---

TAKAISIN MITALIKANTAAN PITKÄN TAUON JÄLKEEN

Kalevi Nummisen 1970-luvun alusta lähtien johtama määrätietoinen työ tuotti ensimmäisen hedelmänsä pronssimitalin muodossa. Mitali oli Tapparalle ensimmäinen yhdeksään vuoteen. Kirkkaammat mitalit menivät helsinkiläisille Jokereille ja HIFK:lle, joilta Tappara pystyi kauden kahdeksassa kohtaamisessa nipistämään vain yhden voiton, joten mestaruuden karkaaminen kymmenen pisteen ja hopeamitalinkin kolmen pisteen päähän ei ollut yllättävää.

Tappara vahvistui koko ajan sisäisesti, mutta myös hyviä pelaajahankintoja tehtiin. Tälle kaudelle napattiin tulevien mestaruusjoukkueiden runkopalasista Hannu Haapalainen (KooVee) ja Juha Silvennoinen (JoKP), jotka tosin joutuivat kärsimään edellisten seurojensa langettamasta karanteenista eivätkä päässeet pelaamaan ennen helmikuuta.

Mutta vielä kovempia olivat omista junioreista nostetut Martti Jarkko, Lasse Litma ja Antero Lehtonen. He korvasivat täysin edelliskauden jälkeen pois siirtyneet Veikko Torkkelin, Jorma Siitarisen, Juhani Saarelaisen, Teemu Sistosen ja Ouluun valmentajaksi lähteneen Kari Mäkisen.

Lisäksi Tappara oli sopinut siirrosta moninkertaisen MM- ja olympiapelaajan Jorma Vehmasen kanssa, mutta Tappara-pomo Mikko J. Westerbergin mukaan asia oli ehdollinen, mahdollisesti johtuen Vehmasen seurassa HJK:ssa käynnissä olevasta myllerryksestä. Helsinkiin Vehmanen lopulta jäi.

Vähintään yhtä vahvana kuin edelliskaudellakin pidetty Tappara laskettiin mukaan mitaliehdokkaisiin mestaruussarjassa, jonka peliformaatti oli uusiutunut täysin Tapparan vuotta aiemmin tekemän ehdotuksen mukaisesti. Joukkueita oli vähennetty kahdella ja mukana oli 10 joukkuetta, jotka ensimmäistä kertaa pelasivat peräti nelinkertaisen sarjan. Otteluita tuli nyt jokaiselle 36.

Pelimäärän lisääntyminen taas muutamalla ottelulla ei vaivannut kirvesrintojen valmentajana jatkavaa Kalevi Nummista, joka kertoi joukkueen kuntopohjan olevan nyt ensimmäistä kertaa täysin pitävä.

Mestaruussarjassa mässäiltiin maaleilla

SM-sarjan kärkikolmikko Jokerit-HIFK-Tappara oli kaudella ylivoimainen, sillä neljänneksi sijoittunut Ilves jäi Tapparasta jo 12 pisteen päähän. Tappara hävisi sarjassa yhdeksän ottelua, joista peräti kahdeksan helsinkiläisiä vastustajia vastaan: neljästi Jokereille, kolmesti IFK:lle ja kerran HJK:lle. Ainoa muille tullut tappio oli Ässiä vastaan.

Tulokaspelaaja Martti Jarkko oli kauden ensimmäisissä yhdeksässä pelissä onnistunut maalinteossa vain yhdessä ottelussa, jossa oli tehnyt kaksi osumaa. Kymmenennessä pelissä hän räpsäytti hattutempun KooVeen verkkoon, kun kirvesrinnat voittivat peräti 13-1. Tapparan seuraavan vastustajan HJK:n valmentaja Raimo Määttänen iloitsi murskanumeroista, sillä hän uskoi ihan julkisesti, että Tappara ei toivu voitostaan vaan leijuu pilvissä heitä vastaan. Siinä ottelussa Tappara pyöritteli Klubia mennen tullen, johti jo 6-1 ennen kuin kolmannessa erässä hellitti ja voitti lopulta 7-4. Martti Jarkko teki toisessa pelissä peräkkäin kolme maalia.

Pari ottelua myöhemmin Jarkko teki neljä TPS:n verkkoon. Joulutaukoon päättyneessä kahdeksan ottelun jaksossa Jarkko teki yhteensä 12 maalia. Myöhemmin kauden aikana tulokas vietti yhden viiden pinnan illankin, hattutempun kanssa silloinkin.

Jarkolla oli paljon kolmen maalin iltoja, mutta Jukka Alkula pisti joulukuun 3. päivänä Lappeenrannassa paremmaksi ja tykitti peräti kuusi osumaa, kun Tappara voitti SaiPan 16-4. Kirvesrinnat eivät todellakaan sopineet sarjassa vain kolme pistettä keränneelle SaiPalle: neljä kohtaamista: 0-8, 4-16, 2-12 ja 2-12, yhteensä 8-48.

Ylipäätään Tappara teki paljon maaleja ja päästi vähän. Se teki enemmän maaleja kuin mestari-Jokerit, joka puolestaan päästi muutaman vähemmän. Kaiken kaikkiaan Tappara löi ns. kympit tauluun peräti seitsemän kertaa kauden aikana.

Paikallisvastustajiltaan Ilvekseltä ja KooVeelta Tappara otti kaikki mahdolliset pisteet yhteensä kahdeksalla voitolla.

Kovimpaan kehuun mestaruussarjan aikana äityi Helsingin Sanomien toimittaja, jonka mukaan kuluneiden kolmen kauden aikana ”[Tapparan] pojat on kasvatettu henkisestikin erilaisiksi kuin vanhan koulukunnan tähdet ja yksilöt. Tapparalla on kovakuntoista materiaalia. Jos joku ei menesty, voidaan toinen nostaa sijaan. Siitä ei peli kärsi. Vastaavaan ei ole varaa kellään muulla”.

Jukka Alkula vuoden tulokkaaksi neljännen SM-kautensa jälkeen

Turkulaislähtöinen Keijo Järvinen oli Tapparan paras pistemies 44 tehopisteellään. Hän keräsi pisteistään 20, lähes puolet siis, mestaruussarjan kahdeksassa viimeisessä ottelussa. Niissä oli mukana kolme hattutemppuakin ja yksi kuuden pisteen ilta (3+3).

Järvisen ja aiemmin mainittujen Jarkon hattutempuista huolimatta kirvesrintojen paras maalintekijä oli Jukka Alkula 27 osumallaan, Hän teki vain yhden tuplahattutempun mutta maalasi muuten tasaisen varmasti. Jonkun kummallisuuden oikun myötä Alkula myös palkittiin mestaruussarjan parhaana tulokkaana, vaikka hän oli jo ennen tätä kautta pelannut kaksi täyttä kautta kirvesrinnoissa ja jo kuusi vuotta aiemmin mestaruussarjakauden Kokkolan Hermeksessä!

Martti Jarkko pelasi debyyttikautensa pääsarjassa ja naputteli joukkueen kolmanneksi korkeimman pistemäärän 38, joista 22 maaleja. Samoin Antero Lehtonen pelasi ensimmäisen kautensa (aiemmin yksi pelattu miesten sarjaottelu) ja teki 20 maalia.

Muitakin palkintoja kirvesrinnoille sateli Alkulan erikoisen tulokaspalkinnon lisäksi. Keijo Järvinen valittiin kauden herrasmiespelaajaksi, ja Antti Leppänen vuoden parhaaksi maalivahdiksi ja samalla tähdistökentälliseen. Lopulta Leppänen nimettiin myös Suomen vuoden 1973 parhaaksi jääkiekkoilijaksikin.

Hyökkääjä Seppo Mäkinen jätti huippujääkiekon pelattuaan Tapparassa yli vuosikymmenen ajan. Kirvesrintoihin jäi kuitenkin täyskaima, maalivahti Seppo Mäkinen, joka kuudella Tappara-kaudellaan Antti Leppäsen valtakaudella oli kokoonpanossa kaikkiaan 124 kertaa, mutta ei päässyt kertaakaan pelaamaan sarjapelissä sekuntiakaan. Ilpo Kuisma siirtyi pelaamaan Jokereihin.

Nuorille toinen peräkkäinen mestaruus, Westerbergille uusi sopimus

Tapparan A-nuoret (nykyinen U20) voittivat toisen perättäisen Suomen mestaruutensa. Tällä kertaa meni tiukemmalle kuin vuotta aiemmin. Jälleen viimeinen ottelu oli paikallispeli Ilveksen ja Tapparan välillä lähtökohdista, jossa Ilves voittamalla ja jopa tasapelillä olisi mestari, kun taas Tappara tarvitsi voiton päästäkseen uusintapeliin. Tappara voitti 5-1 ja samat joukkueet ottivat uusintamatsin Suomen mestaruudesta.

Muutama päivä myöhemmin Hakametsään kerääntyi yli 3000 katsojaa seuraamaan mestaruuden ratkeamista. Kahden erän jälkeen Ilves johti 5-3, mutta päätöserässä Tappara nousi tasoihin. Kolmisen minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua kirvesrintojen ”edustusjoukkuetähdet” Martti Jarkko ja Lasse Litma istuivat jäähyaitiossa jännittämässä, kun muut taistelivat lähes kaksi minuuttia kahden miehen alivoimaa ja pitivät numerot tasoissa. Pelin viimeiselle minuutille Jarkko pääsi taas kentälle. Aivan pelin lopussa hän kaivoi hyökkäysaloituksen jälkeen kiekon ja pamautti hattutemppunsa täyteen vain kaksi sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua. Tappara voitti mestaruuden lukemin 6-5.

Kaukalon ulkopuolella Tappara oli jo ennen kautta ehdottanut mestaruussarjaan doping-testejä. Jääkiekkoliitto jäi kuitenkin odottamaan Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kannanottoa ennen päätösten tekoa.

Sekä kotimainen että kansainvälinen kiekkoliitto olivat pitkin kautta muutenkin palavereissa ja puheissa myös Tapparan kanssa ”Euroopan NHL:n” eli kansainvälisen ammattilaisliigan perustamisen tiimoilta. Tappara-pomo Mikko J. Westerberg oli vahvasti viemässä Tapparaakin kyseiseen liigaan, osin vieläpä kotimaisen SM-sarjan kanssa päällekkäin pelaten.

Westerbergin sopimus Tapparan edustusjoukkueen vuokrasta kuitenkin loppui maaliskuussa kauden jälkeen. Tappara ry ei ollut yhtä innoissaan ammattilaisuushankkeista ja ilmottikin 16.3., ettei Westerbergillä ole mitään oikeutta puhua Tapparan puolesta, kun osapuolten välillä ei ole sopimustakaan. Reilu viikko myöhemmin julkistettiin uusi 1+1+1 -mallinen sopimus, jolla Mikko J. Westerberg jatkoi edelleen seuran edustusjoukkueen managerointia.

Westerberg jatkoi, Numminen jatkoi – ja niin jatkoi Tapparakin nousuaan maan huipulle.

---

---