---

SEURAHISTORIAN ENSIMMÄINEN VALMENTAJANVAIHDOS KESKEN KAUDEN

Ensimmäistä kertaa historiansa aikana Tappara joutui vaihtamaan valmentajaa kesken kauden. Se tapahtui marraskuun alussa, kun 11 ottelua SM-liigan runkosarjaa oli pelattu, ja Tappara oli voittanut vasta yhden ottelun, kerännyt vain kolme pistettä ja jäänyt sarjan viimeiselle sijalle. Tälle kaudelle päävalmentajaksi tullut Esko Niemi pyysi vapautusta tehtävästään, ja hänen tilalleen tuli kakkosvalmentajana toiminut Jorma Kurjenmäki.

Niemi oli 1950-luvun huippumaalivahti TBK:ssa ja Tapparassa ja valmentanut myöhemmin KooVeelle sen ainoan Suomen mestaruuden 1968. Hän seurasi Tapparan päävalmentajana Olli Hietasta, jonka apuvalmentajana oli itse toiminut edellisillä kausilla ja ollut mukana voittamassa edelliskevään mestaruutta.

Syyksi heikkoon kauden aloitukseen on tarjottu liikaa harjoittelua kesällä ja ennen pelikautta. Harjoitukset olivat pitkiä ja kuluttavia, ja joukkue joutui väsymystilaan, josta pois pääseminen oli hankalaa. Tappiokierteessä myös henkinen puoli otti niiin kovia iskuja, ettei joukkue kyennyt saamaan itsestään parastaan irti.

Osasyynä oli myös epäonnistunut kokoonpanopolitiikka. Itsensä SM-liigasta ulos hinnoitellut maalivahti Hannu Kamppuri korvattiin hyvin, kun NHL:stä Tampereelle palannut Markus Mattsson ei sopinut kasvattiseuransa Ilveksen kuvioihin ja löysi paikkansa paikalliskilpailijasta. Mutta kolmen uransa lopettaneen huippupelaajan ja henkisen johtajan Pertti Koivulahden, Pekka Marjamäen ja Oiva Oijennuksen sekä NHL:ään lähteneen Timo Jutilan panosta ei kunnolla edes yritetty paikata. Hankinnoissa oli ainoastaan Ilveksestä tullut pienen roolin hyökkääjä Jari Simola, jonka lisäksi aukot piti paikata omien nuorten pelaajien isommilla rooleilla.

Tappara lopulta runkosarjan kuudes

Jo kymmenettä kertaa peräkkäin SM-liigaa pelattiin kymmenen joukkueen nelinkertaisella sarjalla, jossa runkosarjaan tuli
36 ottelua. Pudotuspelikuvioita viilattiin nyt niin, että palattiin neljän joukkueen playoffeihin, kun neljän edellisen kauden aikana kuusi joukkuetta oli päässyt loppupeleihin. Nyt myös viimeiseksi sijoittunut putosi suoraan ykkösdivariin ja toiseksi viimeinen joutui karsintoihin.

Yhdentoista ottelun ja yhden voiton jälkeen tapahtunut valmentajanvaihto poiki voiton heti Kurjenmäen ensimmäisessä ottelussa, kun HIFK kaatui 5-2. Ilo oli lyhytaikainen Kärppien palauttaessa kirvesrinnat maan pinnalle seuraavassa ottelussa maalein 9-0. Yleisesti ottaen homma lähti toimimaan paremmin valmentajanvaihdon jälkeen, mutta nousu neljän parhaan sakkiin oli sula mahdottomuus. Vaihdoksen jälkeisistä 25 ottelusta Tappara keräsi 31 pistettä, kolmanneksi eniten TPS:n ja Kärppien jälkeen, mutta se riitti vain kuudenteen sijaan. Edellisinä vuosina se olisi riittänyt playoff-paikkaankin, mutta kun sinne pääsevien joukkueiden määrää oli nyt vähennetty kahdella, niin Tappara jäi ulkopuolelle – kyseessä oli vasta toinen kerta SM-liigan kymmenkautisen historian aikana.

Syksyllä väläytelty uusinta 20 vuoden takaa – hallitseva mestari Tappara putosi mestaruussarjasta – vältettiin lopulta melko helposti, kun karsijan paikkakin jäi yhdeksän pisteen päähän ja suora putoaminen sentään jo 15 pisteen päähän. Playoff-rajaan jäi eroa siihenkin 10 pistettä. Taulukossa yläpuolelleen sijoittuneilta joukkueilta Tappara pystyi nipistämään kauden aikana yhteensä 16 ottelussa vain 12 pistettä ja niistäkin puolet paikallisvastustaja Ilvekseltä.

Yksi kärkinelikon voitoista tuli viimeisessä runkosarjamatsissa, kun Tappara voitti Ässät Hakametsässä 5-4. Pelin jälkeen Ilves syytti Ässien hävinneen tahallaan, että saisi välierissä vastaansa TPS:n eikä Ilvestä tai Kärppiä. Tahallista tai ei, Ässät hävisi Tapparan lisäksi myös välierät turkulaisille. Lopulta Ilves voitti mestaruuden, TPS sai hopeaa ja Kärpät pronssia.

Täksi kaudeksi myös SM-liigan runkosarjaankin tuotiin pysyväksi uudistukseksi osoittautunut jatkoaika, mikäli ottelu 60 peliminuutin jälkeen oli tasan. Tappara oli osallisena kaikkien aikojen ensimmäisessä runkosarjajatkoaikamaalissa, mutta valitettavasti ottavana osapuolena, kun syksyn kolmannella kierroksella Lukon Sakari Pehu osui jatkoajalla. Kirvesrinnat pääsivät viemään kauden aikana yhden uutuusvoiton voitettuaan Jokerit vieraissa runsasmaalisesti 7-6 jatkoajan jälkeen. Tappara-historian ensimmäisen runkosarjan jatkoaikamaalin iski Kari Heikkinen.

Timo Susi teki Tapparan yhden ottelun piste-ennätyksen

Marraskuun puolivälissä Jokereita vastaan pelattuun kotiotteluun osui Timo Suden unelmailta. Timi keräsi henkilökohtaisia pisteitä peräti neljän maalin ja viiden syöttöpisteen edestä, kun Tappara piti helsinkiläisiä narreinaan maalein 13-4. Yhdeksän tehopistettä on Tapparan seurahistorian yhden ottelun ennätys. Samassa ottelussa Suden ketjukavereista Erkki Lehtonen teki 3+4=7 ja Jorma Sevón 2+4=6.

Kaikissa otteluissa yhteensä tehokkain oli Erkki Lehtonen, joka nakutteli 48 tehopistettä. Hänen jälkeensä seuraavina sisäisessä pörssissä olivat edellä mainitut ketjukaverit, Susi 45 pistettä ja Sevón 38. Suden 28 maalia oli kolmanneksi eniten koko SM-liigassa.

Markus Mattssonin ensimmäinen kausi Pohjois-Amerikan vuosien jälkeen meni osittain vielä uudestaan ison kaukalon nikseihin opettelemisessa. Muistona edellisvuosiltaan hän pelasi SM-liigassa kasvomaskilla, jollaisia liigassa ei ollut nähty enää sitten 1970-luvun jälkeen, kun maalivahdit siirtyivät kypärän ja verkkohäkin yhdistelmään. Sellaisella Mattssonkin pelasi jo seuraavalla kaudella.

Runkosarjan loppupuolella kirvesrinnoissa tapahtui vielä episodi, jossa kokeneet Pertti Valkeapää ja Seppo Ahokainen olivat hyllytettynä kahden ottelun ajan sisäisen kurinpidon vuoksi. Päävalmentaja Kurjenmäki ei suostunut avaamaan asiaa tarkemmin.

Ei menestystä Euroopan kentilläkään

Kotimaisen sarjan lisäksi Tapparalla oli taas kansainvälisiä kontaktejakin edelliskauden mestarina. Se aloitti Euroopan Cupin toisella kierroksella Ranskassa paikallista HC Megèveä vastaan ottaen kaksi murskavoittoa. Lukemin 14-1 tulleessa voitossa Harri Niukkanen teki hattutempun, ja numeroihin 15-5 päättyneessä pelissä Jari Simola pisti vielä maalilla enemmäksi. Euroopan Cupin kolmannella kierroksella Tšekkoslovakian mestari Dukla Jihlava sitten passitti Tapparan laulukuoroon voittamalla ensin Tampereella 9-6 ja sitten Jihlavassa 4-1.

Harjoituspeleihin kuului myös Suomen ja Ruotsin edelliskauden finaalijoukkueiden välinen Pohjola Cup. Tämänkertaisessa formaatissa kummankin maan finalistit ratkaisivat voittajan kahden pelin yhteistuloksella, ja voittajat kohtasivat toisensa koko cupin finaalissa. Tappara ja Ässät tasasivat voitot, mutta Tapparan voitto tuli yhden maalin suuremmalla erolla, joten se meni finaaliin, jossa kuitenkin Djurgårdens IF oli parempi maalein 3-1.

Tarkalleen ottaen ensimmäinen playoffien ulkopuolinen jatkoajalla syntynyt äkkikuolemamaali ei muuten ollut ylempänä mainittu Lukon voitto Tapparasta. Tappara oli kuitenkin häviävänä puolena myös siinä oikeasti ensimmäisessä tapauksessa, kun se hävisi muutama päivä ennen sarjan alkua perinteisen Mestarit vs. All-Stars -ottelun juuri jatkoajalla. All-Starsille jatkoajalla osunut Jari Torkki oli hänkin Lukosta kuten runkosarjan ensimmäisessä jatkoaikamaalissakin.

---

---