---

YKSI HISTORIAN YLIVOIMAISIMMISTA MESTARUUKSISTA

Vielä nuoren SM-liigan toinen kausi oli muodoltaan ensimmäisen kaltainen: 10 joukkuetta, nelinkertainen sarja eli 36 runkosarjaottelua, ja päätteeksi neljä parasta playoffeihin ja kaksi viimeistä karsintoihin. Uudistus edelliskauteen oli se, että playoff-sarjoissa tarvittiin nyt kolme voittoa aiemman kahden sijaan.

Kalevi Numminen johdatti Tapparan tällä kaudella yhteen liigahistorian ylivoimaisimpaan mestaruuteen. Runkosarjavoiton lisäksi kirvesrinnat voittivat kaikki kuusi playoff-peliään yhteismaalein 48-9, eli tekivät itse keskimäärin kahdeksan maalia ottelussa, kun vastustajan keskiarvomaalimäärä oli 1,5.

Pelaajarintamalla oli tapahtunut vähän muutoksia. Laitahyökkääjä Antero Lehtonen ”lainattiin” TPS:ään hänen lähdettyään lakiopiskeluihin Turkuun. Samanlaisella opiskelusiirrolla lähti myös puolustaja Reijo Rossi Raumalle. Raumalta puolustukseen tilalle tuli jo aiemmin Tapparaan ehdolla ollut ex-Ilves Jorma Kallio. Hyökkäyslovea paikattiin parilla juniorinostolla kakkosjoukkue Hilparasta sekä sillä, että Pertti Ansakorpi pyörsi edelliskauden jälkeen tekemänsä päätöksen lopettaa ja jatkoi vielä kauden. Antti Leppäsen taakse uudeksi kakkosmaalivahdiksi olivat tarjolla junioreista nostettu Petri Karjalainen sekä Lahdesta siirtynyt Pertti Hasanen.

Martti Jarkko teki runkosarjan piste-ennätyksen

Runkosarjan voitto oli helposti Tapparan. Toiseksi sijoittunut TPS jäi kuuden pisteen päähän, vaikka Tapparalla sitä vastaan olikin perussarjan otteluissa vaikeuksia: yksi voitto ja kolme tappiota. Kaikilta muilta joukkueilta Tappara otti yli puolet mahdollisista pisteistä.

Ihan ensimmäisissä peleissä kirvesrinnat vielä hakivat suoritustasoaan ottamalla voittoja vain joka toisesta pelistään, mutta lokakuun lopusta tammikuun puoliväliin kestäneen jakson aikana pelattiin 17 ottelua, joista Tappara hävisi vain yhden ja pelasi kaksi kertaa tasan. Runkosarjan loppuun nähtiin myös kahdeksan ottelun tappioton putki.

Sarjan aikana nähtiin pari paikallisottelua, jotka nousevat ikimuistettavien klassikkojen sekaan. Runkosarjan viimeisessä ottelussa Tappara oli täysin pitelemätön ja voitti Ilveksen ennätysnumeroilla 14-3. Aiemmin kaudella joukkueet olivat olleet lähes yhtä maalirikkaita mutta tasaisia. Silloin tasatulos maalein 7-7 oli enemmän kuin lähellä, mutta ottelun viimeisellä sekunnilla Hannu Haapalaisen kaukoveto yllätti Ilves-maalivahdin ja Tappara otti voiton.

Martti Jarkko iski maaleja ja syöttöjä tappavalla tahdilla. Ennen viimeistä runkosarjaottelua hänellä oli kasassa 70 tehopistettä, kun kausiennätys oli Jokerien Timo Sutisen 72 pistettä muutaman vuoden takaa. Viimeisessä ottelussa Ilvestä vastaan Jarkko katseli avauserän ajan joukkueensa maali-iloittelua sivummalta, kunnes osallistui itsekin paukuttamalla toisessa erässä neljään minuuttiin maalin ja kaksi syöttöä kirjaten siten ennätyksen nimiinsä. Jarkko teki 35 pelaamissaan ottelussa yhteensä 36 maalia ja 37 syöttöpistettä eli yhteensä 73 pistettä. Vielä 2020-luvulle siirryttäessäkään Tappara-paidasta ei ole löytynyt sen luvun ohittajaa, vaikka pelejä pelataan reilut 20 kappaletta kaudessa enemmän kuin tuolloin.

Jarkon ketjukavereista Jukka Alkula teki 35 maalia ja oli myös pörssikakkonen 63 pisteellä, ja Mikko Leinonen oli pörssin viides 47 pisteellä. Turhaan kolmikko ei saanut sukunimiensä alkukirjaimista lisänimeä AJL – ammattitaitoisten jääkiekkoilijoiden liitto. Vuodenvaihteessa Hymy-lehti julkaisi kolmikosta ja sen takana puolustaneista Hannu Haapalaisesta ja Pertti Valkeapäästä kuuluisan kuvan konepistoolit käsissä otsikolla ”Kauhuviisikko”.

Kyseisen viisikon ulkopuolelta Pekka Marjamäki oli puolustajien maalipörssin kärki 14 osumalla ja pakkien pistepörssin kakkonen pisteen ykkösen perässä, vaikka missasi kolme viikkoa mailaniskun aiheuttaman sormimurtuman takia. Valkeapää, ”Marjan” työtoveri niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin, puolestaan oli sivussa reilun kuukauden saatuaan vuodenvaihteessa käsivamman sammutustöissä palomiehenä.

Tappara-pelaajat tekivät kauden aikana peräti 14 hattutemppua; Alkula onnistui siinä viidesti, Jarkko neljästi. Neljän maalin iltoja Alkulalla oli kaksi ja Jukka Porvarilla yksi. Toiseen neljään maaliinsa Alkula vielä syötti kaksi päälle, eli keräsi yhteensä kuusi pistettä.

Tälle kaudelle SM-liigaan oli tuotu myös uutena asiana pelaajien plusmiinustilastojen laskeminen. Tapparan ja koko SM-liigan ykköseksi tässä tilastossa nousi Jukka Alkula lukemallaan +48. Tapparan pelaajat miehittivät muutenkin tilastossa kuusi ensimmäistä sijaa ja kolmentoista kärkeen kirvesrintoja mahtui peräti kymmenen!

Playoffit murskaavaa ylivoimaa

Pudotuspelien välierissä vastaan asettui paikallisvastustaja KooVee, jonka valmentaja Kaj Matalamäki oli hyvin tyytyväinen saadessaan vastaansa juuri Tapparan perustellen vastustajan sopivuutta hyvällä tuntemisella ja paikallispelien arvaamattomuudella. KooVee oli neljässä runkosarjapelissä voittanut Tapparan kerran ja pelannut kerran tasan.

Välierissä Tappara voitti suoraan kolme ottelua murskalukemin tehden kahdesti peräti 11 maalia ja meni suoraan jatkoon yhteismaalien ollessa peräti 28-4 Tapparan hyväksi. Tuskin koskaan pudotuspeleissä on nähty näin hirmuista tasoeroa joukkueiden välillä. Tiukkaa oli vain ensimmäisen pelin tappelu Lasse Litman ja KooVeen Arto Jokisen välillä; kaksikko huuteli vielä pelin jälkeen jatkavansa seuraavassa pelissä. Jokinen tappelikin mutta sai nyt vastaansa Martti Jarkon.

Finaaleissa vastassa olikin sitten runkosarjassa vaikeuksia tuottanut TPS – sama joukkue, joka edellisenä keväänä oli “ryöstänyt” Tapparalta odotetun mestaruuden. TPS pääsi finaaleihin vasta viiden kovan HIFK-välieräpelin jälkeen. Kun lisäksi Tapparan kunto oli ajoitettu loistavasti, ei turkulaisistakaan ollut sanottavammin vastusta kuin yhdessä ottelussa. Ensin Tampereella ylivoimainen 7-2 -voitto Tapparalle, Turussa tyydyttiin voittoon vain 4-2, ja kolmannessa ottelussa Tampereella sitten taululle herkuteltiinkin lukemat 9-1 ennen kuin Kanada-malja pääsi kiertämään jäälle.

TPS:n valmentaja Raimo Määttänen onnitteli Tapparaa mestaruudesta jo ensimmäisen pelin jälkeen ja sanoi, että mestaruuteen uskominen olisi pelkkää itsepetosta. Mukana oli pettymystä siitä, että joukkue oli menettänyt ykkösvahtinsa Urpo Ylösen, joka oli saanut ensimmäisen pelin alkulämmittelyssä kiekon sormeensa, kykeni pelaamaan vielä sen pelin, mutta katkennut sormi esti finaalisarjan jatkamisen. Kakkosmaalivahdin ollessa jo valmiiksi loukkaantuneena tilalle tolppien väliin jouduttiin laittamaan vasta 17-vuotias Jari Paavola, joka tosin ei ollut millään lailla syypää tappioihin.

Jukka Alkula nousi playoff-pörssin tehokkaimmaksi 15 pisteellään, joista kuusi oli maaleja. Tehokkaista pudotuspeleistä nauttivat myös Martti Jarkko ja Mikko Leinonen, jotka mättivät seitsemän playoff-maalia, ja Juha Silvennoinen, joka myös iski keskiarvona maalin jokaisessa playoff-ottelussa.

Tämä mestaruus oli siis Tapparan ensimmäinen SM-liigamestaruus seitsemän sarjamestaruuden päälle.

Ensimmäistä kertaa mukana Euroopan Cupissa

Kauden jälkeen äänestettiin SM-liigan tähtikentällisistä. Sentterien osalta äänestyksessä Martti Jarkko keräsi kaikkien 46:n asiantuntijan äänet ja valittiin All-Starsiin, mutta samalla kakkos-All-Starsiin ei meinnanut löytyä keskushyökkääjää ollenkaan, kunnes siihen nimettiin Pertti Koivulahti. Ykköskentälliseen kirvesrinnoista nimettiin myös Jukka Alkula ja Hannu Haapalainen, kakkosviisikkoon puolestaan Jukka Porvari ja Mikko Leinonen. Erikoisena yksityiskohtana Antti Leppänen ei mahtunut kumpaakaan All-Stars-viisikkoon, mutta hänet palkittiin kuitenkin kauden parhaan maalivahdin palkinnolla.

Alkukauden aikana Tappara osallistui ensimmäistä kertaa myös Euroopan Cupin peleihin. Osallistuminen oli tosin jo vuoden myöhässä, sillä sen syksyllä 1976 pelaamat ottelut itäsaksalaista Dynamo Weisswasseria vastaan kuuluivat vuoden 1975 mestarijoukkueiden turnaukseen. Tappara voitti kotona maalein 3-2 ja DDR:ssä maalein 3-0 ja eteni seuraavalle kierrokselle. Silloin sitä vastaan oli tulossa pelottava Moskovan ZSKA, mutta niitä pelejä jouduttiin taas odottamaan jopa seuraavan kauden puolelle.

Syyskuussa nähtiin myös erikoistapaus, kun pohjoisamerikkalaisen WHA-ammattilaisliigan Phoenix Roadrunners kävi Suomessa treenipelikiertueella. Tampereella se sai vastaansa kaupungin yhteisjoukkueen, joka koostui seurakentällisistä: kaksi kenttää Tapparasta, yksi sekä Ilveksestä että KooVeesta. Joukkueen ykköskentällinen oli ”kauhuviisikko” Valkeapää-Haapalainen-Alkula-Jarkko-Leinonen ja neloskentässä puolestaan pakkeina olivat Pekka Marjamäki ja Jorma Kallio ja hyökkääjinä Jukka Porvari, Pertti Koivulahti ja Juha Silvennoinen. Kokoonpanon toinen maalivahti oli Antti Leppänen, ja kenttäpelaajien varamieheksikin pääsi Lasse Litma. Ottelu päättyi 4-4. Tamperelaisten kaikkien maalien tekijöinä oli kirvesrinta: Koivulahti, Alkula, Porvari ja Haapalainen.

---

---