---

HOPEAKAUSI

Jääkiekon SM-kausi pelattiin toista kertaa peräkkäin kymmenen joukkueen kaksinkertaisena sarjana. Mitalistit löytyivät taas kokonaan Tampereelta. Tappara ei onnistunut voittamaan toista peräkkäistä mestaruutta vaan kultaa vei Ilves. Himmeämpien mitalien järjestys ratkesi maalierolla: kirvesrinnat saivat hopeaa, TK-V pronssia.

Tapparan kausi alkoi varsin poikkeuksellisella tavalla, kun se ryhtyi pelitouhuihin jo elokuun alussa. Se oli saanut kutsun kansainväliseen Alberto Bonacossa -turnaukseen Italian Cortinaan. Niinpä joukkue hyppäsi ensin laivaan ja jatkoi sitten Tukholmasta bussilla Kööpenhaminan, Hampurin, Kölnin ja Frankfurtin kautta Itävallan Oberstdorfiin. Siellä se otti yhdet jäätreenit viiden kuukauden kesätauon jälkeen ja hävisi seuraavana päivänä Saksan mestarille EV Füssenille 2-5. Sen jälkeen matka jatkui Cortinaan, jossa tappiot tulivat vielä Belgian mestarille HC Antwerpille (2-3) ja isäntäjoukkue HC Cortinalle (0-3).

Sillä välin Koulukadun kotikentälle oli rakennettu uusi komea betonikatsomo, jonka alla sijaitsivat upouudet pukuhuonetilatkin joukkueille.

Paljon muuta uutta kauteen valmistautumisessa ei ollutkaan. Valmentajana jatkoi Jarl Ohlson ja uusiksi pelaajiksi oli tarjolla vain kourallinen omia juniorimestareita, kovimpina niminä Timo Ahlqvist, Pentti Hyytiäinen ja Reijo Ojanen. Pakkipäästä Matti Haapaniemi oli muuttanut Turkuun opiskelemaan ja pelaamaan, joten kapteeni Yrjö Hakalasta soviteltiin uuutta puolustajaa. Häntä oli ehditty huhuta jo palaamaan Hämeenlinnaan ja HPK:n riveihin, mutta huhu paljastui pelkästä vitsailusta syntyneeksi ankaksi.

Mestaruussarja käyntiin itsenäisyyspäivänä

Italian pelimatkan jälkeen normaali jääkausi avattiin lokakuun lopussa ja mestaruussarja startattiin joulukuussa itsenäisyyspäivänä.

Ensimmäisessä pelissään Tappara sai vastaansa HJK:n, joka myös oli käynyt parin viikon pelireissulla Euroopassa, mutta palannut sieltä vain päivää ennen sarjan alkua. HJK jaksoi pari erää jotenkin kirvesrintojen kyydissä, mutta päätöserän kuusi Tappara-maalia toivat lopputulokseksi 9-1. Ensimmäisen mestaruussarjaottelunsa pelannut vielä juniori-ikäinen Pentti Hyytiäinen syötti neljä osumaa.

Kauden toisessa ottelussa koettiin ikävä tilanne, kun Kalevi Numminen taklasi toisessa erässä TK-V:n Matti Reunamäkeä, joka kaatui selälleen ja löi päänsä jäähän. Tajuton Reunamäki sai pukuhuoneessa toipuessaan hengitysvaikeuksia ja hänet siirrettiin puhalluselvytyksen jälkeen sairaalaan. Hän missasi kuitenkin vain pari ottelua.

Tappara voitti tuon pelin 5-3 ja oli lähellä kaataa toisenkin paikallisvastustajansa Ilveksen seuraavassa pelissä. Kirvesrinnat johtivat jo 4-0, mutta Ilves tuli maali kerrallaan takaa ja tasoitti pelin vain 15 sekuntia ennen loppua.

Seuraavissa peleissä tuli selvät voitot SaiPasta, Kokkolan Hermeksestä ja Lukosta. Niiden pelien mainittavin suoritus oli Esko Luostarisen SaiPan verkkoon iskemät kuusi maalia, kun Tappara voitti 10-1. Kuusi maalia ottelussa oli uusi seuraennätys.

Ilkeitä pistemenetyksiä

Tappara koki ensimmäisen tappionsa vasta kahdeksannessa ottelussaan, kun se hävisi ylivoimaisen mutta typerryttävän tehottoman esityksen jälkeen HPK:lle 0-1. Kun kaikki joukkueet oli kohdattu kertaalleen, tuon tappion lisäksi rasitteena oli kaksi tasapeliä.

Ennen HPK-tappiota piste oli menetetty Turussakin TPS:ää vastaan, vaikkakin luultavasti vääryydellä. Ottelun viimeisellä sekunnilla Seppo Liitsola teki maalin, joka olisi muuttanut tasapelin 4-3 -voitoksi. Maalituomari sytytti punalampun, mutta TPS:n maalivahti väitti kiekon menneen sivuverkon puolelta. Maaliverkosta ei missään tutkinnassa löytynyt kiekon mentävää reikää, ja toinen pelin tuomareista olisi hyväksynyt maalituomarin vahvistamana maalin syntyneen, mutta toinen tuomareista uskoi maalivahtia ja maali hylättiin. Tappara teki maalin hylkäyksestä ja erotuomarin puutteellisena allekirjoittamasta pöytäkirjasta protestin ja vaati uusintaottelua, mutta protestia ei otettu käsittelyyn muotoseikkojen vuoksi: Tappara ei ollut ilmoittanut protestiaikeestaan välittömästi ottelun jälkeen tuomareille ja vastustajajoukkueelle.

Tuossa TPS-ottelussa Pentti Hyytiäinen teki erikoisen maalin, kun hän laukoi kiekon selvästi ohi maalin, mutta se kimposi päätylaidasta maalille ja pomppasi maalivahti Håkan Stormbomin suojista sisään tämän istuessa jäässä alkuperäisen ohilaukauksen jäljiltä. HPK-ottelu puolestaan aloitettiin vain yhdellä tuomarilla, kun toisen tuomarin juna Tampereelle oli myöhässä. Hänkin ehti vihellyshommiinsa vielä ensimmäisen erän aikana.

HPK-tappion jälkeen Tappara voitti HIFK:n 4-1, HJK:n 4-3 ja TPS:n 6-1. HJK:ta vastaan kirvesrinnoilla meni todella tiukille. 10 sekuntia ennen loppua tuli pelikatko ja aloitus HJK:n puolustusalueella. Ajan tapojen vastaisesti Tappara vaihtoi vielä jämäsekunneille pelaajia ja löysikin vaihdosta ratkaisijat. Erkki Hytönen sai raavittua kiekon itselleen ja syötettyä Esko Luostariselle, joka lämäsi pienen maskin takaa voittomaalin vain kaksi sekuntia ennen loppua.

Näissä otteluissa vauhtiin alkoi päästä myös Jouni Seistamo, joka oli ollut alkukauden pelaamatta. Rankka edelliskausi oli imenyt hänestä pelihaluja, armeijan vuoksi hän ei kyennyt harjoittelemaan kunnolla ja lopulta iski vielä piinallinen angiinakin. Näissä kolmessa voitossa hän teki kuitenkin maalin jokaisessa ja viimeisessä kaksikin.

Olympiatauko siirsi SM-otteluiden lisäksi myös niiden alkamisaikaa

Sarjaan tuli puoliyllättäen kuukauden taukokin, kun Leijona-maajoukkue lopulta vasta tammikuussa tulleella päätöksellä lähetettiin mukaan Squaw Valleyn olympiakisoihin. TPS:llä ja Lukolla oli kummallakin kaksi olympiamiestä, mutta ne suostuivat pelaamaan SM-ottelunsa normaalilla aikataululla. Sen sijaan tamperelaisjoukkueilla olympiaedustajia oli niin paljon, että niiden osalta sarjaohjelmaa rukattiin. Kaupungin tuore tekojää tulikin tositarpeeseen, kun kautta jouduttiin venyttämään jopa maaliskuun puolivälin yli. Ajankohta oli haaste jopa tekojääradalle, joten ottelut siirrettiin alkamaan vasta klo 20, että jää kestäisi paremmin.

Ennen taukoa Tappara kompuroi, ja Ilves näytti menevän menojaan mestaruuteen. Ensin kirvesrinnat meinasivat karahtaa heikohkoon SaiPaan Lappeenrannassa, mutta onnistuivat kuitenkin päätöserässä nousemaan kahden maalin takaa edes tasapeliin. Pari peliä myöhemmin meni toisinpäin, kun Tappara johti Raumalla kolmannessa erässä 4-2, mutta sitten Lukko iski neljä maalia ja voitti. Näiden välissä Tappara pelasi HPK:n kanssa lähes samanlaisen yksipuolisen näytösottelun kuin kuukautta aiemmin sille hävittyään, mutta nyt tulos kääntyi voitoksi 5-0.

Olympiatauon jälkeen suurimmilla mitaliehdokkailla Ilveksellä, Tapparalla ja TK-V:llä oli vielä kolme tai neljä ottelua jäljellä, vaikka osa muista joukkueista oli jo kautensa päättänytkin. Ilves johti 25 pisteellä ja sillä oli vielä neljä ottelua jäljellä kuten oli Tapparallakin, joka oli sitä neljä pistettä perässä. Niiden välissä yhden ottelun enemmän pelanneena oli TK-V, joka oli pisteen Tapparaa edellä.

TK-V ja Ilves voittivat kumpikin peräkkäisinä päivinä Lukon ja varmistivat jo mitalinsa. Ne pelasivat myös keskinäisen ottelun, jonka Ilves-voitto tiesi TK-V:n mestaruushaaveiden kariutumista.

Tappara voitti Hermeksen ja HIFK:n murskaluvuin, ja samalla Ilves koki yllätystappion HJK:lle. Se oli edelleen neljä pistettä keulassa, mutta Tapparalla oli kaksi peliä jäljellä, ja niistä toinen oli keskinäinen paikallisottelu, joka oli Ilveksen ainoa jäljellä oleva ottelu. Tapparalla oli siis mahdollisuus nousta tasapisteisiin ja uusintaotteluun mestaruudesta.

Sitä ennen oli kuitenkin vielä toinen paikallisottelu Tapparan ja TK-V:n välillä, ja kirvesrintojen mestaruushaave ehti kaatua jo siinä. TK-V voitti 3-1, mikä varmisti Ilvekselle mestaruuden ja nosti sen itsensä pisteellä Tapparan ohi hopeasijalle. Tapparalla oli kuitenkin vielä rästipeli, jossa se pelasi tasan mestari-Ilveksen kanssa, nousi tasapisteisiin TK-V:n kanssa ja vei hopeat reilusti paremmalla maalierollaan.

Mitalikolmikossa olivat juuri ne joukkueet, joita Tapparan valmentaja Jallu Ohlson oli sinne veikannutkin ennen kautta. Järjestystä hän ei ollut uskaltanut nimetä.

Tulokkaat pistepörssin kärjessä

Suoraan joukkueen pisteykköseksi ponkaisi ensimmäisellä miesten kaudellaan vasta 19-vuotias Timo Ahlqvist, joka osui maaliin keskimäärin kerran jokaisessa ottelussa ja keräsi yhteensä 28 tehopistettä. Esko ”Sulppi” Luostarinen ja syöttökone Pentti Hyytiäinen seurasivat Ahlqvistia joukkueen sisäisessä pörssissä. Myös Hyytiäiselle kausi oli vasta ensimmäinen miehissä junnuvuosien jälkeen.

Matti Kaski ja Jouni Seistamo maalasivat kumpikin 10 kertaa. Varsinkin alkukauden sivussa istuneelta ja myöhään kuntoutuneelta Seistamolta se oli kova suoritus.

Vuoden 1959 Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi valittu Esko Niemi torjui yhtä vaille kaikki ottelut. Hän joutui jäämään sivuun Lappeenrannan reissusta saatuaan juuri edellisessä ottelussa vastaanottaa Elpo-kiertopalkinnon, joka annettiin vuosittain Tampereen parhaalle urheilijalle. Valituksi oli tullut Tapparan jääkiekkotoiminta sekä miesten että nuorten mestaruuksineen, mutta palkinnon lahjoittaja halusi luovuttaa sen nimenomaan ”Ekon” käsiin. Vuosi oli myös Elpo-palkinnon viimeinen, sillä lahjoittajaliike lopetti koko toimintansa.

Niemen jouduttua jäämään pois Lappeenrannan vieraspelistä SaiPaa vastaan tolppien välissä mestaruussarjassa nähtiin ensimmäistä kertaa yli neljään vuoteen Markku Pussinen.

Luostarisen iskemät kuusi maalia kotiottelussa SaiPaa vastaan kannattaa mainita toisenkin kerran; myöhemmin ennätystä on sivunnut Jukka Alkula, joka hänkin vietti kuuden maalin iltansa samaisen SaiPan kustannuksella.

Mainokset tulivat pelipaitoihin

Kauden kenties näkyvin uutuus oli mainoksien tuleminen pelipaitoihin. Mainospaidat hyväksyttiin Jääkiekkoliiton johtokunnan kokouksessa marraskuun lopussa, mutta ehdot olivat tiukat: Viinaa, tupakkaa tai vastaavia haitallisia asioita ei saa mainostaa, mainostus pitää olla pienin sievin kuvin tai kirjaimin ja seuran merkki/nimi ja pelinumero pitää olla edelleen hallitsevina osina paitaa, vain paidassa saa olla mainoksia, ei henkilökohtaisia mainoksia vaan kaikille samanlaiset, ja seura saa olla saman firman mainoskylttinä maksimissaan kolmen kauden ajan. Kaikki mainosehdotukset piti luonnollisesti tarkastuttaa vielä Jääkiekkoliitossa.

Itsenäisyyspäivän sarja-avaukseen ei ehtinyt yksikään seura, mutta 10. joulukuuta liitto hyväksyi TPS:n mainokset. Tappara seurasi nopeasti perässä mainostajayrityksenään Oy Suomen Trikoo, jonka tuotemerkki Atlas sai näkyvimmän mainospaikan pelipaidan rintamuksessa ja hihoissa. Selkäpuolella hartioissa mainostettiin Rutrix-alusvaatekerrastoja, ja Suomen Trikoon nimi oli pelinumeron alapuolella. Sanomalehdet eivät ilmaisista mainoksista lehdissään pitäneet, vaan suttasivat harvoja jääkiekkokuviaan peittämällä niistä pelipaitojen mainoksia.

Kauden aikana Tappara osallistui ainakin nimellisesti kummalliseen seurayhteistoimintaan, jossa ensin HIFK ja Ilves olivat muodostaneet allianssin, johon Tapparakin myöhemmin liittyi. Sillä ei paria harjoitusottelua kummempaa yhteistoimintaa ehtinyt olla ennen kuin seuraavalle kaudelle syntyivät jo ensimmäiset kunnolliset kaupunkiallianssit, jollaisen Tampereella muodostivat tämän kauden mitalikolmikon joukkueet.

Kauden aikana Tappara harrasti yhteistyötä enemmänkin Lukon kanssa. Pitkällä olympiatauolla pelattiin harjoitusotteluita, ja joukkueet olivat kisaedustajien puuttumisen takia sen verran vajaina, että harrastettiin pelaajalainoja: Lukon Anssi Salonen ja Pekka Ahlsten pelasivat Tappara-paidassa ruotsalaista Sundbybergiä vastaan; Lukko puolestaan sai kirvesrinnoista Matti Kasken ja Matti Lahtisen lainaksi omaan peliinsä samaa joukkuetta vastaan.

Kauden jälkeen maajoukkuemaalivahti Esko Niemi lähti etelään TPS:n riveihin, ja TBK-ajoista asti mukana ollut Aulis Hirvonen siirtyi Tapparan valmennusjoukkoihin. Myös Erkki Hytösen 10 kauden mittainen pelaajaura TBK:ssa ja Tapparassa päättyi ja hänkin siirtyi valmennuspuolelle.

---