---

ENSIMMÄINEN KAUSI SM-LIIGAA – TAPPARA HOPEALLA

Joukkuemäärä oli pysynyt kymmenessä, mutta sarjamuotoon oli tehty muutoksia täksi kaudeksi. Koko sarjajärjestelmä oli muutettu ja kaikkein ylintä sarjatasoa hallitsemaan oli perustettu uusi organisaatio, jonka myötä SM-sarjasta tuli nyt SM-liiga. Pääsarjan uutuutena oli 36 runkosarjaottelun jälkeen neljän parhaan joukkueen kesken käytävät pudotuspelit, joissa mestari vasta ratkaistaisiin. Samanlaista tapaa oli käytetty NHL:ssä jo vuosikymmeniä.

Tappara lähti kauteen hallitsevana mestarina ja hyvin vähäisin muutoksin. Kallu Nummisen valmennusjohdossa jatkettiin ja pelaajapuolellakin vähäiset vaihdokset tapahtuivat vain alemmissa kentällisissä.

Pelikausi aloitettiin jo ennen elokuun puoliväliä, kun Tappara voitti ensin Messucupin (muut joukkueet TPS, HIFK, Lukko ja Djurgården) ja sitten sveitsiläisen Paul Stockerin muistoturnauksen (SC Bern, EV Füssen). Välissä käytiin avaamassa Oulun uusi jäähalli murskavoitolla Kärpistä. Kaikkiaan Tappara pelasi 11 täysimittaista harjoitusottelua eikä hävinnyt niistä yhtäkään. Ilvekselle se sentään hävisi pikasarjassa 2×15 minuutin ottelussa.

Harjoituskausi huipentui kahteen uuteen ja erikoiseen otteluun, kun Pohjois-Amerikan ammattilaisjoukkueet Winnipeg Jets ja Toronto Toros kävivät syyskuussa 1975 myös Hakametsässä pelaamassa Tapparaa vastaan. Joukkueet pelasivat WHA-liigassa, joka pyrki haastamaan NHL:n valta-aseman Pohjois-Amerikassa 1970-luvulla mutta hävisi taistelun ja kuihtui pois. Tappara pelasi kummankin kanadalaisen kanssa tasapelin, Jetsin kanssa 3-3 ja Torosin kanssa 5-5.

Tappara ennakkosuosikkina uuteen SM-liigaan

Ensimmäisen liigakauden käynnistyessä Tappara oli yksi kovimmista suosikeista. Tulossa oleviin ensimmäisiin playoff-otteluihin eli neljän parhaan joukkoon liigavalmentajat ennakoivat kirvesrintojen lisäksi TPS:ää, HIFK:ta ja Lukkoa. Tappara löytyi jokaisen valmentajan nimeämästä kärkinelikosta.

Tosipelit lähtivät käyntiin kuitenkin nihkeästi. Avauspelin Ilves-tappiossa Tappara jäi ilman maaleja ja voitti viidestä ensimmäisestä pelistään vain KooVeen niukasti 2-1. Kolme noista peleistä päättyi tasapeliin samoin numeroin 4-4. TPS:ää vastaan tuohon tulokseen päädyttiin, kun kolmen maalin johto suli päätöserässä.

Valmentaja Numminen ei ollut huolissaan huonosta alusta, vaan toisti jo useamman vuoden ajalta tutun mantransa, että kunto löytyy kyllä tammikuussa. Juuri kukaan ei epäillyt, etteikö niin kävisi. Nummisen mukaan huono alku johtui liian lähellä liigan alkua olleista peleistä WHA-joukkueita vastaan; joukkue oli yksinkertaisesti väsynyt niin kovien matsien jälkeen.

Pian touhu kääntyikin jo voitokkaaksi. Lokakuun puolivälin jälkeen Tappara kohtasi Lukon tuplapeleissä parin päivän välein. Hakametsässä Martti Jarkko iski raumalaisten verkkoon neljä maalia ja syötti yhden. Kaksi päivää myöhemmin Lukko löi hänet tiukkaan vartioon, mutta Tappara voitti silti, kun Pekka Marjamäki purjehti alivoimalla tekemään ratkaisumaalin.

Alkukauden erikoisin ottelu pelattiin kuitenkin sarjan heittopussiksi tuomittua nousijajoukkue Sportia vastaan. Tapparan tullessa vierailulle Vaasaan Sport oli siinä vaiheessa hävinnyt kymmenen ensimmäistä otteluaan. Tapparakin aloitti paukuttamalla kuin ohimennen reiluun yhdeksään minuuttiin taululle 4-0, mutta päätti sitten, että se riittää. Ei riittänyt vaan Sport nousi kauden ensimmäiseen voittoonsa lukemin 7-6.

Joulutauon kärkipaikka vaihtui kakkospaikkaan seitsemän pistettä kärjestä

Seuraavan Sport-ottelun päätyttyä Tapparan voittoon 10-1 (Jarkolle tehot 1+4) lähdettiin joulutauolle hyvin tasaisissa merkeissä. Tappara oli ykkösenä mutta tasapisteissä Ässien ja TPS:n kanssa. HIFK oli kärkikolmikosta vain pisteen perässä. TPS oli vieläpä pelannut yhden ottelun muita vähemmän.

Joulutauolla pelattiin maajoukkueiden perinteinen Izvestija-turnaus Moskovassa. Tapparasta joukkueeseen oli valittu peräti kuusi pelaajaa, Antti Leppänen, Pekka Marjamäki, Hannu Haapalainen, Pertti Valkeapää, Martti Jarkko ja Pertti Koivulahti. Edellä mainitun Sport-ottelun takia kirvesrintakuusikko pääsi lähtemään matkaan Tukholman ja Riikan kautta Moskovaan pari päivää muun joukkueen perässä tarkoituksenaan ehtiä pelipaikalle pari tuntia ennen ensimmäistä ottelua. Ongelmien takia lentokone palasi kuitenkin puolimatkasta takaisin Tukholmaan vaihtamaan lentoväline toiseen, ja tapparalaiset myöhästyivät pelistä. Suomi pelasi Neuvostoliittoa vastaan vajaalla joukkueella mm. ilman kolmea pakkia ja toista maalivahtia, sinnitteli kaksi erää tasoissa, mutta hävisi lopulta 2-6.

Tapparalla oli syksyn peleissään vähän ongelmia kakkoskenttänsä (Antero Lehtonen – Oiva Oijennus – Jukka Porvari, puolustajina Lasse Litma ja Jorma Vilén) kanssa, kun kolme heistä oli armeijan rasittamia eikä kyennyt kaukalossa ihan parhaaseensa.

Toisaalta joukkueessa oli Martti Jarkon, Mikko Leinosen ja Jukka Alkulan muodostama tehoketju, joka teki viittäkin maalia pelissä, mikä otti paljon taakkaa pois armeijanuortenkin niskasta. Runkosarjan loppuessa kolmikko oli tehnyt yhteensä 76 maalia, mikä oli yli kymmenen enemmän kuin liigan seuraavaksi parhailla hyökkäysketjuilla.

Joulutauon jälkeen Tappara ei hävinnyt jäljellä olevista kymmenestä pelistään kuin kolme (kaksi kertaa Lukolle, kerran TPS:lle), mutta TPS ei menettänyt joulutauon jälkeisissä 11 otteluissaan kuin yhden pisteen ja marssi runkosarjan voittoon peräti seitsemän pistettä Tapparan edellä. Ässät ja HIFK ottivat kaksi viimeistä playoff-paikkaa juuri Lukon nokan edestä.

Kauden paikallispeleissä KooVeen kanssa Tappara tasasi voitot 2-2. Ilves puolestaan oli voittanut kirvesrinnat liigan avausottelussa tylysti 2-0, mutta sitten suunta kääntyi: Tappara voitti kolme seuraavaa 8-1, 10-2 ja 7-3.

Playoffeissa minimimäärä otteluita

Historian ensimmäiset SM-liigan pudotuspelit olivat niin lyhyet kuin ne vain voivat olla. Kaikissa ottelusarjoissa vaadittiin vain kaksi voittoa, eikä yhdessäkään sarjassa tarvittu edes sitä kolmatta mahdollista matsia.

Runkosarjan kakkonen Tappara sai välierissä vastaansa Ässät. Joukkueet olivat olleet runkosarjassa hyvin tasaisia. Kahden tasapelin jälkeen kumpikin oli ottanut niukan yhden maalin vierasvoiton.

Playoffeissa jatkettiin tasaisina. Ensimmäisessä ottelussa jouduttiin jatkoajalle tilanteessa 2-2. Kotimaisessa jääkiekossa oli ennenkin pelattu jatkoaikoja, mutta ei aiemmin äkkikuolemaperiaatteella. Nyt ensimmäinen äkkikuolema nähtiin, kun jatkoaikaa oli pelattu 4:05. Pekka Marjamäen matala lyöntilaukaus siniviivalta ohitti Antero Kivelän, ja Tappara voitti ensimmäisen välieräpelin.

Toisessa ottelussa Porissa Tappara sai sitten jo varsinaisen peliajan puitteissa riittävän eron aikaan voittaen 6-4 ja eteni finaaleihin.

Finaalivastustajaksi tuli TPS, joka edellisellä kaudella oli ollut sarjan keskikastia, mutta oli vahvistunut paljon saatuaan paikalliskilpailijansa TuTon parhaat pelaajat. Runkosarjassa joukkueet olivat kohdanneet neljästi; tuloksena peräti kolme tasapeliä ja yksi TPS:n voitto.

Finaalipeleissä Tapparan ongelmaksi muodostui TPS:n maalivahtipeli ja oma tehottomuus. Ensimmäisen finaalin Turussa TPS voitti 4-1 maalivahti Ylösen torjuttua mm. Mikko Leinosen ja Jukka Porvarin läpiajot. Toisessa ottelussa Tampereella TPS otti nopeasti 1-0 -johdon. Tappara ei antanut periksi, ja Jukka Alkula onnistui tasoittamaan toisen erän lopulla. Kolmannessa erässä Tappara painosti kovasti, mutta Oiva Oijennuksen tolppakutia lähemmäksi johto-osumaa ei päästy. Vain 21 sekuntia ennen peliajan loppua Seppo Repo iski ruuhkan läpi voittomaalin ja jätti Tapparan hopealle.

Martti Jarkko voitti pistepörssin toisena tapparalaisena

Runkosarjan tapparalainen tehotykki oli tutusti Martti Jarkko 64 tehopisteellään, joka riitti myös SM-liigan historian ensimmäiseen pistepörssivoittoon. Edellisen ja ainoan kerran Tappara-pelaaja oli ollut pisteykkönen vuonna 1961, jolloin Timo Ahlqvist oli siinä onnistunut. Jarkon ketjukaverit Mikko Leinonen (47) ja Jukka Alkula (46) olivat seuraavat sisäisessä pistepörssissä. Maaleissa paras oli Alkula 27 osumallaan. Jarkko (26) ja Leinonen (23) olivat joukkueen ainoat muut kahdenkymmenen maalin ylittäjät.

Pudotuspelien neljässä ottelussa kukaan Tapparan pelaaja ei onnistunut kahta tehopistettä paremmin. Alkula, Marjamäki, Oijennus ja Pertti Koivulahti tekivät kaksi maalia näissä neljässä lisäpelissä.

Maalissa Antti Leppänen pelasi kaikki liigaminuutit niin runkosarjassa kuin playoffeissakin.

Jarkko voitti SM-liigassa pistepörssin lisäksi myös syöttöpörssin ja sai kauden avainpelaajapalkinnon. Hänet ja Pekka Marjamäki valittiin liigan tähtikentälliseen, Koivulahti puolestaan kakkostähtikentälliseen. Yhden jäähyn – kaksi minuuttia koukkaamisesta heti kauden avauspelissä – istunut Jukka Alkula nimettiin sarjan herrasmiespelaajaksi.

Tapparan olisi tällä kaudella pitänyt aloittaa myös Euroopan Cupissa, koska se oli edelliskauden mestari. Toistaiseksi sen osallistuminen jäi kuitenkin vain arvonnassa mukana olemiseen. Mestariedustajia oli 15, ja niistä arvottiin seitsemän otteluparia, kun yksi jäi ilman vastustajaa ja pääsi suoraan seuraavalle kierrokselle. Arpa nosti Tapparan huilaamaan avauskierroksen. Se pääsi pelaamaan vasta seuraavalla kaudella syksyllä 1976, ja koko 1975 mestarien Euroopan Cup saatiin ratkaistua vasta syyskaudella vuonna 1977.

---

---