---

MITALIPUTKI JATKUI, TAAS KUITENKIN VAIN PRONSSIA

Toisella Tappara-kaudella sarjaa pelattiin kahdessa viiden joukkueen lohkossa, kaksinkertainen sarja kummassakin. Jo useamman vuoden käytössä olleeseen tapaan lohkovoittajat kohtasivat finaaleissa ja lohkokakkoset pronssiottelussa. Lohkojumbojen kohtalo oli pudota. Tappara arvottiin kolmesta tamperelaisesta ainoana länsilohkoon, kun Ilves ja TK-V olivat idässä.

Tälle kaudelle maahan saatiin ensimmäinen tekojäärata, tai keinojäärata kuten sitä alkuvuosinaan kutsuttiin. Se valmistui luonnollisesti Tampereelle ja avattiin käyttöön 21. marraskuuta mestaruussarjan tamperelaiskolmikon pikasarjalla. Tappara voitti sekä Ilveksen että TK-V:n.

Talvi oli erikoinen. Se alkoi varhain niin, että Hämeenlinnassa oli tarkoitus pelata luonnonjäällä harjoitusottelu HPK:n ja Tapparan välillä jo 16. marraskuuta, mutta sitä peliä jouduttiin kuitenkin lykkäämään kymmenisen päivää. Pitkin talvea suojasää hankaloitti pelaamista muualla kuin Tampereella, ja varsinkin Helsingin pelejä jouduttiin siirtelemään.

Uusintaottelutappiolla pronssipeliin

SM-sarja käynnistyi loppiaisena, ja Tappara hävisi avausottelunsa Koulukadulla TPS:lle, aivan kuten oli viikkoa aiemmin hävinnyt sille viimeisen valmistavan ottelunkin. Molemmissa näissä peleissä maalissa torjui nuori ja kokematon Markku Pussinen, sillä Esko Niemi oli loukkaantunut juuri ennen joulua maaottelussa.

Pussinenkin ehti torjua kirvesrinnoille pari voittoa ennen kuin Niemi neljänteen sarjapeliin pääsi taas tolppien väliin. Tapparan matkapelejä B-lohkon helsinkiläisiä HJK:ta ja Karhu-Kissoja vastaan siirrettiin kumpaakin. Karhu-Kissoilla meni todella hankalaksi, kun myös heidän pelinsä jo paikan päälle ehtinyttä TPS:ää vastaan peruutettiin kelvottoman jään takia, ja kun K-Kissat ei suostunut hakeutumaan toiseen kaukaloon pelaamaan, se tuomittiin lopulta hävinneeksi luovutuksella. Vain muutama päivä tuon luovutustuomion jälkeen Tappara tuli Helsinkiin pelaamaan jo kertaalleen siirrettyä peliä, eikä Kissojen kotikentällä Hesperiassa voitu tälläkään kertaa pelata, nyt maaotteluvarauksen takia. Nyt joukkueet ja yleisö kärrättiin busseilla Kallioon, jossa peli saatiin pelattua. Tappara voitti ja samalla Karhu-Kissojen putoaminen SM-sarjasta varmistui.

Kahdeksan pelin sarjan viides peli vaikutti kohtalokkaalta, kun HPK haki Tampereelta voiton. Kun kaksi ottelua oli enää jäljellä, Tappara oli vasta kolmantena neljä pistettä kärjestä. Kärjessä olevan TPS:n finaalipaikka näytti varmalta.

Viimeisessä ottelussaan HPK kuitenkin kaatoi yllättäen myös TPS:n ja tarjosi samaan aikaan voittaneelle Tapparalle vielä sauman viimeiselle kierrokselle, koska se kohtasi viimeisellä kierroksella kaksi pistettä edellään olleen turkulaisjoukkueen. Tappara voittikin Turussa peräti 8-2 ja päätyi tasapisteisiin TPS:n kanssa.

Finaalipaikka ratkaistiin uusintaottelulla kaksi päivää edellisen keskinäisen kohtaamisen jälkeen. Arpa oli turkulaisten puolella ja Tappara joutui uusintaakin varten matkustamaan Turkuun. Kova lumisade käänsi joukkueiden voimasuhteet uudelleen päälaelleen, ja TPS pelasi itsensä finaaliin voittamalla nyt vielä suuremmin lukemin 8-1.

Tapparan oli siis tyytyminen pronssipeleihin toisen lohkon kakkoseksi sijoittunutta Hämeenlinnan Tarmoa vastaan. Pronssipelejä pelattaisiin kaksi ja niiden yhteismaalit ratkaisisivat. Ensimmäisen pelin Tappara voitti Hämeenlinnassa 6-1, joten toiseen osaotteluun oli helppo lähteä. Tarmo vei sen 3-1, mutta pronssimitalit jäivät silti Tapparalle yhteismaalein 7-4.

Mestaruuden voitti Ilves, joka ei hävinnyt kaudella peliäkään – siis mestaruussarjassa. Hopeaa sai Tapparan uusinnassa pudottanut TPS.

Aulis Hirvonen paras pistemies, Teuvo Takala esiintyi maajoukkuemaalivahtinakin

Tapparan tälle kaudelle tapahtuneissa kokoonpanomuutokissa Seppo Helén oli muuttanut Raumalle, Ossi Kauppi alasarjaan Epilän Esaan, ja kakkosmaalivahti Kauko Koiso oli siirtynyt kokonaan menestyksekkäälle keilausuralle. Tilalle nostettiin pelkästään omia junioripelaajia, mm. puolustaja Matti Haapaniemi. Valmennuksesta vastasi edelleen Jallu Ohlson.

Kirvesrintojen paras maalintekijä ja pistemies SM-sarjassa oli Aulis Hirvonen, joka teki 15 pistettä, joista kahdeksan oli maaleja. Koko sarjan parhaat maalintekijät Ilveksen Jorma Salmi ja Jymyn Eino Pollari osuivat 15 kertaa. Matti Haapaniemi tuli tällä kaudella mukaan Tapparan ryhmään. Kauden jälkeen vakuutusepäselvyyksistä seuran kanssa riidellyt puolustaja Matti Lampainen loikkasi paikallisvastustaja Ilveksen riveihin ja teki samalla tilaa nuorelle Kalevi Nummiselle.

Kirvesrintojen hyökkääjästä Teuvo Takalasta puolestaan tuli kauden aikana Leijonien maajoukkuemaalivahti. Hiukan ennen joulua Tukholmassa pelatussa maaottelussa Takala hyppäsi kesken kolmannen erän tolppien väliin, kun maajoukkueen ainoa terve maalivahti Esko Niemi kannettiin paareilla kentältä. Ruotsalaislehdet ylistivät Takalan suoritusta maalivahtina loisteliaaksi.

Cup-voittaja Tappara kaatoi mestari-Ilveksen neljästi

Suomen mestaruus karkasi miehissä, mutta A-nuoret sellaisen seuralle voittivat. Lopputurnauksessa vastassa oli vähän erikoisemmat joukkueet PPT, Kotkan Jää-Kotkat ja Kokkolan Hermes, jotka kaikki Tappara voitti.

Miesten puolella Tappara kirjattiin sentään piirinmestariksi ja Suomen Cup-mestariksi. Piirinmestaruuden lopullisesti ratkaisseessa ottelussa TK-V kaatui peräti 11-0. Cupissa Tappara raivasi tiensä finaaliin kaatamalla mm. Jyväskylän Pallon 15-1, tamperelaisen Ilves-Kissat 12-0 ja tiukemmassa matsissa TK-V:n 4-3. Tuo viimeisin peli olikin hankala, sillä kirvesrintojen maajoukkuetähdet Esko Niemi, Erkki Hytönen, Yrjö Hakala, Matti Lampainen ja Esko Luostarinen olivat samaan aikaan pelaamassa MM-kisoissa! Finaalissa Tappara sai vastaansa maakuntasarjan mestarin TP-V:n, kaksi sarjaporrasta alempana pelanneen tamperelaisjoukkueen. Finaalipeli oli läpihuutojuttu, kun Teuvo Takala, Erkki Hytönen ja Seppo Liitsola kukin kahdella maalillaan tahdittivat Tapparan 8-0 -voittoon.

Ilves oli Suomen mestari, Tappara Cupin ja piirin mestari, mutta kevätauringon pehmittäessä jo uutta tekojäätäkin oikein kunnolla pelattiin näiden kahden kilpailijan kesken vielä epävirallisesta Tampereen mestaruudesta. Tappara vei senkin tittelin voittamalla 4-2. Joukkueet kohtasivat toisensa neljästi kauden aikana ja kirvesrinnat voittivat ne kaikki. SM-sarjassa voimia ei päästy mittelemään.

TPS sen sijaan oli kirvesrinnoille kova vastus. Mestaruussarjan paremmuuden lisäksi TPS kuittasi nimiinsä kaksivuotisen pokaaliottelusarjan, jonka se ja Tappara olivat edellisvuonna pystyttäneet keskinäiseksi harjoitusturnaukseksi. Ensimmäisenä vuonna kumpikin voitti yhden ottelun, tänä toisena vuonna ensimmäinen peli päättyi tasan ja TPS vei toisen pelin ja samalla koko neljän ottelun sarjan. Turkulaisten hankkima ”Haveris-Matin malja” päätyi siis heille itselleen.

Kovaa oppia tamperelainen kiekko sai myös tapaninpäivänä, kun Tampereen kaupunkijoukkue kohtasi ammattilaisjoukkue Wembley Lionsin. Yhdeksällä pelaajalla pelannut lontoolaismiehistö kepitti manselaiset peräti 14-0. Kirvesrinnoista mukana selkäsaunassa olivat Matti Lampainen, Matti Rintakoski, Seppo Liitsola, Teuvo Takala, Yrjö Hakala ja Esko Luostarinen.

Ja lopuksi vähän jalkapalloakin

Kun Tappara perustettiin jatkamaan TBK:n perintöä jääkiekossa, niin samaan aikaan myös seuran jalkapallojaosto liittyi tähän uuteen Tapparaan. Se sai TBK:n sarjapaikan maan kolmanneksi korkeimmalta jalkapallotasolta maakuntasarjasta, jonka länsilohkossa 1 se sijoittui neljänneksi kymmenen joukkueen sarjassa.

Hieno meriitti jalkapallo-Tapparalle koitti lokakuussa 1956 uuden kiekkokauden kynnyksellä. Se oli pelannut itsensä ensimmäisellä kaudellaan piirinsarjan finaaliin, jossa sai vastaansa mestaruussarjassa viidenneksi sijoittuneen Valkeakosken Hakan. Kaksi sarjaporrasta alempana pelannut Tappara ei kuvia kumarrellut, vaan voitti finaalin 3-2. Jääkiekossa maalivahtina häärännyt Esko Niemi kunnostautui jalkapallopuolella hyökkääjänä tykittämällä voittomaalin lopussa komeasti verkkoon.

Tappara pelasi vielä kesän 1957 maakuntasarjajalkapalloa sijoittuen viidenneksi, mutta keskittyi sitten olemaan jääurheilun erikoisseura. Tapparan sarjapaikan maakuntasarjassa sai Kalevan Pojat, jonka vahvoihin poikiin kuului mm. Kallu Numminen. Moni muukin jääkiekkotappara jatkoi futisharrastusta KalPossa.

---