Tappara pelasi itsensä Euroopan parhaaksi seurajoukkueeksi kaudella 2022-2023, kun se voitti Champions Hockey Leaguen. Tie Euroopan ykkösjoukkueeksi oli pitkä ja vastamäkinen, mutta loppua kohti vauhti kiihtyi hurjasti ylämäestä huolimatta. Kansainvälisen mestarien liigan voittaminen oli valtava saavutus, vaikka sitä ei Suomessa vielä osatakaan välttämättä ihan täysin rinnoin arvostaa.

Tapparan euroopanmestaruustien ensimmäisessä osassa katseltiin vuosikymmenien taakse Euroopan Cupin nimellä pelattuun kansainvälisten seurajoukkueiden kilpailuun eri maiden mestarien välillä. Tässä toisessa osassa paneudumme tarkemmin viimeisen kymmenen vuoden ajan pelattuun Champions Hockey Leagueen, jolla nyt saadaan määriteltyä Euroopan seurajoukkueiden paremmuus.

Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF polkaisi Champions Hockey Leaguen käyntiin kaudeksi 2008-09. Tavoite oli saada aikaiseksi taloudellisesti kannattava ja urheilullisesti toimiva keino ratkaista Euroopan seurajoukkueiden paremmuus. Ensimmäinen sopimus uudesta sarjasta tehtiin kolmeksi vuodeksi. Palkintopotiksi kerrottiin heti komea 10 miljoonaa euroa, josta mestari voisi kuitata jopa 1,7 miljoonaa.

Zürichiläisjoukkue kruunattiin mestariksi tammikuun lopussa 2009, mutta vain viitisen kuukautta myöhemmin kolmen kauden sitoumuksella startattu sarja ilmoittikin jäävänsä tauolle. Jo ensimmäisen kauden playoffien ollessa käynnissä pääsponsori, venäläinen kaasujätti Gazprom, oli ilmoittanut vetäytyvänsä pois. Seuraavana kesänä ilmoitettiin virallisesti vuoden tauosta, mutta tarkoitus oli palata takaisin kaudeksi 2010-11.

Suomesta mukaan CHL:n toiselle kaudelle olisi päässyt mm. JYP, jonka toimitusjohtaja Jukka Seppänen oli käärmeissään kauden peruuntumisesta. Se tarkoitti sarjaan panostaneelle jyväskyläisjoukkueelle jopa satojen tuhansien eurojen tappiota.

– Aika naurettavaa touhua, mutta ehkä siihen on jo tottunut, Seppänen avautui. – Uudella sarjalla oli onnistunut urheilullinen vuosi takana, hyvä konsepti ja hyvä sisäänajo. Erikoista, että se pannaan saman tien syrjään ja puretaan sopimus yksipuolisesti. Se on kova paikka kaikille seuroille, jotka olisivat CHL:ään päässeet ja ovat panostaneet siihen.

Maaliskuussa 2010 IIHF ja sen markkinointikumppani Infront ilmoittivat, etteivät jatka myöskään seuraavan CHL-kauden suunnittelemista. IIHF:n mukaan tietyt avainseurat ja eri maiden liigat eivät olleet riittävän sitoutuneita CHL-hankkeeseen. Suomessa SM-liiga kertoi, että liigoja vaadittiin sitoutumaan CHL:ään jopa vuosikymmeniksi ilman mahdollisuutta jäädä pois, joten hankesopimusta oli mahdotonta hyväksyä.

Seuraavana kesänä sarjan kohtaloa mietittiin taas, ja mukana puheissa oli myös NHL:n laajenemishankkeet Eurooppaan omana divisioonanaan. Kansainvälisen liiton puheenjohtaja René Fasel jarrutti NHL-vaikutuksia kykynsä mukaan. Hänen ja IIHF:n päätarkoitus oli suojella MM-kisojen vuosittain luomaa rahavirtaa, eikä siihen haluttu haastajaksi ulkopuolisia tahoja. Eurooppalainen mestarien liiga voitaisiin pystyttää, mutta IIHF:n piti olla sen päätoimija.

– Uskon, että olemme Euroopassa tarpeeksi vahvoja tehdäksemme asiat omalla tavallamme, Fasel sanoi. – Saisimme muodostettua kilpailutilanteen kahden maanosan, Euroopan ja Pohjois-Amerikan välille. Se tekisi fanit onnelliseksi.

Champions Hockey League ei tällä konseptilla enää palannut, mutta muutamaa vuotta myöhemmin kaudella 2014-15 se palasi kiekkokartalle, silloin vahvasti seurajoukkueiden itsensä vetämänä, mutta silti Kansainvälisen jääkiekkoliiton hyväksynnän alla.

Nordic Trophy ja European Trophy avasivat uuden polun CHL:ään

Kun Euroopassa kipuiltiin koko maanosan kattavan seurajoukkueiden mestaruusturnauksen formaattien kanssa Kansainvälisen jääkiekkoliiton johdolla, Suomessa ja Ruotsissa seurat itse ottivat ohjat käsiin. Suomesta Tappara, TPS, HIFK ja Kärpät sekä Ruotsista Färjestads BK, Frölunda HC, Djurgårdens IF ja Linköpings HC käynnistivät yhdessä Nordic Trophyn, jossa pelattiin jonkinlaisesta hyvin epävirallisesta Pohjoismaiden mestaruudesta. Palkintosummat olivat hyvin pieniä ja turnaus ylipäätään käytännössä vain harjoituspelejä sarjakausia varten, mutta se oli alku.

Parin kauden jälkeen sarja laajeni yhdellä joukkueella per maa (Jokerit ja HV71) ja sitä seuranneelle kaudelle laajennuttiin lisää (Lukko ja Malmö Redhawks). Sillä kaudella suomalaiset ja ruotsalaiset joukkueet ajautuivat jonkinlaiseen keskinäiseen eturistiriitaan, ja vuoden 2009 turnaus pelattiin kahtena erillisenä sarjana, jossa toisessa olivat keskenään suomalaisjoukkueet ja toisessa ruotsalaiset.

Vuonna 2010 sarja laajeni koko Euroopan laajuiseksi European Trophyksi. Edelleen mentiin vahvasti harjoitusturnausluontoisena, mutta nyt oli otettu jo selkeät askeleet kohti tulevaa Champions Hockey Leagueta. European Trophyssa oli mukana seitsemän joukkuetta Suomesta, Ruotsista ja Tšekistä, neljä joukkuetta Saksasta ja Sveitsistä, kaksi joukkuetta Itävallasta ja yksi joukkue Slovakiasta.

Sekä Nordic Trophy että European Trophy olivat täysin kutsuluonteisia. Perustajajäsenet olivat automaattisesti mukana ja muuten mukaan pääsi hakemalla ja muiden hyväksynnällä. Oman kansallisen sarjan menestymisellä ei ollut mitään merkitystä Trophy-peleihin mukaan pääsemiseksi. Ne olivat myös puolivillejä sarjoja, joilla ei ollut täyttä kansallisten liigojen tai Kansainvälisen jääkiekkoliiton tukea.

Seurojen itse pystyttämä iso turnaus toi painetta myös virallisille tahoille. Neljän European Trophyn kauden jälkeen eurooppalaiset suurseurat yhdessä IIHF:n kanssa muuttivat epävirallisen sarjansa viralliseksi Euroopan seurajoukkueiden mestaruusturnaukseksi. Muutamaa vuotta aiemmin oli yritetty Champions Hockey Leaguen brändinimen alla ja kaaduttu yhdessä vuodessa, mutta nyt saman nimen takana järjestävissä taustavoimissa oli IIHF:n ja yhteistyökumppanien lisäksi entistä vahvemmin mukana itse seurat, niiden näkemykset ja tahto.

Champions Hockey League 2.0

Uusi Champions Hockey League lanseerattiin julkiseksi joulukuussa 2013 samoihin aikoihin, kun pelattiin neljännen European Trophyn lopputurnausta, jonka JYP voitti.

Uuden sarjan perustajina oli 26 seuraa kuudesta eri maasta, niiden maiden kansalliset ykkösliigat ja kiekkoliitot sekä Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF. Perustajamaat olivat Suomi, Ruotsi, Saksa, Itävalta, Sveitsi ja Tšekki. Suomalaiset perustajajoukkueet olivat HIFK, JYP, KalPa, Kärpät, Tappara ja TPS. Nämä suomalaisseurat ja 20 muuta perustajaseuraa saivat kansallisesta menestyksestään riippumatta automaattisesti paikan CHL:n kolmelle ensimmäiselle kaudelle hyvityksenä siitä vaivasta ja taloudellisesta panostuksesta, jonka olivat tehneet CHL:n uudelleen käynnistämiseksi.

26 perustajajäsenen lisäksi uuteen sarjaan selviäisi kansallisen kilpailumenestyksen perusteella lisääkin joukkueita, myös perustajamaiden ulkopuolelta. Kolmen vuoden kuluttua perustajajäsenten automaattiset osallistujapaikat poistuisivat, minkä jälkeen kaikki CHL-pelipaikat ansaittaisiin ainoastaan menestymällä kansallisissa liigoissa.

– Tavoitteemme on kehittyä jalkapallon Mestarien liigan tasoiseksi sarjaksi. Tiedämme, että se on kova tavoite, mutta siihen pyrimme, Champions Hockey Leaguen toimitusjohtaja Martin Baumann naulasi.

CHL 2014-2017: Tappara ei valmis kahden sarjan panostukseen

Champions Hockey Leaguen kolmena ensimmäisenä vuonna Tappara oli automaattisesti mukana sarjan perustajajäsenenä, mutta se olisi ollut mukana myös oman liigan menestyksen perusteella finaalijoukkueena ja kolmantena kautena jopa maansa mestarijoukkueena.

Asenteellisesti Tapparan ensimmäiset CHL-vuodet vuodet jättivät paljonkin toivomisen varaa. Seurajohto oli nähnyt aikaa ja vaivaa olla mukana sarjan pystyttämisessä, halusi kansainvälisiä kontakteja ja menestystäkin, mutta joukkueen pukukopin ja kaukalon sisällä johdon myyntipuheita ei ihan täysin tunnuttu ostettavan. Ensimmäisellä kaudella 2014-15 Jussi Tapolalla oli tulokasvalmentajana hyvin haasteellinen syksy, jossa ”ylimääräiset” europelit taatusti näyttäytyivät enemmänkin lisähankaluuksien tuottajilta kuin mahdollisuudelta mihinkään suurempaan. Sanallisesti yritettiin myötäillä johdon tahtoa, ylistää kovia kansainvälisiä otteluita ja puhua menestystavoitteista, mutta toiminta oli ajoittain ristiriidassa puheiden kanssa.

– Kun on tämmöinen suppea turnaus, niin ykköstavoite on voittaa lohko, Tapparassa uutena päävalmentajana aloittanut Jussi Tapola sanoi ennen sarjan alkua. – Eurooppalainen kiekko on tasoittunut, ja Suomessa on ehkä aliarvostettu Euroopan muita sarjoja. Ei ole mitään itsestään selviä otteluita.

Räikein esimerkki puheiden ja tekojen ristiriidasta oli ensimmäisen kauden alkulohkon toiseksi viimeinen ottelu, josta Tappara tarvitsi välttämättä voiton pitääkseen playoff-toiveita vielä yllä. Siitä huolimatta kirvesrinnat matkustivat Tšekin Třineciin ilman ykkösmaalivahtiaan Juha Metsolaa ja useampaa vakiopuolustajaansa. Metsola oli siihen mennessä pelannut kaikki aiemmat neljä CHL-ottelua ja kaikki syksyn kymmenen ensimmäistä liigapeliä, mutta juuri nyt piti olla se levon paikka. Maaliin valmennus laittoi ensimmäiseen Tappara-starttiinsa juuri 20 vuotta täyttäneen tšekkiläisen mutta jo vahvasti tamperelaistuneen Dominik Hrachovinan. Puuttuvia puolustajia paikkaamaan oli asetettu umpihyökkääjät Kristian Kuusela ja Jukka Peltola. Oli selvää, että joukkueessa tai ainakaan valmennuksessa ei olisi ollut niin väliä, vaikka peli olisi hävitty ja CHL päättynyt alkulohkoon.

Tappara kuitenkin onnistui vääntämään tuosta ottelusta voiton 2-1, ja lopulta se pääsi playoffeihin asettaen heti standardin edetä alkulohkosta jatkoon. Siinä se on onnistunut jokaisella CHL-kaudella.

Ensimmäisellä CHL-kaudella sarjassa pelasi 44 joukkuetta 12 eri maasta. Ne oli jaettu yhteentoista lohkoon, joiden voittajat ja viisi parasta lohkokakkosta pääsivät 16 joukkueen playoffeihin. Tappara oli oman lohkonsa ykkönen tasapisteissä mutta paremmalla maalierolla kuin norjalaisella Stavanger Oilersilla. Taakse jäivät lisäksi Tšekin Oceláři Třinec ja Sveitsin SC Bern. Playoffien ensimmäisellä kierroksella se sai vastaansa ruotsalaisen Frölunda Indiansin, joka vei jo Tampereella voiton 5-1 jättäen toisen osaottelun Göteborgissa pelkäksi muodollisuudeksi, jonka Frölunda voitti 4-2.

– Kolhuja tuli, mutta onneksi vain henkiselle puolelle. Nyt on vain käännettävä ajatukset kotimaan liigaan, Tapola totesi tappion jälkeen.

Uuden Champions Hockey Leaguen historian ensimmäinen maali muuten nähtiin Hakametsässä, jossa Tappara kohtasi norjalaisen Stavangerin 21. elokuuta 2014. Ajassa 4:05 vieraiden Josh Soares ohjasi kiekon Juha Metsolan taakse.

Pientä skismaa aiheutui myös CHL:n markkinointiosaston puolelta. Tuossa yllä mainitussa sarjan ensimmäisen maalinkin tuottaneessa ottelussa CHL-organisaatio markkinointi- ja varustekumppaneineen pakotti Tapparan pelaamaan pelin sinisissä pelihousuissa, jollaisia se oli käyttänyt pitkän historiansa aikana vain yhdellä kaudella eikä olisi halunnut tehdä sitä enää toistamiseen. CHL:n varustekatalogiin ei oransseja housunpäällisiä kuulunut, eikä organisaatiolle kelvannut se, että Tappara käyttäisi omia oransseja housunpäällisiään – jotka olivat vielä saman Warrior-valmistajan tuotteita kuin CHL:n tarjoamat kamat! Yhden ottelun ja jonkinlaisen kulissien takaisen pelin jälkeen CHL kuitenkin taipui, ja Tappara sai käyttää haluamaansa väriä.

Toinen parranpärinää aiheuttanut markkinointipuolen seikka liittyi CHL:n sponsoreihin, joissa yhtenä oli mukana kansainvälinen vedonlyöntiyhtiö. Suomessa Veikkauksen monopoliasema kielsi ulkomaisten vedonlyöjien mainostamisen, joten kyseisen yhtiön logo oli CHL:n suomalaisessa materiaalissa korvattu tekstillä No Logo. Poliisihallitus otti asiaan kantaa ja No Logotkin poistettiin.

– Totesimme jo edelliskaudella, että No Logo -markkinointi CHL:n peleissä on arpajaislain markkinointikiellon vastaista. Kyse on epäsuorasta markkinoinnista, jossa yleisölle ei voi jäädä epäselväksi, mikä taho käyttää No Logo -markkinointikeinoa, Poliisihallituksen arpajaishallintopäällikkö linjasi, kun CHL yritti antaa kumppanilleen kiellettyä näkyvyysvastinetta toisena peräkkäisenä syksynä.

Kilpailullisesti kenties heikoimmat CHL-kaudet olivat sen toinen kausi ja sitä seurannut kolmas (2015-16 ja 2016-17). Sarjan kokoa kasvatettiin 48 joukkueeseen, jotka jaettiin kuuteentoista kolmen joukkueen lohkoon. Jokaisesta lohkosta kaksi parasta pääsi jatkoon – siis kaikkiaan 32/48 joukkuetta pystyi kutsumaan itseään playoff-joukkueeksi. Toki tällä myös kompensoitiin samalla joukkueiden vähentynyttä ottelumäärää lohkovaiheessa.

– Joukkue lähtee hyvillä mielin CHL:ään ja juuri sillä mielellä, että nyt tosipelit alkavat. Olemme asettaneet tavoitteeksi päästä pidemmälle kuin viime kaudella, Tappara-kapteeni Jukka Peltola kertoi pelien alkaessa toisena CHL-syksynä.

Tapparan lohkoon arvottiin ruotsalainen Djurgårdens IF sekä sveitsiläinen EV Zug. Kumpikin kohdattiin kahdesti eli alkulohkopelejä oli vain neljä. Kolme suoraa voittoa ja yksi jatkoaikatappio Djurgårdenille veivät Tapparan taas lohkovoittajana jatkopeleihin, joihin siis oli lisätty yksi playoff-kierros lisää. Tältä ensimmäiseltä playoff-kierrokselta Tappara vielä eteni 16 parhaan joukkoon, mikä oli pitkään sen ainoa playoff-sarjavoitto. Mutta 16 parhaan joukosta puolivälieriin etenemiseen Tapparalla menisi vielä kauan.

Ensimmäisellä kierroksella Tappara voitti tšekkiläisen Vítkovice Steelin yhteistuloksella 4-1 (2-0 ja 2-1). Seuraavalla kierroksella vastassa oli hallitseva CHL-mestari Luleå Hockey, josta kirvesrinnat raapivat vielä kotivoiton 2-1, mutta hävisivät Luulajassa 0-5 ja putosivat jatkosta.

– Pulinat pois, ei siinä jäänyt spekuloitavaa. Parempi voitti, ja meidän täytyy nyt keskittyä kotoiseen Liigaan, Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola summasi.

Luleå Hockeylle pudotessaan Tappara johti kotimaassa Liigaa, mutta CHL:ssä se oli ainoa tässä vaiheessa pudonnut suomalaisjoukkue, kun neljä muuta liigan edustajaa jatkoivat puolivälieriin. Kärpät ylsi lopulta aina finaaliin saakka, jossa kuitenkin hävisi Frölundalle.

Nolompaa Tapparan kannalta oli luvassa kuitenkin kolmannella CHL-kaudella (2016-17), jolloin se putosi playoffien ensimmäisellä kierroksella liigakumppanilleen SaiPalle. Tappara oli edelliskauden Suomen mestari ja matkalla toiseen peräkkäiseen titteliin ja runkosarjavoittoonkin, kun taas SaiPa jäi kotimaan liigassa viimeiselle sijalle. Niin vain CHL-playoffeissa SaiPa kaatoi Tapparan kahdesti (2-0 ja 4-2). Saman kauden neljästä kohtaamisesta kotimaisen liigan puolella Tappara voitti kaikki neljä.

Se oli toinen äärimmäinen esimerkki siitä seurajohdon CHL-puheiden ja joukkueen CHL-suorittamisen välisestä ristiriidasta. Alkuvuosina saattoi saada vaikutelman, että Tapparassa homma toimi ihan hyvin alkulohkojen ensimmäisessä peleissä, kun ne otettiin valmistautumisena ennen kotimaan Liigan alkua, mutta kun myöhemmin europelit ja niihin liittyvä matkustaminen tulivat normipelien väliin, nenät nyrpistyivät ja touhu alkoikin maistua turhalta ja vastenmieliseltä.

– Vuonna 2016 Tapparaan tullessani kuulin tarinoita, kuinka CHL-pelien alla oli sanottu, että ”älkää nyt ihan kaikkia kiekkoja blokatko, ettei tule loukkaantumisia”, Tappara-maalivahti Christian Heljanko kertoi CHL-kultamitali kaulassaan vuonna 2023.

SaiPa-tappioihin päättyneellä CHL-kaudella Tappara sai alkulohkoonsa vastaansa saksalaisen Adler Mannheimin ja sveitsiläisen HC Luganon. Vähämaalisissa otteluissa Tappara voitti kummankin joukkueen kerran ja hävisi kerran mennen jatkoon lohkokakkosena. Tällä kertaa kirvesrinnat eivät selvinneet siis edes ensimmäisestä playoff-kierroksesta 16 parhaan joukkoon, kun tie katkesi Lappeenrantaan.

– Tulos on rehellinen, kolmatta kertaa Tapparaa CHL:ssä luotsannut Tapola sanoi tappion jälkeen. – Hävisimme molemmat pelit ja sillä siisti. Tämä on tässä.

Seuraavan kerran, kun Jussi Tapola valmensi Tapparaa Champions Hockey Leaguessa, mentaliteetti oli toinen, menestymistä haluttiin selvästi enemmän koko rintamalla, ja lopulta sitä myös saatiin.

CHL 2017-2020: Paikallaan polkemista

Neljännen Champions Hockey League -kauden (2017-18) alkaessa moni asia oli muuttunut. CHL oli uusinut graafisen ilmeensä ja vähentänyt joukkuemäärää rajusti aina 32 joukkueeseen saakka. Liigan perustajajäsenten mandaattipaikat olivat nyt loppuneet, joten kaikki sarjaan mukaan päässeet joukkueet olivat siellä ainoastaan omien kansallisten sarjojensa menestyksen perusteella. Tapparassa oli vaihdettu tuoleja, ja Jukka Rautakorpi oli palannut joukkueen päävalmentajaksi.

Se ei ollut muuttunut, että Tappara oli taas mukana SM-liigan mestarijoukkueena yhtenä nyt viidestä suomalaisjoukkueesta.

Jos aiempina vuosina Tappara oli pelannut CHL:n alkulohkopelejään ”ihan ok”, niin nyt se hyppäsi kaukaloon valmiina, ei kokoonpanokikkailuja vaan parhaat mahdolliset ryhmät sisään illasta toiseen. Se aloitti Keski-Euroopan vierasreissulla murskaten Salzburgin 6-1 ja Wolfsburgin 7-1, voitti samat joukkueet myös Hakametsässä ja varmisti lohkovoittonsa kaatamalla ensimmäisessä kohtaamisessa myös slovakialaiset.

Hyvin samanlainen kaava nähtiin myös seuraavan kauden (2018-19) alkulohkossa, josta Tappara marssi jatkoon häviämällä vain yhden kuudesta pelistään ja senkin vasta voittolaukauskisassa. Näillä kahdella kaudella Tappara oli kaikista alkulohkoista top-3 pisteidenkerääjä. Silti kumpikin näistä CHL-kausista päättyi samalla lailla kuin edellisetkin: playoffien ensimmäisen kierroksen tappioon.

Sama jatkui myös seuraavalla kaudella (2019-20). Kuusi Champions Hockey Leaguen kautta oli pelattu, kuusi kertaa Tappara oli ollut mukana, kuusi kertaa se oli päässyt jatkoon alkulohkostaan, neljä kertaa lohkovoittajana – ja kuusi kertaa se oli pudonnut playoffeissa jo ennen puolivälieriä.

Rautakorven ensimmäisellä kaudella Tapparan pudottajaksi tuli toista kertaa peräkkäin toinen suomalaisjoukkue. JYP voitti kotiottelunsa kahdella maalilla, Tappara oman kotiottelunsa vain yhdellä maalilla. Yhteismaalien tuloksella JYP meni jatkoon, ja nousi lopulta aina CHL:n ensimmäiseksi suomalaismestariksi saakka.

Rautakorpi ei pitänyt playoffien pelisysteemistä: – Jääkiekossa pitäisi pelata aina vain voitosta eikä lisämaaleista. Johdimme peliä ja silti otimme lopussa maalivahdin pois. Tämä on uusi ja outo asia, pitkän linjan kiekkomies ihmetteli.

Samalla pilkistivät esiin jälleen myös joukkueen itsensä ja seurajohdon väliset näkemyserot Champions Hockey Leaguen merkityksellisyydestä.

– Ei tämä ole niin iso pettymys. Emme saaneet joukkuetta valmistettua siihen tilaan, mitä olisi pitänyt, päävalmentaja kuittasi putoamisen.

Kuten jo takavuosikymmeninä Euroopan Cupin kanssa ja myöhemmin muiden seurajoukkueturnausyritysten kanssa myös Champions Hockey Leaguen ongelmana on ollut eurooppalaisen kiekkoyleisön vähäinen kiinnostus kansainvälisiä huippupelejä kohtaan. CHL:ssä on kiistatta maanosan parhaat joukkueet ja pelaajat, iso osa otteluista on armottoman kovia ja hyvätasoisia, jääkiekkopiireissä yleisesti hyväksyttynä tosiasiana valtavasti parempia kuin tavalliset kansallisten sarjojen runkosarjapelit, mutta suurelle yleisölle sitä on silti ollut hankala myydä. Kärjistetysti sanottuna mitä isompi ja parempitasoinen kiekkomaa omine liigoineen (Ruotsi ja Suomi), sitä suurempi on yleisömäärien ero oman sarjan otteluiden ja CHL-pelien välillä.

Kiinnostuksen puutetta voi yrittää selittää monelta kantilta ja perustella useilla erillisillä seikoilla, mutta pohjimmiltaan kyse lienee kuitenkin jonkinlaisesta nurkkakuntaisuudesta ja uusien asioiden vastustuksesta. Kymmenen vuottakin on lyhyt aika ajaa sisään asiaa, jonka nähdään kilpailevan sen kanssa, mikä on aina ollut ja mikä on aina nähty ihan hyvänä ja täysin riittävänä. Uudet, oudot vastustajat eivät tuota samanlaisia mielleyhtymiä kuin ne vanhat kiistakumppanit, joita on voitettu riemukkaasti ja joille on hävitty katkerasti jo vuosikymmenten ajan.

Tähän jo lähtökohtaisesti vastahankaiseen maaperään kun isketään mukaan valmentajan tai pelaajien vähätteleviä kommentteja uudesta sarjasta tai sen kiinnostavuudesta, niin takamatka kasvaa joka kerta monilla askeleilla. Jos joukkueen päävalmentajan mielestä ensimmäisen kierroksen playoff-tappio ”ei ole niin iso pettymys”, niin miksi katsojakaan viitsisi panostaa aikaansa ja rahaansa sellaiseen tuotteeseen?

Ennen parin viimeisimmän kauden menestystä tapparalaisellekin yleisölle CHL oli kummajainen. Lippuja jouduttiin myymään halvemmalla kuin liigapeleihin, ja vaikka pelit kuuluivat kausikorttiinkin, niin hämmästyttävän monen kausikorttilaisen – kovan linjan kannattajan siis – paikka oli CHL-peleissä tyhjä. Vasta kun Tappara pystyi voittamaan muutaman playoff-kierroksen ja pääsi maistamaan edes jonkinlaista menestystä europeleissäkin, alkoi katsomon puolellakin tapahtua havahtumista uuteen kansainväliseen kiekkomaailmaan.

Jos JYP-tappion jälkeen Rautakorvelta oli päässyt lipsahdus, niin vuotta myöhemmin puheet olivat jo paremmin linjassa kansainvälistä sarjaa kauppaamaan pyrkivän johtoportaan kanssa. Nyt Tappara oli vahvan lohkovaiheen jälkeen pudonnut playoffien ensimmäisellä kierroksella tšekkiläiselle Kometa Brnolle. Jo ensimmäinen osaottelu vieraissa oli ollut melko ratkaiseva, kun Tappara oli ottanut takkiinsa 1-5. Kotipelissäänkään se ei pystynyt kuin tasapeliin 5-5.

– Teimme riittävän määrän maaleja, mutta maalien hinta omiin oli liian halpa, Rautakorpi sanoi ja jatkoi: – Ylipäätään peli CHL:ssä on vähän erilaista kuin Liigassa, mutta sarja on löytänyt paikkansa eurooppalaiseen seurajääkiekkoon.

Tappara-kannattajille kymmenen päästettyä maalia kahdessa playoff-ottelussa kertoi kuitenkin siitä, että joukkuetta nämä pelit eivät kiinnostaneet. Ei ole edes väliä, olivatko näkemykset kiinnostuksen puutteesta totta vai eivät, lopputulos sarjan myymisestä katsojille oli yhtä heikko.

Kun Tappara lähti kolmanteen CHL-kauteensa (2019-20) Jukka Rautakorven alaisuudessa, se oli ollut SM-liigassa seitsemän kertaa peräkkäin mitaleilla ja voittanut kaksi mestaruuttakin, mutta CHL:ssä ei alkulohkojen jälkeen ollut tapahtunut mitään. Rautakorpi pyrki karistamaan joukkueensa harteilta sitä leimaa, ettei joukkueessa arvostettaisi kansainvälistä mestarien liigaa.

– Kyllä CHL:n pelit aidosti kiehtovat pelaajia, Rautakorpi vakuutteli ennen kauden alkua. – Sitä harhaa ei ole enää yhtään jäljellä, että nämä eivät olisi tosipelejä.

Kiistatta nyt olikin nähtävissä isompi pettymys, kun kausi joka tapauksessa päättyi jälleen kerraan samaan vaiheeseen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ennen puolivälieriä. Nyt Tappara oli aloittanut alkulohkon takellellen kahdella tappiolla, mutta kamppaillut sitten neljällä voitolla itsensä lohkokakkoseksi ja jatkopeleihin. Playoff-arpa toi vastaan sveitsiläisen EV Zugin, jonka Tappara oli muutama vuosi aiemmin voittanut CHL:n alkulohkossa kahdesti, vieraissa jopa 7-0. Playoff-pelin ensimmäinen kohtaaminen Hakametsässä päättyi tasan 3-3, toisessa pelissä sveitsiläiset osoittautuivat kotonaan vahvemmiksi ja voittivat 3-1.

– Tuloksia pitää kunnioittaa, eikä yrittää selittää muuksi, Rautakorpi totesi pettymystuloksen jälkeen.

Myöhemmin valmentaja pohti selityksiä Tapparan heikolle CHL-menestykselle alkulohkovaiheen jälkeen. – Pudotuspeleissä jokaisen maalin merkitys täytyy tiedostaa. Meille ei ole vielä täysin juurtunut takaraivoon, että maalit ratkaisevat eivätkä voitot. Se on varmasti ollut meille tietynlainen juttu tässä sarjassa.

CHL 2020-2023: Koronatauosta kiinni menestyksen avaimiin

Vaikka koronapandemia oli pysäyttänyt kansalliset sarjat kesken keväällä 2020, niin ainakin ulospäin Champions Hockey League uskoi voivansa pelata kauden seuraavasta syksystä alkaen, vaikka yleisökokoontumiskieltojen katsomorajoitukset ja kaikenlaiset matkustusrajoitukset olivat päällä tai ainakin uhkasivat vahvasti. CHL-organisaatio pyrki minimoimaan matkustamisen ja huomioimaan muut uhkatekijät muokkaamalla kesällä 32 joukkueen otteluohjelmansa suoraan cup-luontoiseksi playoff-kaavioksi, jossa oltaisiin pelattu ottelupari kerrallaan voittajan jatkaessa suoraan seuraavalle kierrokselle. Tämä tynkäkausi olisi startattu lokakuussa. Pandemia ei kuitenkaan hellittänyt, myös matkustusrajoitukset kiristyivät uudelleen, ja lopulta CHL joutui luopumaan aikeistaan pelata kausi. Se piti välivuoden mutta aikoi palata takaisin keväällä 2021.

Peruuntuneen CHL-playoff-kaavion ensimmäiseksi vastustajaksi Tapparalle oli arvottu Red Bull Salzburg.

Kansalliset sarjat Euroopassa kaudella 2020-21 saatiin suurimmaksi osaksi pelattua ja mestarit päätettyä. Se rohkaisi myös laittamaan Champions Hockey Leaguen uuden kauden käyntiin. Jonkin verran ottelusiirtoja ja muita ongelmia koronarajoitukset ja itse tautikin aiheutti, mutta lopulta seitsemäs pelattu CHL-kausi 2021-22 saatiin vietyä loppuun saakka.

Tapparan osalta suurimmat ongelmat koettiin välierävaiheessa – se siis oli nyt vuosien yrittämisen jälkeen onnistunut pelaamaan itsensä jatkoon ensimmäisestä oikeasta playoff-sarjasta. Välierissä sitä vastassa oli Red Bull München ja tarkoituksena oli pelata välierät tammikuun alussa tavanomaiseen tapaan kaksiosaisena kohtaamisena. Ensimmäinen peli oli Saksassa, jossa Tappara joutui lentonsa ongelmien takia laskeutumaan väärään kaupunkiin ja jatkamaan takseilla oikealle pelipaikkakunnalle. Siellä odotti tieto, että Red Bull on asetettu koronakaranteeniin eikä ottelua voida pelata. Otteluita siirrettiin eteenpäin. Kun uusien pelipäivien aika loppukuusta koitti, nyt karanteenissa olikin Tappara. Lopulta välierien voittaja saatiin selville yhdellä Tampereella pelatulla ottelulla, kun kumpikin joukkue oli vihdoin vapaa pelaamaan.

Ennen välieriä piti selvitä alkulohkostakin. Arvonta oli tuonut Tapparalle taas kovan alkulohkon, jossa olivat edustettuna kaikki sarjan neljä kärkimaata: Tappara Suomesta, Skellefteå AIK Ruotsista, HC Lugano Sveitsistä ja Eisbären Berlin Saksasta. Tappara voitti keskieurooppalaiset reilusti vieraissa ja jatkoaikamaaleilla Tampereella, jossa uuden areenan valmistumisen myöhästymisen ja klassisen Hakametsän hallin muiden varausten takia jouduttiin pelaamaan pikkuisessa Tesoman jäähallissa. Lohkovoitto ratkaistiin kirvesrintojen ja Skellefteån välillä. Ruotsalaiset voittivat kotiottelunsa, mutta olisivat tarvinneet myös vierasvoiton Tapparan ohittaakseen. Tappara piti pintansa ja voitti lohkon.

Playoff-arvonnassa tullut ensimmäinen ottelupari ei ollut Tapparalle suosiollinen, kun vastaan tuli johtavan CHL-maan Ruotsin edelliskauden mestari Växjö Lakers. Ensimmäinen peli Ruotsissa päättyi tasan 2-2. Tampereella – nyt pelattiin taas Hakametsässä – Växjö johti kahden erän jälkeen, mutta Tappara tuli päätöserässä takaa ohi ja eteni ensimmäistä kertaa koko CHL-aikaisessa historiassaan kahdeksan parhaan joukkoon puolivälieriin. Nyt playoff-kaavio antoi vähän löysääkin, kun ranskalainen Rouen Dragons oli onnistunut nousemaan tänne saakka. Vaikka Tapparan kotiottelu tasan päättyikin, välieriin eteneminen oli selvää. Edellä mainittujen koronasiirtojen jälkeen Tappara voitti Red Bull Münchenin yksiosaisessa välierässä 3-0 ja oli finaalijoukkue.

Finaalissa tuli tappio 1-2 vierasottelussa ruotsalaista Rögle BK:ta vastaan, mutta nyt Tappara oli päässyt maistamaan todellista menestystä myös CHL:n puolella. Myös seuran kannattajat heräsivät ensimmäistä kertaa kunnolla mukaan eurosarjaan.

Tappara näytti löytäneen tavan rytmittää pelikausi ja harjoittelu palvelemaan myös CHL-pelejä. Jo muutama vuosi aiemmin Jukka Rautakorven astuessa remmiin Tappara tuli ensimmäisiin alkulohkopeleihin selvästi valmiimman oloisena kuin vastustajansa. Jussi Tapolan siirryttyä taas pandemiatauon jälkeen vastuuvetäjäksi kuntopiikkejä ja kenties vielä paremmin motivaatiopiikkejä osui paremmin myös pidemmällä kauden aikana pelattaviin europeleihin. Välillä jokunen liigapeli jäi suoritukseltaan vajaammaksi, mutta kokonaiskuva pysyi jatkuvasti hyvänä.

CHL-hopeamitalit jättivät seuraan ja myös pelaajiin nälkää. Kukaan ei väittänyt finaalitappion jälleen, etteikö pettymys olisi ollut iso.

– Vain voitosta pelataan, mutta tappiosta huolimatta olen ylpeä joukkueesta. Olemme pettyneitä, mutta kun laitat kaiken peliin ja heittäydyt täysillä mukaan, niin se auttaa sietämään tappiotulostakin, päävalmentaja Tapola sanoi finaalin jälkeen.

– Tällä kertaa finaalin jälkeen koko kausi ei lopu, vaan saamme samalla porukalla mahdollisuuden muuttaa tämän pettymyksen vielä onnen tunteeksi.

Tappara tarttuikin mahdollisuuteensa ja voitti myöhemmin keväällä Suomen mestaruuden. Siitä huolimatta monen takaraivossa kaihersi menetetty tilaisuus voittaa myös Euroopan mestaruus. Siihen onneksi tarjoutui mahdollisuus taas seuraavalla kaudella.

– CHL:n kovat pelit sytyttää kaikki kokeneemmatkin pelaajat esittämään parastaan. Lisäksi on tosi hauskaa kokea erilaisia maita ja pelata erityylisiä vastustajia vastaan, CHL-mestari Röglestä Tapparaan palannut Valtteri Kemiläinen kommentoi. – Paljon on vielä pelejä pelattavana, mutta jokainen pelaaja joukkueessa haluaa saada revanssin viime vuoden niukasta finaalitappiosta.

Tapparalle pukkasi jälleen kova alkulohko, mutta jälleen Tapparakin oli kova ja voitti alkulohkonsa. Se varmisti jatkopaikkansa pudotuspeleihin jo pari peliä ennen lohkovaiheen päätöstä, mutta hoiteli loputkin pelinsä vielä lohkovoiton arvoisesti. Lohkovoitosta ja paremmasta arvontakorista ei ollut kuitenkaan apua, sillä playoff-arvontakaavio osoittautui myrkyllisen kovaksi.

Ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle vastaan osui sveitsiläinen HC Davos. Pelit olivat vähämaalisia ja tiukkoja, mutta Tappara oli löytänyt menestysreseptin ja kampesi kovan vastustajan sivuun yhden maalin voitolla ja tasapelillä yhteismaalein 3-2. Puolivälierissä vastassa oli edellisvuoden finaalivoittaja Rögle. Tappara jäi ensimmäisessä osaottelussa jo kolme maalia taakse, mutta pääsi kolmannessa erässä vielä maalin päähän ja käänsi koko sarjan kotiottelussaan voitoksi selvin numeroin. Hieno revanssi finaalitappiolle.

Välierissä vastus oli entistä kovempi, mutta Tappara voitti sveitsiläisen EV Zugin molemmissa otteluissa, jälkimmäisen tosin vasta tyhjiin tehdyillä kahdella maalilla, kun Zug joutui yrittämään yhteismaalit tasoittavaa osumaa ilman maalivahtia. Tappara oli taas finaalissa.

Finaali pelattiin Ruotsin Luulajassa paikallisen Luleå Hockeyn kotihallissa. Tappara-fanit olivat nyt todellakin heränneet mukaan CHL:ään, ja vaikka toiveet finaalipelin saamisesta Tampereen Nokia Arenaan karisivat, niin sadat, kenties jopa tuhatkunta Tappara-fania vaelsi pitkälle Ruotsin pohjolaan hakemaan sitä pokaalia, joka vuosi sitten oli karannut hyppysistä. Mitään konkreettista kellään ei ollut näyttää todisteeksi uskostaan, mutta jollakin mystisellä tavalla kaikki merkit ja enteet osoittivat jo etukäteen, että tämä kerta olisi Tapparan. Enää piti pelata peli.

Tappara tuli finaaliin niin täydessä fokuksessa kuin mikään joukkue missään koskaan voi olla. Se teki alkuminuuteille kaksi maalia ja otti tukevan otteen voitosta. Vaikka peli edetessään tasoittui, Tappara otti kolmen maalin johdon kolmannen erän alussa. Viimeiset kahdeksan minuuttia kotijoukkue painosti ja piinasi, nousi kahdella maalillaan uhittelemaan tasoitusta mutta ei koskaan kyennyt siihen. Tappara voitti 3-2.

Vuosikausien CHL-pettymysten jälkeen Tappara oli vihdoin Euroopan paras seurajoukkue.

– Kun summeri soi, niin iho oli melkein kananlihalla. Melkein aloin itkeä, mutta sain pidäteltyä. Kun katsoin Waltteri Merelää, niin sieltä tuli semmoinen hyvä poru. Hyvä, että joku vähän itkee, Tapparaan palannut ja nyt ensimmäisen minkään tason seurajoukkuemestaruutensa voittanut Jori Lehterä hehkutti.

– Arvostus sarjaa kohtaan on ollut välillä mitä on ollut, myönsi nyt Jussi Tapolakin mutta korosti ulospäinkin näkyvää mentaliteetin isoa muutosta: – Viime vuosina tähän on panostettu aivan täysillä. Voitto konkretisoi sen, että CHL on meille aivan yhtä tärkeä sarja kuin SM-liigakin.

Joukkueen kapteenina CHL-finaalissa toimi samana viikonloppuna 40 vuotta täyttänyt Kristian Kuusela, jonka palkintokaappi oli jo valmiiksi täynnä kaikenlaista mitalia, pokaalia ja prenikkaa. CHL-mestaruus oli kuitenkin hänelle ensimmäinen voitto, jossa hän on ollut kentällä kapteenin C-kirjain rinnassaan – tosin loukkaantuneen Otto Rauhalan tuuraajana.

– Tämä oli hieno kokemus ja minulle iso juttu päästä nostamaan pokaalia kapteenina, Kuusela iloitsi. – Tämä oli yksi joukkueemme tavoitteista, joten voittaminen tuntuu todella hyvältä.

Mestaruutta juhlittiin asianmukaisin menoin, vaikka koko kausi vielä kesken olikin. Kun Tappara seuraavan kerran hyppäsi kaukaloon kotimaan liigapelissä muutama päivä CHL-finaalin jälkeen HIFK:ta vastaan, moni mietti, millainen joukkueen keskittyminen on ollut mestaruushuuman jäljiltä. Reilut viisi minuuttia myöhemmin vastaus luettiin tulostaululta: Tappara johti 3-0. Se voitti ottelun peräti 8-2.

– Mestaruuskrapulat on amatööreille, vitsaili CHL-finaalin suurin yksittäinen sankari, maalivahti Christian Heljanko, joka myös valittiin Champions Hockey Leaguen kauden 2022-23 arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Jatkuuko menestys Euroopan kentillä?

Kuuden Euroopan Cupin edustuksen ja kahdeksan Champions Hockey Leaguen kauden jälkeen Tappara oli viimein toteuttanut unelmansa olla paras eurooppalainen seurajoukkue. 28 Euroopan Cupin ottelun päälle siihen tarvittiin 71 CHL-ottelua, joista 27 oli playoff-otteluita. Ainoana pelaajana kaikilla kahdeksalla CHL-kaudella mukana oli ollut joukkueen kapteeni, mestaruusfinaalin loukkaantumisen takia missannut Otto Rauhala. Hänen sijaisenaan voittopokaalin nostamaan päässyt Kristian Kuusela oli ollut mukana seitsemän kertaa; hän myös oli pelannut Tapparasta eniten CHL-otteluita, kaikkiaan 61.

Champions Hockey Leaguen nykyiset sopimukset takaavat sarjan jatkumisen ainakin viisi vuotta eteenpäin vuoteen 2028. Tapparassa löydettiin sapluuna menestyä eurosarjassa oman kansallisen liigan ohessa, ja menestyksen myötä myös yleisö saatiin innostumaan kansainvälisen sarjan peleistä entistä paremmin, mutta yleisemmin koko sarjan tasolla heikohkot yleisömäärät ja niiden turhan hidas kasvu luovat ainakin jonkin verran synkkiä pilviä CHL:n ylle.

Toisaalta CHL:n arvostus pelaajien ja monen seuran silmissä vaikuttaisi nousseen tasaisesti läpi sarjan vuosien – mitään tutkimusaineistoa asian taustalla tosin ei ole. Enää ei juurikaan puhuta harjoitusotteluista tai puoliksi toivota tappioita, että päästäisiin keskittymään pelkästään oman liigan peleihin. Tappara on noussut yhdeksi Euroopan suurseuraksi näyttämään tietä muille ja osoittanut, että kahdessa sarjassa voi pärjätä yhtä aikaa, kunhan tekee asiat oikein ja riittävän hyvin. Sen kuvittelisi ja ainakin toivoisi olevan hyvä kannustin monelle muullekin suurelle eurooppalaiselle seuralle.

Tappara tuskin nostaa jalkaa eurokaasulta päästyään nyt maistamaan kaikkein makeinta menestystä CHL:ssäkin. Se on yksi vain kolmesta seurasta, jotka ovat yltäneet mukaan kaikkina CHL-kausina – kaksi muuta ovat ruotsalainen Frölunda HC ja sveitsiläinen EV Zug – ja se on varmuudella mukana myös seuraavalla kaudella puolustamassa mestaruuttaan.

Monen asian pitää naksahtaa kohdilleen, että Euroopan parhaan seurajoukkueen tittelin voi voittaa. Moni satunnainen asia voi helposti estää menestymisen suhteellisen lyhyessä ja vähän otteluita sisältävässä turnauksessa. Jokavuotista menestystä Tapparalle ei voi näin kovassa kilpailuasetelmassa taata, mutta takuulla se on strategiansa mukaisesti pyrkimässä siihen jatkossakin.

Tappara – Euroopan paras seurajoukkue 2023, yksi koko maanosan jääkiekon suunnannäyttäjistä.