---

ILMAN TAPPIOITA TAKAISIN MESTARUUSSARJAAN

Tappara oli pudonnut nykyistä ykkösdivisioonaa eli Mestistä vastaavaan Suomen sarjaan jäätyään edellisellä kaudella SM-sarjan viimeiseksi. Kauaa Tappara ei kuitenkaan aikonut alemmalla tasolla henkeä vetää eikä sen myöskään niin tarvinnut tehdä. Rasitteeksi jäi vain kaksi tasapeliä, mutta muuten kausi sujui lähinnä helppojen murskavoittojen merkeissä. Tappara teki keskiarvona yli yhdeksän maalia per peli!

Toisin kuin myöhempinä vuosikymmeninä huippupelaajia jäi joukkueeseen sarjasta putoamisesta huolimatta, ja pääsarjatason pelaajat olivat nostamassa seuraa ilman tappioita takaisin mestaruussarjaan. Ainoastaan Reijo Ojanen oli lopettanut kuuden vuoden pääsarjauran jälkeen, ja toinen puolustaja Heikki Koskimies siirtynyt HIFK:hon.

Tappara teki yhden ison hankinnan vahvistettuaan joukkuetta kahden vuoden tauon jälkeen historian toisella kanadalaispelaajalla, joka toimi samalla apuvalmentajana. Syyskuun puolivälissä kerrottiin neuvottelujen olevan pitkällä Sveitsissä vaikuttaneen 26-vuotiaan Dan Malonen kanssa, mutta kuukautta myöhemmin haavissa oli viisi vuotta nuorempi Doug Kowel suoraan Denverin yliopistosta.

Seuran ulkopuolelta rosteriin liittyi myös Pohjan Haukoista Kemistä tullut Erkki Männikkö, loput olivat omaa organisaatiota kuten juniorinostot Antti Leppänen ja Jorma Oksala tai kakkosjoukkueesta ykköseen siirtynyt jo 24-vuotias Teuvo Peltola

Huhujakin oli kuten Juhani Peltolan siirtyminen Karhuihin tai HIFK:n Esko Kaonpään tulo kirvesrintoihin, mutta ne jäivät huhuiksi. Kaonpään kohdalla Tapparan suomensarjalaisuus saattoi pitää miehen vielä vuoden Helsingissä, sillä seuraavana kesänä sarjanousun jälkeen hän siirtyi Tapparaan.

Mestaruussarjatason joukkue

Tapparan joukkue oli siis hyvin pitkälle sama kuin se, joka oli edelliskaudella pelanut mestaruussarjassa. Toki se oli sieltä pudonnut jäätyään viimeiseksi, mutta edelleen sen uskottiin olevan täysin pääsarjakelpoinen yhdistelmä.

Siltä se ei tosin näyttänyt ensimmäisissä täysiaikaisissa harjoituspeleissään, kun se sai ensin Ilvekseltä selkäänsä peräti 1-13 ja heti perään TK-V:lta 2-7. Mutta sitten homma alkoi kulkea. Se voitti harjoitusotteluissa mestaruussarjalaisista HIFK:n, TPS:n ja HJK:n kummatkin kaksi kertaa, RU-38:n ja Lukon. Se todellakin olisi pärjännyt täysin myös mestaruussarjassa.

Sarjanousu on kuitenkin aina kinkkinen juttu. Se oli Suomen sarjan lounaislohkon selvä ykkössuosikki, mutta myös TP-V oli kaatanut harjoituspeleissään SM-seuroja, ja Hämeenlinnan Tarmoakin pidettiin ihan varteenotettavana ehdokkaana ylös. Tapparan suurimmaksi ongelmaksi epäiltiin vaikeuksia suhtautua vakavasti kaikkiin vastustajiin, sillä vaikka Suomen sarjan kärki olikin mestaruussarjatasoista, niin heikoimmat vastukset olivat todella heikkoja.

Suomen sarja käynnistyi itsenäisyyspäivänä, tasan kuukausi mestaruussarjan jälkeen. Tappara murskasi HPK:n 15-0 ja samaan aikaan sen pahin uhkaajaehdokas TP-V hävisi Tarmolle. Startti takaisin kohti pääsarjaa oli alkanut hyvin.

Tappara koki pistemenetyksen kuitenkin heti toisessa ottelussa, kun TP-V pakotti sen tasapeliin. Alkuun maaleja tehtiin vuorotahtiin, kunnes Palloveikot osui kahdesti peräkkäin ja jätti Tapparan tappiolle. Teuvo Peltolan tasoitus pelasti kuitenkin pisteen.

Helppoja murskavoittoja

Sarjan kolmannessa ottelussa Tappara teki voittoennätyksensä 23-1. Kaikki kokoonpanossa olleet kymmnenen hyökkääjää tekivät vähintään yhden maalin, neljästä pakistakin kaksi. Ilman maalimerkintää pelissä jäivät vain Kari Mäkinen ja Antti Alenius. Seppo Mäkinen teki viisi maalia, Matti Kaski ja Pentti Hyytiäinen hattutemput mieheen.

Raumalainen Hokki kaatui 6-1 ottelussa, joka oli pitään tasainen, kunnes Tappara rykäisi viimeisen reilun kahdeksan minuutin aikana viisi osumaa. Pitäjänmäen Tarmo kaatui 9-1 ottelussa, joka on jäänyt aikakirjoihin Antti Leppäsen ensimmäisenä otteluna kirvesrintojen edustusjoukkueen maalilla. Hämeenlinnan Tarmo kaatui 8-2, Vehmaisten Urheilijat 10-0.

Sarjan ollessa puolivälissä Tappara oli kärjessä, mutta TP-V oli vain kahden pisteen päässä.

Seuraavassa ottelussa kohdattiin uudelleen VehU, joka yritti kotiottelussaan saada lisäetua viemällä pelin kotikaukaloonsa luonnonjäälle Vehmaisiin. Tappara voitti silti 7-1. Pitäjänmäen Tarmo kaatui 16-3, silti mediassa Tapparaa haukuttiin, että pian ei kunnian kukko kiekaise, jos ei peli kohene. Hokki kaatui myös toistamiseen, nyt 8-3.

Kalevi Numminen riskeerasi MM-kisapaikan seurapelien vuoksi

Helmikuun puolivälissä jo halliolosuhteisiinsa tottunut Tappara sai verestellä muistiaan ulkoilmapelien ikävämmillä puolilla. Tappara voitti TuKVin Turussa 7-1 ottelussa, jossa vähän värikynää käyttäen oli lähes yhtä monta pakkasastetta kuin katsojiakin – oikeasti katsojia oli sentään 85 ja pakkasasteita niukasti alle 20. Seuraavassa ottelussa Hämeenlinnassa taas satoi niin sakeasti lunta, että pelin aikana piti jatkuvasti pitää auraustaukoja.

Tuon Hämeenlinnan Tarmo-ottelun takia Tapparan maajoukkuekonkari Kalevi Numminen oli valmis uhraamaan jopa paikkansa maajoukkueessa ja MM-kisoissa, sillä hän kieltäytyi A-maajoukkuepeleistä seuran edun vuoksi, kun edessä oli tärkeä ottelu ja kirvesrinnoilla paljon loukkaantumisia. Mitään hyvää uhrautumisesta ei tuntunut seuraavan, sillä Tappara joutui lumisateen uhrina tyytymään 1-1 -tasapeliin ja lisäksi Numminen itse loukkasi polvensa.

Vähän myöhemmin Nummisen kieltäytymisen vuoksi A-maajoukkueeseen nostettu Ilpo Koskela nimettiin MM-kisajoukkueeseen ja seitsemissä edellisissä arvokisoissa pelannut Kallu jätettiin ulos. Koskela kuitenkin sanoi olevansa estynyt lähtemään kisoihin, jolloin Numminen nimettiin hänen tilalleen MM-joukkueeseen.

Nousuratkaisu nihkeällä voitolla

Vaikka Tappara oli ollut tappioton läpi kauden, silti nousu ei ratkennut kuin vasta kauden toiseksi viimeisessä ottelussa. Siinä vaiheessa Tappara johti sarjaa kolmella pisteellä, mutta toisena olleella TP-V:llä oli yksi peli vähemmän pelattuna. Kun ne kohtasivat toisensa Hakametsän jäähallissa helmikuun 18. päivänä, Tapparalle riitti nousun varmistamiseen tasapeli.

Tappara hallitsi, pyöritti ja painosti, mutta TP-V:n maalivahti Pentti Koskela torjui maalintekoyrityksen toisensa jälkeen. Seppo Mäkinen onnistui vihdoin tekemään avausmaalin toisen erän alussa, ja sinetti sarjanousulle saatiin reilut pari minuuttia ennen loppua, kun Jouni Seistamo teki lukemiksi 2-0 ja purki pelistä suurimman jännityksen. Se jäi myös lopputulokseksi.

Viimeisessä sarjaottelussa Tappara iloitteli HPK:n kustannuksella 13-0. Kaukaa pohjoisesta kirvesrintoihin yrittämään tullut Erkki Männikkö pääsi viidennessä ottelussaan tekemään ensimmäisen Suomen sarjan maalinsa. Cup-otteluissa hän oli jo aiemmin onnistunut.

Suomen Cupissa finaalitappio

Suomen Cup tosiaan oli mukana ohjelmassa tälläkin kaudella. Cupin kahdella ensimmäisellä kierroksella Tappara sai vastaansa Ilvekset. Ensimmäisen kierroksen vastus Jämsänkosken Ilves pelasi maakuntasarjaa, yhtä porrasta Tapparaakin alempana, ja hävisi kirvesrinnoille 2-14. Juhani Peltola teki Tapparalle neljä maalia. Toisella kierroksella vastassa oli itse Tampereen Ilves, kauden tuleva Suomen mestari. Ilves voitti ensimmäisen erän 3-1, mutta 60 minuutin jälkeen taululla olikin Tapparan yllätysvoitto 7-4. Hattutempun iski nyt Teuvo Peltola.

Kolmannella kierroksella Tapparalla oli taas vastassa maakuntasarjan joukkue, Rauman Säppi. Tappara jatkoi välieriin 6-1 -voitolla. Välierissä vastaan piti tulla Rovaniemen Palloseura, edelleen maakuntasarjajoukkue, joka oli päässyt neljän parhaan joukkoon luovutusvoitolla. Tällä kertaa luovuttaja oli vuorostaan RoPS, ja Tappara eteni Cupin finaaliin mestaruussarjajoukkue Lahden Reipasta vastaan.

Tappara johti Lahdessa pelattua finaalia vielä pari minuuttia ennen loppua 5-4, mutta Reipas tasoitti ja mentiin jatkoeriin, jotka pelattiin täysimittaisena maaleista huolimatta. Neljäs erä päättyi maalittomana ja mentiin vielä viidenteen erään. Reipas voitti tuon viidennen erän 3-1 ja vei Cup-mestaruuden maalein 8-6. Ottelu kesti kaikkiaan lähes neljä tuntia.

Ahlqvist vs. Sterner toi poliisit ja lakimiehet jääkiekkoon

Seppo Mäkinen takoi 14:ssä Suomen sarjan ottelussa 18 maalia ja 29 tehopistettä voittaen lohkon pistepörssin. Jorma Oksala, Timo Ahlqvist, Teuvo Peltola ja Matti Kaski olivat kukin yli kymmenen maalin miehiä.

Kanadalaispelaaja Doug Kowel pääsi siirtosääntöjen takia sarjapeleihin vasta tammikuussa ja onnistui ensimmäisessä pelissään maalinteossa. Yhdeksässä ottelussa kuusi maalia tehnyttä Kowelia kuvailtiin kulmikkaaksi luistelijaksi ja harvinaiseksi kanadalaiseksi, joka ei nahistellut vaan pelasi kuin herrasmies.

Tosin joulukuun harjoituspelissä HJK:ta vastaan Pirkkolan muutenkin huonomaineinen yleisö pääsi kanadalaisen ihon alle. Kowel sai kesken pelin lumipallosta poskeensa ja purki kuumenemisensa vastustajan pelaajaan. Jäähylle mennessään hän sai niskaansa niin rajun lumipallosateen, ettei voinut mennä jäähypenkille rangaistustaan kärsimään vaan kulutti sen kaukalon toisella puolella vaihtoaition vieressä.

Helmikuun alussa Tapparan nuorten ottelussa sattui onnettomuus, jossa Antti Virtanen loukkaantui ja lopetti lopulta pelaajauransa. Miesten joukkueessakin siihen mennessä yhdeksän tehopistettä kahdeksassa ottelussa tehnyt Virtanen yritti nuorten paikallispelissä taklata vastustajaa, mutta kaatui ja lensi pää edellä laitaan murtaen niskanikamansa. Vaikka halvaantumiselta vältyttiin ja kuukausien kuluttua vamma oli parantunut, Virtanen ei enää palannut pelaajaksi. Myöhemmin hänet nähtiin Tapparan SM-joukkueessa valmentajana ja joukkueenjohtajana.

Kauden kohutuimmassa tapauksessa toisena osapuolena oli Tapparan pelaaja Timo Ahlqvist, vaikka tapaus sattuikin Tampereen Allianssin ottelussa ruotsalaista Rögle BK:ta vastaan. Ruotsalaistähti Ulf Sterner löi kesken ottelun Ahlqvistia tahallisesti mailallaan päähän. Tämä oli sairaalahoidossa useita päiviä ja palasi kaukaloon vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Sterner selvisi ilman pelikieltoa, vaikka asiaa pyrittiin puimaan jopa siviilioikeudessa. Tapauksesta voit lukea lisää näiltä sivuilta: Kaukalosta raastupaan: Sterner vs. Ahlqvist.

---

---