---

TYÖSULKU TOI NHL-SUPERTÄHDEN TAPPARAAN

Ottelumäärää SM-liigassa oli taas kasvatettu, ja nyt pelattiin runkosarjassa jo 50 ottelua. Joukkuemäärän ollessa edelleen sama 12 kaksi lisäottelua kaivettiin taas uudelleen muokatuilla välilohkoilla, joissa osa joukkueista kohdattiin kuudesti. Playoff-joukkueita oli edelleen kahdeksan, runkosarjan viimeisen paikka oli karsinnoissa.

Iso uutinen SM-liigankin kannalta oli NHL:n syksyinen työsulku, jonka vuoksi koko sikäläinen kausi oli vaarassa. Syksyllä NHL ei pelannut, ja Eurooppaan ryntäsi paljon kovia pelimiehiä pitäämään pelituntumaa yllä. Kotimaisten Teemu Selänteen, Jari Kurrin ja kumppaneiden lisäksi Suomi-kaukaloissa viilettivät mm. Glenn Anderson, Michael Nylander ja Tapparan kohdalle osunut ykkösarpa Theoren Fleury. NHL:n työsulku päättyi tammikuussa ja väliaikaisavut palasivat omiin joukkueihinsa.

Tapparan kausi oli vaikea. Se ajautui historiansa pisimpään tappioputkeen, vaihtoi päävalmentajaa ja oli koko sarjan jumbosijalla kuukausitolkulla, mutta kampesi paremman loppukauden ansiosta itsensä kuiville. Playoff-paikasta ei kuitenkaan tarvinnut isoja haaveita missään vaiheessa kautta nostatella.

Melkoinen pelaaja- ja valmennusruljanssi

Edelliskaudella vähän yllättäenkin Tapparan valmentajaksi päätynyt Boris Majorov sai hyvin menneen kauden jälkeen jatkosopimuksen. Kymmenen pelin ja vain kolmen voiton jälkeen hän sai lisäavukseen A-nuorten joukkueen valmentajan Pekka Marjamäen. Kymmenen peliä myöhemmin voittoja oli tullut vain yksi lisää, ja Majorov sai väistyä. Loppukauden joukkuetta valmensi Kaj Matalamäki.

Pelaajamarkkinoilla tapahtui sekä helppoja että vähän hankalampia siirtoja. Yli kymmenen pelaajaa vaihtoi maisemaa, kuten Toronton NHL-organisaatioon ja lopulta ensimmäisenä suomalaispelaajana AHL:n All-Stars-otteluun päätynyt Janne Grönvall, paremman palkkapussin houkuttelema Mikko Peltola (Lukko) sekä sellaiset konkarit kuten Jari Grönstrand, Veli-Pekka Kautonen ja Jaromír Šindel.

Aivan oma lukunsa lähtijöissä oli Jiří Kučera, jolle tehtiin keväällä jatkosopimus kirvesrintoihin, mutta jota jo kuukautta myöhemmin kaupiteltiin Ruotsiin. Kesäkuussa hän siirtyi Luulajaan. Tapparan toimitusjohtajana silloin toiminut Mikko Leinonen kertoi myöhemmin, että Kučeran myyminen pelasti koko seuran talouden. Kučeran tilalle Tappara hankki hänen maanmiehensä, ex-HPK-pelaaja Radek Toupalin, jonka sopimus purettiin kuitenkin vain muutama viikko sen allekirjoittamisen jälkeen perhesyiden takia. Hän ei ehtinyt pukeutua edes Tapparan verkkareihin saati sitten peliasuun.

Uusia tulokkaita kirvesrintoihin olivat keskushyökkääjä Valeri Krykov, ykkösdivisioonan parhaaksi maalivahdiksi valittu Ilpo Kauhanen, niin ikään divarista tullut hyökkääjä Timo Nurmberg sekä Ilveksestä pukukoppikäytävän toiseen päätyyn vaihtaneet puolustajat Sami Lehtonen ja Jukka Ollila. Uudeksi ulkomaalaisvahvistukseksi Majorov oli jo puhunut maanmiehensä Ravil Jakubovin, mutta seurajohdolle mies oli liian kallis. Sen sijaan puolustukseen tuli tšekki Petr Pavlas.

Viime metreillä ennen liigakauden alkua Tappara sai paikattua Toupalin ohareiden jättämän aukon keskushyökkääjän tontilla venäläisellä Aleksander Barkovilla. Tämä ehti maahan SM-liigan avauspäivän aamuna, jolloin Tapparan edustajisto nouti hänet junalla Lahdesta, ajoi Tampereelle joukkueen aamutreeneihin, syötti ja pakkasi bussiin mukaan pelaamaan TuToa vastaan.

Pelaajaliikennettä jatkui kauden mittaan NHL:n työsulun tiimoilla, mutta myös muutenkin. Jo alkusyksystä Tappara kaiveli lainapelaajamarkkinoita ja löysi väliaikaisiksi avuksi Jokerien hyökkääjät Timo Norpan ja Mikko Konttilan sekä puolustukseen Ässistä Kaj Kuusiston ja HIFK:sta Kimmo Hyttisen, joista viimeksi mainittu oli mukana 15 ottelussa ja muut vain muutamassa. Osasyynä näihin hankintoihin olivat Pauli Järvisen ja Tommi Haapsaaren pitkät poissaolot syksyllä. Hyttisen lainan loputtua Tappara nosti ykkösdivisioonan KooVeesta puolustaja Jari Lehtivuoren, joka nyt 32-vuotiaana teki liigadebyyttinsä – reilut 10 vuotta aiemmin hän oli kirvesrintajuniorina pelannut edustusjoukkueessa Euroopan Cupia. Tammikuun siirtorajalla Tappara pääsi eroon Pavlasista, joka ei ollut mahtunut aikoihin edes kokoonpanoon. Tilalle Tappara sai hankittua Ässistä Jiří Veberin.

Theo Fleury Tapparassa 10 ottelun ajan

NHL oli läsnä kotimaisessa jääkiekossa jo alkukaudesta ennen kuin sikäläinen työsulku oli vielä varmistunut. Hjallis Harkimo järjesti NHL International Challenge -turnauksen, johon hän sai mukaan NHL:n Winnipeg Jetsin. Harkimon oma Jokerit oli tietysti mukana, samoin paikallisvastustaja HIFK. Neljäs joukkue oli ehkä lievä yllätyskin, kun mukaan kutsuttiin Tappara. Harkimo antoi valintaan kolme syytä: ex-Jokeri-valmentaja Boris Majorov, Jetsin ex-Tappara-pelaaja Teppo Numminen, ja kirvesrintojen vankka kannatus myös pääkaupunkiseudulla.

Tappara oli pelannut jo parikymmentä harjoitusottelua, kun se syyskuun alussa kohtasi viiden jäätreenin jälkeen vastaan tulleen Winnipeg Jetsin. Tämän tuntumaeron uskottiin tasoittavan puntteja joukkueiden välillä. Teppo Numminen uskoi Jetsin voittavan 5-3. Lopputulos oli Tapparalle kuitenkin paljon heikompi, kun se vastustajaa aivan liikaa kunnioitettuaan hävisi 2-8. Tommi Haapsaari ja Jukka Ollila tekivät Tapparan maalit. Jetsistä Teemu Selänne teki neljä maalia, Keith Tkachuk syötti viisi.

Pari päivää myöhemmin Tappara kohtasi turnauksen pronssipelissä Jokerit, joka oli yllättäen hävinnyt IFK:lle ja missasi tyystin mahdollisuuden kohdata NHL-joukkue. Tappara voitti Jokerit voittolaukauskilpailun jälkeen 6-5 johdettuaan peliä toisen erän alussa jo 5-1. Finaalissa Jets kaatoi IFK:n.

NHL:n oli tarkoitus alkaa noin kuukautta myöhemmin, mutta pelaajat ja omistajat eivät päässeet yhteisymmärrykseen työehdoista, joten kautta ei aloitettu. Moni pelaaja ryhtyi etsimään pelipaikkaa eurooppalaisista sarjoista. Teppo Numminenkin ilmaisi olevansa valmis pelaamaan Tapparassa, mutta pari viikkoa myöhemmin huhut kertoivatkin hänen olevan matkalla Turkuun ja TuToon. Lehtiväitteiden mukaan Tappara ei ollut kysynyt Nummista riveihinsä, mutta sen sijaan Ilves-lähtöistä Jyrki Lummetta olisi kysytty. Lumme valitsi Ilveksen. Lopulta Numminen teki sopimuksen TuTon kanssa ja pelasi Teemu-veljensä kanssa samassa joukkueessa. Hän kertoi avoimessa kirjeessä halunneensa Tapparaan, mutta kohdanneensa seuran kanssa ylipääsemättömiä ongelmia vakuutuksensa ja omien sponsoriensa käytössä, joilla olisi kuitattu hänen kulunsa. Hän pelasi TuTossa, mutta sanoi sydämensä sykkivän Tapparalle.

Marraskuun alussa, kuukausi työsulun alkamisesta ja vajaat pari viikkoa Nummisen TuTo-diilin jälkeen Tapparan kohdalla työsulkuvahvistukseksi julkisuudessa nousi ensimmäistä kertaa 168-senttisen supertähti Theoren Fleuryn nimi. Pääasiassa Tappara haki vahvistusta puolustukseensa: Brian Leetch oli liian kallis, Scott Niedermayeria ja Dmitri Jushkevitsia oli myös harkittu. Maalivahtiosaston kohentamiseksi mietinnässä oli ollut myös Martin Brodeur. Mutta marraskuun puolivälissä Fleury oli matkalla Tampereelle. Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen kertoi, että Fleury kaikkine kuluineen maksaisi Tapparalle 150 000 markkaa, reilut 40 000 euroa vuoden 2023 rahassa.

Myös Tapparasta Pohjois-Amerikkaan lähtenyttä Vesa Viitakoskea oli pohdittu, mutta hän pelasi farmipelaajan statuksella AHL:ssä eikä NHL:n työsulku koskenut häntä.

Fleury pelasi ensimmäisen pelinsä Tappara-paidassa numero 95,7 Jyväskylässä ja teki heti maalin, vaikka Tappara hävisikin. Jatkokin meni niin, että Fleury henkilökohtaisesti teki maalinsa ja pisteensä, 8+9=17 kymmenessä pelissä, mutta joukkueen tuloksiin hän ei tuonut välitöntä muutosta. Tappara voitti vain kaksi niistä kymmenestä pelistä, jotka kanadalaisraketti Tampereen aikanaan pelasi. Pidemmällä aikavälillä Fleuryn esimerkki ja koko joukkueeseen tuomansa piristysruiske näyttelivät silti isoa osaa kirvesrintojen paremmassa loppukaudessa, vaikka mies ei enää mukana ollutkaan.

Ennen NHL:n tynkäkauden alkamisen varmistumista Tappara neuvotteli vielä uudelleen Teppo Nummisen kanssa, jonka TuTo-sopimus oli loppunut joulutaukoon. Nummisen loppukausi Tapparassa, jos NHL-kausi ei olisi käynnistynyt, olisi pelkän vakuutuksen osalta maksanut kolme kertaa niin paljon kuin Fleuryn visiitti Tampereella.

Fleuryn visiitin jälkeen selkeästi parempaa

Tapparan runkosarjan alku oli siis ollut katastrofaalisen heikko. 20 ensimmäistä ottelua toivat vain kolme voittoa, jonka jälkeen Majorov vaihdettiin Matalamäkeen. Uusi valmentaja haukkui ensitöikseen joukkueen kuntopohjan. Yhtenä perusteena saattoi käyttää otteluiden kolmansia eriä: kun 21 ottelua oli pelattu, Tappara oli vain kahdessa voittanut päätöserän ja hävinnyt sen 14 kertaa.

Matalamäki sai ensimmäisen voittonsa viidennessä pelissään. Se voitto päätti kirvesrintojen seuraennätyksellisen 12 ottelun tappioputken ja kaikkiaan 14 ottelun mittaisen voitottoman putken. Putki katkesi paikallispelissä Ilvestä vastaan jatkoajalla, kun Theo Fleury aloitusvoittonsa jälkeen lusikoi Timo Jutilan laukauksen reboundin verkkoon. Maali ja sitä seurannut koko kentän mittainen riemukas tuuletus kuuluvat kirvesrintojen historian ikoniseen kuvastoon.

Sitä ennen alkukauden oikeastaan ainoa ilonaihe oli ollut avausottelu, jossa Janne Ojanen teki liigakauden avausmaalin jo 25 sekunnin pelin jälkeen ja viimeisteli kauden ensimmäisen hattutempun, kun TuTo kaatui Turussa 6-5. Lähes suoraan junasta joukkueen matkaan tuotu Aleksander Barkov syötti Miikka Kempin tekemän voittomaalin kolmannessa erässä.

Joulutauon jälkeen, tappioputken katkettua ja NHL-miesten palattua omaan liigaansa Tappara keräsi pisteitä lähes liigakärjen tahtiin, mutta se ei enää riittänyt nostamaan joukkuetta playoffeihin.

Paremman treenaamisen, Fleuryn positiivisen esimerkin tai jonkun muun syyn takia Tapparan riveistä alkoi löytyä uusia ratkaisijoita ja pelitkin kääntyivät voitoksi. Tammikuun lopussa nähtiin kauden pisin voittoputki, neljä ottelua. TPS:ää vastaan Timo Nurmberg teki voittomaalin uransa toisella liigamaalilla kolmisen minuuttia ennen loppua. Ilves kaatui 5-4, kun Pasi Petriläinen ensin teki uransa avausmaalin huikealla tavalla alivoimalla läpiajosta, joka oli auennut tuomarin kypärästä pompanneesta kiekosta, ja sitten alkukauden maalittomuudesta kärsinyt Ari Haanpää teki voittomaalin kaksi minuuttia ennen loppua. KalPan kaatuessa voittomaali merkittiin kauden ensimmäisen osumansa tehneelle Sami Lehtoselle.

Voittoputki huipentui Hakametsän jäähallin 30-vuotisjuhlaotteluun, jossa Tappara voitti JyPHT:n isonumeroisesti 8-3. Voitto oli merkittävä ennen kaikkea siksi, että se nosti Tapparan pois sarjajumbon paikalta, jolla se oli majaillut kolme kuukautta. Uusi jumbo oli Ilves.

Koko kauden ajan vieraspelit sujuivat niin surkeasti, että Tappara voitti Hakametsän ulkopuolella vain kaksi ottelua: kauden ensimmäisen pelin Turussa ja kolmanneksi viimeisen vieraspelin Kuopiossa. Kuopion voitossa Janne Ojasen kolmannessa erässä tekemän voittomaalin aikana kentällä oli pelikiekon lisäksi katsojan sinne heittämä ylimääräinen kiekko, mutta ottelun päätuomarin mukaan se ei häirinnyt peliä, joten osuma hyväksyttiin.

Tappara varmisti liigapaikkansa – siis ettei joutuisi karsintoihin – kaatamalla Ilveksen neljännen kerran peräkkäin. 5-2 päättyneen ottelun voittomaalin teki taas Petriläinen erikoisella tavalla: nyt hänen punaviivalta lähettämänsä roikkokiekko otti jäästä erikoisen pompun ja yllätti maalivahti Jukka Tammen. Tapparan voitto varmisti Ilveksen jäävän sarjassa viimeiseksi.

Oman sarjapaikkansa varmistuttua Tappara ei jaksanut enää syttyä loppuihin sille merkityksettömiin peleihin, vaan hävisi ne rumasti 1-8 (TPS), 0-6 (Lukko), 2-7 (Jokerit) ja 0-6 (Kiekko-Espoo). Se sijoittui lopulta kymmenenneksi, kun TuTokin jäi maalierolla taakse.

Jokerien ja TPS:n vuorovaltakausi jatkui SM-liigassa, ja ne pelasivat ensimmäisen neljästä peräkkäisestä keskinäisestä finaalisarjastaan. Voittovuorossa oli TPS, joka voitti finaalit 3-2.

Ojanen ja Jutila pistepörssikärkiä

Aleksander Barkov oli liittynyt kirvesrintoihin juuri liigakauden alkaessa, mutta hän oli heti tehokas. 40 tehopistettä oli kolmanneksi eniten joukkueessa. Kärkikaksikko oli tuttu, Ojanen & Jutila. Janne Ojanen teki 55 pistettä, jota parempaan pystyi SM-liigassa vain Saku Koivu. Timo Jutilan pistemäärä 41 oli liigan pakeista paras. Maalissa Ilpo Kauhanen otti selkeän ykkösvahdin tontin kokeneemmalta Jari Halmeelta.

Plusmiinustilastoissa Tappara ei juhlinut. Eniten pakkaselle jäi Pekka Laksola, -30. Yli kahdenkymmenen miinuspinnan jäivät myös Ojanen, Jutila, Barkov, Ari Haanpää, Valeri Krykov ja Juha Vuorivirta. Joukkueessa käyneistä 32 pelaajasta vain kolme jäi plussalle: Theo Fleury ja viisi peliä lainalla käväissyt Timo Norppa olivat +1, ja KooVeesta 10 pelin ajaksi nostettu Jari Lehtivuori peräti +4.

Tappara oli tehnyt KooVeen kanssa tälle kaudelle farmisopimuksen, mutta isommin sitä ei hyödynnetty. Lehtivuoren lisäksi Jari Harjumäki ja Mikko Tamminen kävivät ”ylhäällä”, eikä liigapelaajiakaan isommin käytetty hakemassa vauhtia ”alhaalta”. 16 ottelun mittaisen liigadebyyttinsä tehnyt 17-vuotias Ville Nieminenkin jakoi peliaikansa liigan, A-nuorten ja B-juniorien välillä pelaamatta lainkaan KooVeessa.

Liigakauden jälkeen Ojanen siirtyi Sveitsin Luganoon playoff-vahvistukseksi, mutta keikka jäi vajaan erän mittaiseksi. Hän sai pahan luistimenviillon käteensä ja kausi näytti olevan ohi, mutta hän toipui niukin naukin kevään MM-kisoihin ja oli yhdessä Jutilan kanssa voittamassa Suomen historiallista ensimmäistä MM-kultaa.

Uusi valmentaja haussa

Vain pari viikkoa ennen liigan alkua syyskuun alussa Tappara ja Ilves oli taas kerran häädetty evakkoon kotihallistaan, nyt painin MM-kisojen takia. Edes Hakametsän kakkoshallia ei saanut käyttää vaikkei siellä painittukaan. Niinpä joukkueet joutuivat siirtymään Tesomalle.

Hakametsä-evakkonsa aikana Tappara ja Ilves kohtasivat toisensa Ruotsin Norrköpingissä pelatun Vita Hästen -turnauksen jumbofinaalissa. Tappara voitti eeppisin loppunumeroin 12-10. Tampere Cupissa Tappara pelasi itsensä finaaliin, menetti siinä voittonsa ottelun viimeisellä sekunnilla ja hävisi ensimmäisen suomalaisen Tampere Cupin voittajan tittelin HIFK:lle jatkoajalla.

Marraskuussa valmentajanvaihdon kieppeillä Tapparasta tuli huumeiden vastaisen Elämä on parasta huumetta -kampanjan tamperelainen nimikkojoukkue. Kampanjan huipentumana Tappara pelasi Leijonien A-maajoukkuetta vastaan helmikuussa. Leijonat voitti pelin 7-2 – kirvesrinnoista Nurmberg ja Barkov pääsivät pöllyttämään maajoukkueverkkoa. Leijona-ryhmään kuuluvista Ojanen ja Jutila pelasivat Tapparan riveissä, samoin kuin Sami Kapanen. Viimeksi mainitun kirvesrintaedustuksella kummankin joukkueen hyökkäysketjuihin saatiin sopiva määrä pelaajia.

Junioripuolella Tappara voitti SM-kultaa niin B- kuin C-junioreissakin, mutta murheenkryyni oli vanhin ikäluokka A-nuoret. Se oli pudonnut ykkösdivisioonaan kaksi vuotta aiemmin eikä onnistunut nousemaan takaisin SM-sarjaan vielä toisellakaan yrittämällä.

Miesten joukkueelle haettiin kauden jälkeen uutta päävalmentajaa. Huhuissa olivat mm. muutama vuosi aiemmin seurasta potkut saanut Rauno Korpi sekä Pekka Rautakallio, joka ei kuitenkaan olisi päässyt Sveitsin Rapperswil-sopimuksestaan irti. Ikään kuin mukamas-yhdistelmäkompromissina Tapparan uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Jukka Rautakorpi.

---

---