhtikuun lopussa kiistänyt jyrkästi huhun, jonka mukaan Tappara haluaisia luopua tehokkaasta tšekistään. Vielä ennen juhannusta sopimuksen purku ja siirto kuitenkin tapahtuivat.

Pois lähtivät myös edelliskauden kapteeni Pasi Petriläinen, joka meni Ruotsiin, sekä vuodesta 1994 saakka seuraa palvellut, välillä kapteeninakin toiminut Valeri Krykov.

Lähtijöitä lähdettiin paikkaamaan maalivahdista – ja Jyväskylästä. Tapparassa jo kauden 1995-96 pelannut Jussi Markkanen palasi Tampereelle nyt viisi vuotta kokeneempana ja parempana. Maalivahtiosastoa vahvistettiin myös palkkaamalla maalivahtivalmentajaksi Ilveksen molarien kanssa vahvaa työtä tehnyt Jaakko Sirén. Jyväskylästä Tapparaan tulivat nyt puolustaja Mikko Luoma ja laitahyökkääjä Marko Ojanen. Kolmen kevään aikana Tappara oli hankkinut viisi pelaajaa JYPistä; nyt tullutta kaksikkoa olivat edeltäneet ensin puolustaja Miska Kangasniemi ja sitten hyökkääjät Jussi Tarvainen ja Timo Vertala.

Uusina miehinä keväällä joukkueeseen olivat liittyneet hyökkääjä Timo Hakanen Ässistä sekä try-outilla kesällä olleet Arto Kuki Bluesista, Niki Sirén Pohjois-Amerikan yliopistosarjasta, sekä suoraan Kanadan juniorisarjasta hankittu nuori yhdysvaltalaispuolustaja Kevin Mitchell.

Harjoituspelikauden alettua elokuussa tehtiin muutoksia ja vahvennuksia. Mitchell osoittautui liian kevyeksi liigapeleihin, ja tilalle tuli viimeksi Saksassa pelannut 119 NHL-pelin kanadalaiskonkari Alain Côté. Arto Kuki ja Niki Sirén saivat sopimukset, mutta Tampere Cupissa testissä käynyt kanadalaishyökkääjä Rod Hinks ei. Sen sijaan hyökkäyksen vahvistukseksi napattiin juuri SM-liigan kynnyksellä Tero Lehterä. Nuorista Pekka Saravo ja Sami Venäläinen olivat myös saaneet liigasopimukset.

Kun kuukauden verran sarjaa oli pelattu, vähälle peliajalle jäänyt Timo Hakanen lähti Itävaltaan. Joulukuun alussa Tappara otti testiin isokokoisen ja vähän ongelmapelaajan maineessa olevan Marko Mäkisen, joka sai testijakson jälkeen loppukauden sopimuksen ja löysi Tapparasta itselleen pitkäaikaisen kodin. Vuodenvaihteen tienoilla joukkueeseen liittyi vielä kanadalainen Sean O´Brien, joka olisi joidenkin raporttien mukaan ollut parempi laitahyökkääjänä, mutta Tapparaan hänet tuotiin puolustajana.

Kausi hyvin käyntiin

Vuotta aiemmin Tappara oli riehunut harjoituspeleissä kuin myrsky ja kulkenut voitosta voittoon. Tällä kertaa se voitti vain neljä kertaa kolmessatoista valmistavassa ottelussaan.

Se oli myös harjoitellut paljon Kaukajärvelle valmistuneessa Tappara Sentterissä tutun Hakametsän jähallin sijaan. Valmentaja Rautakorpi kertoi syyksi tälle sen, että omaan halliin ei kuka tahansa höpöttäjä päässyt levittämään negatiivisia juttuja niin kuin kunnalliseen halliin. Epäselväksi jäi, keitä tai millaisia juttuja tarkoitettiin.

Jos edellisvuonna loistavia harjoituspelejä oli seurannut surkea sarjan alku, niin nyt huonosti menneiden harkkapelien jälkeen sarja alkoi paremmin. Tappara hävisi kahdeksasta ensimmäisestä pelistään kaksi ennen kuin joutui ensimmäisen kolmen tappion huonoon jaksoonsa.

Kuukaudet eivät olleet veljeksiä: syyskuussa Tappara hävisi yhden kuudesta pelistään, marraskuussa kaksi kahdeksasta pelistään, mutta niiden välissä lokakuussa tappioita tuli kuusi. Niistä rajuimmassa, TPS:lle peräti 2-8 tulleessa rökälehäviössä, turkulaiset johtivat jo puolentoista minuutin pelin jälkeen 3-0. Lokakuun alussa Tappara oli hävinnyt SaiPalle Lappeenrannassa 3-5. Erikoisen ottelusta tekee se, että Jussi Markkanen Tappara-maalissa torjui vain 12 kertaa, mikä oli aikanaan ennätyksellisen vähän.

Lokakuun voitoista makein oli puhdas 5-0 Ilveksestä. Marko Ojanen pamautti hattutempun.

Espoossa ensimmäinen voitto yli seitsemään vuoteen

Joulutauolle Tappara lähti neljänneltä sijalta. Se oli pelin vähemmän pelanneena yhdeksän pistettä Jokereita perässä. Väliin mahtuivat myös TPS ja HIFK.

Marraskuussa Oulussa elettiin erikoisia hetkiä, kun Timo Vertala loukkaantui vastustajan rikkeestä mutta jäähyä ei tullut. Kentältä poistuessaan Vertala heitti mielenosoituksellisesti pelihanskansa, joka lensi katsomoon. Sitä ei sieltä enää takaisin saatu, vaikka ottelun kuuluttajakin pyysi palauttamaan sen.

Syyspuolen viimeinen ottelu ennen joulutaukoa Espoossa oli alkukauden merkittävin. Tappara voitti Bluesin 2-0. Se oli kirvesrintojen ensimmäinen voitto Espoossa sitten marraskuun 1993, väliä oli yli seitsemän vuotta.

Joulutauon jälkeen nähtiin Jaakko Uhlbäckin alivoimamaalien putki. Uhlbäck onnistui vajaalla pelattaessa maalinteossa niin Kärppiä, Ilvestä kuin Ässiäkin vastaan. Tappara voitti kaikki nuo ottelut osana peräti kahdeksan suoran voiton putkeaan.

Voittoputki katkesi samaan aikaan, kun kuultiin kanadalaispakki Côtén palanneen henkilökohtaisista syistä kotimaahansa. Tilanne kotipuolessa oli niin huolestuttava, ettei hänen odotettu enää palaavan Tampereelle. Mutta kuukauden poissa oltuaan Côté palasi yhdeksän peliä missattuaan ja pelasi kauden loppuun.

Jussi Markkanen teki nollapeliennätyksen

Tammikuun 18. päivänä Tappara pelasi Lukon kanssa historiansa toisen 0-0 -pelin. Maalivahti Jussi Markkaselle se nollapeli oli kauden seitsemäs, millä hän sivusi SM-liigan yhden kauden ennätystä.

Siitä alkoi odotus seuraavasta nollapelistä ja ennätyksen saamisesta yksin Markkasen nimiin. Helmikuun alussa Tappara johti Lukkoa 5-0, kun peli oli lähestymässä viimeistä viisiminuuttistaan. Nolla rikkoutui kuitenkin erikoisella tavalla, kun Lukon Zdenek Nedved hämäsi punaviivalla ampuvansa kiekon päätyränniin, Markkanen otti ennakkoreagointia saadakseen kiekon pysäytettyä maalinsa takana, mutta Nedved käänsikin rännikiekkonsa viime hetkessä laukaukseksi kohtia maalia ja myös maaliin.

Ennätys syntyi neljä ottelua myöhemmin, kun Jokerit kaatui 5-0 värikkäässä ottelussa, jossa nähtiin pari tappelua ja rangiatuslaukauskin. Tapparasta nyrkkihommiin joutuivat pohjoisamerikkalaiset Côté ja O´Brien, rankkarimaalari taas oli Tarvainen.

Pari kierrosta ennen runkosarjan loppua Markkanen kaunisteli nollapelisaldoonsa vielä yhdellä yhdeksään, kun Tappara voitti SaiPan, tälläkin kertaa samoin numeroin 5-0.

SM-liigan paras erikoistilannejoukkue

Aleksander Barkov valittiin SM-liigan helmikuun parhaaksi pelaajaksi, kun hän teki tehot 3+10=13 seitsemässä ottelussa. Valinnan erikoisuus oli se, että Barkov valittiin ensimmäisenä pelaajana kuukauden pelaajaksi kolmannen kerran uransa aikana.

Runkosarjan kevätkauden puolella Tappara oli parantanut sijoitustaan pykälällä ja varmisti kolmossijansa jo neljä kierrosta ennen loppua kaatamalla Ilveksen kuudennen kerran runkosarjan aikana. Tällä kertaa voitto tuli jatkoajalla nuoren puolustajan Tuukka Mäntylän rohkean nousun tuloksena. Sijoituksen varmistuminen tyhjensi joukkueen palkeet niin, että pari päivää myöhemmin se hävisi pudotuspeleistä ulos jäävälle JYPille peräti 1-9.

Kärkikaksikko Jokerit ja TPS taistelivat runkosarjan voitosta viimeiseen asti. Jokerit oli pisteellä turkulaisia parempi. Tappara jäi TPS:stä seitsemän pistettä.

Tappara oli runkosarjan paras erikoistilannejoukkue. Se teki ylivoimalla 59 maalia ja alivoimallakin peräti 13 maalia. Toisen kerran sille jaettiin Hopealuistin-palkinto.

Ilman tappioita finaaleihin

Runkosarjan kolmantena Tappara sai puolivälierissä vastaansa kuudenneksi sijoittuneen Lukon. Se oli ollut kirvesrinnoille runkosarjassa vaikea vastus, sillä voittoja oli tullut vain yksi kuudesta kohtaamisesta. Kolme kertaa oli päädytty tasapeliin.

Playoffeissa Tappara voitti kuitenkin kaikki kolme peliä niukasti mutta varmasti. Avauspelissä Tappara oli hiukan kipsaantuneen oloinen, kun Alain Côté lensi suihkuun jo alkuminuuteilla ja Lukko otti avauserässä kahden maalin johdon. Côtén potkaisemisesta saama ottelurangaistus poiki myös peräti viiden ottelun pelikiellon – yhtä pitkiä tuomioita ei ollut aiemmin vastaavista teoista jaettu. Runkosarjassa vain kaksi maalia tehnyt Niki Sirén mursi kipsin toisen erän alun tahtomaalillaan, ja lopulta Tappara nousi ohi ja voittoon Jussi Tarvaisen kahdella osumalla lukemin 3-2. Raumalla Tappara pelasi tylymmin ja voitti 3-1. Välieräpaikka oli katkolla taas kotona, jossa joukkueet tekivät kaksi erää tasatahtiin maaleja, kunnes kolmannen erän alussa Tuukka Mäntylän ja Jaakko Uhlbäckin onnistumiset puolentoista minuutin välein veivät Tapparan voittoon 5-3 ja siitä välieriin.

Taas oli edetty yksi porras eteenpäin, kun ensimmäisen kerran sitten vuoden 1994 Tappara voitti pudotuspelisarjan.

Välieristä tuli tamperelaisittain herkulliset, kun vastakkain olivat Tappara ja Ilves. Edellisen kerran joukkueet olivat kohdanneet samassa vaiheessa 1990, jolloin Ilves oli voittanut suoraan kolmessa ottelussa. Nyt ratkaisupalaset odottivat Tapparan kulmassa: se oli voittanut kuusi peräti kahdeksasta runkosarjakohtaamisesta, ja lisäksi se oli huilannut kolmen Lukko-voittonsa jälkeen, kun taas Ilves pelasi HIFK:n kanssa täydet viisi ottelua, joissa oli mukana vielä kaksi todella pitkää jatkoaikaa.

Ensimmäisessä pelissä Ilves teki avausmaalin, mutta Tappara kaikki seuraavat voittaen 5-1. Toisessa pelissä Ilves sinnitteli kaksi erää, kunnes Tappara kolmannessa karkasi parissa minuutissa 4-1 voittoon. Tässä pelissä myös Miska Kangasniemi lensi suihkuun taklattuaan Jani Nikkoa, joka oli kärsinyt aivotärähdyksistä aiemminkin ja sai taas yhden sellaisen. Kostopuheitakin oli ilmassa , kun pelikieltoakaan ei tullut, mutta sellaista ei nähty. Kolmannessa pelissä Ilves johti vielä 10 minuuttia ennen loppua kahdella maalilla eikä Tappara painostuksestaan huolimatta saanut kiekkoa sisään. Lopulta Timo Vertala kavensi väkisin, ja vajaat neljä minuuttia ennen loppua hengitykset salvannut karusellipyöritys päättyi Jani Hassisen sutaisemaan tasoitukseen. Mentiin jatkoajalle, jota pelattiin kuusi minuuttia ja 40 sekuntia, kunnes Jussi Tarvainen teki voittomaalin ja vei Tapparan finaaliin.

Tarvaisen maali on yksi niitä ikonisia Tappara-hetkiä, joita katsellaan kuvanauhoilta ja digitallenteilta vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Hän sai kiekon keskialueella, tanssi ja hypähteli ohi Ilves-pakkien Tomi Pettisen ja Ivan Majeskýn, kunnes oli nokikkain maalivahti Mika Pietilän kanssa ja vippasi kiekon hanskapuolen yläkulmaan. Kuten ottelun tv-lähetyksen kommentaattori Jari Kurri kuvaili: ”Tarvainen ajaa itsensä läpi ja nostaa Pietilän polvilleen ensin tosta noin ja nostaa ite katolleen.”

Finaali-levelin boss-vastustaja liian kova

Tappara oli päässyt SM-finaaleihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1988. Runkosarjan voittaja Jokerit oli yllättäen karahtanut Kärppiin, jonka taas TPS oli kaatanut välierissä helposti. TPS oli kahden edelliskauden mestari ja Tapparan 12 vuoden finaalipoissaolon aikana se oli pelannut finaaleissa peräti kymmenen kertaa ja voittanut seitsemän mestaruutta.

Kuluneen kauden runkosarjan aikana TPS oli voittanut Tapparan kaikissa neljässä kohtaamisessa. Se oli massiivinen ennakkosuosikki finaaleihin, kun Tapparalle oli tarjolla vain kiusaajan rooli. Tai kuten Tapparaa nälvivistä kirjoituksistaan vuosikymmenten ajan tunnettu Iltalehden toimittaja Pekka Jalonen ilmaisi, Tapparan mahdollisuudet finaaleissa ovat siinä, ”jos sallitaan paljon mailahäirintää ja päähän kohdistuvia taklauksia”.

Heti ensimmäisessä finaalipelissä nähtiinkin tosi ruma mailataklaus, mutta sen suorittaja ja siitä hyötyjä oli TPS. Tappara oli pelannut huiman avausottelun ja johti kahden erän jälkeen 3-1. Viimeisimmän maalin oli taituroinut Marko Mäkinen, joka punnersi väkisin maalipaikkaan samalla harhautellen ja iski kiekon sisään. TPS kuitenkin nousi tasoihin kolmannen erän alussa. Ottelua oli jäljellä vajaat viisi minuuttia, kun turkulaisten herrasmiespelaajana tunnettu Joni Lius löi kiekotonta Jaakko Uhlbäckiä törkeästi poikittaisella mailalla kaulaan. Lius selvisi tempustaan vain kahden minuutin jäähyllä, jota Tappara ei kyennyt hyödyntämään. Jäähyltä pääsytyään, vajaat kaksi minuuttia ennen loppua, samainen Lius teki TPS:lle voittomaalin 4-3.

SM-liigan kurinpito tutki Liuksen rikkeen – tosin vasta, kun Tappara niin vaati – ja tuli siihen tulokseen, että pelissä sen olisi pitänyt olla viiden minuutin rangaistus, mutta pelikieltoa siitä ei jälkikäteen anneta, koska ei voitu päätellä sen olleen tahallinen vastustajan vahingoittaminen. Sekä Lius että niskatuen kanssa Turusta Tampereelle palannut Uhlbäck pystyivät pelaamaan finaalisarjan seuraavassa pelissä.

Tampereen kakkospelissä Tappara aloitti taas hurjasti. Jani Hassinen osui jo avausmnuutilla, ja seitsemännellä minuutilla Uhlbäck sai hyvitystä telomisestaan maalin muodossa. Tappara piti formunsa loppuun saakka ja tasoitti finaalisarjan voitot lukemin 3-0.

Kolmannessa pelissä Tappara otti taas minuutin pelin jälkeen johdon, nyt Aleksander Barkovin maalilla. TPS nousi kuitenkin 2-1 -voittoon ja samoin lukemin se johti nyt finaalisarjaa. Ensimmäinen katkopaikka oli Tampereella.

TPS käytti katkopaikkansa jatkoajalla kolmen minuutin ja 13 sekunnin jälkeen Kalle Sahlstedtin maalilla. Tämäkin ottelu päättyi numeroihin 2-1. Tero Lehterä oli vienyt Tapparan ensimmäisessä erässä johtoon, TPS:n tasoitus oli tullut toisessa erässä. Ratkaisumaalissa Sahlstedt ylettyi törkkäämään päädystä ponnahtaneeseen kiekkoon ennen Jussi Markkasta ja kiekko liukui maaliin.

TPS voitti kolmannen mestaruutensa peräkkäin. Tapparalle hopea oli ensimmäinen mitali seitsemään vuoteen. Tamperelaismenestystä täydensi Ilveksen pronssi.

Paljon henkilökohtaisia huomionosoituksia – ja mestaruuskin

Tapparan joukkuemenestys näkyi myös henkilökohtaisissa saldoissa ja huomionosoituksissa. SM-liigan All-Stars-kentälliseen valittiin peräti kolme Tappara-pelaajaa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1977. Tähtiainesta olivat maalivahti Jussi Markkanen, puolustaja Janne Grönvall ja hyökkääjä Jussi Tarvainen.

Markkanen palkittiin myös kauden parhaana maalivahtina, ja Tarvainen puolestaan oli pudotuspelien arvokkain pelaaja. Valinta oli täysin poikkeuksellinen, sillä se on ainoa kerta, kun palkinnon on saanut muun kuin mestarijoukkueen pelaaja [tieto vuoteen 2023 saakka].

Tarvainen oli playoffien paras maalintekijä kahdeksalla osumallaan, mutta kokonaispisteissä pisteen häntä parempi oli pörssin voittanut Aleksander Barkov (2+9=11). Runkosarjassakin kaksikko oli Tapparan tehopari: Tarvainen oli ykkönen 23 maalillaan ja yhteensä 55 tehopisteellään, Barkov keräsi viisi pistettä vähemmän. Jani Hassinenkin pelasi huippukauden 18 maalilla ja yhteensä 42 pisteellä.

Puolustuksessa Tapparan tehokkaimmat olivat 24 pinnaa kuukauden pelitauostaan huolimatta koonnut Alain Côté ja kymmenen maalia laukonut Mikko Luoma. Heidän rinnallaan Tuukka Mäntylä kohosi yhdeksi kauden parhaista liigapuolustajista. Tietenkään ei voi sivuuttaa myöskään Janne Grönvallin valintaa All-Starsiin ja lopulta myös MM-kisoihin.

Edustusjoukkueen takana kauden kohokohta oli Tapparan A-nuorten nousu Suomen mestariksi. A-nuorilla oli myös ollut rankka 1990-luku, jonka aikana se oli rypenyt vuosikausia jopa ykkösdivisioonassa. Se oli noussut takaisin nuorten liigaan 1997 ja voittanut pronssia heti seuraavana keväänä. Nyt se voitti mestaruuden 15 vuoden tauon jälkeen tähtinään mm. sellaiset tulevat liigatähdet kuin Kristian Kuusela, Sami Venäläinen, Mikko Mäenpää ja Jussi Halme.

Tapparalta vietiin 1,8 miljoonaa markkaa sponsorirahaa

Ennen kauden alkua kabineteissa ja mediassakin väännettiin Tapparan tekemästä yhteistyösopimuksesta ahvenanmaalaisen vedonlyöntitoimiston PAF Onlinen kanssa. Tappara oli jo edellisen kauden aikana alkanut valmistella mittavaa yhteistyötä, joka lopulta saatiin valmiiksi ja julkaistiin elokuun puolivälissä.

SM-liigalla oli samaan aikaan voimassa oleva yhteistyösopimus Veikkauksen kanssa, eikä Veikkaus halunnut ainoaa kotimaista kilpailijaansa samoille markkinoille. Tappara ja PAF valmistelivat omaa yhteistyötään tietoisena Veikkaus-sopimuksesta, mutta ei siitä, että toukokuun lopussa – Tapparan ja PAF Onlinen neuvotteluiden ollessa jo liigankin tiedossa – SM-liiga ja Veikkaus olivat käyneet vaivihkaa lisäämässä omaan sopimukseensa pykälän, joka kielsi Veikkauksen kilpailijat SM-liigassa. Tästä yksinoikeus-lisäpykälästä ei seuroja tiedotettu ennen kuin vasta Tapparan ja PAFin sopimuksen julkistamisen jälkeen.

Syyskuun alussa esitettiin sitten uhkauksia: Jos PAF näkyy Tapparan peliasussa ja ottelutapahtumissa, Veikkaus irtisanoo sopimuksensa SM-liigan kanssa. SM-liigan vastaus tähän oli uhata Tapparaa koko liigasta sulkemisella, jos PAF on näkyvissä. Tällaiseen vähintäänkin puolilikaiseen peliin varautua osanneet Tappara ja PAF purkivat sopimuksensa, jotta Tappara pystyi jatkamaan SM-liigassa.

Iltalehden tietojen mukaan Tappara olisi saanut ensimmäisestä PAF-sopimuksen vuodesta kaksi miljoonaa markkaa. SM-liigan Veikkaus-sopimuksesta Tapparan saama osuus oli kymmenesosa siitä, 200 000 markkaa.

Veikkaus onnistui uusimaan sopimuksensa SM-liigan kanssa seuraavanakin keväänä, eikä PAF päässyt mukaan liigakiekkoon Tapparan kanssa eikä muutenkaan.

Tappara joutui raapimaan yhteistyösopimusbudjettiinsa uutta täytettä pitkin kautta, mutta teki lopulta hyvän plussatuloksen tilikaudestaan.

---

---