Aloituksessa vastakkain SM-liigakauden 2007-08 toiseksi ja kolmanneksi kokenein. Vain ykkönen, Lukon Eepi Hämäläinen, puuttuu. Myöhemmin SM-liigan kokemusykköseksi nousi Jan Latvala. Loppukausi jauhettiin Raipe Helmisen viimeisistä liigamatseista ennen uran päättymistä, mutta muuten kausi oli Janne Ojasen juhlaa. Tappara-kapteeni teki 39-vuotiaana liigassa huikeat 52 tehopinnaa ja nousi jo nuuhkimisetäisyydelle Arto Javanaisen hallussaan pitämästä kaikkien aikojen pistepörssikärjestä.
Tuukka Mäntylä näytti, mitä on tapparalainen sydän. Pieni suuri mies taisteli kirjaimellisesti verissäpäin viedäkseen Tapparan välieriin keväällä 2007, mutta ei siinä onnistunut. Vaikka joukkueen kausi jäi pettymykseksi, Tuukan oma kausi oli menestys.
Mika Lehtoa ja Ville Mäntymaata myhäilyttää kaudella 2006-07. Taas yksi vastustaja on joutunut nöyrtymään kauden parhaalle kotijoukkueelle ja Hakametsässä riittää tunnelmaa pelaajienkin ihailtavaksi asti.
Veni, vidi ja melkein vici, meni Rauli Uraman ensimmäinen kausi päävalmentajana SM-liigassa. Tapparan A-junnujen koutsiksi tullutta mutta peliäkään siellä valmentamatta liigamiehistön puikkoihin hypännyttä valmentajaa epäiltiin kovasti, mutta Urama hoiteli tehtävänsä hienosti. Playoffeissa viimeinen silaus jäi antamatta, mutta runkosarjassa Uraman Tappara kuului kauden suuriimpiin yllättäjiin.
Kaudella 2006-07 Jarkko Pyymäki oli mukana kaikissa Tapparan runkosarjaotteluissa, playoff-peleissä ja harjoituspeleissä eikä tehnyt niissä maaliakaan. Itse asiassa kyseisen kauden loppuessa miehen edellinen maali oli edelleen syyskuulta 2005, mikä tarkoittaa pelkkinä runkosarjapeleinä yli sataa maalitonta ottelua! Kuvassa ”Pyy” yrittää ohittaa Bluesin Bernd Brückleriä kevään 2007 ensimmäisessä puolivälieräottelussa. Tilanteen lopputulos? No, sehän taitaa olla luettavissa jo ylemmiltä riveiltä.
Tommi Nikkilä tuli Tapparaan maalivahdiksi kaudelle 2006-07, eivätkä odotukset olleet korkealla, sillä mies oli edellisellä kaudella Jyväskylässä pystynyt pelaamaan vain kuusi ottelua. Kakkosvahdiksi uumoiltu Nikkilä kuitenkin valtasi kirvesrintojen ykkösvahdin paikan ja haastoi oppi-isänsä Sinuhe Wallinheimon koko liigan ykkösshowmiehen tittelistä. Nikkilä tuuletteli, tanssi, hyppi, kiitteli korkeimpia voimia tuuritorjunnoista, mutta eniten kohua hän herätti kuitenkin ottamalla Suomen liigahistorian ensimmäisen maalivahtien välisen tappelun keskiympyrässä. Tämä tapahtui Lappeenrannassa SaiPan Rob Zeppiä vastaan. Ai niin, kaikista showelkeistään huolimatta Tommi myös pelasi erinomaisesti ja oli tilastoissa koko liigan toiseksi paras maalivahti.
Tapparalla oli hauskaa kaudella 2006-07, kun maaliverkot olivat tötteröllä vastustajan päädyssä. Taas on yksi osuma tehtynä, ja Petri Kontiola käy pyytämässä Teemu Nurmea tanssimaan kanssaan.
Dale Clarke on yksi niistä harvoista ulkomaalaispelaajista, jotka ovat palanneet takaisin Tapparaan pelattuaan välillä muualla. Kaudella 2003-04 Clarke pelasi kirvesrinnoissa 35 ottelua, joissa teki 2+3=5 tehopistettä. Jotain samantapaista odotettiin myös kaudella 2006-07, kun mies palasi Saksasta Tampereelle, mutta välivuosina oli jotain kummaa tapahtunut: Clarke pamauttikin 12 maalia ja antoi 20 syöttöpistettä ja oli joukkueen paras pistepakki. Kaikkien yllätykseksi mies teki vielä kolmannenkin paluun kirvesrintoihin kesken kauden 2012-13. Sillä kertaa tehoja tuli 2+4 pisteen verran 18 ottelussa ja lopulta taskuun hopeamitali.
Teemu Nurmea moitittiin maalipaikkojen tuhlaamisesta kaudella 2006-07. Tästä paikasta mies ei kuitenkaan erehtynyt. Itse asiassa Nurmi teki kaikkiaan 17 maalia ja oli joukkueen toiseksi paras maalitykki Stefan Öhmanin jälkeen.
Kauden 2006-07 suurimpia puheenaiheita oli ns. nollatoleranssi. Vaikka ihan nollaan ei pyrittykään, niin tuomaritoimintaa ja rikkeiden viheltämistä pyrittiin selvästi tehostamaan. Teemu Laineen menoa HIFK-maalilla on tässä jarruttamassa tehopuolustaja Cory Murphy. Lienikö sitten tuomarilinjan syytä vai ei, mutta Laine itse keräsi 136 jäähyminuuttia eli kaksi kertaa enemmän kuin kertaakaan aiemmin urallaan.
