Venäjällä Pietarissa syntynyt Erik Hedman pelasi lähes koko jääkiekkouransa Helsingissä KIF:n joukkueessa, jota edusti SM-sarjassa ensimmäisen kerran kaudella 1935-36 ja viimeisen kerran vielä ajalle harvinaiseen tapaan 37-vuotiaana kaudella 1949-50.
Poikkeus peliurassa oli kausi 1945-46, jolloin Hedman edusti TBK:ta laukoen kahdeksassa SM-ottelussa seitsemän maalia. Syy yhden kauden Tampereen-visiittiin ei ole tiedossa.
Kuvassa Jarl Ohlson ja Vasif Ahsen-Böre jonain jatkosodan talvena, kun Ohlson on päässyt rintamalta lomille ja pelaamaan. Armeijan karvahattu lämmittää pelipäätä mukavasti. Ohlsonilla oli alun perin vain Ruotsin kansalaisuus, mutta hän sai Suomen kansalaisuuden juuri sotien alla. Ahsen-Böre oli turkkilaislähtöistä Suomeen asettunutta sukua, jonka veljeksiä nähtiin Suomen kiekkosarjoissa neljä. Veljesten nuorimmainen Vasif ja toiseksi nuorin Zeyd edustivat TBK:ta, kaksi vanhempaa veljestä Feyzi ja Murat Ilvestä.
Matti ”Rinuli” Rintakoski oli Ilveksen ja maajoukkueen tähtihyökkääjä, joka kaudella 1945-46 iski 19 maalia kahdeksassa pelissä. Seuraavalla kaudella kuuluikin kummia, kun Rintakoski siirtyi pelaamaan paikalliskilpailija TBK:n riveihin.
Siirtoa pidetään ensimmäisenä rahan voimalla tehtynä pelaajasiirtona suomalaisessa jääkiekossa. TBK:n johtomies Harry Lindblad takasi Rintakosken pankkilainan, jolla tämä sai hankittua kuorma-auton ja laitettua oman firman pystyyn vastineena Rintakosken pelipanoksesta TBK:lle.
Vastinetta tulikin vielä 12 pelivuoden ajan joukkueen johtohahmona ja kapteenina, vaikka pelipaikka puolustajaksi oli vaihtunutkin.
Tämä TBK:n joukkue ei onnistunut voittamaan suoraan karsinnoista mestaruussarjapaikkaa vuonna 1941, mutta jatkokarsinnan kautta sille tarjoutui vielä mahdollisuus nousuun. Vastus karsintaan oli tulossa Turusta, mutta siellä paikallinen IFK kieltäytyi pelaamasta Rientoa vastaan ottelun, jonka hävinnyt olisi kohdannut TBK:n. ÅIFK suljettiin sarjasta ja TBK:sta tuli ensimmäistä kertaa mestaruussarjan joukkue!
Nils Nummelin oli yksi TBK:n kovimmista maalinsylkijöistä 1940-luvulla. Hänen pääsarja-aikansa Bollklubbenissa oli vuosina 1945-1951. Kahdesti hän ylsi yli kymmeneen maaliin kausilla, joilla ei pelattu vielä edes kymmentä ottelua. TBK:n maali- ja pistekunkku hän oli kaudella 1946-47. Vuonna 1949 hän edusti Suomea myös MM-kisoissa.
Olli Solja pelasi TBK:ssa kahdeksan kautta vuosina 1944-1952. Parhaalla kaudellaan hän teki seitsemän maalia, yhtä monta kuin kaudessa oli siihen aikaan otteluitakin. Myöhemmin hän toimi myös Tapparan johtokunnassa.
TBK pronssijoukkue talvella 1947. Vasemmalta oikealle taustamies Harry Lindblad, maalivahti Gösta Wangel, Jarl Ohlson, Birger Nylund, Matti Rintakoski, Rolf Alander, Olli Solja, Jaakko Hietaniemi, Nils Nummelin, Paavo Solja ja Alfred Ekholm.
TBK:n joukkue 1940-luvulta.
TBK:n mestaruussarjajoukkue valmiina otteluun. Kuva on todennäköisesti kaudelta 1944-45.
Jarl ”Jallu” Ohlson on yksi seuran alkuaikojen merkittävimpiä henkilöitä. Ohlson toimi TBK:ssa pelaajana sen noustessa mestaruussarjaan vuonna 1942 ja jatkoi peliuraansa 40-luvun loppuun saakka. Vuodesta 1950 eteenpäin hän toimi seuraavat viisitoista vuotta seuran päävalmentajana. Kenties hänen merkittävin tekonsa oli TBK:n junioritoiminnan käynnistäminen ja laajentaminen Tampereen eri kaupunginosiin.
Pelaajana Ohlson sai tililleen 46 pääsarjaottelua. Pöytäkirjojen pito, tilastojen tallentaminen ja varsinkin syöttöpisteiden antaminen ja kirjaaminen jääkiekon varhaisvuosina olivat vielä hataralla pohjalla – siitä yhtenä malliesimerkkinä Ohlsonille historiankirjoihin viedyt tehopisteet 37+0.
Pelaajana Ohlson sai kolme SM-pronssimitalia, mutta valmentajana kultaisiakin mitaleja kertyi viisi. Jarl Ohlson on aateloitu Suomen Jääkiekkoleijonaksi numero 20.
TAPPARA-HISTORIA 