---

HYÖKKÄÄJÄ SEISTAMO KÄVI TORJUMASSA RANGAISTUSLAUKAUKSEN!

Edelliskauden mestaruuden jälkeen Tapparassa oli vaihtunut valmentaja, kun Jallu Ohlson keskittyi enemmän seurajohtotehtäviin ja kakkosvalmentaja Aulis Hirvonen johti nyt vaihtopenkillä. Pelaajapuolella muutokset olivat taas vähäisiä. Ainoastaan Heikki Pussinen vaihtoi Viipurin Reippaaseen, ja edustusmiehistön rinkiin nostettiin pari uutta junioria. Iso uutinen oli Yrjö Hakalan toipuminen täyteen pelikuntoon edelliskauden jälkeen, jolloin hän oli kyennyt pelaamaan vain neljä ottelua.

Pelaajakatoa olisi voinut olla enemmänkin, sillä muutamaa vuotta aiemmin Tapparaan kiukustuneena Ilvekseen vaihtanut ja sieltä Porin Karhuihin värvätty Matti Lampainen oli saanut tehtäväkseen tuoda mukanaan muitakin tamperelaiskiekkoilijoita. Lampaisen kautta Karhut lähestyi mm. kirvesrintojen suurpelaajia Kalevi Nummista, Timo Ahlqvistia ja Jouni Seistamoa, mutta laihaksi tulokseksi jäi ainoastaan A-juniorijoukkueen Risto Lampi ja Ruotsista takaisin kotimaahan palannut ex-tappara Rauno Malm.

Mestaruussarja pelattiin kymmenen joukkueen kaksinkertaisena sarjana, joka alkoi marraskuun lopussa. Mestari olisi selvillä viimeistään helmikuun 20. päivä.

Tappara oli aloittanut oman pelikautensa jo elokuussa, kun hallitseva mestarijoukkue käväisi taas Italiassa Cortinan turnauksessa pelimatkalla. Matkalla turnaukseen Tappara pelasi Saksassa ja Itävallassa tuloksina tasapeli ja tappio, ja sama saldo oli myös Cortinan kahdessa pelissä. Kotimaassa päästiin pelaamaan uudelleen vasta reilun kahden kuukauden tauon jälkeen.

Tappara väsähti henkisesti sarjan toisella kierroksella

Mestaruussarjan puolivälissä oli tasaista, ainakin tamperelaisten joukkueiden kesken. Ilves oli hävinnyt vain Karhuille ja johti sarjaa 16 pisteellä. Tappara ja TK-V taas olivat kumpikin hävinneet Ilvekselle ja pelanneet keskinäisen ottelun tasan, joten ne olivat tasapisteissä yhden pisteen ykköspaikan takana.

Tappara oli hävinnyt Ilvekselle 1-5, kun vastustaja oli iskenyt kolme ylivoimamaalia kolmannessa erässä, kun Yte Hakala oli saanut viisiminuuttisen korkeasta mailasta.

Erikoista tapahtui myös tasan 4-4 päättyneessä ottelussa TK-V:ta vastaan 9. tammikuuta. Jouni Seistamon meriittilista kasvoi kummallisella tavalla, kun hän kaikkien yllätykseksi hyppäsi jäälle estämään TK-V:n maalitykin Heino Pullin maalinteon rangaistuslaukauksessa! Pelin toisessa erässä TK-V sai rankkarin, jota Pulli asettui vetämään. Tapparan vastaus oli vetää maalivahti Isto Virtanen ulos ja hyökkääjä Seistamo tilalle. Pillin vihellyksestä ainoat jäällä olevat pelaajat lähtivät kovalla vauhdilla kohti toisiaan, Pulli yritti laukoa jo kaukaa, mutta osui Seistamon säärisuojiin. Maali pelastettu!

Sarjan toisella kierroksella Tappara alkoi nikotella kummallisesti. Sen pelaamista luonnehdittiin ylimieliseksi ja välillä jopa välinpitämättömäksi. Ensimmäinen osoitus siitä nähtiin tammikuun lopussa, kun se jäi keskinkertaista HIFK:ta vastaan kotikaukalossaan tasapeliin 1-1. Tappara kaatoi Karhut ja mestaruuskamppailun kannalta huipputärkeässä pelissä myös TK-V:n, mutta niiden välissä jäi taas tasapeliin putoamista vastaan kamppailevan SaiPan kanssa.

Kun se hävisi vielä toiselle putoajaehdokkaalle TPS:llekin, alkoi ote kultamitalista olla enää hyvin heppoinen. Sen ainoa mahdollisuus oli voittaa kumpikin jäljellä oleva ottelunsa ja Ilveksen piti samalla hävitä, jolloin ne päätyisivät tasapistein kärkeen ja mestaruus ratkaistaisiin uusintaottelulla. Pistekin lisää Ilvekselle tai pois Tapparalta, niin mestaruus olisi selvä. TK-V oli jo ulkona kultataistosta, mutta mukana vielä hopeakamppailussa.

Puolet tarvittavassa hoitui yhdellä ottelulla, sillä jäljellä oli Ilveksen ja Tapparan välinen peli. Tappara kukisti Ilveksen tiukassa pelissä 3-2. Uskoa kirvesrinnoilla ei kuitenkaan mestaruuteen tahtonut riittää, sillä Ilveksen viimeinen peli oli ”mahdoton hävitä” SaiPaa vastaan. Tapparaa ei kiinnostanut hopeakaan, sillä se pelasi Lukkoa vastaan kauden heikoimman pelinsä ja hävisi kotiyleisön edessä peräti 1-7. Samalla TK-V nousi voitollaan tasapisteisiin ja paremman maalieronsa ansiosta pullautti Tapparan pronssille.

Sarjan putoamiskamppailussa jouduttiin uusintaotteluun toisen putoajan selvittämiseksi. SaiPa voitti uusinnassa TPS:n, joten turkulaiset saivat tehdä seuraa KalPalle alemmalle sarjatasolle.

SM-mitalien ratkeamisen jälkeen heti perään kaupungin sisäinen turnaus

Tampere vei siis kaikki mitalit järjestyksessä Ilves, TK-V, Tappara. Asiaa juhlistettiin heti seuraavana päivänä mitalisijojen ratkeamisen jälkeen yhteisessä tilaisuudessa Koulukadulla – ja tietysti pelaamalla. Joukkueet pelasivat samanlaisen pikasarjan, jolla monena vuonna kiekkokausi oli avattukin. Tässä merkityksettömässä turnauksessa järjestys vaihtui niin, että TK-V otti ykköspaikan voittamalla kummankin pelinsä ja Tapparakin jätti Suomen mestarin Ilveksen taakseen Tampereen sisäkisassa.

Tapparan tasaisen pistepörssikärjen ykköseksi mestaruussarjassa nousi toisen kerran peräkkäin Timo Ahlqvist tehtyään 20 pistettä. Jouni Seistamo oli kovin maalintekijä 15 osumalla. Seppo Mäkinen – Tappara-historian kahdesta Seppo Mäkisestä vanhempi ja kuuluisampi – pelasi ensimmäiset neljä SM-otteluaan. Ennen kautta Aamulehti oli epäillyt, ettei ykkösmaalivahti Isto Virtasen terveydentila mahdollista koko sarjan pelaamista, mutta toisin kävi ja Virtanen pelasi kaikki ottelut.

Helsingin yliopiston suurin osakunta Hämäläis-Osakunta, jonka jääkiekkokerho Lynces Academici oli jo vuodesta 1950 palkinnut mestaruussarjan parhaita pelaajia urheilijapatsaallaan, laajensi nyt palkitsemisskaalaansa jakamalla erikoispalkinnon parhaalle pelaajalle aina, kun hämäläinen joukkue pelasi mestaruussarjaottelun Helsingissä. Koska hämeenlinnalaisia ei tällä kaudella sarjassa ollut, palkituksi tuli pelkkiä tamperelaisia.

Mestaruussarjan jälkeen pelattiin vielä piirin sarja loppuun. Niinkin eksoottisesta paikasta kuin Valkeakoskelta tuli niukka voitto Jääpeikoista käytännössä juniorijoukkueella, mutta finaalissa Hämeenlinnan Tarmoa vastaan vajaamiehitys ei enää riittänyt. Vain yhdellä vaihtopelaajalla pelin aloittanut ja vasta kesken matsin lisää pukeneita miehiä kokoonpanoonsa saanut Tappara hävisi finaalin kakkossarjatason Tarmolle maalein 3-4.

Kultamitalit ja mestaruuden Tappara sai kuitenkin A-nuorissa. Mestaruus tuli hiukan yllättäen, sillä finaalipeli pelattiin miesten sarjan ratkeamisen jälkeen ja vastassa ollut Ilves sai tukun vahvistuksia miesten mestareista. Tappara kuitenkin voitti loppuottelun maalein 2-1.

---