---

TAKAISIN MESTARUUSKANTAAN – HUIMA NOUSU RATKAISUPELISSÄ

Tappara voitti ensimmäisen mestaruutensa neljä vuotta aiemmin tapahtuneen nimenvaihdon, kahden pronssin ja yhden hopean jälkeen. Kulta irtosi vain yhden pisteen erolla mestaruussarjassa, jossa joukkueet oli yhdeksän vuoden tauon jälkeen lyöty kaksilohkojaon sijaan yhteen kaksinkertaiseen sarjaan, jossa samalla ottelumäärä oli kasvanut kahdeksan ottelun alkusarjasta kymmenellä 18 otteluun. Nyt ei pelattu enää erillisiä mitalipelejä, vaan sarjan ykkönen oli mestari.

Sarjajärjestelmä oli raaka, sillä peräti neljä viimestä joukkuetta aiottiin pudottaa sarjaporrasta alemmaksi ja sieltä puolestaan nousisi kaksi SM-sarjaan, joka jatkaisi siis kahdeksalla joukkueella. Näin ei kuitenkaan lopulta tehty, vaan vain kaksi putosi alemmaksi. Siitäkin muodostui melkoinen show, kun neljä viimeistä päätyivät kaikki samaan pistemäärään, jonka jälkeen ne pelasivat karsintasarjan, jonka kaksi parasta säilyivät mestaruussarjassa. Toinen pudonnut joukkue oli yksi maan menestyneimmistä, Hämeenlinnan Tarmo, joka jatkosodan jälkeen oli ollut mitaleilla yhdeksän kertaa peräkkäin ja edelliskaudellakin oli saanut vielä pronssia. Tarmo ei koskaan enää tehnyt paluuta mestaruussarjaan.

Kirvesrintoja valmensivat kesän ja syksyn ajan Jaakko Hietaniemi ja joukkueessa edelleen pelannut Seppo Liitsola. Vasta kun pelit alkoivat, Liitsola siirtyi kokonaan pelaajan rooliin, ja vanha tuttu Jallu Ohlson tuli johtamaan joukkuetta.

Pelaajaosastolla edelliskauden hopeajoukkue ei hankkinut yhtäkään uutta pelaajaa. Seuran junioreissa oli kasvamassa jälleen kovia uusia pelimiehiä, jotka pääsivät jo kokeilemaan vähäpätöisimmissä otteluissa, mutta eivät vielä SM-peleissä. Pelaajamenetysten puolella tehollisesti kovin isku oli Teuvo Takalan siirtyminen työpaikan perässä sarjaporrasta alemmaksi Mänttään. Johtajuusosastolta joukkueen pitkäaikainen kapteeni Matti Rintakoski oli lopettanut komean 19 vuotta kestäneen ja peräti 13 SM-mitalia tuottaneen pelaajauransa.

Yllätys olikin melkoinen, kun 35-vuotias Rintakoski ilmestyikin kirvesrintojen kokoonpanoon, kun mestaruussarja alkoi marraskuun viimeisenä päivänä. Hän sai kuitenkin huomata, ettei huonosti harjoitelleena ja lähes kokonaan ilman luistelutreenejä kaukaloon hypänneenä pysynyt enää kunnolla vauhdissa. Hän sinetöi lopetuspäätöksensä siihen yhteen kokeiluun.

Suomen mestaruus ratkottiin TK-V:n kanssa

Mestaruussarja alkoi Rintakosken pelaamisen lisäksi toisellakin yllätyksellä, sillä Tappara hävisi avausottelunsa TK-V:lle. Siitä lähti koko sarjan kestänyt kilvoittelu näiden kahden joukkueen kesken. Jo aikaisessa vaiheessa tajuttiin otteluohjelman osuneen nappiin, sillä kaikki saattaisi ratketa vasta päätöskierroksella, jossa joukkueet kohtaisivat toisen kerran. Tappara pääsi kymmenen ottelun kohdalla ensimmäisen kerran kärkipaikalle, mutta ottelun enemmän pelanneena. TK-V ohitti uudelleen. TK-V:n kärsittyä kotonaan yllätystappion putoamiskurimuksessa ollutta KalPaa vastaan Tappara sai edun. Viisi viimeistä kierrosta mentiin lopulta niin, että Tappara piti pisteen etumatkaa matkalla kohti todennäköistä ratkaisuottelua.

Helpolla Tappara ei sarjassa päässyt, varsinkaan sarjan ensimmäisellä puolikkaalla. Ilta toisensa jälkeen sen pelit olivat tiukkoja ja tasaisia, mutta kääntyivät onneksi voitoiksi. Kolmannessa ottelussa Helsingissä HJK johti kolmannessa erässä maalilla. Pelin 10 viimeistä minuuttia kokonaan pelannut kirvesrintojen ykkösmies Yrjö Hakala onnistui tasoittamaan viisi minuuttia ennen loppua, ja lopulta Jouni Seistamo teki voittomaalin – viimeisellä minuutilla. Putoaja-KalPaa vastaan se meinasi kotona menettää selvän johtonsa, mutta kesti loppuun. Toisessa kohtaamisessa Kuopiossa tarvittiin taas Seistamoa ja koko kentän soolomaalia lopussa rikkomaan tasapeli ja tuomaan voittopisteet Tampereelle.

Sarjan toisella puoliskolla kirvesrinnoilla oli jo hiukan helpompaa. Se otti muutaman isomaalisen voiton, pelasi kolme peräkkäistä nollapeliä ja päästi muissakin peleissä vain maalia tai paria.

Ensimmäinen mahdollisuus ratkaista mestaruus Tapparalla oli toiseksi viimeisellä kierroksella, jos se voittaisi Ilveksen ja TK-V samaan aikaan häviäisi Raumalla Lukolle. Tappara voittikin 5-3, mutta myös TK-V piti toiveensa hengissä kaatamalla Lukon niukasti maalein 2-1.

Mestaruuden ratkeaminen jäi siis viimeisen ottelun varaan. Siinä kohtasivat sarjaa yhden pisteen turvin johtanut Tappara ja kakkosena kultaa kärkkynyt paikallisvastustaja TK-V, joka oli noussut takaisin SM-sarjaan täksi kaudeksi. Kirvesrinnoille riitti siis tasapeli mestaruuteen, häviäminen taas olisi tiennyt putoamista hopealle. Ottelu herätti niin paljon kiinnostusta, että samalla tehtiin uusi sarjapelien yleisöennätys Suomessa: Koulukadulle pakkautui kaikkiaan 6417 katsojaa.

Tapparan kannalta näytti pahalta, kun TK-V oli karannut jo 3-0-johtoon ja peliaikaa oli jäljellä enää 11 minuuttia. Mutta sitten alkoi tapahtua. Yrjö Hakalan maali käynnisti takaa-ajon. Seitsemisen minuuttia ennen loppua Esko Luostarinen toi Tapparan jo maalin päähän. Ja lopulta Erkki Hytönen tasoitti vain alle minuutti edellisen maalin jälkeen. Tasapelitilanne säilyi loppuun saakka, sarjapisteet jaettiin, ja se riitti tuomaan Kanada-maljan Tapparan kaappiin.

Mestaruus oli seurahistorian neljäs, mutta vasta ensimmäinen uudella Tappara-nimellä neljän vuoden yrittämisen jälkeen. Ensimmäisen SM-mitalinsa saaneen TK-V:n jälkeen pronssille tuli HIFK, jolle pronssimitali oli historian toinen.

Luostarinen ja Seistamo kovimmat maalintekijät

Mestarijoukkueen tehokkain pelaaja oli Esko Luostarinen tehtyään 16 maalia ja yhteensä 28 pistettä. Pistepörssin voittoon (Jorma Salmi, Ilves) olisi tarvittu kymmenen pistettä enemmän, maalipörssin voittoon (Ossi Hyppönen, KalPa) kahdeksan maalia lisää. Myös Jouni Seistamo teki 16 maalia, Yrjö Hakala puolestaan 13. He olivat myös sisäisessä pistepörssissä kaksi seuraavaa Sulppi Luostarisen perässä.

Joukkueen takalinjojen tuki ja turva oli maalivahti Esko Niemi. Tammi-helmikuun vaihteessa Niemi torjui kolme peräkkäistä nollapeliä ja piti putken molemmin puolinkin nollaa useita eriä, niin että vaikka pöytäkirjoja ja virallisia kellotuksia tuolta ajalta ei ole, niin nollaputki oli vähintäänkin 236 minuutin mittainen. SM-liigan virallinen mitattu ennätys on Kimmo Lecklinin kaudella 1997-98 pelaama 259,28 minuuttia nollaa ja Tapparan virallinen seuraennätys on Ilpo Kauhasen 188 minuuttia ja 29 sekuntia nollaa helmikuussa 1996.

Niemi valittiin myöhemmin myös vuoden 1959 Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi. Heti kauden jälkeen hänen palkittiin Lynces Academicin maalivahtipatsaalla. Yrjö Hakala puolestaan oli kauden Fair Play -pelaaja, eli herrasmiespelaaja, jonka palkinto myöhemmin nimettiin Hakalan pelikaverin Raimo Kilpiön mukaan.

Ulkomaalaiset murskattiin, piirinsarjakin voitettiin

Kun mestaruussarjan ottelumäärä oli yli tuplattu, niin vasta neljästi ratkaistu Suomen Cup oli väliaikaisesti jätetty nyt pois ohjelmasta. Mutta Hämeen piirin mestaruudesta kamppailtiin. Tappara kaatoi mestaruussarjakumppaninsa TK-V:n, Ilveksen ja HPK:n, ja piirinmestaruuden ratkaisevaksi kamppailuksi jäi sitten pari sarjaporrasta alemman tason Epilän Esan kohtaaminen. Kirvesrintojen ei tarvinnut laittaa kaukaloon parasta miehistöään eikä esittää parastaan, mutta piirinmestaruus ratkesi silti helposti. Pelissä nähtiin mm. nuoret Timo Ahlqvist ja Pentti Hyytiäinen, jotka eivät vielä mahtuneet mestaruussarjamiehistöön, mutta tekisivät kovat debyytit seuraavalla kaudella.

SM-sarjan ottelumäärä oli perustelu myös sille, ettei Tappara tällä kaudella tehnyt pelireissua ulkomaille. Sen sijaan Koulukadulla kävi ulkomaalaisia vieraita kuittaamassa tappiot niskaansa kauden aikana. Ruotsalaiset ovat aina ruotsalaisia vaikkei Luulajan IFK ollutkaan lähelläkään maan kärkitasoa, vaikka kulkikin tittelillä ”Pohjois-Ruotsin mestari”. Tappara murskasi sen peräti 11-3. Viikkoa myöhemmin Suomessa vieraili vähän harvinaisempi puolalainen joukkue Lodzki Klub Sportowy, joka sekin lähti Koulukadulta rajusti hävinneenä 0-7.

Suomen mestaruuden ratkettua Tapparalle maaliskuun alussa osa kirvesrinnoista kävi pelaamassa MM-kisat, ja niiden jälkeen kausi laitettiin pakettiin pelaamalla ystävyysottelu melkein SM-sarjaan nousseen TP-V:n kanssa vielä yli kaksi viikkoa edellisen pelin jälkeen.

Tapparalle tittelit myös nuorten sarjoissa

Miesten edustusjoukkue oli voittanut sekä Suomen mestaruuden että piirin mestaruuden, mutta saman teki myös nuorten joukkue. Nuorten mestaruudessa oli mukana draamaa, mutta valitettavasti tämän kirjoittajalla ei ole täysin tarkkaa tietoa, mistä oli kyse. Alkusarjassa joukkue kulki voitosta voittoon kaataen mm. Ilveksen maalein 15-4. Tuntemattomasta syystä se ei olisi kuitenkaan päässyt jatkopeleihin kahdeksan parhaan joukkoon, mutta teki asiasta protestin, joka hyväksyttiin, ja Tappara pääsi jatkopeleihin. Se voitti TPS:n taas murskalukemin ja selvisi kolmen joukkoon KalPan ja TK-V:n kanssa.

Kolme päivää sen jälkeen, kun Tappara oli ratkaissut miesten SM-kullan TK-V:n nenän edestä, seurojen nuorten joukkueet kohtasivat samoissa merkeissä. Voitolla TK-V veisi mestaruuden, kun taas Tapparan pitäisi TK-V:n jälkeen kaataa vielä helppona pidetty KalPa. Kummastakaan niistä ei ollut nuorille kirvesrinnoille vastusta: TK-V kaatui 7-2 ja KalPa 5-0. Timo Ahlqvist teki näissä kahdessa mitalipelissä kuusi osumaa.

Vielä jalkapallon puolelta erikoisuus lokakuun 26. päivältä, kun mestaruussarjan viimeinen kierros pelattiin. Ilves-Kissojen maalissa torjui Esko Niemi kuten aina ennenkin, mutta tällä kertaa hänellä oli pelin jälkeen kiire toiselle kentälle toisenlaisten tolppien väliin. Niemi torjui samana iltana vielä Tapparan paidassa, kun Koulukadulla avattiin jääkiekkokausi pikasarjalla.

Samalla lailla samana päivänä ennen illan jääkiekkokoitoksia jalkapallon maakuntasarjassa (kolmanneksi korkein taso) pelaamassa nähtiin Jouni Seistamo, Matti Haapaniemi, Aulis Hirvonen, Rauno Mäkinen ja Kalevi Numminen. TBK:n jääkiekko- ja jalkapallojaostojen emoseurasta irtoamisen jälkeen nuorukaiset olivat pari kesää pelanneet Tapparan nimissä jalkapalloakin, mutta Tapparan luovuttua jalkapalloilun sarjapaikastaan nuorukaiset edustivat nyt Kalevan Poikia. Numminen, Seistamo, Haapaniemi sekä myös Tappara-kiekostakin tunnetut Matti Kaski ja Hannu Avola sekä valmennuksen hoitanut Jallu Ohlson saivat kesän 1958 päätteeksi myös nuorten SM-hopeaa.

---