---

LUCIANO BORSATO LÄHENTELI YHDEN KAUDEN SEURAENNÄTYSTÄ

SM-liigan joukkuemäärää oli kasvatettu kahdella 12:een, mutta ottelumääränä runkosarjassa pysyi 44. Joukkuemäärän kasvamisen myötä päästiin eroon ns. välisarjoista ja pelattiin neljä kertaa jokaista vastustajaa vastaan. Pudotuspelijoukkueiden määrääkin kasvatettiin, kun playoffeihin pääsi taas kuusi parasta. Runkosarjan kaksi viimeistä joutui liigakarsintoihin.

Tappara oli voittanut Rauno Korven johdolla kolme peräkkäistä mestaruutta ja jatkoi edelleen samalla valmennuksella. Sen sijaan joukkue oli muuttunut rajusti: poissa olivat NHL:ään suunnanneet Teppo Numminen ja Janne Ojanen, Länsi-Saksaan lähtenyt Erkki Lehtonen ja Ruotsiin siirtynyt Timo Jutila sekä ykkösmaalivahdiksi noussut Thomas Draper.

Jutila oli Ruotsin Elitserienin kallein siirto ja tuotti Tapparallekin yli 400 000 markkaa. Rahoja käytettiin hankkimalla puolustukseen kaksi uutta miestä, Vesa Salo Ilveksestä ja kanadalainen Steve Peters, jota 28-vuotiaana pidettiin vitsaillen ikämiehenä tapparalaisen mittapuun mukaan. Peters oli neuvotellut kirvesrintojen kanssa jo kolme vuotta aiemmin Sveitsistä Suomeen siirtyessään, mutta ehti pelata HIFK:ssa, SaiPassa ja KooKoossa ennen Tampereelle tuloaan. Maalivahdiksi tuotiin 1968-ikäluokan ykkösvahti, ojasten ja nummisten kanssa MM-mitaleita voittanut Mika Rautio.

Sentteri Jukka Piirinen oli palannut TuTosta ja keskushyökkääjän tontille mietittiin myös Tero Toivolaa, mutta ykkössentterin paikan täyttäjää odotettiin yhteistyösopimuksesta Winnipeg Jetsin kanssa. Elokuun puolivälissä Tampereelle saapuikin 22-vuotias Luciano Borsato.

Yllätys sen sijaan oli, että samalla ovenavauksella kirvesrintoihin oli liittynyt 29-vuotias laitahyökkääjä Jarmo Jamalainen, joka oli edelliskaudella jäähdytellyt Englannissa, jonne oli erikoisesti lähtenyt KalPassa pelaamansa 18 maalin liigakauden jälkeen.

”Muut romahtaisivat, mutta miten käy Tapparan?”

Väliotsikon kysymys esitettiin kesän siirtomarkkinoiden jälkeen, kun Tapparan lähtijöiden ja tulijoiden suhde nähtiin negatiivisena. Kansainvälisillä vedonlyöntimarkkinoilla Tappara arvioitiin neljän parhaan joukkoon, mutta Ilveksen, TPS:n ja HIFK:n taakse. Jälleen kerran pidettiin kuitenkin mahdollisena, että vihdoin nähtäisiin finaalisarja tamperelaisten kesken. Keskinäistä playoffia nähtiinkin, mutta vain pronssiottelussa.

Kaiken kaikkiaan laajennuksen jälkeen odotettiin SM-liigan olevan tavallista epätasaisempi, mutta niille peloille ei isompaa katetta lopulta ollut.

Tappara pelasi 15 harjoitusottelua ja hävisi niistä vain kaksi, ihan ensimmäisen Sokol Kiovaa vastaan ja myöhemmin Pohjola Cupissa edelliskauden finaalivastustajaansa Lukkoa vastaan. Sitä ennen Tappara oli mm. voittanut kansainvälisen turnauksen Länsi-Saksassa, kun Hannu Oksanen ratkaisi finaalin Mannheimia vastaan jatkoajalla.

Myös SM-liigan runkosarja alkoi kirvesrinnoilta komeasti. Kokoonpano oli vaihtunut, mutta joukkue pelasi sílti kuin mestari voittamalla ensimmäisistä 12 pelistään kymmenen. Tuntematon Jets-apu Borsato avasi SaiPaa vastaan neljällä tehopisteellä ja jatkoi mm. aiheuttamalla hattutempullaan Ilvekselle sen ensimmäisen tappion kauden viidennessä pelissä. Kanadalainen aloitti 14 ottelun pisteputkella ja oli vuodenvaihteeseen tultaessa jäänyt 28 ottelussa vain kolme kertaa ilman tehopistettä.

Alkukauden kovinta vääntöä, sekä fyysisesti että sanallisesti, käytiin kauden seitsemännessä pelissä JyPHT:ta vastaan. Avauserässä kumpikin joukkue sai kuusi kaksiminuuttista, minkä jälkeen tahti loppupeliksi rauhoittui, mutta pelin jälkeen erotuomari Antti Koskinen kuumeni kuultuaan Jypin pelaajan väittäneen hänen sanoneen, että jäähyillä pitää järjestää väriä otteluun. Koskinen vastasi pelaajien vauhkonneen jäällä silmät puolitoista senttiä ulkona toistensa kimpussa, niin hän oli jäähyjä viheltämällä rauhoittanut pelin. Tappara voitti maalit 5-2, JyPHT jäähyt 9-7.

KooKoo ja HIFK kammottivat

Kirvesrintojen alkukauden loistojakso päättyi marraskuun maaottelutaukoon. Itse asiassa Tappara ei taukoa juurikaan viettänyt, sillä sen pelejä oli jäänyt Euroopan Cupin edustuksen takia rästiin, ja se pelasi ne pois tauon aikana. Valmentaja Korpi harmitteli, että joukkue kuvitteli tauon koskeneen heitäkin, kun se hävisi ensin KooKoolle kotonaan ja perään KalPalle isomaalisesti Kuopiossa.

KooKoosta tulikin kauden aikana Tapparalle omituinen hirvitys. Edelliskaudella kirvesrinnat olivat ottaneet nousijajoukkueesta neljä helppoa ja selvää voittoa, mutta tällä kaudella kouvolalaisia ei kyetty voittamaan kertaakaan. Vain yksi tasapelipiste oli laihana lohtuna kolmen tappion rinnalla.

Vielä heikommin meni HIFK:n kanssa, jolle Tappara hävisi kaikki neljä otteluaan. Tämä oli erityisen erikoista siksi, että perinteisesti IFK oli sopinut Tapparalle vastustajaksi oikein mainiosti, oli sitten kyseessä runkosarja tai playoffit.

Runkosarjavastustajista Ilvekselle ei tällä kaudella hävitty: kahden voiton päälle tuli kaksi tasuria. Viimeisestä paikallispelistä tappio oli tulossa, kun Ilves johti toisessa erässä jo 5-2, mutta Pauli Järvinen ja Kari Heikkinen nostivat kirvesrinnat maalin päähän ja vain 18 sekuntia ennen loppua Borsato survoi tasoituksen kuudella kenttäpelaalla.

Hämmentävän kaksijakoista taas oli KalPan kanssa, kun kumpikin peli Kuopiossa hävittiin, mutta Hakametsässä voittolukemat olivat peräti 13-3 ja 12-3. Jälkimmäisen pelin jälkeen keskusteltiin ratkaisevasta maalista. KalPan Juha Junnon mielestä ratkaisu oli Tapparalle hyväksytty 5-3 -osuma, joka oli oikeasti vain tolppalaukaus, mutta Junnon mukaan Tappara-pelaajat huusivat tuomarin hyväksymään sen maaliksi, koska punalamppukin oli syttynyt. Rauno Korven mielestä ratkaiseva osuma oli avauserän lopussa tullut kavennus, kun KalPa oli jo johdossa 3-1.

Joulutauon ja seurahistorian 5000:n maalin jälkeen loivaa alamäkeä

Tappara lähti joulutauolle kakkossijalta kolme pistettä TPS:ää perässä. Viimeisessä pelissä ennen taukoa Hakametsän katsomossa Kärppien kaatamista oli todistamassa myös Neuvostoliiton maajoukkueen valmentaja Viktor Tihonov, joka oli Suomessa markkinoimassa kirjaansa neuvostokiekosta.

Kärpät oli ollut vastassa myös marraskuun puolivälissä, kun Hannu Oksanen palasi kaukaloon koko alkukauden vieneen leukamurtuman jälkeen ja vieläpä omana syntymäpäivänään. Häpän ketju teki viisi maalia ja sentteri itse tehot 2+2, kun Oulusta tuli voitto 6-1.

Joulutauon jälkeen liiga jatkui outona pelipäivänä uudenvuodenpäivänä. Tappara voitti paikallispelissä Ilveksen 2-1, kun Jukka Piirinen iski pelin voittomaalin vajaat kaksi minuuttia ennen loppua. Osuma oli samalla Tapparan seurahistorian 5000:s runkosarjamaali.

Muutamaa päivää myöhemmin Pekka Laksola teki pakin tontiltaan tehot 1+5, kun JyPHT kaatui 8-6. Timo Susi puolestaan paukutteli SaiPaa vastaan tehopisteet 4+2, kun kirvesrinnat voittivat 11-4.

Tammikuun loppupuolelta käynnistyneessä yhdeksän viimeisen runkosarjapelin jaksossa Tappara voitti kuitenkin vain kaksi ottelua. Samalla se putosi sarjataulukossa neljänneksi ja joutui aloittamaan playoffinsa jo puolivälieristä. Kahden parhaan joukkoon ja suoraan välieräpaikkaan jäi matkaa niin paljon, ettei oikein minkäänlaiseen jossitteluunkaan jäänyt sijaa.

Steve Peters ja Juha Jyrkkiö tappelivat jo alkuverryttelyssä

Tammikuun 21. päivänä Hakametsässä nähtiin yksi kaikkien aikojen kovimmista kaukalotappeluista ja jo alkuverryttelyssä, kun Tapparan Steve Peters ja HPK:n Juha Jyrkkiö ottivat yhteen. Kaukalossa ei ollut tuomareitakaan heitä estämässä, joten nyrkkisankarit saivat kilvoitella varsin vapaasti ja verisesti. Tappelun jälkeen kumpikin pelasi vielä ottelun aivan normaalisti, ja sanktioita jaettiin vasta myöhemmin. Tappelijat saivat kuuden ottelun pelikiellon kumpikin.

HPK-valmentaja Alpo Suhonen syytti tappelusta yksinomaan Petersiä, ja puheille oli jonkinlaista pohjaakin, sillä reilua viikkoa aiemmin myös TPS:n Hannu Jortikka oli samaan tapaan laukonut Petersistä, että tämä on ”pelaajana ehkä viidettä luokkaa ja ihmisenä vielä huonompi”. Jortikan nimittelyt seurasivat ottelua, jossa Tappara nousi TPS:ää vastaan 0-4 tappioasemasta voittoon 9-5. Siinä yhtenä Tapparan sytyttäjänä oli toiminut Petersin käynnistämä kavennusmaalin jälkeinen nokkapokka, joka tyhjensi kaukalon yhtäaikaisiin jäähyihin ja tuotti Tapparalle lisäkavennuksen.

Suhosen syyttelyt joutuivat kuitenkin outoon valoon myöhemmin, kun Petersin ja Jyrkkiön tappelua vierestä todistamassa ollut HPK:n Mika Lartama kertoi koko homman olleen suunniteltu Hämeenlinnassa jo etukäteen ja mm. Lartamalle oli annettu ohjeet pitää Tapparan Borsato erossa, kun Jyrkkiö aloittaa tappelun Petersin kanssa.

Tappelusanktiot olivat ansaitut, mutta jo tappelua edeltäneet Hannu Jortikan sanomiset jäivät ilman rankaisua. Peters vaati jopa oikeustoimilla uhaten Jortikalta anteeksipyyntöä, mutta tämä ei sellaiseen suostunut.

Voiton päässä neljännestä peräkkäisestä finaalipaikasta

Puolivälierissä Tappara sai vastaansa KalPan, joka runkosarjassa oli siis murskattu Hakametsässä, mutta jolle oli hävitty Kuopiossa. Välieriin pääsyyn tarvittiin kaksi voittoa.

Kotona Hakametsässä homma oli edelleen selvää pässinlihaa, kun Häpä Oksasen ketju laidoillaan Tommi Pohja ja Reijo Mikkolainen teki neljä maalia ja Jukka Piirinen vastasi kahdesta muusta Tappara voittaessa 6-0. Kuopiossa oli toisenlainen käsikirjoitus, kun kahden erän jälkeen oltiin tasoissa 4-4 ja kolmattakin pelattiin pitkään tasatahtiin. Kuusi minuuttia ennen loppua Pauli Järvinen ja Kari Heikkinen rikkoivat tasurin maaleillaan 12 sekunnin välein, eikä KalPan yksi kavennus riittänyt. Lopputulokseksi tuli kirvesrintojen epäplayoffmainen voitto maalein 7-6. Tappara meni jatkoon suoraan kahdella voitolla.

Välierissä vastassa oli runkosarjan voittanut TPS. Toisella puolella vastakkain olivat Ilves ja JyPHT. Edelliskauden lailla nytkin tamperelelaisfinaali oli mahdollinen, vaikka enteet ja odotukset siihen eivät olleet yhtä kovat kuin vuotta aiemmin.

Tappara aloitti hakemalla ylläysvoiton Turusta maalein 3-1. Voittomaalista vastasi Piirinen. Tampereella toisessa ottelussa samainen Piirinen osui kahdesti ja johdatti Tapparan kahden erän jälkeisiin johtonumeroihin 5-0. Kolmatta erää oli pelattu vain kuusi minuuttia, kun TPS oli kaventanut jo kolmella maalilla. Kuusi ja puoli minuuttia ennen loppua se nousi jo maalin päähän, mutta Tappara voitti 5-4. Sarjan käännekohta oli kuitenkin nähty.

Tappara oli voiton päässä finaaleista, mutta TPS siirsi ratkaisua voittamalla kotonaan 3-1. Neljännessä pelissä Hakametsässä kirvesrinnoilla oli edelleen katkaisumahdollisuus. TPS:n nopea 1-0 johto kesti pitkään, kunnes kolmannen erän ensimmäisen puolen minuutin aikana turkulaiset maalasivat kahdesti ja menivät menojaan voittamalla lopulta 5-2.

Viides peli Turussa oli enää muodollisuus. Tapparan palkeet olivat jo tyhjinä, kun TPS marssi helppoon voittoon 7-3 päättäen samalla kirvesrintojen kolmevuotisen valtakauden Suomen mestarina.

Heti välieräpettymystä seuranneena päivänä liigaohjelma heitti Tapparan pronssipeliin, jossa vastassa oli omaa välierätappiotaan jo useamman päivän sulattelemaan päässyt Ilves. Tappara ei kyennyt latautumaan pelaamaan himmeimmästä mitalista, ja Ilves sai leikitellä helpon murskavoiton maalein 10-3. Pronssipelissä olisi haluttu myös tapella, mutta tahtotilat eivät kohdanneet. Ensin Ilveksen Raimo Summanen heitti hanskansa ja luisteli Hannu Oksasen perään, mutta tätä ei kiinnostanut. Pelin lopussa Tapparan Petri Matikainen puolestaan haastoi ihan kenet tahansa vastustajista, mutta ei löytänyt tappelukaveria.

Finaaleissa TPS otti ensimmäisen omasta kolmen peräkkäisen mestaruuden sarjastaan.

Luciano Borsaton loppusaldo 67 runkosarjapistettä

Tappara onnistui paikkaamaan pitkäaikaisen ykkössentterinsä Erkki Lehtosen ulkomaan kauden täydellisesti, sillä Luciano Borsato keräsi kauden aikana kaikkiaan 67 tehopistettä, mikä oli kaikkien aikojen toiseksi suurin yhden kauden pistemäärä Tapparassa. Vain Martti Jarkko oli kyennyt parempaan. Borsato teki kauden aikana vain yhden hattutempun, mutta ylsi silti 31 maaliin, eikä hän viettänyt neljää pistettä tehokkaampia iltojakaan, mutta keräsi pinnojaan tasaisesti koko ajan. Mutta playoffeissa Borsato luetaan pettymyksiin, sillä niiden seitsemässä pelissään hän sai vain kolme syöttöpistettä.

Borsaton ketjukavereina onnistuivat myös Kari Heikkinen ja Timo Susi, joka teki yhden kauden maaliennätyksensä 32 osumaa, ja ketjun takana lähes koko kauden puolustanut Pekka Laksola, 39 pistettä. Kakkosketjusta Tommi Pohja antoi taustatukea omalla 47 tehopisteen ennätyksellään.

Pudotuspeleissä mainituista onnistui kuitenkin vain Pohja seitsemällä tehopisteellään. Playoffien tehokkain kirvesrinta oli 10 pistettä kerännyt Hannu Oksanen. Paras maalintekijä näissä peleissä oli kuuden osuman Jukka Piirinen, joka teki maalinsa vain viidessä ottelussa. Hänen loukkaantumisensa kolmannessa välierässä ja sen myötä loppusarjan missaaminen oli paha takaisku kirvesrinnoille.

Maalin suulla Mika Rautio ei onnistunut Tom Draperin saappaiden täyttämisessä. Jari Halme pelasi kaksi kertaa enemmän kuin Rautio, joka jatkoi matkaansa jo yhden Tappara-kauden jälkeen. Pitkäaikaisista runkomiehistä muualle lähtivät myös Oksanen, Pohja ja Reijo Mikkolainen.

Kari Heikkinen voitti Euroopan Cupin lopputurnauksen pistepörssin

Tapparan neljänteen peräkkäiseen mestaruuteen kovinta uskoa osoitti tamperelainen pariskunta, joka löi playoffien alkaessa 10 000 markkaa vetoa kirvesrintojen mestaruuden puolesta. Kansainvälinen vedonlyöntitoimisto tarjosi kahdesta viiden tuhannen markan vedosta yhteiskertoimen 3.25. TPS:n ja Ilveksen mestaruuskertoimet olivat siinä vaiheessa pienempiä.

Kauden aikana Tappara käväisi myös Tšekkoslovakian Bratislavassa pelaamassa Euroopan Cupia. Vaikka mukana oli Moskovan ZSKA:n riveissä suunnilleen puolet Neuvostoliiton maajoukkueen tähtipelaajista, niin Tapparan osalta kolmanteen sijaan päättyneessä turnauksessakin tehokkaimmat pelaajat löytyivät kirvesrintojen ykkösketjusta. Kapri Heikkinen teki ruotsalaista Björklöveniä vastaan 4+3 tehopistettä Tapparan voittaessa 12-4 ja se riitti pistepörssin kärkipaikkaan. Timo Susi ja Luciano Borsato miehittivät pörssin seuraavat sijat.

Tuossa lopputurnauksessa ratkaistiin vuoden 1987 kansallisten mestarien Euroopan mestari. Sen sijaan vuoden 1988 mestarien Cupiin Tappara ei lähtenyt ollenkaan. Joukkueen managerin Kalevi Nummisen mukaan olisi teoriassa ollut mahdollista osallistua siihenkin, mutta käytännössä se olisi tarkoittanut koko kansallisen kauden sotkemista Tapparan osalta. Lokakuussa pelatun edellisen lopputurnauksen jälkeen seuraavat karsinnat olisivat olleet joulukuussa ja niiden jälkeen finaaliturnaus helmikuussa, jolloin SM-liigassa alkoivat playoffit.

Kevään MM-kisoissa NHL-tähti ja Stanley Cup -voittaja Esa Tikkanen joutui taipumaan pelinumeronsa suhteen liittyessään MM-ryhmään Edmonton Oilersin kauden päätyttyä ennen aikojaan. Tikkanen oli tottunut pelaamaan numerolla 10, mutta niin oli myös kokeneempi kettu Timo Susi. Tiki myöntyi numeronsa vaihtamiseen ja ehdotti itselleen numeroita 01 tai 69, mutta pelasi lopulta numerolla 11.

---

---