---

MESTARUUS JA PISTEPÖRSSIMENESTYSTÄ

Jallu Ohlsonin valmennuksessa edelleen jatkanut Tappara nappasi historiansa viidennen mestaruuden loppujen lopuksi melko ylivoimaiseen tyyliin. Mestaruus ratkesi jo pari kierrosta ennen sarjan loppua, ja joukkue hävisi vain kaksi ottelua ja niistäkin toisen viimeisellä kierroksella itselleen panoksettomassa ottelussa vielä hopeasta taistellutta Lukkoa vastaan.

Tappara iski taululle ne kuuluisat ”hämäläisnumerot” useampaan kertaan, ja vain juuri Lukko pystyi tekemään edes suunnilleen saman verran maaleja kuin kirvesrinnat. Tapparan tehtyjen maalien keskiarvo oli peräti 5,9 per peli. Puolustuspelissä Tappara oli kirkkaasti muita parempi päästäen kaudella yli 20 maalia vähemmän kuin seuraavaksi vähiten maaleja päästänyt TPS. Sarjan parhaisiin maalivahteihin kuuluneen Esko Niemen siirtyminen Turkuun ei siis ollut ollut merkittävä menetys, kun Isto Virtanen palasi Tampereen tolppien väliin Raumalta.

Maalivahtiosaston vaihtuvuuden lisäksi muita merkittäviä muutoksia oli maajoukkuepakki Matti Haapaniemen paluu TPS:stä Tappara-paitaan, vaikka miehen opiskelut edelleen Turun yliopistossa jatkuivatkin, sekä peliuransa lopettaneet hyökkääjät Erkki Hytönen ja Aulis Hirvonen. Hirvonen liittyi heti Ohlsonin valmennustiimiin ja myös Hytönen nähtiin myöhemmin Tappara-penkin takana.

Kypäräpakko ja sairaalareissu

Kotimaiseen jääkiekkoon oli tälle kaudelle tuotu kypäräpakko, joka osassa pelaajia ja jopa tuomareita herätti vastustusta. Kypärää turhana pitäneet saivat vettä myllyynsä heti ensimmäisellä SM-kierroksella, kun Kalevi Numminen sai kaatuessaan omasta kypärästään haavan otsaansa eikä pystynyt jatkamaan peliä, koska kypärä hankasi haavaa. ”Ennen vanhaan” Kallu, tai niihin aikoihin lempinimeltään Lothar, olisi pelannut pelin loppuun.

Kypärästä ei ollut apua eikä haittaa 20. joulukuuta, kun Helsingissä Töölön Vesan Osmo Kuusisto taklasi Jouni Seistamon päin laitaa vielä pitkäkiekko-vihellyksen jälkeenkin avauserän puolivälissä. Ottelun lääkäri epäili kylkeään pidelleen Seistamon saaneen munuaisvamman ja kyyditti tämän sairaalaan tarkastukseen. Sieltä kiekkoilija palasi vielä takaisin kaukaloon kolmanteen erään.

Jotain erikoista oli ilmassa helmikuun alussa, kun kirvesrinnat tekivät kolmeen peliin yhteensä 30 maalia. Erikoista siinä ei ollut se, että putoajaksi jo tuomittu Kärpät kaatui 10-0 tai että toinen putoaja Vesa kaatui 8-2, mutta siinä oli jo jotain kummallista, että niiden välissä kaatui pronssijoukkue TK-V peräti 12-0.

Mestarijoukkueen supertykki oli Timo Ahlqvist, joka paukutti peräti 26 maalia 18 ottelussa. Myös Jouni Seistamo pääsi maali-per-peli -tahtiin. Molemmat miehet keräsivät myös yhteensä 32 tehopistettä, ja olivat koko mestaruussarjankin pistepörssissä sijoilla 1 ja 2. Ensimmäistä kertaa mestaruussarjan historiassa pistepörssin voitto tuli Tapparalle, samoin maalikuninkuus sekä Seistamolle mennyt syöttöpörssin voitto. Ja sarjan täydensi vielä jäähykuninkuuskin, kun Kalevi Numminen keräsi uuden yhden kauden jäähyennätyksen 35 minuuttia.

Tappara pelasi melkein koko kauden ilman Yrjö Hakalaa, yhtä 1950-luvun parasta kotimaista jääkiekkoilijaa, joka joutui syksyllä olkapääleikkaukseen ja pystyi pelaamaan vain neljä mestaruussarjapeliä. Edellä mainittu Virtanen oli joukkueen uusi ykkösvahti, mutta historian kannalta iso asia oli myös koko lopun vuosikymmenen joukkueessa vaikuttaneen Matti Peltosen nousu edustusjoukkueeseen, jossa pelasi kolme ensimmäistä otteluaankin.

Ei kansainvälisiä ottelukontakteja

Harvinaista oli, että Tappara ei pelannut kaudella lainkaan kansainvälisiä otteluita. Se ei käynyt ulkomailla eikä Koulukadulla vieraillut ulkomaalaisjoukkueita. Tai vieraili kyllä, mutta ne pelasivat syksyllä perustettua Tampereen Allianssia vastaan. Allianssi oli tamperelaisten pääsarjaseurojen Tapparan, Ilveksen ja TK-V:n yhteishanke, jonka päätarkoitus oli hankkia Tampereelle pelaamaan hyviä ulkomaisia joukkueita. Eurooppalaiset huippujoukkueetkin saisivat kovan vastuksen, kun vastassa ei ollutkaan yksi seurajoukkue, vaan kolmesta joukkueesta koottu allstar-ryhmä.

Allianssin toinen kirjattu tavoite oli pyrkiä ”eheyttämään ja edistämään Tampereen kiekkoilua”, mikä tarkoitti sitä, että sen jäsenseurat sitoutuivat olemaan ottamatta toisen jäsenseuran edustus- tai A-juniorijoukkueen pelaajia riveihinsä

Kaukalon puolella alkukaudesta, marraskuussa 1960, nähtiin sellainenkin kummallisuus, että Tappara voitti jo uuden kauden puolella vielä edelliskauden piirinmestaruuden, kun se kukisti Ilveksen historiansa ensimmäisellä jatkoaikavoitolla 3-2. Voittomaalin iski Timo Ahlqvist Pentti Hyytiäisen tolppareboundista, kun jatkoaikaa oli pelattu reilut kahdeksan minuuttia. Piirinsarjan finaali pelattiin syksyllä yksinkertaisesti sen vuoksi, koska keväällä ei ollut vain sopivaa päivää löytynyt.

Tappara voitti myös lokakuun 20. päivä pelatun kaupungin sisäisen pikasarjan, johon osallistuivat sen lisäksi Ilves, TK-V ja TP-V. Voitto sinänsä ei välttämättä ole muistamisen arvoinen, mutta se oli, että Koulukadulla miniotteluita oli seuraamassa yli 5300 katsojaa. Siihen mennessä koko maassa ei ollut samanlaista yleisömäärää nähty mestaruussarjan tosiotteluissakaan kuin muutaman kerran.

---