---

YHDEN ASKELEEN PÄÄSSÄ MESTARUUDESTA

Kalevi Nummisen valmentaman ja Mikko J. Westerbergin manageroiman projektin neljäs vuosi toi Tapparan jälleen yhden askeleen lähemmäs mestaruutta. Nyt joukkue sijoittui hopealle SM-sarjassa, joka toista vuotta peräkkäin pelattiin kymmenen joukkueen kesken nelinkertasena sarjana.

Keväällä Nummisesta tehtiin myös A-maajoukkueen uusi valmentaja viemään Leijonat MM-kotikisoihin keväällä 1974. Kauden aikana puuhattiin ja rakennettiin paljon myös eurooppalaista ammattilaisliigaa, johon Westerberg oli Tapparaa vahvasti viemässä mukaan. Vakavista aikeista ja yrityksestä huolimatta ammattilaisliigaa ei saatu koskaan käynnistettyä.

Pelaajapuolella Tapparan hankinnat olivat hyökkääjät Oiva Oijennus ja Pekka Sartjärvi, ja lisäksi Mikko Leinonen nousi junioreista suoraan isoon rooliin. Kovimmat menetykset olivat olleet niin ikään hyökkäysosastolta, kun Ilpo Kuisma vaihtoi Jokereihin ja Keijo Järvinen TuToon.

Pelaajien siirtokaranteenit puhuttivat tälläkin kaudella. Mestaruussarjan avauspäivänä Tappara ja KooVee saivat sovittua omat siirtonsa ja pelaajat pääsivät kaukaloon, kun Oijennus oli vaihtanut KooVeesta kirvesrintoihin ja Kari Korpela mennyt toiseen suuntaan. Joukkueet tekivät myös keskinäisen sopimuksen, etteivät enää ottaisi vastaan toistensa pelaajia ilman toisen seuran suostumusta. Pahimmin karanteeneista kärsi Tapparasta Jokereihin lähtenyt Ilpo Kuisma. Jokeri-pomo Aimo Mäkisen mukaan syy oli se, ettei Westerberg voinut sulattaa sitä, että Helsinki ja Jokerit tarjoavat Kuismalle paremmat mahdollisuudet mennä eteenpäin. Kuisma puolestaan totesi tyynesti, ettei hänestä kannata älyttömyyksiä maksaa, vaan hän on valmis istumaan karanteeninsa loppuun. Niin hän istuikin ja pelasi vasta helmikuussa.

Mestaruus karahti huonoon alkuun

Huono aloitus sarjassa taisi viedä mestaruuden Tapparalta tällä kaudella. Se voitti vain yhden kuudesta ensimmäisestä ottelustaan, mikä aiheutti ilman playoffeja pelatussa sarjassa ylitsepääsemättömiä ongelmia nousta ykköseksi saakka. Numminen harmitteli, ettei joukkue päässyt alkukaudesta pelaamaan paraatikokoonpanossaan juuri yhtään loukkaantumisten (Jukka Alkula, Juha Silvennoinen), pelikiellon (Raimo Suoniemi yksi ottelu tappelemisesta) ja armeijan (Martti Jarkko, Pertti Koivulahti, Oiva Oijennus) takia.

Marraskuun loppupuolella 13 ottelun jälkeen Tappara oli vasta kuudentena. Sitten kääntyi: Tappara voitti kahdeksan seuraavaa otteluaan ja otti kaikkiaan 18 voittoa viimeisistä 23 ottelusta. Sarjaneljänneksiin jaettuna kirvesrinnat olivat ensimmäisen jälkeen vasta seitsemäntenä, keräsivät toisella ja kolmannella neljänneksellä eniten sarjapisteitä ja vielä viimeiselläkin toiseksi eniten, mutta se ei riittänyt saavuttamaan tasaisesti pelannutta HIFK:ta, joka jäi neljä pistettä edelle. Sarjan lopun neljän ottelun voittoputkellaan Tappara onnistui sentään pitämään niskaan hengittäneen Ilveksen takanaan.

Kauden aikana itsenäisyyspäivänä Tapparan osalle tuli sen kenties viimeinen otteluperuutus pakkasen takia, kun Turun tuoreessa jäähallissa oli katto pään päällä, mutta päätyseinien puutteessa kylmä pääsi sisälle. TPS-ottelu siirtyi tammikuulle.

Osittain se ottelusiirto kirvotti KooVeen anomaan toista ottelusiirtoa, kun sen kaksi seuraavaa peliä olivat juuri Tapparaa ja TPS:ää vastaan, jotka olivat nyt saaneet ottelusiirtonsa takia ylimääräisen lepovuoron, kun taas KooVee pelasi ”epäinhimillisen ohjelman” vuoksi kuusi peliä kahdessatoista päivässä. KooVeen toiminnanjohtaja kertoi lehdessä, että mikäli Tappara-ottelua ei siirretä, KooVee peluuttaa pelissä junioreita, ”koska lähdemme siitä, että häviämme Tappara-ottelun joka tapauksessa, niin edustusjoukkue säästää voimia TPS-otteluun, josta on hyvät mahdollisuudet selvitä voitolla.” Liitto ei myöntänyt ottelusiirtoa eikä ottanut kantaa KooVeen peluuttamaan kokoonpanoon, kunhan kaikki vain ovat rekisteröityjä pelaajia. Lopulta KooVee laittoi kaukaloon parhaan miehistönsä sekä Tapparaa että TPS:ää vastaan, hävisi kirvesrinnoille 1-5 ja voitti pari päivää myöhemmin turkulaiset ylivoimaisesti.

Mestaruussarjan paras tapparalainen pistemies oli sentteri Martti Jarkko, joka teki 27 maalia ja antoi 15 maaliin johtanutta syöttöä. Joukkueen toiseksi paras maalintekijä 26 osumalla oli ensimmäisen kautensa miesten sarjassa pelannut Mikko Leinonen, jonka kokonaissaldo 26+13=39 on varsin vakuuttava esitys tulokkaalta. Myös Pertti Koivulahti ja Jukka Alkula onnistuivat maalinteossa yli 20 kertaa. Maalissa Antti Leppänen pelasi jälleen kaikki tarjolla olleet peliminuutit. ”Leppä” palkittiin Suomen parhaan maalivahdin tittelillä ja paikalla All-Stars-kentällisessä.

Ammattilaiskontakteja henkilökohtaisesti ja joukkueena

Kauden jälkeen Martti Jarkko varattiin NHL:ään ensimmäisenä Tappara-pelaajana ja toisena suomalaispelaajana kautta aikojen – viisi vuotta aiemmin Tommi Salmelainen ehti ykköseksi. Jarkon varasi draftin viimeisillä vuoroilla New York Islanders.

Joulukuussa Tappara myös pelasi ammattilaisia vastaan, kun kovasti synnytettyä ammattilaisliigaa varten Lontooseen perustettu Lions-joukkue kiersi Eurooppaa ja kävi Tampereellakin. Antti Leppäsen maaottelukomennuksen vuoksi Tappara lainasi tolppiensa väliin HIFK:n Stig Wetzellin ja Alkulan tilalle myös hyökkääjä Väinö Kolkan. Lontoon Leijonat voitti silti 7-4. Kirvesrinnoista Keijo Männistö, Juha Silvennoinen ja Oiva Oijennus kävivät vastapalveluna auttamassa IFK:ta yhdessä sen monista Lions-peleistä kauden aikana.

Piirinmestaruusmitalitkin Tapparalle jaettiin taas. Nyt se voitti sarjan kaatamalla isonumeroisesti niin Ilveksen kuin KooVeenkin ja vielä bonuksena Forssan Palloseurankin rumin lukemin 18-1.

Kauden jälkeisenä erikoisena uutisena Tappara-pomo Westerberg kertoi yhden vuoden poissa olleiden Ilpo Kuisman ja Keijo Järvisen palaavan kirvesrintoihin. Kumpikaan ei kuitenkaan palannut. Voi myös miettiä, mitä mieltä Kuisma olisi ollut paluusta Tapparaan, joka ei suostunut vapauttamaan häntä karanteenista ennen kuin tammikuun jälkeen oli pakko – tai mitä olisi seuraavan kauden siirtokaranteenin suhteen tuuminut Jokeri-pomo Mäkinen, joka ei saanut pelaajahankinnastaan iloa kuin kymmenessä ottelussa.

---

---