Tappara pelasi itsensä Euroopan parhaaksi seurajoukkueeksi kaudella 2022-2023, kun se voitti Champions Hockey Leaguen. Tie Euroopan ykkösjoukkueeksi oli pitkä ja vastamäkinen, mutta loppua kohti vauhti kiihtyi hurjasti ylämäestä huolimatta. Kansainvälisen mestarien liigan voittaminen oli valtava saavutus, vaikka sitä ei Suomessa vielä osatakaan välttämättä ihan täysin rinnoin arvostaa.

TBK:na aloittaneessa Tappara-organisaatiossa on aina puollettu kansainvälistä kokemusta ja opin hankkimista eri kiekkokulttuureista. TBK pelasi ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa jo niinkin varhain kuin vuonna 1940 kohdatessaan Tampereella ruotsalaisen Karlbergs BK:n. Sen verran pelottavasta vastuksesta oli kyse, että silloin lainattiin Ilvekseltäkin pelaajia vahvistukseksi, mutta silti tuli takkiin 2-8.

TBK ja vuodesta 1955 eteenpäin Tappara kiersi paljon pelaamassa Ruotsin lisäksi myös Keski-Euroopassa ja jopa Italiassa saakka. Pelkkien pelaamiskontaktien lisäksi Tappara haki 1960-luvulla Kanadasta apua valmennukseensa (pelaajavalmentajat Henry Åkervall ja Douglas Kowel), ja Kalevi Nummisen tultua seuran päävalmentajaksi vuonna 1970 käytiin itse aktiivisesti hakemassa valmennusoppia ulkomailta, kansainvälisen jääkiekon hallitsijamaasta Neuvostoliitosta saakka. Olipa Tappara vahvasti mukana yrittämässä perustaa kansainvälistä ammattilaisliigaakin Eurooppaan 1970-luvun alussa (lue lisää: EUROOPAN AMMATTILIIGAHAAVEET).

1970- ja 1980-luvuilla Tappara pääsi usein mukaan pelaamaan Euroopan seurajoukkueiden mestaruudesta Euroopan Cupissa (pelattiiin 1965-1996), mutta kansallisen menestyksen hiivuttua 1990-luvulla nämä pelit loppuivat kirvesrintojen osalta. 1990-luvun lopussa pelattuun European Hockey Leagueen (EHL 1996-2000) tai 2000-luvun puolivälin jälkeen yritettyyn European Champions Cupiin (ECC 2005-2008) Tappara ei koskaan päässyt mukaan.

Champions Hockey Leaguen (CHL) nimellä yritettiin ensimmäisen kerran kaudella 2008-2009 mutta se jäi kertaluontoiseksi. Vuonna 2014 potkaisiin käyntiin uusi yritys, jossa Tapparakin oli mukana yhtenä perustajajäsenenä. Siitä lähtien Tappara on ollut CHL:ssä mukana jokaisella kaudella.

Jos haluat skipata vanhemman historian ja lukea suoraan CHL-ajoista, siirry tästä osaan 2.

Euroopan Cup kituutti 30 vuotta omassa pienessä jääkiekkokolossaan

Jääkiekko seurasi jalkapalloa kymmenisen vuotta myöhemmin perustamalla koko Euroopan laajuisen kansainvälisen mestarien sarjan vuonna 1965. Jääkiekko oli kuitenkin suurimmassa osasssa Eurooppaa pieni laji ja sen tasoerot eri maiden välillä olivat suuret. Jääkiekon Euroopan Cup ei koskaan noussut erityisen arvostetuksi turnaukseksi, mutta se kulki omassa pienimuotoisessa olemuksessaan kuitenkin reilun 30 vuoden ajan.

Euroopan Cupia seurasi European Hockey League (EHL), jota yritettiin pitää hengissä enemmällä sponsorirahalla ja tv-näkyvyydellä, mutta se kesti vain neljä vuotta ennen kuin lopetettiin taloudellisesti kannattamattomana ja pitkälti samoista ongelmista kärsineenä kuin edeltäjänsä. Noin viiden vuoden tauon jälkeen yritettiin European Cup Championsin (ECC) nimellä, nyt vain kuuden jääkiekon eurooppalaisen suurmaan kesken, mutta sitä kesti vain kolme vuotta. Ne eivät kuitenkaan kuulu Tapparan historiaan, koska kirvesrintojen kotimainen menestys niinä vuosina ei riittänyt paikkaan näissä turnauksissa.

Champions Hockey Leaguen (CHL) nimi näkyi kiekkokalenterissa yhden kauden ajan 2008-09 ennen kuin sekin kuihtui, mutta samalla nimellä, uudella organisaatiolla ja laajemmalla tuella CHL potkaistiin uudelleen käyntiin vuonna 2014, ja sitä on jatkunut ainakin Tapparan Euroopan mestaruuteen saakka 2023.

Sitä ennen kuitenkin Tapparan taipaleesta vanhassa Euroopan Cupissa.

Tapparan ensimmäisessä Euroopan Cupissa vähän otteluita mutta pitkä aikataulu

Tappara pääsi ensimmäistä kertaa yrittämään Euroopan seurajoukkueiden mestaruutta kaudella 1975-76, kun se oli edelliskeväänä voittanut Suomen mestaruuden ensimmäistä kertaa Euroopan Cupin siinä vaiheessa noin kymmenen vuoden elinkaaren aikana. Suomi lukeutui jo siihen aikaan sen verran suurmaihin jääkiekossa, että cupin ensimmäiselle kierrokselle ei tarvinnut vielä osallistua. Toiselle kierrokselle arpa toi vastaan kovan Ruotsin mestarin Brynäs IF:n, joka kuitenkin kieltäytyi osallistumasta tällä kertaa Euroopan Cupiin, joten Tappara eteni suoraan kuuden parhaan joukkoon. Kaksi suurinta, Neuvostoliiton mestari ZSKA sekä Tšekkoslovakian mestari Podni Kladno, liittyivät mukaan turnaukseen vasta sen välierissä.

Tosin Tapparakin pääsi Euroopan Cupin makuun vasta syksyllä 1976, yli vuosi aiottua myöhemmin. Sille oli arvottu kolmannelle kierrokselle vastaan itäberliiniläinen Dynamo Weisswasser. Tieto vastustajasta saatiin jo syksyllä 1975, mutta joukkueet eivät millään tahtoneet löytää yhteisiä pelipäiviä.

– Euroopan Cup on todella mennyt hieman hankalaksi ja tähän on ratkaisevasti vaikuttanut cupin vähäinen arvostus, Tapparan valmennuspäällikkönä toiminut Rauno Korpi manasi. – Viime loka-marraskuusta alkaen olemme keskustelleet sähkösanomien avulla ottelupäivistä. Kun toiselle on sopinut, niin toisella on ollut este. Koko viime talvi meni niin.

Viimein syyskuun 23. päivänä 1976 Tappara debytoi Euroopan Cupissa Hakametsässä pelatussa ottelussa. Dynamo otti avauserässä kahden maalin johdon, mutta Martti Jarkon (2+1) johdolla Tappara käänsi pelin 3-2 voitokseen.

– Kieltämättä jotensakin epäkiitollinen ajankohta tällaiselle ottelulle, Tappara-valmentaja Kalevi Numminen purki ajatuksiaan pelin jälkeen. – Vähän kuin yksi ottelu kaikkien piirinsarjan pelien ja ystävyysotteluiden seassa.

Yleisöä kamppailu Euroopan seurajoukkueiden mestaruuscupissa kiinnosti vain 2830 katsojan verran. Oli se kuitenkin 1700 enemmän kuin muutama päivä aikaisemmin piirinsarjan paikallispelissä Tapparan ja Ilveksen kesken.

Toisessa osaottelussa Berliinissä Tappara voitti 3-0 ja eteni välieriin. Välieräarpa näytti Tapparalle heti sen kohtalon lähes kaikissa tulevissakin Euroopan Cup -esiintymisissä: vastaan arvottiin Moskovasta ZSKA, käytännöllisesti katsoen Neuvostoliiton maajoukkue. Siihen samaan seinään Tapparan taival tyssäsi useamman kerran tulevinakin vuosina.

Cupin kolmas kierros oli pelattu syyskaudella 1976-77, ja välieräpelit venyivät taas lisää. Mukaan saatiin uutta dramatiikkaakin, kun Tappara ja ZSKA eivät ehtineet kohdata joulukuussa ja ilmoittivat yhteisellä päätöksellä pystyvänsä pelaamaan pelit vasta seuraavana syksynä. Kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Günther Sabetzki lähetti vastauksen, jossa vaadittiin pelaamaan ottelut helmikuun 1977 loppuun mennessä, tai kumpikin suljetaan ulos cupista. Tässä vaiheessa Poldi Kladno oli jo pitkään odotellut vastustajaa EC-finaaliin.

Helmikuun takaraja ei pitänyt, mutta toinen finaalijoukkue saatiin lopulta ratkaista ihan pelaamalla, vaikka Tappara ja ZSKA pääsivätkin nokikkain vasta elokuun lopussa. Tästä kaksiosaisesta kohtaamisesta on näillä sivuilla oma erikoisjuttunsa, josta voi lukea peleistä tarkemmin (lue lisää: TAPPARA JA ZSKA 1977). Kerrotaan tässä vain lyhyesti, että kaikkien yllätykseksi Tappara voitti ensimmäisen osaottelun 2-1, hävisi sitten toisen 4-5, ja yhteistuloksen ollessa tasan putosi Euroopan Cupin finaalista vasta rangaistuslaukauskilpailun 17:nnen laukojan jälkeen. Lopulta ZSKA voitti koko rajusti myöhässä olleen vuoden 1975 mestarien Euroopan Cupin.

Euroopan Cupin hopeaa vuonna 1980

Seuraavan kerran Tappara pääsi Euroopan Cupiin vuoden 1977 Suomen mestarina. Siinä vaiheessa kirvesrinnat eivät olleet kuitenkaan vielä saaneet päätökseen Eurocup-taivaltaan kahden vuoden takaisena mestarinakaan. Ensikokemuksen taloudellisten rasitteiden ja ennen kaikkea otteluohjelman aikataulullisten ongelmien myötä Tappara kieltäytyi osallistumasta kauden 1977-78 Euroopan Cupiin. Sille arvottiin toiselle kierrokselle vastaan hollantilainen Feenstra Verwarming, mutta Tappara antoi sille luovutusvoiton.

Kaksi vuotta eteenpäin, ja jälleen Tappara oli Suomen mestari mallia 1979. Nyt se oli taas myös kiinnostunut Euroopan Cupista. Jälleen tie oli auki pelaamatta kahdeksan parhaan joukkueen joukkoon. Niistä neljästä otteluparista voittajat pelaisivat toista kertaa järjestettävässä finaaliturnauksessa.

Arpa toi Tapparalle vastaan Länsi-Saksan mestarin Kölner EC:n. Ottelut pelattiin nyt joulutauolla juuri ennen vuodenvaihdetta, ja Tappara teki ohjelmasta vielä helpon lupautumalla pelaamaan molemmat ottelut Saksassa. Ottelut pelattiin peräkkäisinä päivinä ensin Krefeldissä ja sitten Kölnissä. Tappara ei joutunut pistämään parastaan peliin, voitti ensimmmäisen pelin 6-5 ja toisen 10-6.

Finaaliturnaus pelattiin Itävallan Innsbruckin kesäisissä olosuhteissa elokuussa 1980 ennen uuden kauden varsinaista alkua. Tapparan lisäksi turnaukseen tiensä selvittivät Tšekkoslovakian Slovan Bratislava, Ruotsin MoDo ja tietysti Neuvostoliiton ZSKA, omien maidensa mestareita vuosimallia 1979 jokainen. Turnauksessa kaikki kohtasivat toisensa, kolme ottelua neljässä päivässä.

– Innsbruckissa on vastassa kolme kivikovaa joukkuetta, Tapparan päävalmentajana nyt toiminut Rane Korpi totesi. – Meillä on turnauksessa vain yksi päämäärä: pelata alusta loppuun täysillä ja niin hyvin kuin osaamme.

Tappara joutui heti turnauksen avausottelussaan syvään päätyyn, kun vastassa oli ZSKA.

– Kyllä tähän peliin pitää olla tyytyväinen. Ajankohtaan nähden me pelasimme hyvin, Korpi puheli tylyihin tappiolukemiin 0-8 päättyneen pelin jälkeen.

Toisena turnauspäivänä Tapparalla oli vastassa edellispäivänä MoDon voittanut Slovan Bratislava. Sekin joukkue oli täynnä tähtiä, joista nimekkäimpiä olivat Tšekkoslovakian maajoukkueesta ja myöhemmin NHL:stäkin tuttu veljeskolmikko Peter, Marian ja Anton Štastný. Tappara teki kovan tempun jo voittamalla pelin ja vielä kovemman sillä, että käänsi avausottelun jälkeen pahasti miinuksella olleen maalieronsakin nyt plusmiinusnollaan. Tapparan murskavoitto kirjattiin lukemin 10-2.

Pertti Koivulahden kentällinen laidoilla Seppo Ahokainen sekä Jukka Porvari ja puolustuksessa Lasse Litma sekä Timo Jutila sai tehtäväkseen vartioida Štastnýjen kolmikkoa. Komun viisikko hoiteli tehtävänsä voittamalla oman pelinsä tähtiä vastaan 3-1.

– Se oli paljon enemmän kuin uskalsin edes toivoa, Korpi hehkutti innostuneena pelin jälkeen. – Kun Štastnýt pysähtyivät, saivat muut meidän viisikot siitä uskoa omiin mahdollisuuksinsa.

Erkki Lehtonen iski hattutempun Bratislavan verkkoon, Juha Nurmi osui kahdesti. Slovanin tähdet hakivat pelin lopussa turhautuneina pieniä nokkapokkiakin, mutta sekin iski näpeille, kun 16-vuotias Jutila nappasi MM-kisatähti Anton Štastnýn karhusyleilyyn ja selätti tämän jäähän.

Turnauksen viimeisenä päivänä Tapparalle oli tarjolla hopeasija. Loistosijoitukseen oli kytkettynä myös mahtava lisäporkkana, sillä Euroopan Cupin kahden parhaan kerrottiin kohtaavan NHL:n Stanley Cupissa pelanneet joukkueet eli Montreal Canadiensin ja Philadelphia Flyersin!

Tapparaa vastassa olleen MoDon valmentaja Tommy Sandlin oli pelin jälkeen myrtynyt mies. Tappara oli vienyt pelin hurjin lukemin 13-3. Timo Susi oli iskenyt peräti viisi maalia.

– Tämä oli katastrofi. Emme pystyneet tekemään mitään, mitä yritimme, Sandlin murehti.

Tapparan valmennus oli turnauksen jälkeen paljon iloisempi. Kakkossija kivikovassa turnauksessa ja Euroopan Cupin hopeamitalit olivat loistava saavutus.

– Nämä pelit olivat yllätys meillekin, Rane Korpi hymyili. – Nyt olisi silti vaarallista olla tyytyväinen. Hyvästä tilanteesta huolimatta puutteita on vähän joka taholla. ZSKA on hyvä mittari siitä, millainen on todella hyvä joukkue. Se on niin paljon muita edellä, ettei mitään harhaluuloja jää.

ZSKA luonnollisesti voitti kaikki pelinsä ja vuoden 1979 mestarijoukkueiden Euroopan Cupin. Se, kuten Tapparakaan, eivät kuitenkaan sillä kaudella päässeet pelaamaan niitä luvattuja NHL-vastustajia vastaan. Aikataulukysymys, tietenkin.

Euroopan Cupin finaaliturnauksen isännöinti

Syyskuussa 1982 kerrottiin Tapparan isännöivän seuraavaa Euroopan Cupin finaaliturnausta, jossa pelaisivat neljä parasta kauden 1981-82 päätteeksi kansallisen mestaruuden voittanutta eurooppalaisjoukkuetta. Erikoista tästä teki se, että Tapparakaan ei ollut vielä edes pelannut tietään finaaliturnaukseen. Ei tosin ollut poikkeuksellista, että isäntämaan edustajaa ei finaaleissa nähty.

Koska Suomen edustaja Kärpät oli edellisvuonna pelannut lopputurnauksessa, Tappara pääsi suoraan Euroopan Cupin kolmannelle kierrokselle, joka pelattiin vuoden 1983 ensimmäisinä päivinä. Vastaansa se sai hollantilaisen Feenstra Flyersin, vähän nimeään muuttaneen saman joukkueen, jolle kirvesrinnat olivat antaneet luovutusvoiton vuoden 1977 Euroopan Cupissa.

– Otteluihin on syytä valmistautua suurella huolellisuudella, sillä Flyers on pelannut Hollannin pääsarjassa alkukauden todella vakuuttavasti, Tapparan päävalmentaja Olli Hietanen muistutti. – Ruotsin mestari AIK antoi terveellisen muistutuksen, että ylimielisyyteen ei ole aihetta, kun se pääsi vain vaivoin yhteistuloksella jatkoon Itä-Saksan mestaria vastaan.

Tälläkin kertaa Tappara suostui pelaamaan kotiottelunsakin vieraskaukalossa Hollannissa. Muutamalla pohjoisamerikkalaisella vahvistetusta ja paljon kahden passin hollanninkanadalaisia sisältäneestä isäntäjoukkueesta ei ensimmäisessä ottelussa ollut juuri vastusta, kun Tappara löi taululle lukemat 11-2. Oiva Oijennus, Juha Nurmi ja Erkki Lehtonen tekivät kukin kaksi maalia. Toisessa ottelussa Tappara johti kahden erän jälkeen 2-0, mutta lopetti sitten pelaamisen ja Flyers pääsi kotiyleisönsä kannustuksella hurmioon, teki viisi maalia päätöserään ja voitti 5-3. Tappara meni kuitenkin jatkoon helposti yhteismaalein 14-7.

Tampereen finaaliturnaukseen Tapparan kanssa selvisivät tietenkin Neuvostoliiton mestari ZSKA sekä Tšekkoslovakian mestari Dukla Jihlava, mutta neljäs joukkue olikin vähän yllätys: Itä-Saksan mestarin kanssa takellellut Tukholman AIK takelteli seuraavalla kierroksella Länsi-Saksan Starbulls Rosenheimin kanssa vielä enemmän ja hävisi yhteismaalein 10-11. Rosenheim oli siis se neljäs joukkue.

Elokuun lopussa 1983 joukkueet kokoontuivat Tampereelle.

– Meillä on muihin finaalijoukkueisiin verrattuna hiukan erilainen lähtökohta, Hietanen pohdiskeli turnauksen alla. – Muissa ryhmissä riittää maajoukkuepelureita, kun taasen tämänvuotisessa Tapparassa on tällä hetkellä vain kaksi maajoukkueringin miestä.

Nyt Tappara oli kenties päässyt vaikuttamaan vähän turnausohjelman arpaonneenkin, kun sen ei tarvinnut heti alkuun kohdata ZSKA:ta. Se pelasi tasapelit samoin 3-3 lukemin niin Dukla Jihlavaa kuin SB Rosenheimiakin vastaan.

Jihlavaa vastaan Timo Susi laukoi kahdesti kiekon Tapparassakin vuosikymmen myöhemmin nähtävän Jaromír Šindelin taakse, mutta kirvesrintojen ykkössankari oli maalivahti Hannu Kamppuri. Seuraavan päivän Rosenheim-ottelun tähti oli hänkin maalivahti, mutta tällä kertaa saksalaisten maajoukkuekassari Karl Friesen. Voitolla Tappara olisi pelannut päätöspäivänä jopa Euroopan Cupin mestaruudesta, mutta nyt tasapeliin jääminen tarkoitti sekä turnauksen ykkös- että kakkospaikkan suhteen pelkästään teoreettisten onnenpotkujen toivoa. Sen olisi pitänyt voittaa ZSKA isoin numeroin ja Jihlavan olisi pitänyt hävitä Rosenheimille.

Ensimmäinen toiveista kariutui jo aikaisin päätöspäivänä, kun Jihlava voitti leikitellen Rosenheimin. Myöhemmin omassa ottelussa tuli taas moskovalaisilta tutusti kuonoon tennislukemin 6-0. ZSKA:n tähtikentällisestä puuttui Vladimir Krutov, mutta Makarovista, Larionovista, Fetisovista, Kasatonovista, Bykovista ja kumppaneista oli ihan riittävästi vaivaa kirvesrintojen puolustukselle. Maalivahti Vladislav Tretjakia ei ohitettu edes kahden miehen ylivoimalla.

– Joukkue teki sen minkä pystyi, Hietanen kiitteli ryhmäänsä suht tyytyväisenä pelin ja koko turnauksen jälkeen. – Positiivisinta oli se, että pysyttiin luisteluvauhdissa hyvin mukana. Kiekottomana liikkumiseen olen myös tyytyväinen.

Tappara oli kotiturnauksessaan siis kolmas. Pronssimitaleja ei jaettu, ja pieni hetkellinen kohukin saatiin, kun Tappara poistui jäältä ennen ZSKA:n palkitsemista, ja yleisö luuli sitä jonkinlaiseksi protestiksi. Todellisuudessa Tappara teki vain protokollan mukaisesti jäälle tilaa Dukla Jihlavan pelaajille, jotka tulivat pokkaamaan hopeamitalinsa.

Dukla Jihlava melkein yhtä paha kuin ZSKA

Tappara oli niin tiiviisti Suomen paras joukkue 1980-luvulla, että seuraavan kerran se nähtiin Euroopan Cupin areenoilla kaudella taas jo 1984-85, kun Olli Hietanen oli johdattanut sen jälleen mestariksi edelliskeväänä. Europeleihin ryhmää luotsasi kuitenkin tällä kertaa Jorma Kurjenmäki, joka oli saanut valmennusvastuun kesken syksyn Hietasta päävalmentajan postilla seuranneelta Esko Niemeltä, kun Tapparan liigakausi oli alkanut kerrassaan surkeasti. Kurjenmäki oli ollut tontillaan vasta kuukauden verran joukkueen lähtiessä reissuun Euroopan Cupin merkeissä joulukuun toisella viikolla.

Suomen edellinen cup-edustaja HIFK ei ollut selviytynyt lopputurnaukseen, joten Tappara joutui aloittamaan oman taipaleensa toiselta kierrokselta mm. puolalaisten, romanialaisten, ranskalaisten, italialaisten ja jugoslavialaisten seassa. Sille arvottiin vastaan Ranskan mestari HC Megève. Jälleen kerran Tappara suostui pelaamaan molemmat osaottelut vieraskentällä.

Kahden ottelun yhteismaalit 29-6 eivät jättäneet arvailuja, oliko Tappara toisella cup-kierroksella oikeassa paikassa vai ei. Ei ollut. Lentomatka Ranskaan oli pahasti myöhässä huonon sään vuoksi, minkä Tapparasta väitettiin tuoneen ensimmäisen pelin alkuun jähmeyttä, ”bussijalkoja” siis. Peli päättyi kuitenkin 14-1. Harri Niukkanen oli ainoa hattutemppuilija. Toisessa pelissä Tappara pelasi rennon välinpitämättömästi ja voitti 15-5. Jari Simola teki nyt neljä maalia, mikä oli yhtä monta kuin hän teki koko SM-liigaurallaan pelattuaan suunnilleen kauden verran Ilveksessä ja puolikkaan kautta Tapparassa.

Euroopan Cupin kolmas kierros pelattiin helmikuussa. Kaaviosta osui vastapuolelle kova pala: Tšekkoslovakian mestari Dukla Jihlava. Nyt kumpikin kaipasi kotiedunkin apua, joten ensimmäinen peli pelattiin Tampereella tiistaina, toinen perjantaina Jihlavassa.

– Aiomme jatkaa Jihlavassa siitä, mihin nyt jäimme kolmannessa erässä, valmentaja Kurjenmäki sanoi optimistisesti avauspelin jälkeen.

Optimismia tarvittiin, sillä Tappara oli kolmen maalin takaa-ajoasemassa. Se oli ollut jo peräti seitsemän maalia takana ennen viittä kolmannen erän kavennusmaaliaan. Homma lähti väärille urille jo ensimmäisessä erässä, kun maalivahti Markus Mattsson loukkaantui, ja kokematon Matti Rautiainen joutui kylmiltään kentälle tšekkitähtiä pysäyttämään.

Jihlavassa jatkettiin siis kotijoukkueen voiton ja 9-6 -johtonumeroiden jälkeen. Voitto lukemin 4-1 olisi riittänyt Tapparalle yhteismaalien tasatulokseen ja äkkikuolemaratkaisun hakemiseen, ja 4-1 lukemat taululle saatiinkin, mutta valitettavasti tälläkin kertaa tšekkien eduksi, kun varsin järeää leukasuojusta pelatessaan käyttänyt Petr Rosol osui kolmesti.

Tapparan senkertainen Euroopan Cup oli siinä.

ZSKA halusi Tapparan Moskovaan pelaamaan

Kaudella 1986-87 Tappara oli taas edellisen kauden mestari ja Suomen edustaja Euroopan Cupissa. Edellisvuoden Suomen edustaja Ilves oli kieltäytynyt kunniasta, joten Tappara aloitti taas Cupin toiselta kierrokselta B-tason edustajien kanssa. Arpa toi vastaan Norjan mestarin Stjernenin.

Tappara voitti ensimmäisen ottelun Norjassa tylysti 10-0.

– Joukkueiden perusvalmiuksissa on jo niin paljon eroa, ettei kunnon taistelua voi syntyä, Tapparaa taas valmentanut Rauno Korpi totesi.

Tällä kertaa Tappara ei pelannut omaa kotiotteluaan Fredrikstadissa, vaan toi maalisirkuksen myös Hakametsään. Ihan puhtaasti yleisölukuna toisen osaottelun yleisömäärä 4611 oli suuryllätys, sillä se oli Tapparan siihen astisen Eurocup-historian suurin lyöden vuoden 1977 ZSKA-ottelun lukeman reilulla sadalla katsojalla. Stjernen-pelin yleisömäärää oli tosin manipuloitu päästämällä kausikorttilaiset sisään ilmaiseksi ja jakamalla Tampereen kaikille halukkaille alakoululaisille vapaaliput. Rahaa ei kassaan tullut, mutta hallissa oli mekkalaa.

Stjernenin pelaajavalmentaja Ulf Weinstock ei musertunut, vaikka Tappara voitti toisenkin pelin peräti 13-0.

– Sanoin jo ensimmäisen pelin jälkeen, että saimme oikein hyvää oppia, ja sanon sen jälleen. Luulen, että näistä tappioista on meille vielä paljon hyötyä, Weinstock uskoi.

Kolmas cup-kierros toi sitten jälleen kerran eteen sen kannon, jonka takia koko kaskea ei saatu kynnettyä. Olihan Tappara ZSKA:nkin historiassaan kertaalleen kaatanut, mutta Igor Larionovin johtaman superviisikon ollessa juuri parhaassa peli-iässään toiveet uusintavoitosta olivat pienet. ZSKA sen sijaan lupautui ensin pelaamaan taas molemmat ottelut Tampereella kuten oli tehnyt 10 vuotta aiemminkin. Sitten joku tarkasti tilastot ja huomasi, että se edellinen tuplaottelu ei ollutkaan ollut ollenkaan ylikävely, vaan äärimmäisen tiukka ja tasainen, joten seurajohto perui aiemman ja halusi pelata kotiottelunsa Moskovassa.

– ZSKA:n pelityyliä olemme selvittäneet videonauhoilta ja luulen, että jotakin olemme löytäneet, Korpi valoi uskoa ennen ensimmäistä kohtaamista. – Sen voin luvata, että Tappara todella taistelee. Toivottavasti saamme myös tamperelaiset meitä täysin rinnoin kannustamaan.

Vaikka vastassa ei nyt mikään tamperelainen paikalliskilpailija ollutkaan, niin yleisöä tuli 5621 – tuhannella katsojalla uusi eurocupien Tappara-ennätys. Isosta yleisömäärästä ei ollut kuitenkaan apua. Apua ei myöskään ollut videonauhojen tutkimisesta.

ZSKA voitti Tampereella pelatun ensimmäisen ottelun 8-2. Markus Mattssonilla maalissa oli todella musta ilta. Hän torjui kahdessa ensimmäisessä erässä vain 13 kertaa, kun verkko heilahti takana kahdeksan kertaa. Makarov-Larionov-Krutov-Kasatonov-Fetisov oli mukana kuudessa maalissa. Päätöserässä tolppien välissä seisoi nuori Jari Halme, joka torjui kaikki kymmenen neuvostoliittolaisten laukausta.

– Oppia tuli, kiitoksia vain! Rane Korpi pyöritteli päätään suurin piirtein samoin sanoin kuin Norjan mestarin valmentaja oli tehnyt Tapparalta saamansa vastaavan käsittelyn jälkeen.

Kaksi päivää myöhemmin joukkueet olivat Moskovassa 8000 katsojan edessä ilman todellista panosta jatkoonmenijästä. Kuuden maalin takaa-ajo oli mahdoton ajatus ketä tahansa vastaan saati sitten, kun vastassa oli ZSKA. Jari Halme sai nyt torjuntakomennuksen alusta asti, mutta hänen ZSKA-nollansa rikkoutui 33 sekunnin pelin jälkeen. Kun 21 minuuttia oli pelattu, Tapparan takaa-ajoasema oli kasvanut yhdeksäksi maaliksi.

Sen jälkeen robottimaisten neuvostoliittolaistenkin pelimoraali rapisi, ja Tappara keksi jostakin uuden pelivaihteen. Se iski toisessa erässä peräkkäin viisi maalia nousten toisessa ottelussa jopa johtoasemaan 5-4, vaikka yhteistuloksessa olikin edelleen viiden osuman ero. Päätöserässä ZSKA ryhdistäytyi ja voitti toisenkin pelin lopulta 7-5.

Tappiosta huolimatta valmentaja Korpi oli nyt jopa innoissaan joukkueensa esityksestä: – Koko peli oli parhaita mitä Tappara on minun aikanani pelannut, ja toinen erä paras mitä olen Tapparan koskaan nähnyt pelaavan.

Siitä huolimatta tämänkertainen Euroopan Cup oli ohi, taas ilman paikkaa finaaliturnauksessa. Matkustaminen Norjaan ja Moskovaan oli kallista ja rasitti pelaajia, mutta Tapparassa Euroopan Cupia pidettiin kunnia-asiana.

– Teemme tästä 50 000 markan tappion, seuran toimitusjohtajaksi siirtynyt Kalevi Numminen kertoi. – Tämä on kuitenkin taloudellisen uhrauksen arvoista, sillä me emme halua luovuttaa. Lisäksi olemme sitä mieltä, että nuorille pelaajillemme tämänkaltaiset ottelut ovat parasta mahdollista koulutusta.

Uusi kausi, uusi Euroopan Cup – mutta liika on liikaa

Tappara voitti toisen peräkkäisen Suomen mestaruutensa keväällä 1987, joten seuraavalla kaudella se oli jälleen maan edustaja Euroopan mestarijoukkueiden välisessä kilpailussa.

Nyt itse Euroopan Cupissa oli tehty uudistus, kun 16 mestarijoukkuetta jaettiin neljään neljän joukkueen alkulohkoon, joiden voittajat kohtaisivat sitten lopputurnauksessa. Tappara sai omaan lohkoonsa Romaniasta Steaua Bukarestin, Puolasta Podhale Nowy Targin ja Ranskasta Mont-Blancin. Turnaus pelattiin marraskuun puolivälin jälkeen Ranskan Megèvessä, joka oli kirvesrinnoille tuttu paikka parin vuoden takaisesta cup-pelimatkasta.

Pelillisesti alkulohkoturnaus oli läpihuutojuttu, mutta otteluruuhkan, loukkaantumisten ja matkustusrumban kanssa joukkue oli kohtuullisen kovilla. Tappara voitti Steaua Bukarestin 5-1, sitten Mont-Blancin 11-2 ja varmisti finaaliturnauspaikkansa kaatamalla Podhale Nowy Targin 5-1.

– Tärkeintä oli se, että saavutimme päämäärämme ja pääsimme finaaliin, Rauno Korpi sanoi raskaan reissun jälkeen. – Ei ole helppoa pelata hyvää jääkiekkoa kolmena päivänä peräkkäin, kun vastus on vähän heppoinen.

Alkulohkovoitto toi siis finaaliturnauspaikan, johon omista lohkoistaan selvisivät myös tšekkiläinen Tesla Pardubice, ruotsalainen IF Björklöven – sekä tietysti ZSKA. Lopputurnauksen paikaksi oli nimetty jo Davos Sveitsissä, mutta ajankohta oli pitkään epävarma. Tarkoitus oli pelata taas kesäturnaus elokuussa, mutta lopulta se järjestettiin vasta seuraavan vuoden lokakuussa.

Taas oltiin siinä tilanteessa, että myös vuoden 1988 Suomen mestaruuden voittanut Tappara oli kahden eri Euroopan Cupin loukussa samalla kaudella. Niin asia oli tietysti aina myös vaikkapa kestomenestyjä ZSKA:lla, mutta se toimi aivan eri resursseilla. Kaiken lisäksi sen vielä alkamista odottaneen Euroopan Cupin lopputurnaus oli ajastettu SM-liigan playoffien ensimmäisen kierroksen päälle.

Toukokuussa uusimman mestaruuden jälkeen Tappara-GM Kallu Numminen oli kuitenkin vielä sitä mieltä, että Kansainvälinen jääkiekkoliitto muuttaisi aikataulua, ja Tappara hoitaisi ensin lokakuussa pelattavan 1987 finaaliturnauksen, sitten kuukauden tai parin kuluttua 1988 turnauksen alkulohkon ja sitten vielä finaalitkin, jos se sinne pääsisi.

– Euroopan Cup on meille raskas ja tuottaa taloudellista tappiota, mutta se on hyvä koulutustilaisuus, Numminen perusteli tälläkin kertaa Tapparan motiiveja osallistumishalukkuuteensa.

Elokuussa IIHF kuitenkin päätti kuitenkin pitää lopputurnauksen helmikuussa, ja Tapparassa jouduttiin muuttamaan mieltä.

– Tilanne on järjetön, Kallu Numminen manasi nyt. – Emme mitenkään saaneet sovitetuksi kaikkia karsinta- ja lopputurnauksia ohjelmaan, joten meidän on pakko jäädä pois.

Vuoden 1988 mestarien ratkoessa Euroopan mestaria lopputurnauksessa Tappara pelasi samaan aikaan puolivälieriä KalPaa vastaan.

Sitä ennen oli edessä kuitenkin vielä edelliskauden mestarien Euroopan Cupin lopputurnaus Davosissa. Ensimmäisessä ottelussa odotti vastassa jälleen kerran muuri nimeltä ZSKA. Ei paljon auttanut, vaikka yksi Fetisov oli poissa riveistä, kun ryhmään olivat nousseet mukaan jo mm. seuraavan sukupolven suurpelaajat Sergei Fjodorov ja Aleksander Mogilny. Lopputulos oli tylyn tuttu 8-2.

Seuraavana päivänä Tesla Pardubice kaatoi Tapparan 5-2. Kirvesrintoihin liittynyt uusi kanadalaispakki Steve Peters teki kaksi maalia ja oli lähellä hattutemppuakin päästyään kokeilemaan ensimmäistä kertaa peliurallaan rangaistuslaukaustakin, mutta Teslan maalissa Dominik Hašek torjui.

Turnauksen päätöspäivänä Tappara pelasi itselleen kuitenkin kolmossijan, kun se murskasi länsinaapurin Björklövenin peräti 12-4. Ohjelma ei ollut vastustajalle otollinen, sillä se pelasi edellisiltana myöhäisottelun ja heti seuraavana päivänä puoliltapäivin vastassa oli Tappara. Kaikki joukkueet olivat kovilla, kun pelattiin kolme peliä kolmessa päivässä.

Hienon meriitin turnauksesta sai nimiinsä kirvesrintojen hyökkääjä Kari Heikkinen, joka voitti pistepörssin ohi larionovien, makarovien, fjodorovien ja krutovien. Ketjukavereista Timo Susi oli pörssin kakkonen ja Luciano Borsatokin jaetulla kolmossijalla. Heikkinen teki kaikki tehonsa, 4+3, päätöspelissä Björklöveniä vastaan, kun ketjukavereilla oli pistetili avattuna jo ZSKA-pelissä.

Ei enää Euroopan Cupia

Kolmossijaan, Heikkisen pistepörssivoittoon ja uuden kauden euroedustuksesta kieltäytymiseen päättyi Tapparan vuonna 1975 alkanut taival Euroopan Cupissa. Viidentoista vuoden aikana se edusti Suomen seurajoukkueiden mestarina kuusi kertaa. Kahdesti se luopui turnauksesta, kun edellisen cupin ottelut venyivät vielä seuraavan aiotun edustuskerran kanssa päällekkäin.

Tappara pelasi kaikkiaan 28 Euroopan Cupin ottelua, joista 19 karsintakierroksilla ja yhdeksän finaaliturnauksissa. Se voitti yhden Euroopan Cupin hopeamitalin ja oli kahdesti kolmantena.

Kun Tappara 1970- ja 1980-lukujen menestysvuosien jälkeen seuraavan kerran palasi Suomen mestariksi vuonna 2003, Euroopan Cup oli jo haudattu. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin jälkeen eurooppalaisessa seurajääkiekossa nähtiin pari yritystä uuden kansainvälisen mestarien sarjan käynnistämiseksi, mutta ne kuihtuivat.

Vuonna 2014 Tappara oli mukana käynnistämässä uusinta yritystä nimellä Champions Hockey League. Siinä kirvesrinnat lopulta löysivät avaimet kansainväliseen menestykseen ja nousivat koko Euroopan ykkösjoukkueeksi vuonna 2023.